Mekanistinen fysiikka vs itseorganisoituva epälineaarinen reaktio-diffuusio fysiikka

Toisin kuin yleisesti kuvitellaan niin mekanistisuus ja pitkälle matematisoidut lineaariset mallit liittyvät hyvin alkeelliseen tieteeseen ja filosofiaan jossa äärimmäisen yksinkertaistetuilla reduktionistisella binäärisillä malleilla ja ideoilla/käsitteillä yritetään hahmottaa todellisuutta.

Tällainen tiede ja filosofia tuottaa paljon enemmän haittaa ja ongelmia kuin kykenee ratkaisemaan ja sen olennaisin piirre on binäärinen näennäisiin vastakohtiin polarisoituva mustavalkoinen ja kirjaimellinen ajattelu koska 2-arvoinen logiikka ja päättely voi toimia ainoastaan silloin jos tunnetaan kaikki ko. asiaan vaikuttavat asiat (premissien pitää olla 100% oikein ja kaiken kattavia) eli ts. pääsääntöisesti esim. intuitiivinen arvaus tuottaa usein paljon paremman tuloksen kuin loogis-analyyttinen metodi joka pääsääntöisesti hukkaa aina kokonaisuuden eli ei näe "metsää puilta". :D

Ns. tekoäly on tavallaan binäärisen ajattelun turboversio ja potentiaalinen mokailu sen mukaista eli helposti hyvinkin massiivista.

Belisario

Sabine Hossenfelder suhtautuu myös kriittisesti väitettyyn gravitaatioaaltojen havaintoon.

https://backreaction.blogspot.com/2019/11/have-we-really-measured-gravitational.html

Ligo & Virgo edellyttävät niin järjetöntä mittaustarkkuutta että koko projektiin on syytä suhtautua hyvin skeptisesti.

Olen periaatteessa samaa mieltä Alexander Unzickerin kanssa nykyfysiikasta että se on ajautunut täydelliseen umpikujaan ja loputtomaan sekoiluun 2. maailmansodan jälkeen ja suurelle yleisölle tarjotaan höpö-höpö kulutusfysiikkaa kun taas kaikki oikeasti toimiva fysiikka on pääsääntöisesti salaista koska sillä on suurta taloudellista, sotilaallista ja yhteiskunnallista merkitystä.

Unzickerin overhyped physicists soittolista:

https://www.youtube.com/watch?v=Y3IGLak8Tqs&list=PLFdjtNRUXCljVM7ic-hR_C3SersbwUcdz

Itse en halua kuulua ns. tiedefanien papukaijakerhoon joka toistelee gurujensa lausumisia loputtomiin vaan olen kiinnostunut kaikista vaihtoehtoisista ja uusista malleista joissa saattaa olla ainesta suuriinkiin läpimurtoihin tieteessä (esim. Alfvenin plasmakosmologia ja electric universe malli ja Paul LaVioletten subquantum-kinetics malli josta luen parhaillaan ja jonka inspiroi minua aloittamaan tämän ketjun. )

Belisario

Anonyymi kirjoitti:

Sabine Hossenfelder suhtautuu myös kriittisesti väitettyyn gravitaatioaaltojen havaintoon.

https://backreaction.blogspot.com/2019/11/have-we-really-measured-gravitational.html

Ligo & Virgo edellyttävät niin järjetöntä mittaustarkkuutta että koko projektiin on syytä suhtautua hyvin skeptisesti.

Olen periaatteessa samaa mieltä Alexander Unzickerin kanssa nykyfysiikasta että se on ajautunut täydelliseen umpikujaan ja loputtomaan sekoiluun 2. maailmansodan jälkeen ja suurelle yleisölle tarjotaan höpö-höpö kulutusfysiikkaa kun taas kaikki oikeasti toimiva fysiikka on pääsääntöisesti salaista koska sillä on suurta taloudellista, sotilaallista ja yhteiskunnallista merkitystä.

Unzickerin overhyped physicists soittolista:

https://www.youtube.com/watch?v=Y3IGLak8Tqs&list=PLFdjtNRUXCljVM7ic-hR_C3SersbwUcdz

Itse en halua kuulua ns. tiedefanien papukaijakerhoon joka toistelee gurujensa lausumisia loputtomiin vaan olen kiinnostunut kaikista vaihtoehtoisista ja uusista malleista joissa saattaa olla ainesta suuriinkiin läpimurtoihin tieteessä (esim. Alfvenin plasmakosmologia ja electric universe malli ja Paul LaVioletten subquantum-kinetics malli josta luen parhaillaan ja jonka inspiroi minua aloittamaan tämän ketjun. )

Belisario

Lue lisää

Joo ja tuhannet helluntailaiset suhtautuvat Suomessakin kriittisesti väitteisiin yli 6000 vuotta vanhasta Maasta.
Gravitaatioalltojen nopeus perustuu havaintoon.

Suuri osa entropiasta liittyy usein tähän, että on olemassa vain näitä isoja objekteja joiden pitäisi alkaa lämpöelää. Samalla entropian syy ei ole niin selvä, eli että jos pienet hiukkaset vuorovaikuttavat, niiden pyrkimys on yleensä muodostaa omilla tiloillaan yksi makrosysteemi, jota on mahdoton kuvata reduktionistisesti näiden hiukkasten avulla. Tai se on niin sekoittunut, että on sekä mahdollisimman vaikeata päästä tietämään, mikä niiden mikrotila on, ja samalla minkään muun hiukkasjoukon reagoida näiden hiukkasten välissä (ajattele tässä kohtaa, että ne alkaisivat levossa ensimmäisen systeemin kokonaisliikkeeseen nähden ja ottaisivat huomioon yhden hiukkasen kerrallaan) siten, että ne eivät päätyisi myös suurempaan epäjärjestykseen. Makrotila on myös hyvin erilainen periaatteiltaan kuin yksittäiset fysiikat. MF on kuitenkin onnistunut käyttämään näitä molempia ja saanut aikaan mallin universumille ja höyrykoneelle, jotka kumpikin lämpökuolevat kuten havainnot ainakin toiselle vahvistavat.

Yhden hetken maksimoitunut entropia voi pienentyä nimenomaan koska MF on yhtenä efektinään sulkenut useita systeemejä toisistaan erilleen (joko täydellisesti tai vain entropian kannalta hidastettuun tilaan), mutta myöhemmin tuo ne yhteen samaksi systeemiksi. Se että näin ei tapahdu ihan milloin tahansa on kuitenkin havaintojen mukaista eikä tässä puhuta mistään ongelmasta. Jos jossain on matalampaa entropiaa kuin muualla (ja sinusta se on tosi matalaa), se voi tapahtua juuri äskeisellä tavalla: Yhdestä korkean entropian systeemistä esim. 100 identtistä systeemiä erotetaan toisistaan ja niiden entropia saavuttaa olemattoman huipun (jota ei voi ylittää); näistä vain 50 kohtaa toisensa uusissa systeemeissä ja tuloksena on paljon vaihtelua miten paljon entropiaa voi jossain vielä kasvattaa. Kohtaamisessa pitää vain välttyä siltä, että se on täydellisen tasainen jokaisen objektin ja mikrotilan suhten tai äärettömän nopea.

B:"3.. Mekanistinen fysiikka on lineaarista eikä mahdollista itseorganisoitumista vaan ainoastaan yksisuuntaisen prosessin jonka lopputuloksena on täydellinen tasapainotila jossa ei enää voi tapahtua mitään."

Äskeisessä kohdassa systeemien yhdistämistä voi pitää epälineaarisena lopussa, koska siinä on turbulenssia ja se on monimutkainen kuin maapallon ilmakehä (jostain kohtaa systeemiä voi tulla valoakin). Siinä mielessä epälineaarisuus voi auttaa, jotta systeemin mikrotilojen tilat organisoituvat epätasapainoon tai eivät epäorganisoidu kovin nopeasti, koska ne olivat jo hyvin järjestyksessä kun systeemit olivat kukin järjestäytyneessä kokonaisliikkeessään. Siihen verrattuna turbulentin systeemin epäentroppisuus on vain välimuotoista.

MF ei itse ole lineaarinen, jos kenellekkään taitavalle matemaatikolle ei ole maksettu työstä sen linearisoimiseksi tapaus kerrallaan ks. esim.
https://en.wikipedia.org/wiki/Three-body_problem

Täydellinen tasapaino tarkoittaa eri asioita, jos on kyseessä entropian maksimi (equilibrium) tai muutama yksittäinen hiukkanen. Hiukkasten klassinen entropia voi olla ja pysyä nollassa, ja tasapaino (stability) tarkoittaa esim. sitä, että tarpeeksi lyhyen perioidin muutos systeemin arvoissa (rata) on toistuvaa ja jos tämän voi todistaa olevan totta vielä äärettömän pitkän ajan kuluttua. Epälineaarisuus ei estä tälläisen systeemin olemassaoloa, mutta voi tehdä sen saavuttamisesta harvinaisen. Jotkut epälineaariset systeemit voivat olla päinvastoin hyviä hakeutumaan tasapainoratoihin. Joskus tällainen tasapaino tarkoittaa sitä, ettei tapahdu mitään tiettyä asiaa vaikka kuinka kauan tuijottaa ja tämä on lähinnä subjektiivista systeemin määrittelyä.

B:"Aallot ja alkeishiukkaset ovat inerttejä, muuttumattomia, ei metabolismia."

Tämä ei pidä paikkaansa kahden hiukkasen törmäyksessä, koska alkeishiukkasista voi muodostaa ei-alkeishiukkasia tai jotain, mikä on kaikkien mielestä muuttuvaa. Ne ovat muita stabiilempeja törmääjiä, ja jos näin ei olisi universumi vaikuttaisi samalta kuin silloin, kun siinä oli tarpeeksi energiaa lehahtaa kaikkien tilojen läpi eli kaikki voisi olla oskilloivien hiukkastyyppien puuroa.

2

Anonyymi kirjoitti:

Suuri osa entropiasta liittyy usein tähän, että on olemassa vain näitä isoja objekteja joiden pitäisi alkaa lämpöelää. Samalla entropian syy ei ole niin selvä, eli että jos pienet hiukkaset vuorovaikuttavat, niiden pyrkimys on yleensä muodostaa omilla tiloillaan yksi makrosysteemi, jota on mahdoton kuvata reduktionistisesti näiden hiukkasten avulla. Tai se on niin sekoittunut, että on sekä mahdollisimman vaikeata päästä tietämään, mikä niiden mikrotila on, ja samalla minkään muun hiukkasjoukon reagoida näiden hiukkasten välissä (ajattele tässä kohtaa, että ne alkaisivat levossa ensimmäisen systeemin kokonaisliikkeeseen nähden ja ottaisivat huomioon yhden hiukkasen kerrallaan) siten, että ne eivät päätyisi myös suurempaan epäjärjestykseen. Makrotila on myös hyvin erilainen periaatteiltaan kuin yksittäiset fysiikat. MF on kuitenkin onnistunut käyttämään näitä molempia ja saanut aikaan mallin universumille ja höyrykoneelle, jotka kumpikin lämpökuolevat kuten havainnot ainakin toiselle vahvistavat.

Yhden hetken maksimoitunut entropia voi pienentyä nimenomaan koska MF on yhtenä efektinään sulkenut useita systeemejä toisistaan erilleen (joko täydellisesti tai vain entropian kannalta hidastettuun tilaan), mutta myöhemmin tuo ne yhteen samaksi systeemiksi. Se että näin ei tapahdu ihan milloin tahansa on kuitenkin havaintojen mukaista eikä tässä puhuta mistään ongelmasta. Jos jossain on matalampaa entropiaa kuin muualla (ja sinusta se on tosi matalaa), se voi tapahtua juuri äskeisellä tavalla: Yhdestä korkean entropian systeemistä esim. 100 identtistä systeemiä erotetaan toisistaan ja niiden entropia saavuttaa olemattoman huipun (jota ei voi ylittää); näistä vain 50 kohtaa toisensa uusissa systeemeissä ja tuloksena on paljon vaihtelua miten paljon entropiaa voi jossain vielä kasvattaa. Kohtaamisessa pitää vain välttyä siltä, että se on täydellisen tasainen jokaisen objektin ja mikrotilan suhten tai äärettömän nopea.

B:"3.. Mekanistinen fysiikka on lineaarista eikä mahdollista itseorganisoitumista vaan ainoastaan yksisuuntaisen prosessin jonka lopputuloksena on täydellinen tasapainotila jossa ei enää voi tapahtua mitään."

Äskeisessä kohdassa systeemien yhdistämistä voi pitää epälineaarisena lopussa, koska siinä on turbulenssia ja se on monimutkainen kuin maapallon ilmakehä (jostain kohtaa systeemiä voi tulla valoakin). Siinä mielessä epälineaarisuus voi auttaa, jotta systeemin mikrotilojen tilat organisoituvat epätasapainoon tai eivät epäorganisoidu kovin nopeasti, koska ne olivat jo hyvin järjestyksessä kun systeemit olivat kukin järjestäytyneessä kokonaisliikkeessään. Siihen verrattuna turbulentin systeemin epäentroppisuus on vain välimuotoista.

MF ei itse ole lineaarinen, jos kenellekkään taitavalle matemaatikolle ei ole maksettu työstä sen linearisoimiseksi tapaus kerrallaan ks. esim.
https://en.wikipedia.org/wiki/Three-body_problem

Täydellinen tasapaino tarkoittaa eri asioita, jos on kyseessä entropian maksimi (equilibrium) tai muutama yksittäinen hiukkanen. Hiukkasten klassinen entropia voi olla ja pysyä nollassa, ja tasapaino (stability) tarkoittaa esim. sitä, että tarpeeksi lyhyen perioidin muutos systeemin arvoissa (rata) on toistuvaa ja jos tämän voi todistaa olevan totta vielä äärettömän pitkän ajan kuluttua. Epälineaarisuus ei estä tälläisen systeemin olemassaoloa, mutta voi tehdä sen saavuttamisesta harvinaisen. Jotkut epälineaariset systeemit voivat olla päinvastoin hyviä hakeutumaan tasapainoratoihin. Joskus tällainen tasapaino tarkoittaa sitä, ettei tapahdu mitään tiettyä asiaa vaikka kuinka kauan tuijottaa ja tämä on lähinnä subjektiivista systeemin määrittelyä.

B:"Aallot ja alkeishiukkaset ovat inerttejä, muuttumattomia, ei metabolismia."

Tämä ei pidä paikkaansa kahden hiukkasen törmäyksessä, koska alkeishiukkasista voi muodostaa ei-alkeishiukkasia tai jotain, mikä on kaikkien mielestä muuttuvaa. Ne ovat muita stabiilempeja törmääjiä, ja jos näin ei olisi universumi vaikuttaisi samalta kuin silloin, kun siinä oli tarpeeksi energiaa lehahtaa kaikkien tilojen läpi eli kaikki voisi olla oskilloivien hiukkastyyppien puuroa.

2

Lue lisää

Joidenkin hiukkasten on oltava stabiileja hajoamistaan vastaan. Jos on olemassa kolmen pisteen verteksi, on olemassa kvanttiluvut ja varaukset, jotka säilyvät, jos yksi näistä kärjistä hajoaa kahdeksi muuksi. Hiukkanen, jonka lepoenergia ei ole samansuuruinen kuin toisten energioiden summa, ei voi kokea tätä hajoamista eli käydä verteksiä läpi hajoamisensa suunnassa. (Ja kolmen joukossa näitä ei ole monta.) Muutoin energia ei säilyisi koordinaatistossa, jossa hajoaja on levossa. Jokaisen hajoamisen olisi oltava mahdollinen myös tämän koordinaatiston mielestä, joten hiukkasen nopeuttaminen ei tee siitä hajoavaa. Jos kolmen pisteen verteksiä ei ole, hiukkanen esim. fermionina ei tuota välttämättä yhtään vuorovaikutushiukkasia ja kanna sen vuorovaikutuksen varaustakaan. Vaikka jokin useamman pisteen verteksi on olemassa joillekin kentille, sellainen ei muodosta tunnettua materiaa. Tämä hiukkanen vaikuttaisi esim. vain itseensä ja hyvin harvoin ehdottoman läheltä.

B:"Aallot ovat aina vastine sen aallon ulkopuoliselle vaikutukselle. Aaltofunktiot ovat aina lineaarisia ja "takaatuuppaavia" ja edellyttävät jonkin ulkopuolisen syyn jonka seurauksia ne ovat."

Aallon syntyminen on sitä samaa, mitä aallon häviäminen, ja mitä sen aiheuttamat asiat ovat. Systeemissä ei ole mitään tapahtumia, jos aallot siinä vain ovat.

Joskus se, että aaltofunktio on joka tilanteessa lineaarinen ja ajassa noin määritelty, riippuu romahtamisen ja mittaamisen tulkinnasta. QM:n lineaarisuus tarkoittaa samaa kuin se, että jokainen aalto on aina superpositio mistä tahansa aalloista, joita voi keksiä lisää. QM on tehty sitä varten, että suureilla voisi olla useampi kuin yksi arvo yhtäaikaa. Tälle voidaan saavuttaa mallinnus siten, että jokainen objekti on matemaattinen rakenne, joka voidaan jakaa ainakin niihin osiin, jotka merkitsisivät niitä suureen arvoja, joita vaaditaan olevan olemassa. Lisäksi on ajateltu, että joskus objektin suureella on vain yksi arvo ja muista olisi päästävä eroon. Jos malli on lisäksi lineaarinen, on mahdollista tehdä matemaattinen olio, jota voi käännellä ja muovata lisätäkseen tai muuttaakseen suureen saamien arvojen jokaista omaa osuutta. Jos se on väärin tehty, niin samaan pitää kuitenkin pystyä epälineaarisessa versiossa.

B:"Energian säilymisenlaki liittyy..."

B:"1. Itseorganisoituvaa, metabolisoituvaa reaktion ja diffuusion vaihtelua takaisinkytkentöjen avulla. Jatkuva "luominen" jossa uutta ainetta ja energiaa syntyy jatkuvasti "tyhjiön" fluktuaatioista joka on ikuinen prosessi ilman alkua ja loppua."

Oletko aivan varma, että systeemi, johon tulee koko ajan lisää energiaa, voi olla ikuinen? Ja taas jos katsot alkuräjähdystä, sen alussa ollut korkean energiatiheyden vaihe oli suhteellisetlta entropialtaan suurempi, jos katsoo vain kineettisen energian tiloja. Itseorganisoituvuus, joka vaatii energiaa, tulisi melkein ulkopuolelta eikä kyseinen organisoituvuus edes vaadi uutta fysiikkaa itseään varten.

Takaisinkytkentä esim. yhdestä hiukkasesta itseensä (yleensä kun kvanttihiukkanen reagoi omaan gravitaatioonsa) ei muuta sitä, että toisiaan kohdatessaan hiukkaset pyrkisivät entropian kasvuun. Diffuusio (tässä derivaatta jonka mukaan levitään laajemmalle, vaikka tarkoittaa joskus kahden aineen sekoittamista) ei vaadi avukseen mitään ja on aina olemassa noissa videoissa. Fyysiset hiukkaset eivät diffusioidu samalla tavalla välttämättä koskaan, koska ne ovat painovoimakentässä, joka vetää ne tiiviimpään kasaan. Muutoin toki pienemmät ainemäärät lakkaavat kasvattamasta entropiaa melkein kokonaan, jos ne muuttuvat lähes 0-Kelvinin kaasuksi joka laajenee tyhjyyteen (noissa videoissa on meneillään joku diffuusio laatikossa). Elämän on helppo toimia reaktio-diffuusion kaltaisena jossain suolen sisällä, kun se elää entropiaa kasvattavassa systeemissä. Jos kaasun ns. diffuusiossa käyttää samaa yhtälöä, on jo täysin hyväksynyt sen, että kaasun entropia on maksimoitu ja se vain sekoittuu toisen täysin tasaisen kaasun lomaan. Tyhjiöön vapautettava kaasu on kuitenkin vain Navier-Stokes tai Boltzmannin yhtälöiden ratkaistavissa. Näidenkin yhtälöiden tarkkuus ilmiötä varten on jollain sellaisella tasolla kuin MF on pahimmillaan aina ollut.

Anonyymi kirjoitti:

Joidenkin hiukkasten on oltava stabiileja hajoamistaan vastaan. Jos on olemassa kolmen pisteen verteksi, on olemassa kvanttiluvut ja varaukset, jotka säilyvät, jos yksi näistä kärjistä hajoaa kahdeksi muuksi. Hiukkanen, jonka lepoenergia ei ole samansuuruinen kuin toisten energioiden summa, ei voi kokea tätä hajoamista eli käydä verteksiä läpi hajoamisensa suunnassa. (Ja kolmen joukossa näitä ei ole monta.) Muutoin energia ei säilyisi koordinaatistossa, jossa hajoaja on levossa. Jokaisen hajoamisen olisi oltava mahdollinen myös tämän koordinaatiston mielestä, joten hiukkasen nopeuttaminen ei tee siitä hajoavaa. Jos kolmen pisteen verteksiä ei ole, hiukkanen esim. fermionina ei tuota välttämättä yhtään vuorovaikutushiukkasia ja kanna sen vuorovaikutuksen varaustakaan. Vaikka jokin useamman pisteen verteksi on olemassa joillekin kentille, sellainen ei muodosta tunnettua materiaa. Tämä hiukkanen vaikuttaisi esim. vain itseensä ja hyvin harvoin ehdottoman läheltä.

B:"Aallot ovat aina vastine sen aallon ulkopuoliselle vaikutukselle. Aaltofunktiot ovat aina lineaarisia ja "takaatuuppaavia" ja edellyttävät jonkin ulkopuolisen syyn jonka seurauksia ne ovat."

Aallon syntyminen on sitä samaa, mitä aallon häviäminen, ja mitä sen aiheuttamat asiat ovat. Systeemissä ei ole mitään tapahtumia, jos aallot siinä vain ovat.

Joskus se, että aaltofunktio on joka tilanteessa lineaarinen ja ajassa noin määritelty, riippuu romahtamisen ja mittaamisen tulkinnasta. QM:n lineaarisuus tarkoittaa samaa kuin se, että jokainen aalto on aina superpositio mistä tahansa aalloista, joita voi keksiä lisää. QM on tehty sitä varten, että suureilla voisi olla useampi kuin yksi arvo yhtäaikaa. Tälle voidaan saavuttaa mallinnus siten, että jokainen objekti on matemaattinen rakenne, joka voidaan jakaa ainakin niihin osiin, jotka merkitsisivät niitä suureen arvoja, joita vaaditaan olevan olemassa. Lisäksi on ajateltu, että joskus objektin suureella on vain yksi arvo ja muista olisi päästävä eroon. Jos malli on lisäksi lineaarinen, on mahdollista tehdä matemaattinen olio, jota voi käännellä ja muovata lisätäkseen tai muuttaakseen suureen saamien arvojen jokaista omaa osuutta. Jos se on väärin tehty, niin samaan pitää kuitenkin pystyä epälineaarisessa versiossa.

B:"Energian säilymisenlaki liittyy..."

B:"1. Itseorganisoituvaa, metabolisoituvaa reaktion ja diffuusion vaihtelua takaisinkytkentöjen avulla. Jatkuva "luominen" jossa uutta ainetta ja energiaa syntyy jatkuvasti "tyhjiön" fluktuaatioista joka on ikuinen prosessi ilman alkua ja loppua."

Oletko aivan varma, että systeemi, johon tulee koko ajan lisää energiaa, voi olla ikuinen? Ja taas jos katsot alkuräjähdystä, sen alussa ollut korkean energiatiheyden vaihe oli suhteellisetlta entropialtaan suurempi, jos katsoo vain kineettisen energian tiloja. Itseorganisoituvuus, joka vaatii energiaa, tulisi melkein ulkopuolelta eikä kyseinen organisoituvuus edes vaadi uutta fysiikkaa itseään varten.

