Se ei tarkoita, etteikö oli valmis suhteeseen, jos sopiva löytyy.
Vaikka sinkkuutensa kanssa oppisi elämään
Anonyymi
14<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Näin haluan itsekin uskoa.
Paras lähtökohta taitaakin olla niillä ihmisillä, jotka ovat sinut sinkkuutensa kanssa. Ei vaan oteta jotain jostain, yksinäistä oloa täyttämään. Ei silti tarkoita sitä, etteikö voisi hyvinkin mielellään aloittaa suhdetta, jos siihen tarkoitukseen sopiva löytyisi.
Yksi perinteinen parisuhde riitti. Yksin olemisessa ei ole ollut mitään ongelmaa, enkä halua enää parisuhdetta. Ystävyyssuhde hyvin kauan tuntemani ihmisen kanssa on ainoa mihin minä voin alkaa. Ystävänä voisin joskus myös asua hyvin tuntemani ihmisen kanssa, jos hän on samaa mieltä.
Ja tarvittaessa auttaa häntä esim. jos hän tarvitsee apua sairautensa takia.
Kuulostaa järkeenkäyvältä.
Kumpi soveltuu parisuhteeseen paremmin? Sinkkuuteen tottunut, joka pärjää hyvin yksin, ilman seksiäkin.
Sinkkuuteen tottumattoman, sanoisiko parisuhderiippuvaisemman, joka kaipaa läheisyyttä.
Sanotaan, että pitää osata olla yksin ennen parisuhdetta. Eikös se riitä, että osaa olla parisuhteessa?
Mun mielestä noitten ei tarvitse kumota toisiaan. Voi osata olla kumminkin, sinkkuna ja parisuhteessa?
"Sanotaan, että pitää osata olla yksin ennen parisuhdetta."
Oletan, että tällä haetaan itsenäisyyttä, kykyä itsenäisiin päätöksiin ja pärjää ilman toisen holhoamista ja jatkuvaa huolenpitoa, tyyliin äiskä?
On lottovoitto, jos löytää hengenheimolaisen, jonka kanssa asiat vain menee yksiin ajatuksien kanssa. Arvostus ja kunnioitus toista kohtaan, halu olla yhdessä nyt ja aina, vapautta unohtamatta. Sinkkuna on hyvä olla ja haaveilla mahdottomia.
Niinhän se olis aina mukavinta noin. Hengenheimolaisia ei vaan helposti tule missään vastaan.
Sinne päin löytyy helpommin.
Se olisikin lottovoittoon verrattava asia, se sopiva. Monet alkaa olemaan, koska joku pitää vaan olla, eivätkä halua elää yksin. Itse olen mieluummin yksin, jos sitä oikeaa ei vastaan tule.
Samoin ajattelen kans, mitä sitä itseään kiusaa jonkun vähemmän mieleisen kanssa.
Ensin pitää osata elää itsensä kanssa, vasta sitten on parisuhteen vuoro.
Vrt sanonta "Rakasta ensin itseäsi oppiaksesi rakastamaan muita."
- Sheena
Ei tietenkään, tottahan sitä sinkkuus jää jos kohtaa kivan ihmisen ja kipinät sinkoilevat. Eli normaali kaava jolla sinkku muuttuukin suhteelliseksi.
Ehkä enemmän ongelma voisi olla se, että on niin sisällä sinkkuudessaan, ettei enää huomaa ympäristön signaaleja, sitä jos joku on kiinnostunut jne. Tai jos mielessään päättää, että ei niistä suhteista tule mitään, aina päättyvät kipeisiin eroihin, joten kieltäydyn kaikista mahdollisuuksista jatkossa.