Ei tosi ystävää ole olemassakaan..Ne vaan hyödyntäävät ja jos on tarvetta johonkin niin silloin muistetaan..Ei ihminen kelpaa omana itsenään ystäväksi, pitää mielistellä ja keikistellä..Ei ole ystäviä, eikä tule!! Ne on rasittavia ja kaksinaamaisia ihan jokainen. Ja keksiivät tekosyitä.
Ei ole tosi ystävää
Ystävätön ja petetty
5785
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Valitettavasti olen kokenut samaa. Halusin luottaa ystävääni, enkä uskonut ensimmäisiä petollisuuden merkkejä, kuten selittelyä ja tekosyitä. Myöhemmin sain siitäkin kuulla, kuinka "en heti tajunnut, hän olisi kyllä tajunnut", ja hän sanoi että olin kuin sitkeä poikaystävä, josta ei millään pääse eroon.
Voisiko ystävyyttä enää vähempää arvostaa, kysyn minä.
niinhän sinäkin puhut varmasti joskus paskaa. kaikki me ollaan sellaisia paskanaamoja perkele ihmiset on tyhmiä
Puhun silloin seläntakana kun on aihetta ja tunnen että minua kohtaan on tehty vääryyttä, koen itseni loukatuksi,paskaa ei tarvitse puhua vaan todeta asiota niin sanotusta "ystävästä" joka on kohdellut minua loukatulla tavalla..
On rasittavaa olla aina olkapää ja tunteiden roskakori ja korvike..Sitten kun itse kaipaa tukea ja olkapäätä joka kuuntelee..HUPPIS mikä se semmonen on?
Jokainen puhuu seläntakana varmasti..Mutta on syytä miettiä miksi ja mistä se voisi johtua? Ihminen on niin saatanan itsekäs ja ahne, oman navan tuijjottaja ja huomion haalia!!
Paitsi minä :) Hah...
itelläni kans on kaverit sellasia että multa vaaditaan aina jotain mallikaverisuoristusta mutta kun itse jotain pyytää niin harvoin mitään tippuu...varsinkaan tukea.. tällä hetkellä oon niin yksinäinen kun vaan voi olla...asun paljo kauempana ku kaverit joten ei niitä pääse edes näkemään..mutta ei ne kyllä paljo soittelekkaan tai muuta vastaavaa...mä se yleensä oon joka on soittanu..nyt on melko tarpeeton ja suoraansanoen paska olo!! mutta ehkäpä se elämämä vielä mullekki hymyilee ja ehkä vielä löydän tosi ystäviä jotka antavat tukea kun tarvitaan ja vievät pois mun turhautuneisuuden ja yksinäisyyden =/
Mulla alkoi kaverit ja yhdessäpito vähetä kun muutin noin 450 km. päähän ja sain lapsen..täällä ei ole ketään kaveria tai tosi ystävää ollut 14 vuoteen..Joskus satunnaisesti joku laittaa kännyyn textareita tai tulee joulukortti, joo, just ne pakolliset..muuten ei kysytä mitä kuuluu puhelimen välityksellä ihan juttelemalla. En ole minäkään viitsinyt soitella kun aina olin se aloitteen tekijä, vuoróvaikutusta pitää olla minun mielestäni jos haluaa ystävänä pysyä ja olla,ei kukaan jaksa aina olla se eka soittelija ja kylään pyytäjä ja treffien tekijä, jos ei kiinnosta olla ystävä ja hoitaa sitä, en tarvitse, eikä minua tarvita. Aina kun eräs ystäväni oli yksin ja poikakaverin kanssa meni huonosti ja oli riitaa, niin aina se soitti ja valitti mulle..Sitä jatkui vuoden kunnes kyllästyin ja sanoin suorat sanat!! Olisi joskus voinut soittaa ja kysyä mitä MINULLE kuuluu...En minä jaksanut olla aina lohduttajana kun oli omakin perhe jo olemassa.(Hällä ei ollut) Sitten jos rupesin puhumaan asioistani niin kiire tuli lopettaa ja siinä se taas nähtiin miten minua kuunnellaan..ÄRSYTTÄVÄÄ!!Ja ne monet turhat lupailut ja selitykset..Aina voi järjestää aikaa jos haluaa ystävälle. Minun mieheni on paras ystäväni ja tyttäreni 15v. Kaupan kassaneitikin on ihan mukava rupattelemaan :)Vaikka mukavia ihmisiä on paljon, valikoin serani tarkkaan.