Takaisinkytkentä esim. yhdestä hiukkasesta itseensä (yleensä kun kvanttihiukkanen reagoi omaan gravitaatioonsa) ei muuta sitä, että toisiaan kohdatessaan hiukkaset pyrkisivät entropian kasvuun. Diffuusio (tässä derivaatta jonka mukaan levitään laajemmalle, vaikka tarkoittaa joskus kahden aineen sekoittamista) ei vaadi avukseen mitään ja on aina olemassa noissa videoissa. Fyysiset hiukkaset eivät diffusioidu samalla tavalla välttämättä koskaan, koska ne ovat painovoimakentässä, joka vetää ne tiiviimpään kasaan. Muutoin toki pienemmät ainemäärät lakkaavat kasvattamasta entropiaa melkein kokonaan, jos ne muuttuvat lähes 0-Kelvinin kaasuksi joka laajenee tyhjyyteen (noissa videoissa on meneillään joku diffuusio laatikossa). Elämän on helppo toimia reaktio-diffuusion kaltaisena jossain suolen sisällä, kun se elää entropiaa kasvattavassa systeemissä. Jos kaasun ns. diffuusiossa käyttää samaa yhtälöä, on jo täysin hyväksynyt sen, että kaasun entropia on maksimoitu ja se vain sekoittuu toisen täysin tasaisen kaasun lomaan. Tyhjiöön vapautettava kaasu on kuitenkin vain Navier-Stokes tai Boltzmannin yhtälöiden ratkaistavissa. Näidenkin yhtälöiden tarkkuus ilmiötä varten on jollain sellaisella tasolla kuin MF on pahimmillaan aina ollut.

Lue lisää

Videoissa on kuva massan tiheydestä tms., mutta niistä ei voi päätellä, mitä faasiavaruudessa tapahtuu. Sen kuitenkin näkee ettei ole syntynyt merkittäviä virtauksia, joten noissa kuvissa katsellaan entropiansa maksimoineita kiiinteitä objekteja tai vain symmetrisesti edestakaisin paikallaan käpertelevää fluidia, jonka sisällä olevaa pientä liikettä ei näkisi muutenkaan. Sellainen fluidi, jossa tarvittaisiin epälineaarista turbulenssia, on yleensä fluidi, joka jostain syystä virtaa eri kohdissaan nopeuksilla, jotka vaihtelevat paljon. Et välttämättä halua aloittaa tällaisesta tilanteesta, koska sinua kiinnostaa eniten, voisiko paikallaan ja tasapainossa oleva fludi kehittää jonkun virtauksen ihan itsestään.
https://www.youtube.com/watch?v=OzUCPAD4YDQ
Ja näin ei ole: kaikki fluidiratkaisut lopettavat vähitellen niissä olevat turbulentit virtaukset ja muuttavat sen lämmöksi. Virrat silti jatkuvat tosi kauan ja niin kauan, että voisi tässäkin kohtaa ajatella, että jos objekti, jolla enropiaa mitataan on suurempi kuin virtauspyörteiden skaala, ei tällä objektilla eroteta fluidi- ja tasapainoratkaisua toisistaan. Jos fluidi on gravitaation-alainen sen virtaukset ja kiinteät liikkeet jatkuvat myös tai jopa lisääntyvät välivaiheissa.

Aiemmin mainitussa inflaatiossa syntyy energiaa, kun avaruus laajentaa aluetta, jossa on kvanttitila, jolla on useita tyhjiöitä ja erot niiden välillä ovat oikeaa energiaa, mutta missään ei ole lopulta kasvavaa energian tiheyttä.

B:"2. Reaktio-diffuusiofysiikka on holistista ja käsittelee avomien systeemien keskinäisiä vuorovaikutuksia jossa entropia ja negentropia toimivat yhdessä eli uusia systeemejä sekä syntyy että vanhoja systeemejä hajoaa jatkuvasti. (Yleinen systeemiteoria-Ludwig von Bertalanffy). Systeemit käyttävät hyväkseen muiden systeemien entropiaa ( esim. syöminen ja syödyksi tuleminen eliöiden tasolla) "

Systeeminsä voi pilkkoa millaisiin alisysteemeihin tahansa, mutta millekkään ei pitäisi käyttää avoimen systeemin periaatetta. Silloin ei vain otettaisi mitään vastuuta siitä, että muun universumin entropia kasvaa valitun osan ominaisuuksien hyväksi.

Vuorovaikutuksen ollessa kyseessä ainoa, mitä negentropia tekee, on tehdä tilaa entropialle. MF synnyttää rajatut alisysteemit spontaanisti silloin, kun FLRW-avaruus laajenee. Siinä ajatellaan, ettei gravitaatio muodostu hiukkasista, jolloin kokonaista hiukkassysteemiä kahden materian systeemin välillä ei ikäänkuin ole. Muutoin gravitaaton entropia voitaisiin laskea myös ja sillä voisi olla joku tapa tehdä avaruudesta ja materiasta aina mahdollisimman sekoitettua.

B:"Fysikaalisten hiukkasten ja aaltojen eksplisiittisen eli mittattavissa ja havaittavissa olevan järjestyksen taustalla ja ylläpitäjänä on implisiittinen kvanttitason alapuolella oleva jatkuvasti fluktuoituva dynaaminen eetteritaso ..."

On olemassa eräs sähkömagnetisminen potentiaalivektori, joka on "nykyinen", jolla on pajlon tunnistetut vapausasteet, jotka muodostavat poikittaisen aallon, joka kuitenkin on nollasumma aalto, jos kyseessä on kaikki vakuumin tilat. Sillä on myös vähemmän käytetyt vapausasteet liittyen pitkittäisiin aaltoihin, joita ei monessa tapauksessa lasketa edes, kun virtuaalihiukkasia muutoin käytetään. Toisen informaatio ei ole informaatiota toisesta näistä (kun molemmat ovat olemassa yhdessä pisteessä). Saman kentän tila (seurataan sitä mihin tahansa) ei voi aina muuttua toiseksi aalloksi siinä (kun sanot että muunnosvektori olisi tarkka määritelmä tilalle tms. ja jostain muusta voisi tulla sitä), koska tilalla on säilyviä suureita ja kaikki mitä seuraavaksi on, on otettava ne huomioon. Vahvemmin voi olla myös, että koska erikoista tilaa käytetään vain jossain väliaineessa, ikäänkuin ensimmäinen tila pysyy aina omanlaisenaan, kun se propagoi vapaasti eli noudattaa jotain liikeyhtälöä, missä vapausasteet eivät sekoitu.

Kvanttityhjiön tilat eivät ole muutettavissa energiaksi, vaan ne ovat jo energiaa. Tällöin tilat eivät esim. ota yhtään energiaa vastaan paitsi sillä tavalla, että energia jää olemaan jossain muussa muodossa, jota kutsut eksplisiittiseksi. Informaatio kvanttivakuumista ei voi hävitä ja muuttua, koska tämä tekisi universumista jotenkin uudenlaisen rajaamalla energian ottamien muotojen mahdollisuutta. Kun informaatiolla tarkoitetaan kentän arvoa tai todennäköisyysamplitudia, kaikki energia on jo sitä informaatiota, että tällä arvolla on pisteissä ja ajassa oskilloiva muoto tai eri derivaattoja.

4

"Onko nyt olemassa aikaa? ."

Einsteinin suhteellisuusteorioiden pohjalta on spekuloitu ns blokkiuniversumista jossa ei ole aikaa vaan kaikki ajan hetket ovat tavallaan jo olemassa.

Michelson-Morley kokeessa ei otettu huomioon maapallon rotaatiota (Sagnac) ja kaikissa luonnon systeemeissä on rotaatiota rotaatioiden sisällä aina alkeishiukkasten spineihin asti. Einstein ei ottanut huomioon rotaatiota suhteellisuusteorioissaan ja kehitteli 1920-luvulla yhtenäiskenttämalleja joissa ns. torsion vaikutuksen kautta rotaatio huomioitiin. Tuo torsion vaikutus mahdollistaa aika-avaruuden lokaalin manipuloimisen esim. labraolosuhteissa jolloin voidaan tuottaa sekä ajan että paikan vääristymiä.

Valonnopeus on aina mitattu 2-suuntaisesti ja koska gravitaation voimakkuus vaikuttaa kelloihin esim. gps-tekniikassa niin voidaan myös olettaa että valonnopeus on vakio vain jos gravitaatiokentän voimakkuus on vakio jolloin koko suhteellisuusteorioiden ja kosmologian teorioista putoaa pohja pois. Mustassa aukossa valonnopeus on 0 kun taas syvässä galaksien välisessä avaruudessa se saattaa lähestyä ääretöntä.

Mielestäni aikaa ei edelleenkään ymmärretä kunnolla. Useimmat fysiikan kaavat toimivat ilman ajan suuntaa kun taas toisaalta entropia on usein määritelty ajan suunnaksi.

Ajan voi myös hahmottaa moniulotteisena eli esim. 3 ulotteisena tähän tapaan:

1) lineaarinen aika ( esim. delta-t fysiikan kaavoissa)

2) syklinen aika joka perustuu fysikaalisten entiteettien rotaatioon (vuodenajan vaihtelut, aineen värähtelyt).
3) ajaton potentiaalisuus joka on vapaa entropiasta

David Bohm teoksessaan 'Wholeness and implicate order' erotti toisistaan ns. eksplisiittisen todellisuuden joka vastaa suurinpiirtein nykyfysiikan käsitystä aineesta ja sitten toisaalta sen pohjalla ja taustalla vaikuttavan implisiittisen järjestyksen. Tietyssä mielessä todellisuus "materialisoituu" (=aktualisoituu) tai erilaistuu tyhjiötason potentiaalienergiasta nimenomaan aikaulottuvuuden kautta ja se implisiittinen järjestys on se mitä kutsutaan kvanttityhjiöksi tai nollapiste-energiaksi.

Aika ja paikka(=aine) liittyvät kiinteästi toisiinsa eli siinä mielessä Einstein oli oikeassa mutta todellisuuden aika-aspektin kokonaan hylkääminen on silti minusta suuri virhe.
Alkuräjähdysmalli perustuu muutamaan perusoletukseen jotka voidaan minusta selittää paljon paremmin toisella tavalla eli jatkuvan luomisen mallilla jossa ei ole vajaan 14 miljardin vuoden rajoitusta joka aiheuttaa ongelmia hyvin suurten galaksiklustereiden ja hyvin vanhojen galaksien suhteen bb-mallissa.

1) kosminen 2,7K taustasäteily on jatkuvaa hiukkasten syntyä kaikkialla kvanttityhjiössä

2) punasiirtymä - "väsynyt" valo eli fotonit menettävät energiaansa keskimäärin 7,4% (LaViolette) miljardissa vuodessa tähtien välisessä avaruudessa mikä ei ole nykylaittein mitattavissa tai esim. Halton Arpin malli nuorten galaksien evoluutiosta jolloin punasiirtymä niissä tapauksisa ei liity etäisyyteen vaan ehkä juuri siihen nopeuteen, intensiteettiin ja voimakkuuteen millä uutta ainetta syntyy niissä paikoissa kvanttityhjiön fluktuaatioissa.

Koska antiaine on epästabiilisempaa kuin aine niin sitä syntyy vähemmän kvanttityhjiön kaaosmaisessa fluktuaatiossa

Aineen synty kvanttityhjiöstä on hyvin hidasta mutta tietyn kriittisen vaiheen ylitettyään voi olla eksponentiaalista tietyissä paikoissa eli aine kasaantuu tähdiksi, galakseiksi ja galaksirtyhmiksi kun aineellistumisprosessi on niissä paikoissa onnistunut ensin käynnistymään eli eri alueet ovat hyvin eri tavalla hedelmällisiä aineen syntymisen suhteen.

Evoluutio ei ala vasta biologisten eliöiden tasolla vaan jo siellä kvanttitason fluktuaatioissa tapahtuu ns. darwinistista luonnonvalintaa sen suhteen minkälaista ainetta pääsee ilmaantumaan implisiittisen hyperdimensionaalisen kvanttityhjiötason ja eksplisiittisen 3d t tason rajapinnassa.

jatkuu...

Anonyymi kirjoitti:

"Onko nyt olemassa aikaa? ."

Einsteinin suhteellisuusteorioiden pohjalta on spekuloitu ns blokkiuniversumista jossa ei ole aikaa vaan kaikki ajan hetket ovat tavallaan jo olemassa.

Michelson-Morley kokeessa ei otettu huomioon maapallon rotaatiota (Sagnac) ja kaikissa luonnon systeemeissä on rotaatiota rotaatioiden sisällä aina alkeishiukkasten spineihin asti. Einstein ei ottanut huomioon rotaatiota suhteellisuusteorioissaan ja kehitteli 1920-luvulla yhtenäiskenttämalleja joissa ns. torsion vaikutuksen kautta rotaatio huomioitiin. Tuo torsion vaikutus mahdollistaa aika-avaruuden lokaalin manipuloimisen esim. labraolosuhteissa jolloin voidaan tuottaa sekä ajan että paikan vääristymiä.

Valonnopeus on aina mitattu 2-suuntaisesti ja koska gravitaation voimakkuus vaikuttaa kelloihin esim. gps-tekniikassa niin voidaan myös olettaa että valonnopeus on vakio vain jos gravitaatiokentän voimakkuus on vakio jolloin koko suhteellisuusteorioiden ja kosmologian teorioista putoaa pohja pois. Mustassa aukossa valonnopeus on 0 kun taas syvässä galaksien välisessä avaruudessa se saattaa lähestyä ääretöntä.

Mielestäni aikaa ei edelleenkään ymmärretä kunnolla. Useimmat fysiikan kaavat toimivat ilman ajan suuntaa kun taas toisaalta entropia on usein määritelty ajan suunnaksi.

Ajan voi myös hahmottaa moniulotteisena eli esim. 3 ulotteisena tähän tapaan:

1) lineaarinen aika ( esim. delta-t fysiikan kaavoissa)

2) syklinen aika joka perustuu fysikaalisten entiteettien rotaatioon (vuodenajan vaihtelut, aineen värähtelyt).
3) ajaton potentiaalisuus joka on vapaa entropiasta

David Bohm teoksessaan 'Wholeness and implicate order' erotti toisistaan ns. eksplisiittisen todellisuuden joka vastaa suurinpiirtein nykyfysiikan käsitystä aineesta ja sitten toisaalta sen pohjalla ja taustalla vaikuttavan implisiittisen järjestyksen. Tietyssä mielessä todellisuus "materialisoituu" (=aktualisoituu) tai erilaistuu tyhjiötason potentiaalienergiasta nimenomaan aikaulottuvuuden kautta ja se implisiittinen järjestys on se mitä kutsutaan kvanttityhjiöksi tai nollapiste-energiaksi.

Aika ja paikka(=aine) liittyvät kiinteästi toisiinsa eli siinä mielessä Einstein oli oikeassa mutta todellisuuden aika-aspektin kokonaan hylkääminen on silti minusta suuri virhe.
Alkuräjähdysmalli perustuu muutamaan perusoletukseen jotka voidaan minusta selittää paljon paremmin toisella tavalla eli jatkuvan luomisen mallilla jossa ei ole vajaan 14 miljardin vuoden rajoitusta joka aiheuttaa ongelmia hyvin suurten galaksiklustereiden ja hyvin vanhojen galaksien suhteen bb-mallissa.

1) kosminen 2,7K taustasäteily on jatkuvaa hiukkasten syntyä kaikkialla kvanttityhjiössä

2) punasiirtymä - "väsynyt" valo eli fotonit menettävät energiaansa keskimäärin 7,4% (LaViolette) miljardissa vuodessa tähtien välisessä avaruudessa mikä ei ole nykylaittein mitattavissa tai esim. Halton Arpin malli nuorten galaksien evoluutiosta jolloin punasiirtymä niissä tapauksisa ei liity etäisyyteen vaan ehkä juuri siihen nopeuteen, intensiteettiin ja voimakkuuteen millä uutta ainetta syntyy niissä paikoissa kvanttityhjiön fluktuaatioissa.

Koska antiaine on epästabiilisempaa kuin aine niin sitä syntyy vähemmän kvanttityhjiön kaaosmaisessa fluktuaatiossa

Aineen synty kvanttityhjiöstä on hyvin hidasta mutta tietyn kriittisen vaiheen ylitettyään voi olla eksponentiaalista tietyissä paikoissa eli aine kasaantuu tähdiksi, galakseiksi ja galaksirtyhmiksi kun aineellistumisprosessi on niissä paikoissa onnistunut ensin käynnistymään eli eri alueet ovat hyvin eri tavalla hedelmällisiä aineen syntymisen suhteen.

Evoluutio ei ala vasta biologisten eliöiden tasolla vaan jo siellä kvanttitason fluktuaatioissa tapahtuu ns. darwinistista luonnonvalintaa sen suhteen minkälaista ainetta pääsee ilmaantumaan implisiittisen hyperdimensionaalisen kvanttityhjiötason ja eksplisiittisen 3d t tason rajapinnassa.

jatkuu...

Lue lisää

Kvanttityhjiön potentiaalitaso määrittelee tilastollisesti kaiken mitä eksplisiittisen aineellisella tasolla tapahtuu vaikkakin aina viiveellä koska se edellyttää tietyn kriittisen tason saavuttamista ilmentyäkseen.

Koska tietyssä mielessä ns. tietoisuus on sama asia kuin tuo kvanttityhjiön epälokaali potentiaalinen taso niin tietoisuuden ja aineen tason todennäköisyysaaltojen (Schrödinerin aaltofunktio) välillä on olemassa selkeä takaisinkytkentä varsinkin koherentin joukkointention tasolla (kausaliteetti ikäänkuin aikaulottuvuuden kautta).

"Tavallinen" kausaliteetti tarkoittaa sitä että edellisen ajanhetken (delta-t miinus aikayksikkö) fysikaalinen konfiguraatio määrittelee yksiselitteisesti seuraavan ajanhetken fysikaalisen konfiguraation kun taas aivan toisenlainen kausaliteetti vallitsee elollisten ja tietoisten olioiden tapauksessa.

Tätä voi olla vaikea hahmottaa eikä se onnistu vain vertaamalla yhtä tai paria väitettä kerrallaan vallitsevassa teoreettisessa viitekehyksessä koska toisenlainen hahmotus edellyttää omanlaisensa viitekehyksen jonka puitteissa ko. väitteet ovat mielekkäitä eli ei riitä muutaman parametrin muuttaminen vaan koko hahmotuksen tai paradigman pitää muuttua tulkintoineen ja perusoletuksineen.

Koko nykyinen fysiikan & kosmologian hahmotus perustuu maanpäällisiin tai korkeintaan lähiavaruudessa tehtyihin havaintoihin ja mittauksiin joten on ennenaikaista lyödä lukkoon mitään teoreettista mallia oikeastaan minkään tieteen osa-alueen suhteen ja mahdollisuuksia spekulointiin on edelleen runsaasti jos ei jumituta dogmaattisuuteen.

Todellisuus on täynnä aidosti avoimia kysymyksiä ja kaikki olemassaoleva tiede on vain kevyttä pintaraapaisua koko todellisuudesta.

...

En nyt ehdi vastata noihin muihin kommenteihisi (2-4) kun siinä menisi koko päivä mutta ehkä joskus myöhemmin... :D

Belisario

Anonyymi kirjoitti:

"Onko nyt olemassa aikaa? ."

Einsteinin suhteellisuusteorioiden pohjalta on spekuloitu ns blokkiuniversumista jossa ei ole aikaa vaan kaikki ajan hetket ovat tavallaan jo olemassa.

Michelson-Morley kokeessa ei otettu huomioon maapallon rotaatiota (Sagnac) ja kaikissa luonnon systeemeissä on rotaatiota rotaatioiden sisällä aina alkeishiukkasten spineihin asti. Einstein ei ottanut huomioon rotaatiota suhteellisuusteorioissaan ja kehitteli 1920-luvulla yhtenäiskenttämalleja joissa ns. torsion vaikutuksen kautta rotaatio huomioitiin. Tuo torsion vaikutus mahdollistaa aika-avaruuden lokaalin manipuloimisen esim. labraolosuhteissa jolloin voidaan tuottaa sekä ajan että paikan vääristymiä.

Valonnopeus on aina mitattu 2-suuntaisesti ja koska gravitaation voimakkuus vaikuttaa kelloihin esim. gps-tekniikassa niin voidaan myös olettaa että valonnopeus on vakio vain jos gravitaatiokentän voimakkuus on vakio jolloin koko suhteellisuusteorioiden ja kosmologian teorioista putoaa pohja pois. Mustassa aukossa valonnopeus on 0 kun taas syvässä galaksien välisessä avaruudessa se saattaa lähestyä ääretöntä.

Mielestäni aikaa ei edelleenkään ymmärretä kunnolla. Useimmat fysiikan kaavat toimivat ilman ajan suuntaa kun taas toisaalta entropia on usein määritelty ajan suunnaksi.

Ajan voi myös hahmottaa moniulotteisena eli esim. 3 ulotteisena tähän tapaan:

1) lineaarinen aika ( esim. delta-t fysiikan kaavoissa)

2) syklinen aika joka perustuu fysikaalisten entiteettien rotaatioon (vuodenajan vaihtelut, aineen värähtelyt).
3) ajaton potentiaalisuus joka on vapaa entropiasta

David Bohm teoksessaan 'Wholeness and implicate order' erotti toisistaan ns. eksplisiittisen todellisuuden joka vastaa suurinpiirtein nykyfysiikan käsitystä aineesta ja sitten toisaalta sen pohjalla ja taustalla vaikuttavan implisiittisen järjestyksen. Tietyssä mielessä todellisuus "materialisoituu" (=aktualisoituu) tai erilaistuu tyhjiötason potentiaalienergiasta nimenomaan aikaulottuvuuden kautta ja se implisiittinen järjestys on se mitä kutsutaan kvanttityhjiöksi tai nollapiste-energiaksi.

Aika ja paikka(=aine) liittyvät kiinteästi toisiinsa eli siinä mielessä Einstein oli oikeassa mutta todellisuuden aika-aspektin kokonaan hylkääminen on silti minusta suuri virhe.
Alkuräjähdysmalli perustuu muutamaan perusoletukseen jotka voidaan minusta selittää paljon paremmin toisella tavalla eli jatkuvan luomisen mallilla jossa ei ole vajaan 14 miljardin vuoden rajoitusta joka aiheuttaa ongelmia hyvin suurten galaksiklustereiden ja hyvin vanhojen galaksien suhteen bb-mallissa.

1) kosminen 2,7K taustasäteily on jatkuvaa hiukkasten syntyä kaikkialla kvanttityhjiössä

2) punasiirtymä - "väsynyt" valo eli fotonit menettävät energiaansa keskimäärin 7,4% (LaViolette) miljardissa vuodessa tähtien välisessä avaruudessa mikä ei ole nykylaittein mitattavissa tai esim. Halton Arpin malli nuorten galaksien evoluutiosta jolloin punasiirtymä niissä tapauksisa ei liity etäisyyteen vaan ehkä juuri siihen nopeuteen, intensiteettiin ja voimakkuuteen millä uutta ainetta syntyy niissä paikoissa kvanttityhjiön fluktuaatioissa.

Koska antiaine on epästabiilisempaa kuin aine niin sitä syntyy vähemmän kvanttityhjiön kaaosmaisessa fluktuaatiossa

Aineen synty kvanttityhjiöstä on hyvin hidasta mutta tietyn kriittisen vaiheen ylitettyään voi olla eksponentiaalista tietyissä paikoissa eli aine kasaantuu tähdiksi, galakseiksi ja galaksirtyhmiksi kun aineellistumisprosessi on niissä paikoissa onnistunut ensin käynnistymään eli eri alueet ovat hyvin eri tavalla hedelmällisiä aineen syntymisen suhteen.

Evoluutio ei ala vasta biologisten eliöiden tasolla vaan jo siellä kvanttitason fluktuaatioissa tapahtuu ns. darwinistista luonnonvalintaa sen suhteen minkälaista ainetta pääsee ilmaantumaan implisiittisen hyperdimensionaalisen kvanttityhjiötason ja eksplisiittisen 3d t tason rajapinnassa.

jatkuu...

Lue lisää

Hiukan sivukommenttia.

"Mielestäni aikaa ei edelleenkään ymmärretä kunnolla. Useimmat fysiikan kaavat toimivat ilman ajan suuntaa kun taas toisaalta entropia on usein määritelty ajan suunnaksi."

B. on oikeassa siinä, että "aika" tuntuu hyvin sekavalta asialta, aikatermiä
käytetään hyvin löysän tuntuisesti.
Fysiikan lakien symmetrisyys ja entropian epäsymmetrisyys ovat tietysti
hiukan eri asioita, vaikka aikatermiä käytetään tuossa aika samalla tavalla.

B. yrittää selventää osaltaan aikatermin käyttöä, mutta valitettavasti esimerkit
vain jatkavat "aikaan" liittyvää hämmenystä.


"Ajan voi myös hahmottaa moniulotteisena eli esim. 3 ulotteisena tähän tapaan:

1) lineaarinen aika ( esim. delta-t fysiikan kaavoissa)

2) syklinen aika joka perustuu fysikaalisten entiteettien rotaatioon (vuodenajan vaihtelut, aineen värähtelyt).
3) ajaton potentiaalisuus joka on vapaa entropiasta ".

1. Lineaarinen aika, valitettavasti B. käyttää esimerkkinä abstraktista, hyvin
pelkistettyä matemaattista esimerkkiä, vaikka huomattavasti parempia
esimerkkejä lineaarisuudesta olisi vaikka kuinka paljon.

2. Syklinen aika, B. näköjään tarkoittaakin linearisessa ajassa olevia pieniä
pyörteisiä jaksollisia tapahtumia ja esim kiteiden ominaisuuksia tietyissä
tilanteissa, Nämä istuvat edelleen lineaariseen aikaan.

3. Tämä olisi kyllä vaatinut esimerkin, muuten tämä on vaikeasti
ymmärrettävä, nin epäselvä että mahdollisuus väärin tulkinalle on liian suuri.

Onko tuossa esitetty ajan 3-ulotteinen luonne, minusta lähinnä kolme
tapaa käyttää aikatermiä hiukan epämääräisesti. Ajan luonne ei ainakaan
selventynyt noista esimerkeistä.

Inkakansalla oli aika mielenkiintoinen tapa kuvata aikaa hieman 2-ulotteisena
ja ihmisen asema siinä.
En lähde kuvailemaa sitä, hakukoneilla voi hakea hyviä kuvauksia.

AR

Anonyymi kirjoitti:

Kvanttityhjiön potentiaalitaso määrittelee tilastollisesti kaiken mitä eksplisiittisen aineellisella tasolla tapahtuu vaikkakin aina viiveellä koska se edellyttää tietyn kriittisen tason saavuttamista ilmentyäkseen.

Koska tietyssä mielessä ns. tietoisuus on sama asia kuin tuo kvanttityhjiön epälokaali potentiaalinen taso niin tietoisuuden ja aineen tason todennäköisyysaaltojen (Schrödinerin aaltofunktio) välillä on olemassa selkeä takaisinkytkentä varsinkin koherentin joukkointention tasolla (kausaliteetti ikäänkuin aikaulottuvuuden kautta).

"Tavallinen" kausaliteetti tarkoittaa sitä että edellisen ajanhetken (delta-t miinus aikayksikkö) fysikaalinen konfiguraatio määrittelee yksiselitteisesti seuraavan ajanhetken fysikaalisen konfiguraation kun taas aivan toisenlainen kausaliteetti vallitsee elollisten ja tietoisten olioiden tapauksessa.

Tätä voi olla vaikea hahmottaa eikä se onnistu vain vertaamalla yhtä tai paria väitettä kerrallaan vallitsevassa teoreettisessa viitekehyksessä koska toisenlainen hahmotus edellyttää omanlaisensa viitekehyksen jonka puitteissa ko. väitteet ovat mielekkäitä eli ei riitä muutaman parametrin muuttaminen vaan koko hahmotuksen tai paradigman pitää muuttua tulkintoineen ja perusoletuksineen.

Koko nykyinen fysiikan & kosmologian hahmotus perustuu maanpäällisiin tai korkeintaan lähiavaruudessa tehtyihin havaintoihin ja mittauksiin joten on ennenaikaista lyödä lukkoon mitään teoreettista mallia oikeastaan minkään tieteen osa-alueen suhteen ja mahdollisuuksia spekulointiin on edelleen runsaasti jos ei jumituta dogmaattisuuteen.

Todellisuus on täynnä aidosti avoimia kysymyksiä ja kaikki olemassaoleva tiede on vain kevyttä pintaraapaisua koko todellisuudesta.

...

En nyt ehdi vastata noihin muihin kommenteihisi (2-4) kun siinä menisi koko päivä mutta ehkä joskus myöhemmin... :D

Belisario

Lue lisää

B:"Einsteinin suhteellisuusteorioiden pohjalta on spekuloitu ns blokkiuniversumista jossa ei ole aikaa vaan kaikki ajan hetket ovat tavallaan jo olemassa. "

Blokkiuniversumin voi spekuloida pelkkien Newtonin teorioiden pohjalta, missä fysiikka on puhtaan determinististä. Suhteellisuusteoriassa hämäisi se, että aika on dynaamista. Silloin kannattaa puhua aikablokin sijaan parametriblokista, jos olisi selvemmin aina parametrin asemassa oleva yksi muuttuja, jota voi käyttää kaikille eri ajan metriikoille, jotka blokki tarvitsee.

B:"Einstein ei ottanut huomioon rotaatiota suhteellisuusteorioissaan ja kehitteli 1920-luvulla yhtenäiskenttämalleja joissa ns. torsion vaikutuksen kautta rotaatio huomioitiin. Tuo torsion vaikutus mahdollistaa aika-avaruuden lokaalin manipuloimisen esim. labraolosuhteissa jolloin voidaan tuottaa sekä ajan että paikan vääristymiä."

On enemmän tapoja ja tarpeita ottaa rotaatio ja spin huomioon, kuin se että aikaavaruus sisältää torsion. Jälkimmäisestä oli kaksi teoriaa
https://en.wikipedia.org/wiki/Einstein–Cartan_theory
https://en.wikipedia.org/wiki/Teleparallelism
joista yhdessä on kaarevuutta ja torsiota omaava avaruus. Toisessa avaruus ei ole kaareva vaan siinä pisteiden etäisyydet vaihtelevat ainoastaan torsiosta johtuen. Energian säilyminen on yksinkertaisempaa saada voimaan teleparallelismissa verrattuna GR:ään.

Torsio kaarevuus mallia on yritetty todistaa myös kierivien pulsarien avulla. Labrassa ja sen ulkopuolella jokainen tekee aika-avaruuden väristämistä kaikissa tapauksissa.

B: "Valonnopeus on aina mitattu 2-suuntaisesti ja koska gravitaation voimakkuus vaikuttaa kelloihin esim. gps-tekniikassa niin voidaan myös olettaa että valonnopeus on vakio vain jos gravitaatiokentän voimakkuus on vakio jolloin koko suhteellisuusteorioiden ja kosmologian teorioista putoaa pohja pois. Mustassa aukossa valonnopeus on 0 kun taas syvässä galaksien välisessä avaruudessa se saattaa lähestyä ääretöntä. "

Jos valonnopeus mitataan sateliitista sateliitiin 2-suuntaisesti ja verrataan sitä maanpinnan suuntaiseen 2-mittaukseen, voiko tätä sanoa valonnopeuden mittaamiseksi mukamas eri gravitaatioissa? Vai mihin se nopeus voi tässä piiloutua? Ei valonnopeudesta varmaan kannata olettaa mitään, jos sitä ei aio koskaan mitata todeksi tai vääräksi. Jotkut teoriat ovat olettaneet valosta, ja sitten ne ovat tuottaneet ennustuksia, jotka voidaan soveltaa muilla alueilla kuten gravitaatiossa ja ns. ultrarelativistisen nopeiden massallisten objektien fysiikassa.

Oliko olemassa jokin syy, miksi sanoit että kelloihin vaikuttaminen vaikuttaisi myös valonnopeuteen? Voitko kertoa toisen esimerkin teoriasta, jossa voi vaikuttaa kelloihin?

Mustan aukon sisällä menevä valo saa lisää energiaa, kun tämän mittaavat sen tiellä olevat havaitsijat. Mustassa aukossa ei ole GR:n mukaan kohtaa, missä valonkaltaisella geodeesilla nopeus on 0 vaan jokainen niistä jatkuu eteenpäin singulariteettiin. Singulariteetissa niitä ei ole määritelty eikä sellaisen objektin nopeutta joka äsken olisi ollut valo. Jos singulariteetti on oikeasti jotain, missä kvanttiaallot eivät esim. etene vaan pysyvät aaltona laatikossa, kyseiset aallot voivat olla edelleen peräisin teoriasta, jossa on valonnopeus vakiona kyseisessä paikassa. Kyseinen kvanttitila ei samalla välttämättä ole missään tekemisissä massattomien fotonien kanssa.

B:"1) lineaarinen aika ( esim. delta-t fysiikan kaavoissa)"

Jos valonnopeus on kaikille havaitsijoille vakio, on olemassa eri kellokoordinaatistoja, joissa joidenkin dt muuttuu epälineaarisesti verrratuna toisten dt:hen. Esim. maksimaalisen entropian kaasussa tiedetään, että on väärin ajatella, että jokaisen hiukkasen oma kello olisi lineaarisesti verrannollinen toisiin.

B:"2) syklinen aika joka perustuu fysikaalisten entiteettien rotaatioon (vuodenajan vaihtelut, aineen värähtelyt)."

Näiden dt- kaavat ovat helppoja. Aineen värähtely pitää muodostaa jossain muussa kuin 1-kohdan karteesisessa ajassa, jotta voitaisiin puhua kvanttigravitaatiosta (ajan manipuloimat värähtelyt sekä päinvastoin).

1

Anonyymi kirjoitti:

B:"Einsteinin suhteellisuusteorioiden pohjalta on spekuloitu ns blokkiuniversumista jossa ei ole aikaa vaan kaikki ajan hetket ovat tavallaan jo olemassa. "

Blokkiuniversumin voi spekuloida pelkkien Newtonin teorioiden pohjalta, missä fysiikka on puhtaan determinististä. Suhteellisuusteoriassa hämäisi se, että aika on dynaamista. Silloin kannattaa puhua aikablokin sijaan parametriblokista, jos olisi selvemmin aina parametrin asemassa oleva yksi muuttuja, jota voi käyttää kaikille eri ajan metriikoille, jotka blokki tarvitsee.

B:"Einstein ei ottanut huomioon rotaatiota suhteellisuusteorioissaan ja kehitteli 1920-luvulla yhtenäiskenttämalleja joissa ns. torsion vaikutuksen kautta rotaatio huomioitiin. Tuo torsion vaikutus mahdollistaa aika-avaruuden lokaalin manipuloimisen esim. labraolosuhteissa jolloin voidaan tuottaa sekä ajan että paikan vääristymiä."

On enemmän tapoja ja tarpeita ottaa rotaatio ja spin huomioon, kuin se että aikaavaruus sisältää torsion. Jälkimmäisestä oli kaksi teoriaa
https://en.wikipedia.org/wiki/Einstein–Cartan_theory
https://en.wikipedia.org/wiki/Teleparallelism
joista yhdessä on kaarevuutta ja torsiota omaava avaruus. Toisessa avaruus ei ole kaareva vaan siinä pisteiden etäisyydet vaihtelevat ainoastaan torsiosta johtuen. Energian säilyminen on yksinkertaisempaa saada voimaan teleparallelismissa verrattuna GR:ään.

Torsio kaarevuus mallia on yritetty todistaa myös kierivien pulsarien avulla. Labrassa ja sen ulkopuolella jokainen tekee aika-avaruuden väristämistä kaikissa tapauksissa.

B: "Valonnopeus on aina mitattu 2-suuntaisesti ja koska gravitaation voimakkuus vaikuttaa kelloihin esim. gps-tekniikassa niin voidaan myös olettaa että valonnopeus on vakio vain jos gravitaatiokentän voimakkuus on vakio jolloin koko suhteellisuusteorioiden ja kosmologian teorioista putoaa pohja pois. Mustassa aukossa valonnopeus on 0 kun taas syvässä galaksien välisessä avaruudessa se saattaa lähestyä ääretöntä. "

Jos valonnopeus mitataan sateliitista sateliitiin 2-suuntaisesti ja verrataan sitä maanpinnan suuntaiseen 2-mittaukseen, voiko tätä sanoa valonnopeuden mittaamiseksi mukamas eri gravitaatioissa? Vai mihin se nopeus voi tässä piiloutua? Ei valonnopeudesta varmaan kannata olettaa mitään, jos sitä ei aio koskaan mitata todeksi tai vääräksi. Jotkut teoriat ovat olettaneet valosta, ja sitten ne ovat tuottaneet ennustuksia, jotka voidaan soveltaa muilla alueilla kuten gravitaatiossa ja ns. ultrarelativistisen nopeiden massallisten objektien fysiikassa.

Oliko olemassa jokin syy, miksi sanoit että kelloihin vaikuttaminen vaikuttaisi myös valonnopeuteen? Voitko kertoa toisen esimerkin teoriasta, jossa voi vaikuttaa kelloihin?

Mustan aukon sisällä menevä valo saa lisää energiaa, kun tämän mittaavat sen tiellä olevat havaitsijat. Mustassa aukossa ei ole GR:n mukaan kohtaa, missä valonkaltaisella geodeesilla nopeus on 0 vaan jokainen niistä jatkuu eteenpäin singulariteettiin. Singulariteetissa niitä ei ole määritelty eikä sellaisen objektin nopeutta joka äsken olisi ollut valo. Jos singulariteetti on oikeasti jotain, missä kvanttiaallot eivät esim. etene vaan pysyvät aaltona laatikossa, kyseiset aallot voivat olla edelleen peräisin teoriasta, jossa on valonnopeus vakiona kyseisessä paikassa. Kyseinen kvanttitila ei samalla välttämättä ole missään tekemisissä massattomien fotonien kanssa.

B:"1) lineaarinen aika ( esim. delta-t fysiikan kaavoissa)"

Jos valonnopeus on kaikille havaitsijoille vakio, on olemassa eri kellokoordinaatistoja, joissa joidenkin dt muuttuu epälineaarisesti verrratuna toisten dt:hen. Esim. maksimaalisen entropian kaasussa tiedetään, että on väärin ajatella, että jokaisen hiukkasen oma kello olisi lineaarisesti verrannollinen toisiin.

B:"2) syklinen aika joka perustuu fysikaalisten entiteettien rotaatioon (vuodenajan vaihtelut, aineen värähtelyt)."

Näiden dt- kaavat ovat helppoja. Aineen värähtely pitää muodostaa jossain muussa kuin 1-kohdan karteesisessa ajassa, jotta voitaisiin puhua kvanttigravitaatiosta (ajan manipuloimat värähtelyt sekä päinvastoin).

1

Lue lisää

B:"David Bohm teoksessaan 'Wholeness and implicate order' erotti toisistaan ns. eksplisiittisen todellisuuden joka vastaa suurinpiirtein nykyfysiikan käsitystä aineesta ja sitten toisaalta sen pohjalla ja taustalla vaikuttavan implisiittisen järjestyksen. Tietyssä mielessä todellisuus "materialisoituu" (=aktualisoituu) tai erilaistuu tyhjiötason potentiaalienergiasta nimenomaan aikaulottuvuuden kautta ja se implisiittinen järjestys on se mitä kutsutaan kvanttityhjiöksi tai nollapiste-energiaksi. "

Oletko varma, että se toinen orderi käsittää nimenomaan kvanttityhjiön eikä vielä suurempaa kokonaisuutta? Jos implicate tarkoittaisi kaikkia matemaattisia ominaisuuksia, voi toki sanoa että juuri kvanttityhjiönkin kirjoittamiseksi tapahtuu yleensä valtava työ, että se saadaan esim. osiin tai yhteen. Samalla klassisen kenttäteorian (ks. alla) tyhjiö on myös vain osana kaikkia potentiaalin arvoja. Ja nyt siihen voi ainakin ulottaa Bohmin idean, koska koko potentiaali on vielä vähemmän avautunut kuin tyhjiön arvon kaikkille selvästi ottanut kenttä, ja joka on aina samassa kohdassa potentiaalia, mutta edellyttää sitä varten isomman kaistaleen sitä.

B"1) kosminen 2,7K taustasäteily on jatkuvaa hiukkasten syntyä kaikkialla kvanttityhjiössä"

Miksi kaikki on 2.7K lämpöistä? EIkö avaruus saa muuttaa kokoaan, vaan kaukana oleva aine tuottaa samaa 2.7K lämpöjälkeä kuin lähellä oleva? Miksi galaksien valo näkyy samalla suurina eroavuuksina? Mistä aineesta ja olomuodosta pitää olla kyse, että se alkaa loistamaan? Miksi se ei esiinny yhtä vaihtelevasti kuin galaksien välillä havaittu aine ja tiivisty kohti muuta ainetta (ja hohda sieltä missä se esiintyisi), eli miksei se noudata gravitaatiota samalla tavalla?

Miksi kauempana olevat kohteet, jotka absorboivat säteilyä ja järjestäytyvät uudelleen, näyttävät siltä, että taustasäteilyn lämpätila on esim. 5.08 K etäisyydellä z=0.89?

https://arxiv.org/pdf/1212.5456.pdf

The use of radio-mm molecular absorbers to determine
TCMB at z>0 is another particularly attractive method,
due to the tighter constraints on physical conditions and
local excitation when a variety of molecular species is de-
tected. In this paper, we follow this approach, with the aim
to determine the CMB temperature from multi-transition
multi-species excitation analysis in the z=0.89 radio-mm
molecular-rich absorber toward the quasar PKS 1830−211.

B:"2) punasiirtymä - "väsynyt" valo eli fotonit menettävät energiaansa keskimäärin 7,4% (LaViolette) miljardissa vuodessa tähtien välisessä avaruudessa mikä ei ole nykylaittein mitattavissa tai esim. Halton Arpin malli nuorten galaksien evoluutiosta jolloin punasiirtymä niissä tapauksisa ei liity etäisyyteen vaan ehkä juuri siihen nopeuteen, intensiteettiin ja voimakkuuteen millä uutta ainetta syntyy niissä paikoissa kvanttityhjiön fluktuaatioissa."

Jos ainetta syntyy joskus eri nopeudella, miksi se ei näytä erilaista CMB-säteilyä, joka vaihtelee suunnan mukaan eikä z:n? Olisiko kaikki aineen syntyminen myös kohta päättymässä, kun lämpö näyttää vähenevän?

Väsynyt valo on nimi yhdelle punasiirtymän teorialle, joka ei ollut standardia, ja joka on kumoutunut. En ole varma, mitä tarkoitat mitattavuudella. Tähdistä peräisin olevan valon punasiirtymä on harvinaisen helppoa nähdä ja jokainen teoria pyrkii sanomaan ääneen, että sen verran laskin valon punasiirtyvän matkalla x. Äskeinen artikkeli on harvinaisempi esimerkki siitä, että CMB-valon punasiirtymä on mitattu. Suurin osa väsyneistä valoista ei tarkoittanut, että fotoni on objeti, joka itsestään nollagravitaatiossa menettää energiaa, koska energian säilyminen on tylsää. Sen sijaan niissä ajateltiin fotonien törmäävän väliaineeseen, mitä ehkä kohtasit mainitussa mallissa. Tästä voidaan esittää sinulle riippumaton kysymys kohtaan 1., että miksi kaukana olevat asiat eivät näytä olevan jossain suuremman ja suuremman pilven takana (ja onko se pilvi tihentynyt koko ajan)?

B:"Koska antiaine on epästabiilisempaa kuin aine niin sitä syntyy vähemmän kvanttityhjiön kaaosmaisessa fluktuaatiossa "

Antiainehiukkasta ja siten kaikkea ainetta ei tarvitse pitää hajoavana hiukkasena. Kun on olemassa stabiileja hiukkasia, on myös mahdollista, että näille ei tapahdu enää mitään (tämän ansiosta, jos seuraavat lauseet onnistuvat vähän aiemmassa historiassa, se jää päälle). Ja kun universumi on jäähtynyt, niille ei tapahdu paljon mitään myöskään törmäyksissä muun kuin antiparin kanssa. Kyseiset hiukkaset ovat kuitenkin peräisin reaktioista, jotka ovat sekä erikoisten hiukkasten törmäyksiä, että niiden hajoamisia. Jos erikoinen hiukkanen on tässä epästabiili, sillä voi olla kanava hajota sekä antihiukkaseksi että hiukkaseksi (ja varatuiksi muiksi hiukkasiksi). Tässä kanavien suhteessa olevaa epäsymmetrisyyttä ei katsota antiaineen epästabiilisuudeksi.

2

Anonyymi kirjoitti:

B:"David Bohm teoksessaan 'Wholeness and implicate order' erotti toisistaan ns. eksplisiittisen todellisuuden joka vastaa suurinpiirtein nykyfysiikan käsitystä aineesta ja sitten toisaalta sen pohjalla ja taustalla vaikuttavan implisiittisen järjestyksen. Tietyssä mielessä todellisuus "materialisoituu" (=aktualisoituu) tai erilaistuu tyhjiötason potentiaalienergiasta nimenomaan aikaulottuvuuden kautta ja se implisiittinen järjestys on se mitä kutsutaan kvanttityhjiöksi tai nollapiste-energiaksi. "

Oletko varma, että se toinen orderi käsittää nimenomaan kvanttityhjiön eikä vielä suurempaa kokonaisuutta? Jos implicate tarkoittaisi kaikkia matemaattisia ominaisuuksia, voi toki sanoa että juuri kvanttityhjiönkin kirjoittamiseksi tapahtuu yleensä valtava työ, että se saadaan esim. osiin tai yhteen. Samalla klassisen kenttäteorian (ks. alla) tyhjiö on myös vain osana kaikkia potentiaalin arvoja. Ja nyt siihen voi ainakin ulottaa Bohmin idean, koska koko potentiaali on vielä vähemmän avautunut kuin tyhjiön arvon kaikkille selvästi ottanut kenttä, ja joka on aina samassa kohdassa potentiaalia, mutta edellyttää sitä varten isomman kaistaleen sitä.

B"1) kosminen 2,7K taustasäteily on jatkuvaa hiukkasten syntyä kaikkialla kvanttityhjiössä"

Miksi kaikki on 2.7K lämpöistä? EIkö avaruus saa muuttaa kokoaan, vaan kaukana oleva aine tuottaa samaa 2.7K lämpöjälkeä kuin lähellä oleva? Miksi galaksien valo näkyy samalla suurina eroavuuksina? Mistä aineesta ja olomuodosta pitää olla kyse, että se alkaa loistamaan? Miksi se ei esiinny yhtä vaihtelevasti kuin galaksien välillä havaittu aine ja tiivisty kohti muuta ainetta (ja hohda sieltä missä se esiintyisi), eli miksei se noudata gravitaatiota samalla tavalla?

Miksi kauempana olevat kohteet, jotka absorboivat säteilyä ja järjestäytyvät uudelleen, näyttävät siltä, että taustasäteilyn lämpätila on esim. 5.08 K etäisyydellä z=0.89?

https://arxiv.org/pdf/1212.5456.pdf

The use of radio-mm molecular absorbers to determine
TCMB at z>0 is another particularly attractive method,
due to the tighter constraints on physical conditions and
local excitation when a variety of molecular species is de-
tected. In this paper, we follow this approach, with the aim
to determine the CMB temperature from multi-transition
multi-species excitation analysis in the z=0.89 radio-mm
molecular-rich absorber toward the quasar PKS 1830−211.

B:"2) punasiirtymä - "väsynyt" valo eli fotonit menettävät energiaansa keskimäärin 7,4% (LaViolette) miljardissa vuodessa tähtien välisessä avaruudessa mikä ei ole nykylaittein mitattavissa tai esim. Halton Arpin malli nuorten galaksien evoluutiosta jolloin punasiirtymä niissä tapauksisa ei liity etäisyyteen vaan ehkä juuri siihen nopeuteen, intensiteettiin ja voimakkuuteen millä uutta ainetta syntyy niissä paikoissa kvanttityhjiön fluktuaatioissa."

Jos ainetta syntyy joskus eri nopeudella, miksi se ei näytä erilaista CMB-säteilyä, joka vaihtelee suunnan mukaan eikä z:n? Olisiko kaikki aineen syntyminen myös kohta päättymässä, kun lämpö näyttää vähenevän?

Väsynyt valo on nimi yhdelle punasiirtymän teorialle, joka ei ollut standardia, ja joka on kumoutunut. En ole varma, mitä tarkoitat mitattavuudella. Tähdistä peräisin olevan valon punasiirtymä on harvinaisen helppoa nähdä ja jokainen teoria pyrkii sanomaan ääneen, että sen verran laskin valon punasiirtyvän matkalla x. Äskeinen artikkeli on harvinaisempi esimerkki siitä, että CMB-valon punasiirtymä on mitattu. Suurin osa väsyneistä valoista ei tarkoittanut, että fotoni on objeti, joka itsestään nollagravitaatiossa menettää energiaa, koska energian säilyminen on tylsää. Sen sijaan niissä ajateltiin fotonien törmäävän väliaineeseen, mitä ehkä kohtasit mainitussa mallissa. Tästä voidaan esittää sinulle riippumaton kysymys kohtaan 1., että miksi kaukana olevat asiat eivät näytä olevan jossain suuremman ja suuremman pilven takana (ja onko se pilvi tihentynyt koko ajan)?

B:"Koska antiaine on epästabiilisempaa kuin aine niin sitä syntyy vähemmän kvanttityhjiön kaaosmaisessa fluktuaatiossa "

Antiainehiukkasta ja siten kaikkea ainetta ei tarvitse pitää hajoavana hiukkasena. Kun on olemassa stabiileja hiukkasia, on myös mahdollista, että näille ei tapahdu enää mitään (tämän ansiosta, jos seuraavat lauseet onnistuvat vähän aiemmassa historiassa, se jää päälle). Ja kun universumi on jäähtynyt, niille ei tapahdu paljon mitään myöskään törmäyksissä muun kuin antiparin kanssa. Kyseiset hiukkaset ovat kuitenkin peräisin reaktioista, jotka ovat sekä erikoisten hiukkasten törmäyksiä, että niiden hajoamisia. Jos erikoinen hiukkanen on tässä epästabiili, sillä voi olla kanava hajota sekä antihiukkaseksi että hiukkaseksi (ja varatuiksi muiksi hiukkasiksi). Tässä kanavien suhteessa olevaa epäsymmetrisyyttä ei katsota antiaineen epästabiilisuudeksi.

2

Lue lisää

Kun tyhjiön kanssa samassa paikassa syntyy virtuaalista antiainetta on mahdotonta, että sitä syntyisi vähemmän, koska aloit synnyttämään antiainetta siksi, että haluat säilyttää tyhjyyden varauksia vaikka et säilytä energiaa. Syntymättä jättäminen olisi myös aineen syntymisen todennäköisyyden alaskorjaus. Siksi tai muillakin tavoilla ajateltuna antimaterian epäsymmetrisyys myös vakuumissa jne. voisi heikentää Casimir-efektejä. Haluatko sanoa jotain olosuhteista, joissa antiainetta sinusta esiintyy, koska muut voivat sekoittaa sen alkuräjähdyksen ensihetkiin? Jos mitataan että universumissa on nyt n materiahiukkasta, jotka ovat jossain ajassa kaikki olleet hieman stabiilina parejaan kauemmin, tästä voisi saada ylärajan sille aikakehykselle, missä labrassa luotu antimateria ei voisi olla hajoamatta.

Kun antimateria vähenee alkuräjädyksen jälkeen paikalla on oltava todennäköisesti tiloja, joissa on ensinnäkin siirrettävissä olevaa energiaa, ja nämä tilat ovat pakkautuneet lähelle toisiaan. Silloin tyypillinen ulos tullut antimateria tila ei ole välttämättä koskaan vapaa. Tai toisella tavalla antimateriaa vähän sisältävät ulostulotilat voivat olla vähäisiä tapauksissa, joissa on alussa vähän vapaita tiloja ja yhdistelmiä niiden sijaan. Vakuumi sisältää teoriassa kaikki nämä omituisuudet ja esim. kaikki tapahtumat, jotka tapahtuisivat useiden silmukoiden kautta. Ne ovat kuitenkin joko alimmalla energian tasolla tai lyhytikäisiä kaikkien kovien tilojen kannalta, eikä näiden välissä olevaa lukemattomien virtuaalihiukkasten energiaa määritellä. Vakuumista pitäisi myös ymmärtää, että sen todennäköisyys sisältää jo tila, jossa on jonkun pysyvän hiukkasen varaukset ja luvut, on yhtä suuri kuin muodostaa mittausoperaattorien kannalta tila, jossa arvot ovat vastalukuja. Tyhjiön odotusarvo on tällöin aina se ettei sillä ole ominaisuuksia.

B:"Aineen synty kvanttityhjiöstä on hyvin hidasta mutta tietyn kriittisen vaiheen ylitettyään voi olla eksponentiaalista tietyissä paikoissa eli aine kasaantuu tähdiksi, galakseiksi ja galaksirtyhmiksi kun aineellistumisprosessi on niissä paikoissa onnistunut ensin käynnistymään eli eri alueet ovat hyvin eri tavalla hedelmällisiä aineen syntymisen suhteen."

Et halua tähän varmaan syy-seuraus -suhdetta syntymisen ja ympärillä olevan materian välille? Maapallon pitäisi olla universumin neljänneksi paras paikka synnyttää paljon uutta ainetta (edellä ovat keskivertomusta-aukko, -tähti ja -kaasujättiläinen). Pelkkään vakuumiin liittyvässä syntymisessä kävisi kuitenkin seuraavasti. Hiukkasen vakuumi on aina superpositiossa oikeiden hiukkasten kanssa, etenkin sen saman tyypin kuten oletetaan nyt. Jokin tilavuus, jossa on jo hiukkasia, ei muodostu enää vakuumista, eikä jossain kohtaa voisi laskea olevan nolla hiukkasta todennäköisyydellä 100 %, ja myös lisää hiukkasia yli 0 %:illa. Jos vain tilavuuden osa, jossa on tyhjää (mutta satunnaisesti) voi luoda uusia hiukkasia, tämä todennäköisyys on laskeva. Oikeastaan käsite, että vakuumi olisi hyvin erilainen hiukakseen verratuna, on teoriassa väärin. Mutta silloin kaiken mitä yrität sanoa, pitäisi olla selvästi nähtävissä ja manipuloitavissa hiukkasia muuttamalla tms.

B:"Evoluutio ei ala vasta biologisten eliöiden tasolla vaan jo siellä kvanttitason fluktuaatioissa tapahtuu ns. darwinistista luonnonvalintaa sen suhteen minkälaista ainetta pääsee ilmaantumaan implisiittisen hyperdimensionaalisen kvanttityhjiötason ja eksplisiittisen 3d t tason rajapinnassa. "

Vertaus on väärä, jos aineet eivät kamppaile resursseista. Energian säilytessä sitä ei ole kaikille, mutta tämän kamppailun luonne on hyvin tylsää verrattuna biologiaan, missä pienet yksiköt kehittyvät ominaan ja tuloksen voi ratkaista hyvistä ominaisuuksista huolimatta pienikin ulkopuolinen meteoriitti. Tarkemmin tämän kamppailun sisällä ei ole myöskään analogiaa, miten se tapahtuu kahden lajiyksilön välillä (negatiivinen kasvu, romahdus) tai miten ylipäänsä lajin lukumäärä voidaan kasvattaa lajivanhempien avulla (sisältää biologiassa aivan kaiken positiivisen kasvun). Haluasitko jakaa kvanttityhjiön näihin lajeihin valmiiksi, jolloin niiden kamppailut on jo käyty siinä (eri universumin olosuhteille, valmiina odottamaan niitä)?

3

Anonyymi kirjoitti:

Kun tyhjiön kanssa samassa paikassa syntyy virtuaalista antiainetta on mahdotonta, että sitä syntyisi vähemmän, koska aloit synnyttämään antiainetta siksi, että haluat säilyttää tyhjyyden varauksia vaikka et säilytä energiaa. Syntymättä jättäminen olisi myös aineen syntymisen todennäköisyyden alaskorjaus. Siksi tai muillakin tavoilla ajateltuna antimaterian epäsymmetrisyys myös vakuumissa jne. voisi heikentää Casimir-efektejä. Haluatko sanoa jotain olosuhteista, joissa antiainetta sinusta esiintyy, koska muut voivat sekoittaa sen alkuräjähdyksen ensihetkiin? Jos mitataan että universumissa on nyt n materiahiukkasta, jotka ovat jossain ajassa kaikki olleet hieman stabiilina parejaan kauemmin, tästä voisi saada ylärajan sille aikakehykselle, missä labrassa luotu antimateria ei voisi olla hajoamatta.

Kun antimateria vähenee alkuräjädyksen jälkeen paikalla on oltava todennäköisesti tiloja, joissa on ensinnäkin siirrettävissä olevaa energiaa, ja nämä tilat ovat pakkautuneet lähelle toisiaan. Silloin tyypillinen ulos tullut antimateria tila ei ole välttämättä koskaan vapaa. Tai toisella tavalla antimateriaa vähän sisältävät ulostulotilat voivat olla vähäisiä tapauksissa, joissa on alussa vähän vapaita tiloja ja yhdistelmiä niiden sijaan. Vakuumi sisältää teoriassa kaikki nämä omituisuudet ja esim. kaikki tapahtumat, jotka tapahtuisivat useiden silmukoiden kautta. Ne ovat kuitenkin joko alimmalla energian tasolla tai lyhytikäisiä kaikkien kovien tilojen kannalta, eikä näiden välissä olevaa lukemattomien virtuaalihiukkasten energiaa määritellä. Vakuumista pitäisi myös ymmärtää, että sen todennäköisyys sisältää jo tila, jossa on jonkun pysyvän hiukkasen varaukset ja luvut, on yhtä suuri kuin muodostaa mittausoperaattorien kannalta tila, jossa arvot ovat vastalukuja. Tyhjiön odotusarvo on tällöin aina se ettei sillä ole ominaisuuksia.

B:"Aineen synty kvanttityhjiöstä on hyvin hidasta mutta tietyn kriittisen vaiheen ylitettyään voi olla eksponentiaalista tietyissä paikoissa eli aine kasaantuu tähdiksi, galakseiksi ja galaksirtyhmiksi kun aineellistumisprosessi on niissä paikoissa onnistunut ensin käynnistymään eli eri alueet ovat hyvin eri tavalla hedelmällisiä aineen syntymisen suhteen."

Et halua tähän varmaan syy-seuraus -suhdetta syntymisen ja ympärillä olevan materian välille? Maapallon pitäisi olla universumin neljänneksi paras paikka synnyttää paljon uutta ainetta (edellä ovat keskivertomusta-aukko, -tähti ja -kaasujättiläinen). Pelkkään vakuumiin liittyvässä syntymisessä kävisi kuitenkin seuraavasti. Hiukkasen vakuumi on aina superpositiossa oikeiden hiukkasten kanssa, etenkin sen saman tyypin kuten oletetaan nyt. Jokin tilavuus, jossa on jo hiukkasia, ei muodostu enää vakuumista, eikä jossain kohtaa voisi laskea olevan nolla hiukkasta todennäköisyydellä 100 %, ja myös lisää hiukkasia yli 0 %:illa. Jos vain tilavuuden osa, jossa on tyhjää (mutta satunnaisesti) voi luoda uusia hiukkasia, tämä todennäköisyys on laskeva. Oikeastaan käsite, että vakuumi olisi hyvin erilainen hiukakseen verratuna, on teoriassa väärin. Mutta silloin kaiken mitä yrität sanoa, pitäisi olla selvästi nähtävissä ja manipuloitavissa hiukkasia muuttamalla tms.

B:"Evoluutio ei ala vasta biologisten eliöiden tasolla vaan jo siellä kvanttitason fluktuaatioissa tapahtuu ns. darwinistista luonnonvalintaa sen suhteen minkälaista ainetta pääsee ilmaantumaan implisiittisen hyperdimensionaalisen kvanttityhjiötason ja eksplisiittisen 3d t tason rajapinnassa. "

Vertaus on väärä, jos aineet eivät kamppaile resursseista. Energian säilytessä sitä ei ole kaikille, mutta tämän kamppailun luonne on hyvin tylsää verrattuna biologiaan, missä pienet yksiköt kehittyvät ominaan ja tuloksen voi ratkaista hyvistä ominaisuuksista huolimatta pienikin ulkopuolinen meteoriitti. Tarkemmin tämän kamppailun sisällä ei ole myöskään analogiaa, miten se tapahtuu kahden lajiyksilön välillä (negatiivinen kasvu, romahdus) tai miten ylipäänsä lajin lukumäärä voidaan kasvattaa lajivanhempien avulla (sisältää biologiassa aivan kaiken positiivisen kasvun). Haluasitko jakaa kvanttityhjiön näihin lajeihin valmiiksi, jolloin niiden kamppailut on jo käyty siinä (eri universumin olosuhteille, valmiina odottamaan niitä)?

3

Lue lisää

B: "Kvanttityhjiön potentiaalitaso määrittelee tilastollisesti kaiken mitä eksplisiittisen aineellisella tasolla tapahtuu vaikkakin aina viiveellä koska se edellyttää tietyn kriittisen tason saavuttamista ilmentyäkseen. "

Mikä on tämän kriittisyyden matemaattinen arvoavaruus ja riittääkö sille arvo, vai onko kyseessä enemmän muotoa? Koska jos jokin saavuttaa jonkin tason, oletko varma, että kyseistä asiaa pidetään enää tyhjiönä? Aineellisen tason ollessa olemassa jo, jotta sitä voitaisiin alkaa uudelleen määrittelemään, kyseessä voi olla vanhan aineen taso, joka on kyseinen saavutus valmiina eikä tyhjiön vaikutuksesta tehty. Kaikkea ei voi sanoa potentiaalin tyhjiötason tekemäksi, mutta entä jos sanottaisiin kenttäteorian (tai ei-klassisen QFT:n) määrittelevän aineen. Kenttäteoria voi sisältää kaiken sen, mitä saavuttelu ja tasot merkitsevät.

Kun tyhjiöllä on kvanttiefektejä nykykentille, ne eivät vaadi välttämättä saavutuksia, vaan ovat olleet muiden efektien piilottamia. Joku vakuumipolarisaatio valolle vaatii, että olemassaolevan ei-vakuumitilan energia on suuruudeltaan iso ja osoittaa, että kyse on kokonaisuudesta eikä tyhjiöstä. Kosmologiassa tai muuten vaan kaiken teoriassa klassisia potentiaalitasoja (ks. alla) ja ei-tasoja on monta, ja ne vaikuttavat kenttään ja joskus näkyväänkin maailmaan heti vaikka kentästä ei muuttumatonta tasoa heti löydy (... joka aktualisoisi sen määrittelemän klassisen tyhjiön vasta viiveellä).

B:"Koska tietyssä mielessä ns. tietoisuus on sama asia kuin tuo kvanttityhjiön epälokaali potentiaalinen taso niin tietoisuuden ja aineen tason todennäköisyysaaltojen (Schrödinerin aaltofunktio) välillä on olemassa selkeä takaisinkytkentä varsinkin koherentin joukkointention tasolla (kausaliteetti ikäänkuin aikaulottuvuuden kautta)."

Potentiaalin kytkentä todennäköisyysaaltoihin olisi klassisen kenttäteorian kiittäminen siitä, että on olemassa kvanttikenttäteoria (jotkut esim. piilomuuttujia käyttävistä QM:n uudelleen teoriosoijista tekevätkin näin). Kvanttifluktuaatiot, mitä äskeisissä kohdissa oli, esiintyvät vain todennäköisyysaaltoina tai niitä vastaavina kenttäoperaattorien joukkona. Vakuumi on kentälle sen energian tms. matalin arvo. Klassiselle kentälle tämä on vain potentiaalin matalimmassa pisteessä oleva tila johon pysähtyneenä ei sitten tapahtuisi mitään. Kvanttikentille energia mitataan todennäköisyysaallosta, ja sellaiselle on olemassa aaltojen ratkaisu, joka on sen energian minimi (jo tätä ennen voi sanoa ettei joitain aaltoja tai mitään tekijöitä pitäisi olla esim. ohjailemassa valittua objektiamme, jos ideaalinen vakuumi halutaan). Nämä minimiratkaisut muistuttavat edelleen nollasta poikkeavia aaltoja. Aaltoilu on liikettä, joka ei ota huomioon klassisesti vaihtelevia energian tasoja, joissa kentällä on klassista potentiaalienergiaa mutta käytännössä nollamäärä, jos ollaan kentän vakuumissa.

Vakuumit ovat vielä hankalia siksi, että oikea kvanttikenttien energia ei muodostu niinkään uusista potentiaaleista vaan interaktiivisista termeistä monen eri (lajityypin) kentän välillä. Vakuumissakin tämä juuri johtaa siihen, että se on oikeasti tila, jossa pienimmän energian aallot olisivat vuorovaikutuksessa eikä lopputulos ole sama kuin nämä jokainen ideaalinen aalto. Yksi esitys vakuumille on diagrammiesitys, joka yleensä käsitetään virtuaalisiksi pareiksi, vaikka joskus ulkopuolisia hiukkasia varten myös mielummin koviksi pareiksi, jotka ovat lyhyeksi aikaa oikeasti tunneloituneet esiin ja muodostavat vasta esim. sen saapuvan hiukkasen kanssa uusia silmukoita.

4

Anonyymi kirjoitti:

B: "Kvanttityhjiön potentiaalitaso määrittelee tilastollisesti kaiken mitä eksplisiittisen aineellisella tasolla tapahtuu vaikkakin aina viiveellä koska se edellyttää tietyn kriittisen tason saavuttamista ilmentyäkseen. "

Mikä on tämän kriittisyyden matemaattinen arvoavaruus ja riittääkö sille arvo, vai onko kyseessä enemmän muotoa? Koska jos jokin saavuttaa jonkin tason, oletko varma, että kyseistä asiaa pidetään enää tyhjiönä? Aineellisen tason ollessa olemassa jo, jotta sitä voitaisiin alkaa uudelleen määrittelemään, kyseessä voi olla vanhan aineen taso, joka on kyseinen saavutus valmiina eikä tyhjiön vaikutuksesta tehty. Kaikkea ei voi sanoa potentiaalin tyhjiötason tekemäksi, mutta entä jos sanottaisiin kenttäteorian (tai ei-klassisen QFT:n) määrittelevän aineen. Kenttäteoria voi sisältää kaiken sen, mitä saavuttelu ja tasot merkitsevät.

Kun tyhjiöllä on kvanttiefektejä nykykentille, ne eivät vaadi välttämättä saavutuksia, vaan ovat olleet muiden efektien piilottamia. Joku vakuumipolarisaatio valolle vaatii, että olemassaolevan ei-vakuumitilan energia on suuruudeltaan iso ja osoittaa, että kyse on kokonaisuudesta eikä tyhjiöstä. Kosmologiassa tai muuten vaan kaiken teoriassa klassisia potentiaalitasoja (ks. alla) ja ei-tasoja on monta, ja ne vaikuttavat kenttään ja joskus näkyväänkin maailmaan heti vaikka kentästä ei muuttumatonta tasoa heti löydy (... joka aktualisoisi sen määrittelemän klassisen tyhjiön vasta viiveellä).

B:"Koska tietyssä mielessä ns. tietoisuus on sama asia kuin tuo kvanttityhjiön epälokaali potentiaalinen taso niin tietoisuuden ja aineen tason todennäköisyysaaltojen (Schrödinerin aaltofunktio) välillä on olemassa selkeä takaisinkytkentä varsinkin koherentin joukkointention tasolla (kausaliteetti ikäänkuin aikaulottuvuuden kautta)."

Potentiaalin kytkentä todennäköisyysaaltoihin olisi klassisen kenttäteorian kiittäminen siitä, että on olemassa kvanttikenttäteoria (jotkut esim. piilomuuttujia käyttävistä QM:n uudelleen teoriosoijista tekevätkin näin). Kvanttifluktuaatiot, mitä äskeisissä kohdissa oli, esiintyvät vain todennäköisyysaaltoina tai niitä vastaavina kenttäoperaattorien joukkona. Vakuumi on kentälle sen energian tms. matalin arvo. Klassiselle kentälle tämä on vain potentiaalin matalimmassa pisteessä oleva tila johon pysähtyneenä ei sitten tapahtuisi mitään. Kvanttikentille energia mitataan todennäköisyysaallosta, ja sellaiselle on olemassa aaltojen ratkaisu, joka on sen energian minimi (jo tätä ennen voi sanoa ettei joitain aaltoja tai mitään tekijöitä pitäisi olla esim. ohjailemassa valittua objektiamme, jos ideaalinen vakuumi halutaan). Nämä minimiratkaisut muistuttavat edelleen nollasta poikkeavia aaltoja. Aaltoilu on liikettä, joka ei ota huomioon klassisesti vaihtelevia energian tasoja, joissa kentällä on klassista potentiaalienergiaa mutta käytännössä nollamäärä, jos ollaan kentän vakuumissa.

Vakuumit ovat vielä hankalia siksi, että oikea kvanttikenttien energia ei muodostu niinkään uusista potentiaaleista vaan interaktiivisista termeistä monen eri (lajityypin) kentän välillä. Vakuumissakin tämä juuri johtaa siihen, että se on oikeasti tila, jossa pienimmän energian aallot olisivat vuorovaikutuksessa eikä lopputulos ole sama kuin nämä jokainen ideaalinen aalto. Yksi esitys vakuumille on diagrammiesitys, joka yleensä käsitetään virtuaalisiksi pareiksi, vaikka joskus ulkopuolisia hiukkasia varten myös mielummin koviksi pareiksi, jotka ovat lyhyeksi aikaa oikeasti tunneloituneet esiin ja muodostavat vasta esim. sen saapuvan hiukkasen kanssa uusia silmukoita.

4

Lue lisää

1-4:


Kooste big bang mallin ongelmista:

https://www.researchgate.net/publication/343720220_The_Big_Bang_Never_Happened_-_A_Conclusive_Argument


Eric Lerner: Real crisis in cosmology (yli 10 viota jossa Eric Lerner käy yksityiskohtaisesti läpi alkuräjähdysmallin ongelmia)

https://www.youtube.com/watch?v=3KkhRibBllU&list=PLBg1fqjrUVrnOnOzcry3ilvOH6iOxV56m

Oma kantani:

Ns. kosminen taustasäteily voi olla pelkkää taustakohinaa. Se ei siis sinänsä välttämättä tue eikä kumoa mitään kosmologista mallia.

Matemaattiset mallit tuottavat helposti singulariteetteja (alkuräjähdys ja mustat aukot) joita ei ole olemassa eikä edes voi olla olemassa muualla kuin matemaattisessa mielikuvituksessa.

Kosmologiassa on liian paljon arvauksia kasattu vanhojen arvauksien päälle eli ts. liian paljon epävarmuustekijöitä jonka takia mikään kosmologinen malli ei ole sen enempää kuin pelkkää spekulaatiota hataran nykyisen ymmärryksen ja tiedon pohjalta. Myös kaikki alkuräjäjähdysmallin kilpailijat ovat tietysti myös vahvasti spekulatiivisia ja yhteismitatattomia keskenään koska niillä on erilainen viitekehys (oletukset ja tulkinnat toisiinsa nähden).

Einstein loi suhteellisuusteoriansa puhtaasti ajatuskokeena eli niillä ei ollut mitään empiiristä havaintoaineistoa eikä kokeellista aineistoa tukenaan. Itse asiassa Einstein loi vain uuden ja erilaisen havaitsijakeskeisen viitekehyksen koska hänen aikanaan loogisen positivismin suuntaus oli vallalla.

Einsteinia on vaikea kumota koska kyse on lähinnä paradigmasta eikä teoriasta. Einsteinia ei voi kumota Einsteinin viitekehyksessä.

Sama loogis-positivistinen taustahahmotus oli myös kvanttifysiikan pioneereilla 1920-luvulla eli pyrittiin irti metafysiikasta (ikäänkuin se olisi edes mahdollista koska kaikki mahdolliset havaintojen tulkinnat ovat aina luonteeltaan jollain tavalla metafyysisiä) keskittymällä pelkästään havaintoihin ja matematiikkaan (matematiikka ei sellaisenaan kerro mitään todellisuudesta vaan se on pelkkä väline havaintojen luokitteluun ja jäsentämiseen ja tapahtuu aina havaintojen hahmotuksen lukkoonlyömisen jälkeen jolloin samalla myös hahmotus eli paradigma perusoletuksineen ja havaintojen tulkintoineen on lukittu).

Samaa tutkimuskohdetta voidaan mallintaa erilaisten hahmotusten (havaintojen tulkintojen ja perusoletusten) kautta joten erilaiset erilaiset hahmotukset ovat pääsääntöisesti aina yhteismitattomia eli sellaisenaan vertailukelvottomia vaikka voivatkin olla toisiaan täydentäviä ("sekä että" vs "joko tai" mallinnus).

Kaikkien luonnontieteiden taustafilosofia on perustunut 1800 luvulta lähtien ns. loogiseen positivismiin (looginen empirismi,tieteellinen realismi) jossa kielen ja todellisuuden välille oletetaan yksiselitteinen vastaavuus ja binäärinen tosi vs epätosi totuusarvo. Tämä ei oikeasti toimi koska siinä ei oteta huomioon tieteenalojen perushahmotuksen ongelmia ja puutteita eli ts. asioita jotka liittyvät todellisuuden hahmotukseen joka on aina vahvasti kultuurisidonnaista usein alitajuisella tasolla sekä sitä että havainnot tulkitaan aina tieteenalan perusoletusten kautta (esim. reduktionistinen fysikalismi jossa otetaaan kantaa ontologiaan joka ei ole tieteen metodilla ratkaistavissa eli siis selkeästi metafysiikkaa).

Kukin saa tietysti uskoa ja luottaa mihin haluaa mutta itse olen sitä mieltä että tällaisista asioista väittely ja vänkääminen on lähinnä ajan ja energian haaskausta eikä johda mihinkään eikä ole niin mielenkiintoista että se maksaisi vaivaa.

Itse pidän valtavirrasta poikkeavia vaihtoehtoisia malleja pääsääntöisesti paljon mielenkiintoisempana koska niissä on usein erilainen ja uudenlainen hahmotus ja paradigma taustalla vaikka nekään eivät tietenkään koskaan ole täydellisiä eikä niin hiottuja kuin valtavirran mallit joiden tutkimiseen uhrataan paljon enemmän resursseja.
Jos haluaa oikeasti tutustua muihin olemassaoleviin vaihtoehtoisiin malleihin niin niihin pitää perehtyä kunnolla eikä vain vertailla niitä suoraan valtavirtamalliin (esim. Lernerin plasmakosmologia ja PaulLaVioletten subquantum kinetics) .

Nykyisenkaltaista tiedettä on harrastettu vasta vähän yli 100 vuotta kunnon havaintovälinein joten on syytä uskoa että tiede on hyvin monessa asiassa vielä hakoteillä ja pelkkää arvailua arvailujen päälle kasattuna varsinkin kun ottaa vielä huomioon tyypillisen ihmisluonteen jonka takia Max Planckin mukaan tiede edistyy vain hautajaisten kautta eli kun vanhat auktoriteettiänkyrät heittävät veivinsä mikä voi mahdollistaa uudenlaisen ja erilaisen ajattelun .

Kuten olen jo muualla sanonut niin oikeasti ei tiedetä mitään varmasti varsinkaan kosmologian suhteen joka ei ole varsinaisesti edes kokeellinen tiede vaan perustuu lukemattomiin arvauksiin joita ei ole mahdollista edes tarkistaa paikan päällä (kuten oikea punasiirtymän tulkinta yms.)

Hauskaa kesän jatkoa!

Belisario

https://www.researchgate.net/publication/343720220_The_Big_Bang_Never_Happened_-_A_Conclusive_Argument

Ääniaaltojen dopplersiirtymä muuttaa energiaa, joka siirtyy kaasusta korviin. Kappaleilla, jotka tulevat nopeammin vastaan, on enemmän liike-energiaa luovuttaa. Eikä sitä säilytetä sellaisena energiana, jollaisena paikallaanpysyjät näkevät sen.

"The velocity and energy of light always remain constant.
However, over extreme distances the frequency of visible light gradually diminishes towards the red end of the spectrum
while its wavelength increases by a corresponding amount."

Tätä ei voisi tehdä kvanttiteoriassa, jossa valo jaetaan kvantteihin ja voitaisiin lähettää yksifotonivaloa. Jos kuitenkin otetaan siivu avaruutta, ja sanotaan energian siinä pysyvän vakiona samalla kun taajuus pienenee, silloin kyseisen valon vuon tiheyden pitäisi kasvaa saavuttamaan sama energia. Tämä tekisi kaukana olevista kohteista hyvin kirkkaita punaisia täpliä, jotka jättävät kirkauttensa varjoon kaiken muun. Ensimmäisen valokvantin lisääminen tarkoittaa, että yksifotonivalo menettää ensimmäisenä puolet taajuudestaan. Tai se voi muuttua pieni lisäfotoni kerrallaan valkoiseksi kohinaksi, mutta kyseessä ei olisi varsinainen värin siirtymä vaan "epäelastinen sironta itsensä kanssa ilman vapaita suuntia". Tässä tapauksessa voisi olla mahdoton havaita laitteiden kanssa sitä, että fotonien yhteenlaskettu energia todella säilyy, koska nämä ilmeisesti heikot lisäfotonit voivat reagoida todella heikosti, kun niiden aallonpituus alkaa olla suurempi kuin esim. maapallon.

Paperissa on luku nimeltä laajenemisteoriat ja sen jälkeen teksti, joka kuittailee kehäpäätelmistä kakissa "laajenemisteorioissa". Aika selvästi paperin ainoa esittämä väärin käytetty oletus on punasiirtymä=nopeus, ja hän voisi tarkoittaa kehällä ihmisiä, jotka seuraavaksi käyttävät sitä. Se ei johda kehäpäätelmään, koska punasiirtymä=nopeus ei ole kenenkään lopputulos. Kirjoittajan olisi esitettävä, että alkuräjähdyksessä käytetään premissiä aivan kuin nämä eivät olisi sitä huomanneet ja sitten, esittää, että kyseinen premissi on totuusarvoltaan epätosi. Tämä vaatii muutakin kuin loogista päättelykykyä ja terävää mieltä. Muutoinkaan minkään päätelmän kehäradan kohtia ei ole kuvailtu, mutta voisin kirjoittaa siitä edellisestä luvusta kuin jotain olisi väitetty sen henkilöistä.

Jos alkaa kirjoittamaan avaruuden etäisyyksien muuttuvan ajan funktiona, ei tee mitään mitä GR ei olisi tehnyt aikaisemmin. FRW:n tapauksessa tämä alkaa ja etenee siten, ettei ajan funktiota tunneta vielä, ja se voi siten olla kasvava, pienenevä tai vakio tai kaikkea näitä yhtä usein. Matemaattisesti ei voitaisi sanoa, että on oletettu alussa mitään tapausta näistä. Jos sanottaisiin, että homogeenisyys oli oletettu eikä sen annettu muuttua (GR yksin ei pystyisi muuttamaan sileää homogeenisyyttä alkutilan jälkeen, mutta kyseessä on silti vähän kovempi oletus kuin äskeinen), ei kuitenkaan pitäisi ajatella, että kukaan on pitänyt tätä homogeenisyyttä seurauksena ja tuloksena. (Silti voisi olla analyysi esim. otettujen eli oletettujen epähomogeenisyyksien häviämisestä tai pysymisestä). Mikään fysiikan teoria ei varsinaisesti murtaudu ulos siitä, että se on useiden oletettujen kaavojen ja arvojen samanaikaista oletusta (jonka kuvaaminen kehäksi olisi matemaattisesti väärin), ennenkuin se esim. kertoo tuloksen siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi, tai yhtähyvin kauan aikaa sitten, tai missään muualla kuin sen arvon tapauksessa, jonka se syötti.

Paperi esittää huonosti kuinka se, että universumi saa kasvaa, olisi ollut jonkun vika, kun joku matematiikkansa ohella toivoi samalla että se kasvaa tms. Lemaitren artikkeli alkaa mainitsemalla kaksi aiemmin tehtyä pysyvää ratkaisua, jotka myös ovat GR-avaruuksia, minkä jälkeen Lemaitrenkin täytyy syödä.
https://academic.oup.com/mnras/article/91/5/483/985165
Tämä on kirjoitettu sen jälkeen, kun Hubblen mukaan galaksit olivat liikkuvia kohteita, ja hänen dataansa pidetään oikeana, ja on olemassa mahdollisuus, että mallin joutuu tekemään siten, että se tuottaisi hänen datansa. Lemaitre tosin sanoo päätelmänään, että jos tietää objektin etäisyyden ja nopeuden, ja jos objekti on lisäksi ns. nebula, silloin sijoittamalla hänen yhteen kaavaansa, saa tietää universumin koon, jota se lähestyy menneisyydessä. Jos tässä ei huomioida sitä, että tämä ei käy päinsä useimmissa Robertson-Walker -kosmologioissa, mutta viittaa jotenkin laajenemiseen, niin tämä ei ole silti ominaisuus/väite, jota testataan dataan oikean avaruuden löytämiseksi. Datan voisi muodostaa vain mittaamalla nebulan arvot myös kaukana menneisyydessä, jolloin keskenään aletaan vertailla teorioita, jotka mallintavat nebulan kaikki liikkeet. Mitä kuitenkin oikeasti on tehty, on että useiden galaksien nopeus ja etäisyys -parit sopivat (koska ne ovat säännönmukaiset datassa) joissakin FLRW-arvaruuksissa niiden kasvunopeuteen (jota kuitenkin muovaa lopussa pimeä energia).

1

Anonyymi kirjoitti:

https://www.researchgate.net/publication/343720220_The_Big_Bang_Never_Happened_-_A_Conclusive_Argument

Ääniaaltojen dopplersiirtymä muuttaa energiaa, joka siirtyy kaasusta korviin. Kappaleilla, jotka tulevat nopeammin vastaan, on enemmän liike-energiaa luovuttaa. Eikä sitä säilytetä sellaisena energiana, jollaisena paikallaanpysyjät näkevät sen.

"The velocity and energy of light always remain constant.
However, over extreme distances the frequency of visible light gradually diminishes towards the red end of the spectrum
while its wavelength increases by a corresponding amount."

Tätä ei voisi tehdä kvanttiteoriassa, jossa valo jaetaan kvantteihin ja voitaisiin lähettää yksifotonivaloa. Jos kuitenkin otetaan siivu avaruutta, ja sanotaan energian siinä pysyvän vakiona samalla kun taajuus pienenee, silloin kyseisen valon vuon tiheyden pitäisi kasvaa saavuttamaan sama energia. Tämä tekisi kaukana olevista kohteista hyvin kirkkaita punaisia täpliä, jotka jättävät kirkauttensa varjoon kaiken muun. Ensimmäisen valokvantin lisääminen tarkoittaa, että yksifotonivalo menettää ensimmäisenä puolet taajuudestaan. Tai se voi muuttua pieni lisäfotoni kerrallaan valkoiseksi kohinaksi, mutta kyseessä ei olisi varsinainen värin siirtymä vaan "epäelastinen sironta itsensä kanssa ilman vapaita suuntia". Tässä tapauksessa voisi olla mahdoton havaita laitteiden kanssa sitä, että fotonien yhteenlaskettu energia todella säilyy, koska nämä ilmeisesti heikot lisäfotonit voivat reagoida todella heikosti, kun niiden aallonpituus alkaa olla suurempi kuin esim. maapallon.

Paperissa on luku nimeltä laajenemisteoriat ja sen jälkeen teksti, joka kuittailee kehäpäätelmistä kakissa "laajenemisteorioissa". Aika selvästi paperin ainoa esittämä väärin käytetty oletus on punasiirtymä=nopeus, ja hän voisi tarkoittaa kehällä ihmisiä, jotka seuraavaksi käyttävät sitä. Se ei johda kehäpäätelmään, koska punasiirtymä=nopeus ei ole kenenkään lopputulos. Kirjoittajan olisi esitettävä, että alkuräjähdyksessä käytetään premissiä aivan kuin nämä eivät olisi sitä huomanneet ja sitten, esittää, että kyseinen premissi on totuusarvoltaan epätosi. Tämä vaatii muutakin kuin loogista päättelykykyä ja terävää mieltä. Muutoinkaan minkään päätelmän kehäradan kohtia ei ole kuvailtu, mutta voisin kirjoittaa siitä edellisestä luvusta kuin jotain olisi väitetty sen henkilöistä.

Jos alkaa kirjoittamaan avaruuden etäisyyksien muuttuvan ajan funktiona, ei tee mitään mitä GR ei olisi tehnyt aikaisemmin. FRW:n tapauksessa tämä alkaa ja etenee siten, ettei ajan funktiota tunneta vielä, ja se voi siten olla kasvava, pienenevä tai vakio tai kaikkea näitä yhtä usein. Matemaattisesti ei voitaisi sanoa, että on oletettu alussa mitään tapausta näistä. Jos sanottaisiin, että homogeenisyys oli oletettu eikä sen annettu muuttua (GR yksin ei pystyisi muuttamaan sileää homogeenisyyttä alkutilan jälkeen, mutta kyseessä on silti vähän kovempi oletus kuin äskeinen), ei kuitenkaan pitäisi ajatella, että kukaan on pitänyt tätä homogeenisyyttä seurauksena ja tuloksena. (Silti voisi olla analyysi esim. otettujen eli oletettujen epähomogeenisyyksien häviämisestä tai pysymisestä). Mikään fysiikan teoria ei varsinaisesti murtaudu ulos siitä, että se on useiden oletettujen kaavojen ja arvojen samanaikaista oletusta (jonka kuvaaminen kehäksi olisi matemaattisesti väärin), ennenkuin se esim. kertoo tuloksen siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi, tai yhtähyvin kauan aikaa sitten, tai missään muualla kuin sen arvon tapauksessa, jonka se syötti.

Paperi esittää huonosti kuinka se, että universumi saa kasvaa, olisi ollut jonkun vika, kun joku matematiikkansa ohella toivoi samalla että se kasvaa tms. Lemaitren artikkeli alkaa mainitsemalla kaksi aiemmin tehtyä pysyvää ratkaisua, jotka myös ovat GR-avaruuksia, minkä jälkeen Lemaitrenkin täytyy syödä.
https://academic.oup.com/mnras/article/91/5/483/985165
Tämä on kirjoitettu sen jälkeen, kun Hubblen mukaan galaksit olivat liikkuvia kohteita, ja hänen dataansa pidetään oikeana, ja on olemassa mahdollisuus, että mallin joutuu tekemään siten, että se tuottaisi hänen datansa. Lemaitre tosin sanoo päätelmänään, että jos tietää objektin etäisyyden ja nopeuden, ja jos objekti on lisäksi ns. nebula, silloin sijoittamalla hänen yhteen kaavaansa, saa tietää universumin koon, jota se lähestyy menneisyydessä. Jos tässä ei huomioida sitä, että tämä ei käy päinsä useimmissa Robertson-Walker -kosmologioissa, mutta viittaa jotenkin laajenemiseen, niin tämä ei ole silti ominaisuus/väite, jota testataan dataan oikean avaruuden löytämiseksi. Datan voisi muodostaa vain mittaamalla nebulan arvot myös kaukana menneisyydessä, jolloin keskenään aletaan vertailla teorioita, jotka mallintavat nebulan kaikki liikkeet. Mitä kuitenkin oikeasti on tehty, on että useiden galaksien nopeus ja etäisyys -parit sopivat (koska ne ovat säännönmukaiset datassa) joissakin FLRW-arvaruuksissa niiden kasvunopeuteen (jota kuitenkin muovaa lopussa pimeä energia).

1

Lue lisää

Taaskin ainoa kehäpäätelmä voisi olla punasiirtymästä peräisin, mutta Lemaitre ei sulje kyseistä kehää ja väitä todistaneensa punasiirtymään liittyviä asioita. Tieto punasiirtymän liittymisestä nopeuteen on todistettu muilla tavoilla, jotka eivät ole riippuvaisia tässä olleista henkilöistä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Relativistic_Doppler_effect#Direct_measurement_of_transverse_Doppler_effect
https://en.wikipedia.org/wiki/Doppler_effect#Radar
Tähtitiede tekee myös punasiirtymän todistusta jokaisen tähden havaitessaan. Näistä esim. kaksoistähtien punasiirtymä pyörimisjaksojen aikana on hyvin riippumaton Hubblen sanasta.

B"Ns. kosminen taustasäteily voi olla pelkkää taustakohinaa. Se ei siis sinänsä välttämättä tue eikä kumoa mitään kosmologista mallia. "
Optinen taustakohina on jotain, millä on lähde avaruudessa teleskooppien osoittamassa suunnassa. Eli kunhan se tajutaan kyllä se, mitä siellä on, tukee sitä, missä se on samanlainen asia ja kumoaa muita. Aurinkokunnassa ei ole mitään niin kylmää kuin CMB. Jos jokaisen CMB-pisteen takana olisi jokin kappale, kuten galaksi, niillä olisi kaikilla eri lämpötila ja vety-, happi- jne. viivoja CMB:n omintaikeisen spektrin sijasta.

B:"Matemaattiset mallit tuottavat helposti singulariteetteja (alkuräjähdys ja mustat aukot) joita ei ole olemassa eikä edes voi olla olemassa muualla kuin matemaattisessa mielikuvituksessa."

Tässä matemaattiset mallit tuottavat aitoja ja epäaitoja (koordinaatisto-) singulariteetteja. Aidot ovat kyseisen mallin sisäisiä, ja matematiikka paljastaa kumpi on kumpi. Silti matemaattinen malli voi tuottaa myös aidon singulariteetin, jota ei kuitenkaan ole fyysisenä olemassa.

B:"Einstein loi suhteellisuusteoriansa puhtaasti ajatuskokeena eli niillä ei ollut mitään empiiristä havaintoaineistoa eikä kokeellista aineistoa tukenaan. Itse asiassa Einstein loi vain uuden ja erilaisen havaitsijakeskeisen viitekehyksen koska hänen aikanaan loogisen positivismin suuntaus oli vallalla."

Tämän voisi myös sanoa kvanttityhjiöstä ja antimateriasta per henkilö. Mikä sen toisen keskeisyyden nimi on, ja miten sitä tehdään (tai tehtiin ennen)?

B:"Einsteinia on vaikea kumota koska kyse on lähinnä paradigmasta eikä teoriasta. Einsteinia ei voi kumota Einsteinin viitekehyksessä."

Fysiikassa ei ole välttämättä koskaan kumottu ketään teoretisoimalla heitä vastaan huonosta teoreettisuudesta tai väärästä logiikasta. Joku esim. Occamin partaterä ei ole voinut koskaan tehdä kenenkään teoriasta väärää, koska silloin sitä ei voisi käyttää. Äsken tarkoitit viitekehyksellä jotain abstraktia, mutta tässä voisi myös sanoa, ettei Einsteinin teoria voi olla helposti väärässä Einsteinin pituus- ja energiamittakaavassa. Mutta mitään muita ei ole kokeiltu.

B: "Reaktio-diffuusio prosessi alkaa jo aika-avaruuden perutasolla eli ns. dynaamisen eetterin tasolla joka on aivan eri asia kuin mekanistisen fysiikan 1800-luvun staattinen eetteri."


Tämä on LaVioletten mukaan kuten
https://www.researchgate.net/publication/264785921_The_Cosmic_Ether_Introduction_to_Subquantum_Kinetics
. Hänellä ei varmastikaan ole sellaista eetterimallia, joka ohjailisi mitä hyvänsä kvanttitapahtumia ja tuottaisi niiden havaittuja tuloksia. Noissa yhtälöissä (3), jotka tekevät ainakin diffuusio-osan, ei puhuta kuin molekyylien konsentraatiosta, jota konsentroitumista verrataan mm. gravitaatioon (mutta unohdetaan tämä). Reaktio-diffuusio katseltuna kaukaa yhden konsentraation ulkopuolelta on niin isotrooppinen yhden tällaisen häiriön ympärillä, että esim. spin polarisaatioon liittyviä efektejä kuten
https://www.youtube.com/watch?v=PH1FbkLVJU4
ei tule. Tässä on otettu efekti, jossa näkyy myös jonkun valtavan kappaleen tiheys, minkä LaViolette sanoo olevan olemassa ja mitattavissa olevaa todellisuutta. Jos reaktio-diffuusiota tuijottaisi läheltä, se voi olla niin nopeasti muuttuvaa ja epäsymmetristä, ettei mikään ilmiö voi noudattaa sitä. Jos polarisaation pyrkisi tuottamaan usealla konsentraatiokeskuksella esim. spinien kummallakin suunnalla, tästä syntyy monimutkaisuus, jota yleensä reaktio-diffuusio yhtälö ei pysty hallitsemaan. Nimittäin nämä kohdat, missä konsentraatiota kaivataan, syntyvät jostain ulkopuolelta, ja konsentraatiossa pitäisi syntyä aina transportaatio sinne, missä sanottaisiin magneettien ja konsentraation lähteen sijaitsevan. Jälkimmäinenkään ei pidä paikkaansa, koska reaktio-diffuusiossa ei tätä konsentraation lähdettä ole. Eli olisi oltava edelleen SM-kenttä, joka vaatii oman yhtälötyypin. Sen pitäisi ohjailla RD-yhtälöä, joka liittyy liikkuviin hiukkasiin tai on niiden tiellä. Jotta eetteri liittyisi joskus spiniin, pitäisi olla spin-eetteri, jossa liikkuu spin, mutta sekin liike, (joka on todennäköisyysjakauma ja sellaisen liike) jää tuossa välissä tekemättä pelkällä RD-yhtälöllä.
...

2

Anonyymi kirjoitti:

Taaskin ainoa kehäpäätelmä voisi olla punasiirtymästä peräisin, mutta Lemaitre ei sulje kyseistä kehää ja väitä todistaneensa punasiirtymään liittyviä asioita. Tieto punasiirtymän liittymisestä nopeuteen on todistettu muilla tavoilla, jotka eivät ole riippuvaisia tässä olleista henkilöistä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Relativistic_Doppler_effect#Direct_measurement_of_transverse_Doppler_effect
https://en.wikipedia.org/wiki/Doppler_effect#Radar
Tähtitiede tekee myös punasiirtymän todistusta jokaisen tähden havaitessaan. Näistä esim. kaksoistähtien punasiirtymä pyörimisjaksojen aikana on hyvin riippumaton Hubblen sanasta.

B"Ns. kosminen taustasäteily voi olla pelkkää taustakohinaa. Se ei siis sinänsä välttämättä tue eikä kumoa mitään kosmologista mallia. "
Optinen taustakohina on jotain, millä on lähde avaruudessa teleskooppien osoittamassa suunnassa. Eli kunhan se tajutaan kyllä se, mitä siellä on, tukee sitä, missä se on samanlainen asia ja kumoaa muita. Aurinkokunnassa ei ole mitään niin kylmää kuin CMB. Jos jokaisen CMB-pisteen takana olisi jokin kappale, kuten galaksi, niillä olisi kaikilla eri lämpötila ja vety-, happi- jne. viivoja CMB:n omintaikeisen spektrin sijasta.

B:"Matemaattiset mallit tuottavat helposti singulariteetteja (alkuräjähdys ja mustat aukot) joita ei ole olemassa eikä edes voi olla olemassa muualla kuin matemaattisessa mielikuvituksessa."

Tässä matemaattiset mallit tuottavat aitoja ja epäaitoja (koordinaatisto-) singulariteetteja. Aidot ovat kyseisen mallin sisäisiä, ja matematiikka paljastaa kumpi on kumpi. Silti matemaattinen malli voi tuottaa myös aidon singulariteetin, jota ei kuitenkaan ole fyysisenä olemassa.

B:"Einstein loi suhteellisuusteoriansa puhtaasti ajatuskokeena eli niillä ei ollut mitään empiiristä havaintoaineistoa eikä kokeellista aineistoa tukenaan. Itse asiassa Einstein loi vain uuden ja erilaisen havaitsijakeskeisen viitekehyksen koska hänen aikanaan loogisen positivismin suuntaus oli vallalla."

Tämän voisi myös sanoa kvanttityhjiöstä ja antimateriasta per henkilö. Mikä sen toisen keskeisyyden nimi on, ja miten sitä tehdään (tai tehtiin ennen)?

B:"Einsteinia on vaikea kumota koska kyse on lähinnä paradigmasta eikä teoriasta. Einsteinia ei voi kumota Einsteinin viitekehyksessä."

Fysiikassa ei ole välttämättä koskaan kumottu ketään teoretisoimalla heitä vastaan huonosta teoreettisuudesta tai väärästä logiikasta. Joku esim. Occamin partaterä ei ole voinut koskaan tehdä kenenkään teoriasta väärää, koska silloin sitä ei voisi käyttää. Äsken tarkoitit viitekehyksellä jotain abstraktia, mutta tässä voisi myös sanoa, ettei Einsteinin teoria voi olla helposti väärässä Einsteinin pituus- ja energiamittakaavassa. Mutta mitään muita ei ole kokeiltu.

B: "Reaktio-diffuusio prosessi alkaa jo aika-avaruuden perutasolla eli ns. dynaamisen eetterin tasolla joka on aivan eri asia kuin mekanistisen fysiikan 1800-luvun staattinen eetteri."


Tämä on LaVioletten mukaan kuten
https://www.researchgate.net/publication/264785921_The_Cosmic_Ether_Introduction_to_Subquantum_Kinetics
. Hänellä ei varmastikaan ole sellaista eetterimallia, joka ohjailisi mitä hyvänsä kvanttitapahtumia ja tuottaisi niiden havaittuja tuloksia. Noissa yhtälöissä (3), jotka tekevät ainakin diffuusio-osan, ei puhuta kuin molekyylien konsentraatiosta, jota konsentroitumista verrataan mm. gravitaatioon (mutta unohdetaan tämä). Reaktio-diffuusio katseltuna kaukaa yhden konsentraation ulkopuolelta on niin isotrooppinen yhden tällaisen häiriön ympärillä, että esim. spin polarisaatioon liittyviä efektejä kuten
https://www.youtube.com/watch?v=PH1FbkLVJU4
ei tule. Tässä on otettu efekti, jossa näkyy myös jonkun valtavan kappaleen tiheys, minkä LaViolette sanoo olevan olemassa ja mitattavissa olevaa todellisuutta. Jos reaktio-diffuusiota tuijottaisi läheltä, se voi olla niin nopeasti muuttuvaa ja epäsymmetristä, ettei mikään ilmiö voi noudattaa sitä. Jos polarisaation pyrkisi tuottamaan usealla konsentraatiokeskuksella esim. spinien kummallakin suunnalla, tästä syntyy monimutkaisuus, jota yleensä reaktio-diffuusio yhtälö ei pysty hallitsemaan. Nimittäin nämä kohdat, missä konsentraatiota kaivataan, syntyvät jostain ulkopuolelta, ja konsentraatiossa pitäisi syntyä aina transportaatio sinne, missä sanottaisiin magneettien ja konsentraation lähteen sijaitsevan. Jälkimmäinenkään ei pidä paikkaansa, koska reaktio-diffuusiossa ei tätä konsentraation lähdettä ole. Eli olisi oltava edelleen SM-kenttä, joka vaatii oman yhtälötyypin. Sen pitäisi ohjailla RD-yhtälöä, joka liittyy liikkuviin hiukkasiin tai on niiden tiellä. Jotta eetteri liittyisi joskus spiniin, pitäisi olla spin-eetteri, jossa liikkuu spin, mutta sekin liike, (joka on todennäköisyysjakauma ja sellaisen liike) jää tuossa välissä tekemättä pelkällä RD-yhtälöllä.
...

2

Lue lisää

Jos kaksi eetteriä - spin, ja jokin mitä on hiukkasten tiellä - täyttävät suuren tilan magneettien välillä, ne eivät pysty toisiaan ympäriltään tuhoamalla muodostamaan hylkimistä, jossa keskusta olisi aina jotenkin kielletty paikka. Itseasiassa olisi parempi ettei spin-eetteriä syödä yhtään (ettei hiukkasen tyyppi esim. muutu) ja jokin saisi vain luvan liikkua yhteen suuntaan.

Sanoit pystyväsi nimeämään prosessin alun. Katsotaan, että (3):ssa on ensinnäkin kolme muuttujaa. Näitä sanotaan välillä potentiaaleiksi ja välillä eetteriksi. Tässä on tehtävä valinta, että joko X ja Y ovat kuin todelliset SM-potentiaalin (klassisen kentän) kaksi vapaata muuttujaa (eli enempää ei lasketa joukkoon, kuten muutkaan eivät) tai sitten koko paperista puuttuu se teoria, joka sanoisi, mitä oikean maailman aineen (elektronin, antennin, ...) pitäisi tehdä, jos jossain on etheron-tiheys läjässä. Gravitaatiota G on mahdoton kuvata yhdellä luvulla, mutta sen voisi mieltää vain massan tiheydeksi.

Otetaan siis se aiempi tapaus ja pidetään vasemmalla olevia muuttujia vähemmän eetterinä kuin muita. Nyt on kuitenkin tehty niin, että esim. G on sekin itsestään diffusioituvaa. Ja sitten se myös reagoi vain itseensä, koska yhtälö X:lle ja termi -kG ei kuvaa sitä, että X:ää pitää olla läsnä ennen kuin G pienenee. Tätä edeltänyt A ei ole dynaaminen, ja sanominen, että A on tässä edes eetteriä on turhanpäiväistä. Lopputulema on vain se, että G:n tiheys voi kasvaa vakiona, jotta kuvat G:stä eivät esim. häviä näkyvistä koskaan. Yhtälöiden alla lukee, että jos kolme lukua ovat kaikki tasaisesti levittyneet, kyseessä on tyhjiö. Siinä voitaisiin kertoa myös, että tyhjiötä nämä yhtälöt voivat täyttää vain tasaisesti eivätkä ne koskaan muodosta siihen rakenteita, jos A on kaikkialla sama luku. Periaatteessa A ei saisi olla määritelmän mukainen tyhjiö, jotta muiden tyhjiötä ei olisi (jokainen teoria saa toki aloittaa oletuksesta, että GXY:tä on maailma menneisyydessä täynnä).

1800-luvulla etterillä oli varmasti enemmän ominaisuuksia kuin vakiona pidetyllä A:lla, ja jos vertaat eettereitä voisit miettiä myös, miten paljon minäkin aikana oli asioita dynamisoitavissa sen kanssa ja oliko eetterintekijän tarkoitusperässä kuitenkin jokin dynaaminen kohta. Vielä siitä, että voiko prosessin alkamiskohdan tai muuttujan nimetä. Näin ei koskaan ole jos tekee joukon yhtälöitä kuten (3). Vaikken olisi tunnistanut mitään noista termeistä, olisin sanonut, että siinä on jokainen muuttuja täysin matemaattisessa tasapainossaan. Jotta jokin eetteri tms. olisi muiden prosessien alkuunpanija, sillä pitäisi olla ainoana kaikki tämän prosessin aikakehityksen tms. tunnusmerkit, vaikka se olisi täysin irrotettu omaksi systeemiksen. Sen jälkeen muut systeemit saisivat nämä tai jotain uusia ominaisuuksia vain, kun ne kytketään tähän systeemiin. Silloin olisi hyvin havainnolistavaa, jos tämän kytkennän vahvuus vaihtelee. Tällainen on silti samantekevää, ja tätä miettiessä ei välttämättä koskaan saavuta parempaa ymmärrystä mistään, vaan sulkee siltikin käsityksensä muuttumattomiin yksittäisiin vaiheisiin ja yhden havaitsijan näkökulmaan. Esim. kaiken teoria pyrkii siihen, että kaikki olisi pikemminkin yhden yhtälön muodossa.

Tässä on kaikenlaisista asioista selittävän tyypin QFT-luentojen alku.
https://www.youtube.com/watch?v=EzfFklLqDjA
Huomaa, että tässä kerrotaan massallisten hiukkasten paikan todennäköisyysaaltojen noudattavan yhtälöä, joka on diffusioituva ja lisäksi liikkuu eteenpäin. Tätä diffusioitumista voi joku yrittää estää, mutta teoria on eksaktia siinä, miten jäljelle jäävällä todennäköisyysjakaumalla hiukkanen on edelleen olemassa aina. Myöhemmin QFT:ssä, jos tätä aaltoa ei olisikaan enää, on kuitenkin muita aaltoja sen tilalla tarkasti kokonaisluvuilla laskettu määrä, eikä mitä yksittäiset differentiaaliyhtälöt antavat (koska sellaista matriisieksponentiaali-aikakehitystä ei ole muodossa, joka osattaisiin ratkaista, ja vaikka olisi, se ei välttämättä ole totta edes ns. tyypillisillä energioilla).

3

Anonyymi kirjoitti:

Jos kaksi eetteriä - spin, ja jokin mitä on hiukkasten tiellä - täyttävät suuren tilan magneettien välillä, ne eivät pysty toisiaan ympäriltään tuhoamalla muodostamaan hylkimistä, jossa keskusta olisi aina jotenkin kielletty paikka. Itseasiassa olisi parempi ettei spin-eetteriä syödä yhtään (ettei hiukkasen tyyppi esim. muutu) ja jokin saisi vain luvan liikkua yhteen suuntaan.

Sanoit pystyväsi nimeämään prosessin alun. Katsotaan, että (3):ssa on ensinnäkin kolme muuttujaa. Näitä sanotaan välillä potentiaaleiksi ja välillä eetteriksi. Tässä on tehtävä valinta, että joko X ja Y ovat kuin todelliset SM-potentiaalin (klassisen kentän) kaksi vapaata muuttujaa (eli enempää ei lasketa joukkoon, kuten muutkaan eivät) tai sitten koko paperista puuttuu se teoria, joka sanoisi, mitä oikean maailman aineen (elektronin, antennin, ...) pitäisi tehdä, jos jossain on etheron-tiheys läjässä. Gravitaatiota G on mahdoton kuvata yhdellä luvulla, mutta sen voisi mieltää vain massan tiheydeksi.

Otetaan siis se aiempi tapaus ja pidetään vasemmalla olevia muuttujia vähemmän eetterinä kuin muita. Nyt on kuitenkin tehty niin, että esim. G on sekin itsestään diffusioituvaa. Ja sitten se myös reagoi vain itseensä, koska yhtälö X:lle ja termi -kG ei kuvaa sitä, että X:ää pitää olla läsnä ennen kuin G pienenee. Tätä edeltänyt A ei ole dynaaminen, ja sanominen, että A on tässä edes eetteriä on turhanpäiväistä. Lopputulema on vain se, että G:n tiheys voi kasvaa vakiona, jotta kuvat G:stä eivät esim. häviä näkyvistä koskaan. Yhtälöiden alla lukee, että jos kolme lukua ovat kaikki tasaisesti levittyneet, kyseessä on tyhjiö. Siinä voitaisiin kertoa myös, että tyhjiötä nämä yhtälöt voivat täyttää vain tasaisesti eivätkä ne koskaan muodosta siihen rakenteita, jos A on kaikkialla sama luku. Periaatteessa A ei saisi olla määritelmän mukainen tyhjiö, jotta muiden tyhjiötä ei olisi (jokainen teoria saa toki aloittaa oletuksesta, että GXY:tä on maailma menneisyydessä täynnä).

1800-luvulla etterillä oli varmasti enemmän ominaisuuksia kuin vakiona pidetyllä A:lla, ja jos vertaat eettereitä voisit miettiä myös, miten paljon minäkin aikana oli asioita dynamisoitavissa sen kanssa ja oliko eetterintekijän tarkoitusperässä kuitenkin jokin dynaaminen kohta. Vielä siitä, että voiko prosessin alkamiskohdan tai muuttujan nimetä. Näin ei koskaan ole jos tekee joukon yhtälöitä kuten (3). Vaikken olisi tunnistanut mitään noista termeistä, olisin sanonut, että siinä on jokainen muuttuja täysin matemaattisessa tasapainossaan. Jotta jokin eetteri tms. olisi muiden prosessien alkuunpanija, sillä pitäisi olla ainoana kaikki tämän prosessin aikakehityksen tms. tunnusmerkit, vaikka se olisi täysin irrotettu omaksi systeemiksen. Sen jälkeen muut systeemit saisivat nämä tai jotain uusia ominaisuuksia vain, kun ne kytketään tähän systeemiin. Silloin olisi hyvin havainnolistavaa, jos tämän kytkennän vahvuus vaihtelee. Tällainen on silti samantekevää, ja tätä miettiessä ei välttämättä koskaan saavuta parempaa ymmärrystä mistään, vaan sulkee siltikin käsityksensä muuttumattomiin yksittäisiin vaiheisiin ja yhden havaitsijan näkökulmaan. Esim. kaiken teoria pyrkii siihen, että kaikki olisi pikemminkin yhden yhtälön muodossa.

Tässä on kaikenlaisista asioista selittävän tyypin QFT-luentojen alku.
https://www.youtube.com/watch?v=EzfFklLqDjA
Huomaa, että tässä kerrotaan massallisten hiukkasten paikan todennäköisyysaaltojen noudattavan yhtälöä, joka on diffusioituva ja lisäksi liikkuu eteenpäin. Tätä diffusioitumista voi joku yrittää estää, mutta teoria on eksaktia siinä, miten jäljelle jäävällä todennäköisyysjakaumalla hiukkanen on edelleen olemassa aina. Myöhemmin QFT:ssä, jos tätä aaltoa ei olisikaan enää, on kuitenkin muita aaltoja sen tilalla tarkasti kokonaisluvuilla laskettu määrä, eikä mitä yksittäiset differentiaaliyhtälöt antavat (koska sellaista matriisieksponentiaali-aikakehitystä ei ole muodossa, joka osattaisiin ratkaista, ja vaikka olisi, se ei välttämättä ole totta edes ns. tyypillisillä energioilla).

3

Lue lisää

"on kuitenkin muita aaltoja sen tilalla tarkasti kokonaisluvuilla laskettu määrä, "

Tuo on tärkeää. Ihan niinkuin raamatussa ilmoitetut ihmisen elinvuodet.
Mitkäään rationaaliluvut kompleksiluvuista puhumattakaan eivätä kelpaa ratkaisuksi.

Anonyymi kirjoitti:

"on kuitenkin muita aaltoja sen tilalla tarkasti kokonaisluvuilla laskettu määrä, "

Tuo on tärkeää. Ihan niinkuin raamatussa ilmoitetut ihmisen elinvuodet.
Mitkäään rationaaliluvut kompleksiluvuista puhumattakaan eivätä kelpaa ratkaisuksi.

Lue lisää

Tarkoitan silti, että aaltopaketteja on kokonaislukumäärä per jokin oikea tapahtuma. Paketissa on ääretön aaltoa pelkän superpositioperiaatteen mukaan ja uniikkeja aaltoja on vähintään oltava ääretön valikoima. Yksittäiset aallot näistä ovat yhtähyvin hyvin identtiset sen kanssa, mitä oli edellisessä lauseessa siihen asti. Ja nämä pakettien määrät koskevat vain niitä approksimaatioita, missä aaltopaketeista puhutaan.

Anonyymi kirjoitti:

Jos kaksi eetteriä - spin, ja jokin mitä on hiukkasten tiellä - täyttävät suuren tilan magneettien välillä, ne eivät pysty toisiaan ympäriltään tuhoamalla muodostamaan hylkimistä, jossa keskusta olisi aina jotenkin kielletty paikka. Itseasiassa olisi parempi ettei spin-eetteriä syödä yhtään (ettei hiukkasen tyyppi esim. muutu) ja jokin saisi vain luvan liikkua yhteen suuntaan.

Sanoit pystyväsi nimeämään prosessin alun. Katsotaan, että (3):ssa on ensinnäkin kolme muuttujaa. Näitä sanotaan välillä potentiaaleiksi ja välillä eetteriksi. Tässä on tehtävä valinta, että joko X ja Y ovat kuin todelliset SM-potentiaalin (klassisen kentän) kaksi vapaata muuttujaa (eli enempää ei lasketa joukkoon, kuten muutkaan eivät) tai sitten koko paperista puuttuu se teoria, joka sanoisi, mitä oikean maailman aineen (elektronin, antennin, ...) pitäisi tehdä, jos jossain on etheron-tiheys läjässä. Gravitaatiota G on mahdoton kuvata yhdellä luvulla, mutta sen voisi mieltää vain massan tiheydeksi.

Otetaan siis se aiempi tapaus ja pidetään vasemmalla olevia muuttujia vähemmän eetterinä kuin muita. Nyt on kuitenkin tehty niin, että esim. G on sekin itsestään diffusioituvaa. Ja sitten se myös reagoi vain itseensä, koska yhtälö X:lle ja termi -kG ei kuvaa sitä, että X:ää pitää olla läsnä ennen kuin G pienenee. Tätä edeltänyt A ei ole dynaaminen, ja sanominen, että A on tässä edes eetteriä on turhanpäiväistä. Lopputulema on vain se, että G:n tiheys voi kasvaa vakiona, jotta kuvat G:stä eivät esim. häviä näkyvistä koskaan. Yhtälöiden alla lukee, että jos kolme lukua ovat kaikki tasaisesti levittyneet, kyseessä on tyhjiö. Siinä voitaisiin kertoa myös, että tyhjiötä nämä yhtälöt voivat täyttää vain tasaisesti eivätkä ne koskaan muodosta siihen rakenteita, jos A on kaikkialla sama luku. Periaatteessa A ei saisi olla määritelmän mukainen tyhjiö, jotta muiden tyhjiötä ei olisi (jokainen teoria saa toki aloittaa oletuksesta, että GXY:tä on maailma menneisyydessä täynnä).

1800-luvulla etterillä oli varmasti enemmän ominaisuuksia kuin vakiona pidetyllä A:lla, ja jos vertaat eettereitä voisit miettiä myös, miten paljon minäkin aikana oli asioita dynamisoitavissa sen kanssa ja oliko eetterintekijän tarkoitusperässä kuitenkin jokin dynaaminen kohta. Vielä siitä, että voiko prosessin alkamiskohdan tai muuttujan nimetä. Näin ei koskaan ole jos tekee joukon yhtälöitä kuten (3). Vaikken olisi tunnistanut mitään noista termeistä, olisin sanonut, että siinä on jokainen muuttuja täysin matemaattisessa tasapainossaan. Jotta jokin eetteri tms. olisi muiden prosessien alkuunpanija, sillä pitäisi olla ainoana kaikki tämän prosessin aikakehityksen tms. tunnusmerkit, vaikka se olisi täysin irrotettu omaksi systeemiksen. Sen jälkeen muut systeemit saisivat nämä tai jotain uusia ominaisuuksia vain, kun ne kytketään tähän systeemiin. Silloin olisi hyvin havainnolistavaa, jos tämän kytkennän vahvuus vaihtelee. Tällainen on silti samantekevää, ja tätä miettiessä ei välttämättä koskaan saavuta parempaa ymmärrystä mistään, vaan sulkee siltikin käsityksensä muuttumattomiin yksittäisiin vaiheisiin ja yhden havaitsijan näkökulmaan. Esim. kaiken teoria pyrkii siihen, että kaikki olisi pikemminkin yhden yhtälön muodossa.

Tässä on kaikenlaisista asioista selittävän tyypin QFT-luentojen alku.
https://www.youtube.com/watch?v=EzfFklLqDjA
Huomaa, että tässä kerrotaan massallisten hiukkasten paikan todennäköisyysaaltojen noudattavan yhtälöä, joka on diffusioituva ja lisäksi liikkuu eteenpäin. Tätä diffusioitumista voi joku yrittää estää, mutta teoria on eksaktia siinä, miten jäljelle jäävällä todennäköisyysjakaumalla hiukkanen on edelleen olemassa aina. Myöhemmin QFT:ssä, jos tätä aaltoa ei olisikaan enää, on kuitenkin muita aaltoja sen tilalla tarkasti kokonaisluvuilla laskettu määrä, eikä mitä yksittäiset differentiaaliyhtälöt antavat (koska sellaista matriisieksponentiaali-aikakehitystä ei ole muodossa, joka osattaisiin ratkaista, ja vaikka olisi, se ei välttämättä ole totta edes ns. tyypillisillä energioilla).

3

Lue lisää

Poimin nyt vain muutamia asioita kommentoitavaksi tällä kertaa:

Linkittämääsi videoon (Lecture 01 | Overview of Quantum Field Theory) liittyen

1) Heisenbergin epämääräisyysperiaate on periaatteessa sama idea kuin tietyissä Zenon paradokseissa. Periaatteessa tutkittavan asian hahmotus on aina se kaikkein ensimmäisin ja tärkein asia koska se lukitsee näkökulman ja samalla perusoletukset ja tutkittavan ilmiön tulkinnan.

Koska perinteisesti tapahtumat mallinnetaan ikäänkuin peräkkäisinä pysäytyskuvina niin aika on tällaisessa mallinnuksessa vain delta-t eli seuraavan ""pysäytyskuvan" muutos suhteessa edelliseen "pysäytyskuvaan" joka on helposti ilmaistavissa matemaattisella kaavalla.

Zeno kuitenkin aikoinaan kiinnitti huomiota sellaiseen ilmeiseen paradoksiin että jos likkuva objekti on tarkasti jossain tietyssä paikassa niin se ei voi liikkua ja jos taas vastaavasti liikkuu niin se ei voi olla jossain tietyssä paikassa. Tämä paradoksi liittyy kiinteästi ajan hahmotukseen joka on ilmeisesti jollain tavalla virheellinen ja puutteellinen eli vaikka käytännössä vallassa oleva delta-t mallinnus toimii ainakin arkitekniikan tasolla niin se ei kuitenkaan vastaa todellisuutta.

Kvanttiteoriasta ja suhteellisuusteoriasta mielipiteeni on että ne ovat molemmat puutteellisia ja siis tarkasti ottaen virheellisiä vaikka ovatkin käytännön esim. tekniikan soveltamisen tasolla käyttökelpoisia ja siinä mielessä tällä hetkellä parhaita olemassaolevia tieteellisiä malleja ns. fysikaalisen todellisuuden mallintamiseen samoin kuin alkuräjähdysteoria. Vertauskuvana voi kuitenkin ajatella että ne ovat samalla tavalla "parhaita" teorioita kuin hevoskärryt olivat paras paikasta toiseen liikkumistekniikka maan pinnalla ja purjelaivat vedessä aikoinaan 1700-luvulla (:D).

QED (kvanttielektrodynamiikka) liittyy kvanttikenttäteoriaan kiinteästi ja sen perusongelmia on käsitellyt Alexander Unzicker Oliver Consan tutkimusten pohjalta.

https://youtu.be/wvz4MRpq6xs

Kyseessä on siis (taas) tyypillinen matemaattinen korttitalo virheellisen perushahmotuksen pohjalta.

Samalla tavalla alkuräjähdysmalli on väärin hahmotettu jo nperusoletusten tasolla ja mieleeni tulee siitä esim. sellainen kysymys että jos sellainen äärimmäisen epätodennäköinen ja termodynamiikan lakeja härskisti rikkova maailmankaikkeuden aineen synty tyhjästä ylipäätänsä on voinut tapahtua niin mikä estää sitä tapahtumasta uudestaan tai että se tapahtuisi ikuisesti ja syklisesti niin että kokoinaissysteemin entropia nollautuu siinä välissä?

Huomaa että absoluuttisesti tyhjä ei ole sama asia kuin erilaistumaton alkutila (esim. kvanttityhjiö) jossa ei ole mitään mitattavissa olevaa koska mittaukset ja havainnot jo edellytyvät erilaistumista eli joitain vertauskohtia.

Katsoin vain pari minuuttia videon alusta.

Matematisointi hyvin tehokkaasti lukitsee näkökulman matemaattisen mallinnuksen suljettuun systeemiin jossa kaikki otetaan annettuna vain logiikan sääntöjä seuraten mekaanisesti johdetaan johtopäätökset jotka voivat olla vain siinä määrin oikeita kuin sen matemaattisen mallinnuksen taustalla olevat perusoletukset ja havaintojen ja mittausten tulkinnat pitävät paikkansa universaalisti paikasta, ajasta ja havaitsijasta/mittaajasta riippumatta eli ts. aika,paikka ja havaitsijan tila on hyvin olennainen asia toisin kuin tieteen filosofiassa usein ja perinteisesti on oletettu.

Pitkälle matematisoitu tiede on helposti teoreettiseen umpkujaan johtavaa kuten näkyy jo suhteellisuusteorian mallinnuksessa joka perustuu virheelliseen oletukseen valonnopeuden vakioisuudesta ja eetterin olemassaolosta ja jo gps -satelliittien paikannuskorjaukset viittaavat siihen että Michelson-Morley koe ole väärin tulkittu koska rotaatio eli torsio aina vääristää aikaa ja paikkaa ja on itse asiassa oikeampi selitys ns. avaruuden kaareutumiselle joka liittyy oikeasti nollapiste-energian sähköisen potentiaalin stressipisteisiin eli siihen miksi aine kasaantuu harmoonisia lakeja noudattaen juuri tiettyihin paikkaoihin kuten aurinkokunnassamme (ns. Boden laki)

...

Näistä voisi kirjoittaa satoja sivuja ja väitellä loputtomiin mutta aina ennen mielekästä keskustelua on syytä varmistaa että keskustelijoiden hahmotukset ja viitekehykset on tiedostettu ja huomioitu koska muuten väitellään koko ajan toistemme ohitse mikä on se todennäköisin skenaario tällaisessa palstakeskustelussa jossa usein vielä suhtaudutaan hyvin tunnepitoisesti joihinkin teorioihin mitkä on omaksuttu ja joihin on sitouduttu esim. ryhmäpaineen ja siitä seuraavan ryhmäajattelun seurauksena.

Enempää en nyt ehdi enkä jaksa tällä erää kommentoida mutta kuten huomaat niin keskustelu on helppoa vain jos perushahmotus ja siitä seuraava viitekehys on yhteismitallista ja jos näin ei ole eikä siihen edes pyritä niin asioista vänkääminen on pelkkää ajanhaaskausta ainakin minulle enkä priorisoi tätä palstakeskustelua itselleni kovin tärkeäksi.


Joskus myöhemmin ehkä jatkoa seuraa...


Belisario

Anonyymi kirjoitti:

Poimin nyt vain muutamia asioita kommentoitavaksi tällä kertaa:

Linkittämääsi videoon (Lecture 01 | Overview of Quantum Field Theory) liittyen

1) Heisenbergin epämääräisyysperiaate on periaatteessa sama idea kuin tietyissä Zenon paradokseissa. Periaatteessa tutkittavan asian hahmotus on aina se kaikkein ensimmäisin ja tärkein asia koska se lukitsee näkökulman ja samalla perusoletukset ja tutkittavan ilmiön tulkinnan.

Koska perinteisesti tapahtumat mallinnetaan ikäänkuin peräkkäisinä pysäytyskuvina niin aika on tällaisessa mallinnuksessa vain delta-t eli seuraavan ""pysäytyskuvan" muutos suhteessa edelliseen "pysäytyskuvaan" joka on helposti ilmaistavissa matemaattisella kaavalla.

Zeno kuitenkin aikoinaan kiinnitti huomiota sellaiseen ilmeiseen paradoksiin että jos likkuva objekti on tarkasti jossain tietyssä paikassa niin se ei voi liikkua ja jos taas vastaavasti liikkuu niin se ei voi olla jossain tietyssä paikassa. Tämä paradoksi liittyy kiinteästi ajan hahmotukseen joka on ilmeisesti jollain tavalla virheellinen ja puutteellinen eli vaikka käytännössä vallassa oleva delta-t mallinnus toimii ainakin arkitekniikan tasolla niin se ei kuitenkaan vastaa todellisuutta.

Kvanttiteoriasta ja suhteellisuusteoriasta mielipiteeni on että ne ovat molemmat puutteellisia ja siis tarkasti ottaen virheellisiä vaikka ovatkin käytännön esim. tekniikan soveltamisen tasolla käyttökelpoisia ja siinä mielessä tällä hetkellä parhaita olemassaolevia tieteellisiä malleja ns. fysikaalisen todellisuuden mallintamiseen samoin kuin alkuräjähdysteoria. Vertauskuvana voi kuitenkin ajatella että ne ovat samalla tavalla "parhaita" teorioita kuin hevoskärryt olivat paras paikasta toiseen liikkumistekniikka maan pinnalla ja purjelaivat vedessä aikoinaan 1700-luvulla (:D).

QED (kvanttielektrodynamiikka) liittyy kvanttikenttäteoriaan kiinteästi ja sen perusongelmia on käsitellyt Alexander Unzicker Oliver Consan tutkimusten pohjalta.

https://youtu.be/wvz4MRpq6xs

Kyseessä on siis (taas) tyypillinen matemaattinen korttitalo virheellisen perushahmotuksen pohjalta.

Samalla tavalla alkuräjähdysmalli on väärin hahmotettu jo nperusoletusten tasolla ja mieleeni tulee siitä esim. sellainen kysymys että jos sellainen äärimmäisen epätodennäköinen ja termodynamiikan lakeja härskisti rikkova maailmankaikkeuden aineen synty tyhjästä ylipäätänsä on voinut tapahtua niin mikä estää sitä tapahtumasta uudestaan tai että se tapahtuisi ikuisesti ja syklisesti niin että kokoinaissysteemin entropia nollautuu siinä välissä?

Huomaa että absoluuttisesti tyhjä ei ole sama asia kuin erilaistumaton alkutila (esim. kvanttityhjiö) jossa ei ole mitään mitattavissa olevaa koska mittaukset ja havainnot jo edellytyvät erilaistumista eli joitain vertauskohtia.

Katsoin vain pari minuuttia videon alusta.

Matematisointi hyvin tehokkaasti lukitsee näkökulman matemaattisen mallinnuksen suljettuun systeemiin jossa kaikki otetaan annettuna vain logiikan sääntöjä seuraten mekaanisesti johdetaan johtopäätökset jotka voivat olla vain siinä määrin oikeita kuin sen matemaattisen mallinnuksen taustalla olevat perusoletukset ja havaintojen ja mittausten tulkinnat pitävät paikkansa universaalisti paikasta, ajasta ja havaitsijasta/mittaajasta riippumatta eli ts. aika,paikka ja havaitsijan tila on hyvin olennainen asia toisin kuin tieteen filosofiassa usein ja perinteisesti on oletettu.

Pitkälle matematisoitu tiede on helposti teoreettiseen umpkujaan johtavaa kuten näkyy jo suhteellisuusteorian mallinnuksessa joka perustuu virheelliseen oletukseen valonnopeuden vakioisuudesta ja eetterin olemassaolosta ja jo gps -satelliittien paikannuskorjaukset viittaavat siihen että Michelson-Morley koe ole väärin tulkittu koska rotaatio eli torsio aina vääristää aikaa ja paikkaa ja on itse asiassa oikeampi selitys ns. avaruuden kaareutumiselle joka liittyy oikeasti nollapiste-energian sähköisen potentiaalin stressipisteisiin eli siihen miksi aine kasaantuu harmoonisia lakeja noudattaen juuri tiettyihin paikkaoihin kuten aurinkokunnassamme (ns. Boden laki)

...

Näistä voisi kirjoittaa satoja sivuja ja väitellä loputtomiin mutta aina ennen mielekästä keskustelua on syytä varmistaa että keskustelijoiden hahmotukset ja viitekehykset on tiedostettu ja huomioitu koska muuten väitellään koko ajan toistemme ohitse mikä on se todennäköisin skenaario tällaisessa palstakeskustelussa jossa usein vielä suhtaudutaan hyvin tunnepitoisesti joihinkin teorioihin mitkä on omaksuttu ja joihin on sitouduttu esim. ryhmäpaineen ja siitä seuraavan ryhmäajattelun seurauksena.

Enempää en nyt ehdi enkä jaksa tällä erää kommentoida mutta kuten huomaat niin keskustelu on helppoa vain jos perushahmotus ja siitä seuraava viitekehys on yhteismitallista ja jos näin ei ole eikä siihen edes pyritä niin asioista vänkääminen on pelkkää ajanhaaskausta ainakin minulle enkä priorisoi tätä palstakeskustelua itselleni kovin tärkeäksi.


Joskus myöhemmin ehkä jatkoa seuraa...


Belisario

Lue lisää

Kommentti Zenonia koskevasta osasta.

B.
"Koska perinteisesti tapahtumat mallinnetaan ikäänkuin peräkkäisinä pysäytyskuvina niin aika on tällaisessa mallinnuksessa vain delta-t eli seuraavan ""pysäytyskuvan" muutos suhteessa edelliseen "pysäytyskuvaan" joka on helposti ilmaistavissa matemaattisella kaavalla. "

Huono ilmaisu, koska kahden pysäytyskuvan välillä on ääretön määrä muita
"pysäytyskuvia" siinä mielessä tiede pitää liikettä jatkuvana, ei B.n ja
Zenonin tyyliin epäjatkuvana.

B.
"Zeno kuitenkin aikoinaan kiinnitti huomiota sellaiseen ilmeiseen paradoksiin että jos likkuva objekti on tarkasti jossain tietyssä paikassa niin se ei voi liikkua ja jos taas vastaavasti liikkuu niin se ei voi olla jossain tietyssä paikassa. Tämä paradoksi liittyy kiinteästi ajan hahmotukseen joka on ilmeisesti jollain tavalla virheellinen ja puutteellinen"

Zenon kuului aikoinaan filosofiseen koulukuntaan joka kielsi muutoksen, nuoli
ei lennä, vaan esim nuolella on sisäinen ominaisuus joka aiheuttaa muutoksen.
Joten Zenonin kuvaus nuolen lennosta on epäjatkuva.

Tiede ja oikeastaan kaikki muut paitsi B. pitävät nuolen liikettä jatkuvana,
liikkessä on kyse suhteista, nuoli voi olla eri paikoissa eri aikoina ja paikat
olla eri paikkoja. Liike on avaruudellisia suhdemuutoksia ajan myötä.
Niinkuin jokainen havaitsee 100metrin juoksukilpailussaKommentti Zenonia koskevasta osasta.

B.
"Koska perinteisesti tapahtumat mallinnetaan ikäänkuin peräkkäisinä pysäytyskuvina niin aika on tällaisessa mallinnuksessa vain delta-t eli seuraavan ""pysäytyskuvan" muutos suhteessa edelliseen "pysäytyskuvaan" joka on helposti ilmaistavissa matemaattisella kaavalla. "

Huono ilmaisu, koska kahden pysäytyskuvan välillä on ääretön määrä muita
"pysäytyskuvia" siinä mielessä tiede pitää liikettä jatkuvana, ei B.n ja
Zenonin tyyliin epäjatkuvana.

B.
"Zeno kuitenkin aikoinaan kiinnitti huomiota sellaiseen ilmeiseen paradoksiin että jos likkuva objekti on tarkasti jossain tietyssä paikassa niin se ei voi liikkua ja jos taas vastaavasti liikkuu niin se ei voi olla jossain tietyssä paikassa. Tämä paradoksi liittyy kiinteästi ajan hahmotukseen joka on ilmeisesti jollain tavalla virheellinen ja puutteellinen"

Zenon kuului aikoinaan filosofiseen koulukuntaan joka kielsi muutoksen, nuoli
ei lennä, vaan esim nuolella on sisäinen ominaisuus joka aiheuttaa muutoksen.
Joten Zenonin kuvaus nuolen lennosta on epäjatkuva.

Tiede ja oikeastaan kaikki muut paitsi B. pitävät nuolen liikettä jatkuvana,
liikkessä on kyse suhteista, nuoli voi olla eri paikoissa eri aikoina ja paikat
olla eri paikkoja. Liike on avaruudellisia suhdemuutoksia ajan myötä.
Niinkuin jokainen havaitsee 100metrin juoksukilpailussa.
Joten matematiikan kaava liikkeestä kuvaa tuota suhdemuutosta.

Liike on todellisuudessa esiintyvä suhteiden muutos.

B. on antitieteilijä omien sanojensa mukaan, tämä näköjään aiheuttaa
omalaatuisia käsityksiä matematiikasta ja logiikasta.
B. kommentit kehäpäättelyistä osoittaa ettei hän ymmärrä kehäpäätelmää
ja miten sitä käytetään.
Hankalaa, useampi henkiiö on huomauttanut tästä, eihän hän sitten ymmärrä
muiden eikä itsensä argumentteja.

AR

Anonyymi kirjoitti:

Kommentti Zenonia koskevasta osasta.

B.
"Koska perinteisesti tapahtumat mallinnetaan ikäänkuin peräkkäisinä pysäytyskuvina niin aika on tällaisessa mallinnuksessa vain delta-t eli seuraavan ""pysäytyskuvan" muutos suhteessa edelliseen "pysäytyskuvaan" joka on helposti ilmaistavissa matemaattisella kaavalla. "

Huono ilmaisu, koska kahden pysäytyskuvan välillä on ääretön määrä muita
"pysäytyskuvia" siinä mielessä tiede pitää liikettä jatkuvana, ei B.n ja
Zenonin tyyliin epäjatkuvana.

B.
"Zeno kuitenkin aikoinaan kiinnitti huomiota sellaiseen ilmeiseen paradoksiin että jos likkuva objekti on tarkasti jossain tietyssä paikassa niin se ei voi liikkua ja jos taas vastaavasti liikkuu niin se ei voi olla jossain tietyssä paikassa. Tämä paradoksi liittyy kiinteästi ajan hahmotukseen joka on ilmeisesti jollain tavalla virheellinen ja puutteellinen"

Zenon kuului aikoinaan filosofiseen koulukuntaan joka kielsi muutoksen, nuoli
ei lennä, vaan esim nuolella on sisäinen ominaisuus joka aiheuttaa muutoksen.
Joten Zenonin kuvaus nuolen lennosta on epäjatkuva.

Tiede ja oikeastaan kaikki muut paitsi B. pitävät nuolen liikettä jatkuvana,
liikkessä on kyse suhteista, nuoli voi olla eri paikoissa eri aikoina ja paikat
olla eri paikkoja. Liike on avaruudellisia suhdemuutoksia ajan myötä.
Niinkuin jokainen havaitsee 100metrin juoksukilpailussaKommentti Zenonia koskevasta osasta.

B.
"Koska perinteisesti tapahtumat mallinnetaan ikäänkuin peräkkäisinä pysäytyskuvina niin aika on tällaisessa mallinnuksessa vain delta-t eli seuraavan ""pysäytyskuvan" muutos suhteessa edelliseen "pysäytyskuvaan" joka on helposti ilmaistavissa matemaattisella kaavalla. "

Huono ilmaisu, koska kahden pysäytyskuvan välillä on ääretön määrä muita
"pysäytyskuvia" siinä mielessä tiede pitää liikettä jatkuvana, ei B.n ja
Zenonin tyyliin epäjatkuvana.

B.
"Zeno kuitenkin aikoinaan kiinnitti huomiota sellaiseen ilmeiseen paradoksiin että jos likkuva objekti on tarkasti jossain tietyssä paikassa niin se ei voi liikkua ja jos taas vastaavasti liikkuu niin se ei voi olla jossain tietyssä paikassa. Tämä paradoksi liittyy kiinteästi ajan hahmotukseen joka on ilmeisesti jollain tavalla virheellinen ja puutteellinen"

Zenon kuului aikoinaan filosofiseen koulukuntaan joka kielsi muutoksen, nuoli
ei lennä, vaan esim nuolella on sisäinen ominaisuus joka aiheuttaa muutoksen.
Joten Zenonin kuvaus nuolen lennosta on epäjatkuva.

Tiede ja oikeastaan kaikki muut paitsi B. pitävät nuolen liikettä jatkuvana,
liikkessä on kyse suhteista, nuoli voi olla eri paikoissa eri aikoina ja paikat
olla eri paikkoja. Liike on avaruudellisia suhdemuutoksia ajan myötä.
Niinkuin jokainen havaitsee 100metrin juoksukilpailussa.
Joten matematiikan kaava liikkeestä kuvaa tuota suhdemuutosta.

Liike on todellisuudessa esiintyvä suhteiden muutos.

B. on antitieteilijä omien sanojensa mukaan, tämä näköjään aiheuttaa
omalaatuisia käsityksiä matematiikasta ja logiikasta.
B. kommentit kehäpäättelyistä osoittaa ettei hän ymmärrä kehäpäätelmää
ja miten sitä käytetään.
Hankalaa, useampi henkiiö on huomauttanut tästä, eihän hän sitten ymmärrä
muiden eikä itsensä argumentteja.

AR

Lue lisää

Kommentti Zenonia koskevasta osasta.

B.
"Koska perinteisesti tapahtumat mallinnetaan ikäänkuin peräkkäisinä

pysäytyskuvina niin aika on tällaisessa mallinnuksessa vain delta-t eli seuraavan

""pysäytyskuvan" muutos suhteessa edelliseen "pysäytyskuvaan" joka on helposti

ilmaistavissa matemaattisella kaavalla. "

Huono ilmaisu, koska kahden pysäytyskuvan välillä on ääretön määrä muita
"pysäytyskuvia" siinä mielessä tiede pitää liikettä jatkuvana, ei B.n ja
Zenonin tyyliin epäjatkuvana.

B.
"Zeno kuitenkin aikoinaan kiinnitti huomiota sellaiseen ilmeiseen paradoksiin että jos

likkuva objekti on tarkasti jossain tietyssä paikassa niin se ei voi liikkua ja jos taas

vastaavasti liikkuu niin se ei voi olla jossain tietyssä paikassa. Tämä paradoksi

liittyy kiinteästi ajan hahmotukseen joka on ilmeisesti jollain tavalla virheellinen ja

puutteellinen"

Zenon kuului aikoinaan filosofiseen koulukuntaan joka kielsi muutoksen, nuoli
ei lennä, vaan esim nuolella on sisäinen ominaisuus joka aiheuttaa muutoksen.
Joten Zenonin kuvaus nuolen lennosta on epäjatkuva.

Tiede ja oikeastaan kaikki muut paitsi B. pitävät nuolen liikettä jatkuvana,
liikkessä on kyse suhteista, nuoli voi olla eri paikoissa eri aikoina ja paikat
olla eri paikkoja. Liike on avaruudellisia suhdemuutoksia ajan myötä.
Niinkuin jokainen havaitsee 100metrin juoksukilpailussa.
Joten matematiikan kaava liikkeestä kuvaa tuota suhdemuutosta.

Liike on todellisuudessa esiintyvä suhteiden muutos.

B. on antitieteilijä omien sanojensa mukaan, tämä näköjään aiheuttaa
omalaatuisia käsityksiä matematiikasta ja logiikasta.
B. kommentit kehäpäättelyistä osoittaa ettei hän ymmärrä kehäpäätelmää
ja miten sitä käytetään.
Hankalaa, useampi henkiiö on huomauttanut tästä, eihän hän sitten ymmärrä
muiden eikä itsensä argumentteja.

AR

Anonyymi kirjoitti:

Kommentti Zenonia koskevasta osasta.

B.
"Koska perinteisesti tapahtumat mallinnetaan ikäänkuin peräkkäisinä

pysäytyskuvina niin aika on tällaisessa mallinnuksessa vain delta-t eli seuraavan

""pysäytyskuvan" muutos suhteessa edelliseen "pysäytyskuvaan" joka on helposti

ilmaistavissa matemaattisella kaavalla. "

Huono ilmaisu, koska kahden pysäytyskuvan välillä on ääretön määrä muita
"pysäytyskuvia" siinä mielessä tiede pitää liikettä jatkuvana, ei B.n ja
Zenonin tyyliin epäjatkuvana.

B.
"Zeno kuitenkin aikoinaan kiinnitti huomiota sellaiseen ilmeiseen paradoksiin että jos

likkuva objekti on tarkasti jossain tietyssä paikassa niin se ei voi liikkua ja jos taas

vastaavasti liikkuu niin se ei voi olla jossain tietyssä paikassa. Tämä paradoksi

liittyy kiinteästi ajan hahmotukseen joka on ilmeisesti jollain tavalla virheellinen ja

puutteellinen"

Zenon kuului aikoinaan filosofiseen koulukuntaan joka kielsi muutoksen, nuoli
ei lennä, vaan esim nuolella on sisäinen ominaisuus joka aiheuttaa muutoksen.
Joten Zenonin kuvaus nuolen lennosta on epäjatkuva.

Tiede ja oikeastaan kaikki muut paitsi B. pitävät nuolen liikettä jatkuvana,
liikkessä on kyse suhteista, nuoli voi olla eri paikoissa eri aikoina ja paikat
olla eri paikkoja. Liike on avaruudellisia suhdemuutoksia ajan myötä.
Niinkuin jokainen havaitsee 100metrin juoksukilpailussa.
Joten matematiikan kaava liikkeestä kuvaa tuota suhdemuutosta.

Liike on todellisuudessa esiintyvä suhteiden muutos.

B. on antitieteilijä omien sanojensa mukaan, tämä näköjään aiheuttaa
omalaatuisia käsityksiä matematiikasta ja logiikasta.
B. kommentit kehäpäättelyistä osoittaa ettei hän ymmärrä kehäpäätelmää
ja miten sitä käytetään.
Hankalaa, useampi henkiiö on huomauttanut tästä, eihän hän sitten ymmärrä
muiden eikä itsensä argumentteja.

AR

Lue lisää

"Zenon kuului aikoinaan filosofiseen koulukuntaan joka kielsi muutoksen, nuoli ei lennä, vaan esim nuolella on sisäinen ominaisuus joka aiheuttaa muutoksen. Joten Zenonin kuvaus nuolen lennosta on epäjatkuva."

Et ole ymmärtänyt Zenonin paradoksia joka liittyy nimenomaan ajan hahmotukseen joka on edelleen hyvin kiistanalainen. On olemassa myös kvanttifysiikkaan liityvä Zenon-paradoksi jonka mukaan kvanttitapahtuma ei etene jos sitä havainnoidaan jatkuvasti.
https://en.wikipedia.org/wiki/Quantum_Zeno_effect


"Tiede ja oikeastaan kaikki muut paitsi B. pitävät nuolen liikettä jatkuvana,liikkessä on kyse suhteista, nuoli voi olla eri paikoissa eri aikoina ja paikat olla eri paikkoja. Liike on avaruudellisia suhdemuutoksia ajan myötä. Niinkuin jokainen havaitsee 100metrin juoksukilpailussa. Joten matematiikan kaava liikkeestä kuvaa tuota suhdemuutosta."

Nimenomaan nykyisen tieteen ja arkielämän commonsense hahmotuksen tasolla syntyy se paradoksi. Kvanttifysiikka on epäjatkuvaa paikan ja ehkä myös ajan suhteen eli on olemassa pienin mahdollinen etäisyyden yksikkö samoin kuin ( ehkä) myös ajan yksikkö jolloin liike on aina tarkkaan ottaen epäjatkuvaa. Relativistinen makrofysiikka on sen sijaan oletetaan jatkuvaksi vaikka se on todennäköisesti virheellistä siltä osin.


"B. on antitieteilijä omien sanojensa mukaan, tämä näköjään aiheuttaa
omalaatuisia käsityksiä matematiikasta ja logiikasta."

Ns. "tieteellinen" käsitteen ja todellisuuden vastaavuussuhteeseen perustuva filosofinen "realismi" ei ole sama asia kuin tiede.

Käsitteelliset ilmaisut ovat aina hahmotus & näkökulmasidonnaisia eikä niillä ole eikä edes voi olla mitään kattavaa yksi-yhteen totuusarvoa ja vastaavuutta empiirisen todellisuuden kanssa vaan korkeintaan ns. käyttökelpoisuusarvo kussakin konkreettisessa viitekehyksessä.

"B. kommentit kehäpäättelyistä osoittaa ettei hän ymmärrä kehäpäätelmää
ja miten sitä käytetään."

Kehäpäätelmä tarkoittaa sitä että johtopäätös on mukana jo premisseissä ja oletetaan todeksi (esim. vallitseva evoluutioteoria, suhteellisuusteoriat, alkuiräjähdysmalli) joissa teoria tai malli on jo niin vakiintunut ettei sitä osata kyseenalaistaa miltään osin ja kaikki mahdolliset havainnot ja mittaukset hahmotetaan sen teorian kautta ja sen teorian käsitteillä.

"Hankalaa, useampi henkiiö on huomauttanut tästä, eihän hän sitten ymmärrä
muiden eikä itsensä argumentteja."

Suurin osa on aina väärässä koska seuraa lauman mukana ns. auktorieetteja.

Itse pyrin ottamaan kaiken spekulaationa ja ajatuskokeena enkä halua sitoutua mihinkään teoreettiseen hahmotukseen enkä malliin enkä pidä ketään auktoritteettina enkä asiantuntijana joka tarkoittaa käytännössä vain oman alansa sen hetkisen kirjallisuuden ja käytännön tuntemista joka on aina pelkkä pintaraapaisu koko totuudesta jota ei olla vielä lähelläkään koska nykyisenkaltainen tiede on vielä hyvin alkeellista ja avutonta kaikesta olemassaolevasta tekniikasta huolimatta.

Belisario

Anonyymi kirjoitti:

"Zenon kuului aikoinaan filosofiseen koulukuntaan joka kielsi muutoksen, nuoli ei lennä, vaan esim nuolella on sisäinen ominaisuus joka aiheuttaa muutoksen. Joten Zenonin kuvaus nuolen lennosta on epäjatkuva."

Et ole ymmärtänyt Zenonin paradoksia joka liittyy nimenomaan ajan hahmotukseen joka on edelleen hyvin kiistanalainen. On olemassa myös kvanttifysiikkaan liityvä Zenon-paradoksi jonka mukaan kvanttitapahtuma ei etene jos sitä havainnoidaan jatkuvasti.
https://en.wikipedia.org/wiki/Quantum_Zeno_effect


"Tiede ja oikeastaan kaikki muut paitsi B. pitävät nuolen liikettä jatkuvana,liikkessä on kyse suhteista, nuoli voi olla eri paikoissa eri aikoina ja paikat olla eri paikkoja. Liike on avaruudellisia suhdemuutoksia ajan myötä. Niinkuin jokainen havaitsee 100metrin juoksukilpailussa. Joten matematiikan kaava liikkeestä kuvaa tuota suhdemuutosta."

Nimenomaan nykyisen tieteen ja arkielämän commonsense hahmotuksen tasolla syntyy se paradoksi. Kvanttifysiikka on epäjatkuvaa paikan ja ehkä myös ajan suhteen eli on olemassa pienin mahdollinen etäisyyden yksikkö samoin kuin ( ehkä) myös ajan yksikkö jolloin liike on aina tarkkaan ottaen epäjatkuvaa. Relativistinen makrofysiikka on sen sijaan oletetaan jatkuvaksi vaikka se on todennäköisesti virheellistä siltä osin.


"B. on antitieteilijä omien sanojensa mukaan, tämä näköjään aiheuttaa
omalaatuisia käsityksiä matematiikasta ja logiikasta."

Ns. "tieteellinen" käsitteen ja todellisuuden vastaavuussuhteeseen perustuva filosofinen "realismi" ei ole sama asia kuin tiede.

Käsitteelliset ilmaisut ovat aina hahmotus & näkökulmasidonnaisia eikä niillä ole eikä edes voi olla mitään kattavaa yksi-yhteen totuusarvoa ja vastaavuutta empiirisen todellisuuden kanssa vaan korkeintaan ns. käyttökelpoisuusarvo kussakin konkreettisessa viitekehyksessä.

"B. kommentit kehäpäättelyistä osoittaa ettei hän ymmärrä kehäpäätelmää
ja miten sitä käytetään."

Kehäpäätelmä tarkoittaa sitä että johtopäätös on mukana jo premisseissä ja oletetaan todeksi (esim. vallitseva evoluutioteoria, suhteellisuusteoriat, alkuiräjähdysmalli) joissa teoria tai malli on jo niin vakiintunut ettei sitä osata kyseenalaistaa miltään osin ja kaikki mahdolliset havainnot ja mittaukset hahmotetaan sen teorian kautta ja sen teorian käsitteillä.

"Hankalaa, useampi henkiiö on huomauttanut tästä, eihän hän sitten ymmärrä
muiden eikä itsensä argumentteja."

Suurin osa on aina väärässä koska seuraa lauman mukana ns. auktorieetteja.

Itse pyrin ottamaan kaiken spekulaationa ja ajatuskokeena enkä halua sitoutua mihinkään teoreettiseen hahmotukseen enkä malliin enkä pidä ketään auktoritteettina enkä asiantuntijana joka tarkoittaa käytännössä vain oman alansa sen hetkisen kirjallisuuden ja käytännön tuntemista joka on aina pelkkä pintaraapaisu koko totuudesta jota ei olla vielä lähelläkään koska nykyisenkaltainen tiede on vielä hyvin alkeellista ja avutonta kaikesta olemassaolevasta tekniikasta huolimatta.

Belisario

Lue lisää

B:"1) Heisenbergin epämääräisyysperiaate on periaatteessa sama idea kuin tietyissä Zenon paradokseissa."

Nuoliparadoksin esine on yhdessä pisteessä x (on reaaliluku).
1. Zenonin mukaan esine ei voi liikkua.
2. Heisenbergin mukaan todennäköisyys,että esineen nopeus ei ole nolla, ei voi olla nolla.

B: " Tämä paradoksi liittyy kiinteästi ajan hahmotukseen joka on ilmeisesti jollain tavalla virheellinen ja puutteellinen eli vaikka käytännössä vallassa oleva delta-t mallinnus toimii ainakin arkitekniikan tasolla niin se ei kuitenkaan vastaa todellisuutta. "

Zeno käyttääkin aikaa, joka on piste ja jolla ei ole leveyttä dt. Hän ei myöskään sano, että paikkoja tai aikoja saisi ajatella millään etäisyydellä dt tai dx toisistaan. Vain pisteet ovat sallittuja hänestä ja tarkastelu sellaisen sisällä. Pisteen ympärillä ei saa tehdä mitään filosofiaa. Kerro joku perustelu, miksi Zenon paradoksit vastaavat todellisuutta.

B: "Periaatteessa tutkittavan asian hahmotus on aina se kaikkein ensimmäisin ja tärkein asia koska se lukitsee näkökulman ja samalla perusoletukset ja tutkittavan ilmiön tulkinnan. "

Eli jos Zeno tuntisi klassisen mekaniikan, hän ei olisi puhunut turhia. Jos esineillä olisi faasiavaruus, niillä sanottaisiin olevan paikka-arvo ja nopeusarvo jokaisella pistemäisellä hetkellä t, jolla ei tarvitse olla leveyttä. Jos faasiavaruutta ei ole hahmotuspakissa, nopeus on määritelty vain äärellisen aikavälin ja paikkavälin avulla (eli esim. äärellisessä ajassa on olemassa nollaa suurempi taitettu matka ja tähän liittyy nopeus). Edellinen on teorettisen klassisen mekaniikan menetelmä ja jälkimmäinen Newtonin. Niillä ei synny eri tuloksia, joten tässä hahmotuksen muuttamisessa ei ollut mitään kovin tärkeää. Tärkeintä on se, että kappaleen rata on aina derivoituva, ja jos näin ei ole, se on fysiikan vastaista. Sellaisen kappaleen, joka liikkuu ei-derivoituvia ratoja, saa käydä pyydystämässä.

B:"Koska perinteisesti tapahtumat mallinnetaan ikäänkuin peräkkäisinä pysäytyskuvina niin aika on tällaisessa mallinnuksessa vain delta-t eli seuraavan ""pysäytyskuvan" muutos suhteessa edelliseen "pysäytyskuvaan" joka on helposti ilmaistavissa matemaattisella kaavalla. "

Aiemman mukaan ne muut aikamallinukset ovat sinulle, se että on "syklinen..." ja "ajaton...". Syklit ovat vain yhden t:n pisteen ympärillä ja suuren dt:n etäisyydellä symmetristen pysäytyskuvien joukko, ja joskus toistuva, kuten ajan sinifunktio nollan molemmin puolin, jos se muodostaa yhden kuvakokonaisuuden, se on silloin kokonaisuus, joka on ihan kokonaan syklinen ajassa. Jos kyllästyy kyseisen kokonaisuuden aikaan tai muuten olla matemaattinen, voi sanoa, että jakson pituus riittää määrittelemään sen (ja jos päätepisteissä kaikki on identtistä voi sanoa, että kyseinen aika on myös suljettavissa) . Jos entropiasta ei tule vapautta useiden pysäytyskuvien ajaksi, niin eivät ne kuvien joukossa eli tänä aikana olevat asiat ole entropiasta vapaat.

B: "QED (kvanttielektrodynamiikka) ...Kyseessä on siis (taas) tyypillinen matemaattinen korttitalo virheellisen perushahmotuksen pohjalta."

Videossa arvostellaan vain häiriökehitelmää ja hieman renormalisaatiota. Edellistä arvostellaan ilmeisesti vain, jos jälkimmäistä on käytetty myös ja on olemassa diagrammeja. Silti renormalisaatio ei ole arvostelun kohteena muutoin kuin vanhojen setien lausumien perustella. Dirac on tosin ne häiriökehitelmän perusteet ja käyttöönoton tehnyt kirjoittaessaan atomin QED-teorian. Laskettu väärä muonin g-2 perustui sekä häiriöteoriaan, että häiriöttömiin ja numeerisiin teoriohiin. Teoriat, jotka laskevat sen uudestaan eivät aio tehdä mitään muutoksia monissa niistä osissa, missä g-2 kasvaa tyhjiössä olevien diagrammien takia, ja jotka ovat sillä menetelmällä tarkasti saatavissa.

Lähettämässäni videosarjassa kerrotaan, mitä perushahmotus QFT:ssä olisi. Tekijällä menee 10 tuntia siihen, että häiriöille ja vuorovaikutuksille olisi tarvetta. Hän ikäänkuin kertoo QM:stä ja siitä eteenpäin menemisestä, joten jos Unzickerin johtamana "menisit QM:ään ja aloittaisit alusta sen, mitä sen jälkeen tehdään", voisit olla vähän kiinnostunut tästä asiasta. Muutoin näyttää, että kiinnostuksesi tieteessä on sitä, miten teorioista tehdään approksimaatioita ja matemaattisesti laskettavia tai tietokonelaskettavia, ja vielä miten saadaan malleja tehtyä tilanteen mukaan.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:"1) Heisenbergin epämääräisyysperiaate on periaatteessa sama idea kuin tietyissä Zenon paradokseissa."

Nuoliparadoksin esine on yhdessä pisteessä x (on reaaliluku).
1. Zenonin mukaan esine ei voi liikkua.
2. Heisenbergin mukaan todennäköisyys,että esineen nopeus ei ole nolla, ei voi olla nolla.

B: " Tämä paradoksi liittyy kiinteästi ajan hahmotukseen joka on ilmeisesti jollain tavalla virheellinen ja puutteellinen eli vaikka käytännössä vallassa oleva delta-t mallinnus toimii ainakin arkitekniikan tasolla niin se ei kuitenkaan vastaa todellisuutta. "

Zeno käyttääkin aikaa, joka on piste ja jolla ei ole leveyttä dt. Hän ei myöskään sano, että paikkoja tai aikoja saisi ajatella millään etäisyydellä dt tai dx toisistaan. Vain pisteet ovat sallittuja hänestä ja tarkastelu sellaisen sisällä. Pisteen ympärillä ei saa tehdä mitään filosofiaa. Kerro joku perustelu, miksi Zenon paradoksit vastaavat todellisuutta.

B: "Periaatteessa tutkittavan asian hahmotus on aina se kaikkein ensimmäisin ja tärkein asia koska se lukitsee näkökulman ja samalla perusoletukset ja tutkittavan ilmiön tulkinnan. "

Eli jos Zeno tuntisi klassisen mekaniikan, hän ei olisi puhunut turhia. Jos esineillä olisi faasiavaruus, niillä sanottaisiin olevan paikka-arvo ja nopeusarvo jokaisella pistemäisellä hetkellä t, jolla ei tarvitse olla leveyttä. Jos faasiavaruutta ei ole hahmotuspakissa, nopeus on määritelty vain äärellisen aikavälin ja paikkavälin avulla (eli esim. äärellisessä ajassa on olemassa nollaa suurempi taitettu matka ja tähän liittyy nopeus). Edellinen on teorettisen klassisen mekaniikan menetelmä ja jälkimmäinen Newtonin. Niillä ei synny eri tuloksia, joten tässä hahmotuksen muuttamisessa ei ollut mitään kovin tärkeää. Tärkeintä on se, että kappaleen rata on aina derivoituva, ja jos näin ei ole, se on fysiikan vastaista. Sellaisen kappaleen, joka liikkuu ei-derivoituvia ratoja, saa käydä pyydystämässä.

B:"Koska perinteisesti tapahtumat mallinnetaan ikäänkuin peräkkäisinä pysäytyskuvina niin aika on tällaisessa mallinnuksessa vain delta-t eli seuraavan ""pysäytyskuvan" muutos suhteessa edelliseen "pysäytyskuvaan" joka on helposti ilmaistavissa matemaattisella kaavalla. "

Aiemman mukaan ne muut aikamallinukset ovat sinulle, se että on "syklinen..." ja "ajaton...". Syklit ovat vain yhden t:n pisteen ympärillä ja suuren dt:n etäisyydellä symmetristen pysäytyskuvien joukko, ja joskus toistuva, kuten ajan sinifunktio nollan molemmin puolin, jos se muodostaa yhden kuvakokonaisuuden, se on silloin kokonaisuus, joka on ihan kokonaan syklinen ajassa. Jos kyllästyy kyseisen kokonaisuuden aikaan tai muuten olla matemaattinen, voi sanoa, että jakson pituus riittää määrittelemään sen (ja jos päätepisteissä kaikki on identtistä voi sanoa, että kyseinen aika on myös suljettavissa) . Jos entropiasta ei tule vapautta useiden pysäytyskuvien ajaksi, niin eivät ne kuvien joukossa eli tänä aikana olevat asiat ole entropiasta vapaat.

B: "QED (kvanttielektrodynamiikka) ...Kyseessä on siis (taas) tyypillinen matemaattinen korttitalo virheellisen perushahmotuksen pohjalta."

Videossa arvostellaan vain häiriökehitelmää ja hieman renormalisaatiota. Edellistä arvostellaan ilmeisesti vain, jos jälkimmäistä on käytetty myös ja on olemassa diagrammeja. Silti renormalisaatio ei ole arvostelun kohteena muutoin kuin vanhojen setien lausumien perustella. Dirac on tosin ne häiriökehitelmän perusteet ja käyttöönoton tehnyt kirjoittaessaan atomin QED-teorian. Laskettu väärä muonin g-2 perustui sekä häiriöteoriaan, että häiriöttömiin ja numeerisiin teoriohiin. Teoriat, jotka laskevat sen uudestaan eivät aio tehdä mitään muutoksia monissa niistä osissa, missä g-2 kasvaa tyhjiössä olevien diagrammien takia, ja jotka ovat sillä menetelmällä tarkasti saatavissa.

Lähettämässäni videosarjassa kerrotaan, mitä perushahmotus QFT:ssä olisi. Tekijällä menee 10 tuntia siihen, että häiriöille ja vuorovaikutuksille olisi tarvetta. Hän ikäänkuin kertoo QM:stä ja siitä eteenpäin menemisestä, joten jos Unzickerin johtamana "menisit QM:ään ja aloittaisit alusta sen, mitä sen jälkeen tehdään", voisit olla vähän kiinnostunut tästä asiasta. Muutoin näyttää, että kiinnostuksesi tieteessä on sitä, miten teorioista tehdään approksimaatioita ja matemaattisesti laskettavia tai tietokonelaskettavia, ja vielä miten saadaan malleja tehtyä tilanteen mukaan.

1

Lue lisää

B: "Samalla tavalla alkuräjähdysmalli on väärin hahmotettu jo nperusoletusten tasolla ja mieleeni tulee siitä esim. sellainen kysymys että jos sellainen äärimmäisen epätodennäköinen ja termodynamiikan lakeja härskisti rikkova maailmankaikkeuden aineen synty tyhjästä ylipäätänsä on voinut tapahtua niin mikä estää sitä tapahtumasta uudestaan tai että se tapahtuisi ikuisesti ja syklisesti niin että kokoinaissysteemin entropia nollautuu siinä välissä?"

Termodynamiikan lait ovat erikoistapaus yleisestä aineen käyttäytymisestä, josta yleinen tapaus on esim. yhden hiukkasen liikelaki. Useiden hiukkasten joukolle on esim. malli, joka on vähän vähemmän yleinen ns. ei-termisen systeemin statistinen fysiikka, joka antaa termodynamiikan joissain tapauksissa.

Jos jossakin on perusolettamus, tämän perusolettamuksen voi varmasti kirjoittaa näkyviin. Kun perusolettamukset on kirjoitettu, voidaan varmasti kysyä, mitä tekemistä niillä on keskenään. Et edes puhu alkuräjähdysmallista, joka olisi perustasolla vaan jostain tyhjästä (mitä ei ole olemassa), ja aineesta, mitä ei ole sinusta olemassa (vaikka on).

Silti aineen synty tyhjästä, siten että tyhjiö on maksimaalisen entropinen (0), ja syntynyt aine on maksimaalisen entropinen (isompi kuin 0), ei paljon riko entropian kasvua, mutta ei myöskään olisi mitenkään kuvattavissa aineen jakauman aikakehityksellä eli mm. termodynamiikalla. Jos tosin ajattelee lukion termodynaamisia systeemejä, nekään eivät yleensä sisällä mitään systeemin aikakehitystä, vaan puhuvat alku ja lopputilasta. Yllä oli puhetta entropian häviämisestä myöhemmin alkuräjähdyksen alussa, mikä on suurinta ennen inflaatioiden uudelleenlämpenemistä.

Jos aine syntyy inflaatiosta, ei inflaatio ole mitenkään erilaista kuin aine. Inflaatiosta ei synny lisää tavallista ainetta meidän ympärillemme, koska inflaatio on saavuttanut aidon potentiaalin pohjan. Vain tätä ennen tapahtuvassa transitiossa sillä oli tiloja, jotka todennäköisyydellä >0 muuttuivat muuksi aineeksi. Syklisyys edellyttää avaruuden etäisyyksien kutistumista ja korkeamman tiheyden saavuttamista. Tämän voi estää avaruus täällä tai esim. inflaatiot, jotka jatkuvat kaukana meistä.

B: "Huomaa että absoluuttisesti tyhjä ei ole sama asia kuin erilaistumaton alkutila (esim. kvanttityhjiö) jossa ei ole mitään mitattavissa olevaa koska mittaukset ja havainnot jo edellytyvät erilaistumista eli joitain vertauskohtia."

Aikaisin oleva tila ei ole välttämättä kvanttityhjiö, tai se on vähintään termisen kenttäteorian korkean lämpötilan taustakenttä, mikä viittaa vähemmän tiheään olomuotoon kuin kuumin mahdollinen alku. Tässä tilassa kaikki on mittautumassa ja vertauskohtia on monta vähintään siten, että on joukko esim. matriisikomponentteja, jotka muodostavat suuntia Hilbertin avaruuteen ja ne vuorovaikuttavat. Kaikki myös on mitattavissa ja kaikki mitattava on erilaistunut tasaisiin todennäköisyyksiin mille tahansa arvolle. Tämä on samoin kuin kvanttityhjiössä, mutta sama sovellettuna kuumaan materiaan. Alkutilaa ei myöskään mielellään pidetä homogeenisenä, vaan siinä on mitattavan energian vaihtelua mitattavaa tilavuutta kohti, mitattavin välimatkoin. Sykliset mallit esim. odottavat keksivänsä näille sääntöjä, jotka ovat syklisyydestä kertovien mekanismien eikä puhtaan sattuman tulosta.

B:"Matematisointi hyvin tehokkaasti lukitsee näkökulman matemaattisen mallinnuksen suljettuun systeemiin jossa kaikki otetaan annettuna vain logiikan sääntöjä seuraten mekaanisesti johdetaan johtopäätökset jotka voivat olla vain siinä määrin oikeita kuin sen matemaattisen mallinnuksen taustalla olevat perusoletukset ja havaintojen ja mittausten tulkinnat pitävät paikkansa universaalisti paikasta, ajasta ja havaitsijasta/mittaajasta riippumatta eli ts. aika,paikka ja havaitsijan tila on hyvin olennainen asia toisin kuin tieteen filosofiassa usein ja perinteisesti on oletettu. "

Jälkimmäinen ei liity mitenkään matematisointiin. Jos tekee matematisoinnin, missä on valonnopeus c = c(x,t), voi rikkoa kaikki valonnopeussysteemit. Vähemmän matematisoijat ovat siten kaikkein suljetuimmin ajattelevia ihmisiä. Ottaisit joskus selvää, miten paljon matematiikkaa on oikeasti olemassa, ja kertoisit sitten vasta, kannattaako systeemi kuitenkin sulkea jotenkin, ettei se sisällä logiikoita tms.. Monet sanovat tulostensa pätevän vain näkyvässä universumissa. Jos joku tekee matemaattisia ehdotuksia jatkuvista universumeista ja uusista alkuräjähdyksistä, ei heitä tarvitse uskoa kuin he puhuisivat tilasta käsin, missä näin on ollut.

2

Anonyymi kirjoitti:

B: "Samalla tavalla alkuräjähdysmalli on väärin hahmotettu jo nperusoletusten tasolla ja mieleeni tulee siitä esim. sellainen kysymys että jos sellainen äärimmäisen epätodennäköinen ja termodynamiikan lakeja härskisti rikkova maailmankaikkeuden aineen synty tyhjästä ylipäätänsä on voinut tapahtua niin mikä estää sitä tapahtumasta uudestaan tai että se tapahtuisi ikuisesti ja syklisesti niin että kokoinaissysteemin entropia nollautuu siinä välissä?"

Termodynamiikan lait ovat erikoistapaus yleisestä aineen käyttäytymisestä, josta yleinen tapaus on esim. yhden hiukkasen liikelaki. Useiden hiukkasten joukolle on esim. malli, joka on vähän vähemmän yleinen ns. ei-termisen systeemin statistinen fysiikka, joka antaa termodynamiikan joissain tapauksissa.

Jos jossakin on perusolettamus, tämän perusolettamuksen voi varmasti kirjoittaa näkyviin. Kun perusolettamukset on kirjoitettu, voidaan varmasti kysyä, mitä tekemistä niillä on keskenään. Et edes puhu alkuräjähdysmallista, joka olisi perustasolla vaan jostain tyhjästä (mitä ei ole olemassa), ja aineesta, mitä ei ole sinusta olemassa (vaikka on).

Silti aineen synty tyhjästä, siten että tyhjiö on maksimaalisen entropinen (0), ja syntynyt aine on maksimaalisen entropinen (isompi kuin 0), ei paljon riko entropian kasvua, mutta ei myöskään olisi mitenkään kuvattavissa aineen jakauman aikakehityksellä eli mm. termodynamiikalla. Jos tosin ajattelee lukion termodynaamisia systeemejä, nekään eivät yleensä sisällä mitään systeemin aikakehitystä, vaan puhuvat alku ja lopputilasta. Yllä oli puhetta entropian häviämisestä myöhemmin alkuräjähdyksen alussa, mikä on suurinta ennen inflaatioiden uudelleenlämpenemistä.

Jos aine syntyy inflaatiosta, ei inflaatio ole mitenkään erilaista kuin aine. Inflaatiosta ei synny lisää tavallista ainetta meidän ympärillemme, koska inflaatio on saavuttanut aidon potentiaalin pohjan. Vain tätä ennen tapahtuvassa transitiossa sillä oli tiloja, jotka todennäköisyydellä >0 muuttuivat muuksi aineeksi. Syklisyys edellyttää avaruuden etäisyyksien kutistumista ja korkeamman tiheyden saavuttamista. Tämän voi estää avaruus täällä tai esim. inflaatiot, jotka jatkuvat kaukana meistä.

B: "Huomaa että absoluuttisesti tyhjä ei ole sama asia kuin erilaistumaton alkutila (esim. kvanttityhjiö) jossa ei ole mitään mitattavissa olevaa koska mittaukset ja havainnot jo edellytyvät erilaistumista eli joitain vertauskohtia."

Aikaisin oleva tila ei ole välttämättä kvanttityhjiö, tai se on vähintään termisen kenttäteorian korkean lämpötilan taustakenttä, mikä viittaa vähemmän tiheään olomuotoon kuin kuumin mahdollinen alku. Tässä tilassa kaikki on mittautumassa ja vertauskohtia on monta vähintään siten, että on joukko esim. matriisikomponentteja, jotka muodostavat suuntia Hilbertin avaruuteen ja ne vuorovaikuttavat. Kaikki myös on mitattavissa ja kaikki mitattava on erilaistunut tasaisiin todennäköisyyksiin mille tahansa arvolle. Tämä on samoin kuin kvanttityhjiössä, mutta sama sovellettuna kuumaan materiaan. Alkutilaa ei myöskään mielellään pidetä homogeenisenä, vaan siinä on mitattavan energian vaihtelua mitattavaa tilavuutta kohti, mitattavin välimatkoin. Sykliset mallit esim. odottavat keksivänsä näille sääntöjä, jotka ovat syklisyydestä kertovien mekanismien eikä puhtaan sattuman tulosta.

B:"Matematisointi hyvin tehokkaasti lukitsee näkökulman matemaattisen mallinnuksen suljettuun systeemiin jossa kaikki otetaan annettuna vain logiikan sääntöjä seuraten mekaanisesti johdetaan johtopäätökset jotka voivat olla vain siinä määrin oikeita kuin sen matemaattisen mallinnuksen taustalla olevat perusoletukset ja havaintojen ja mittausten tulkinnat pitävät paikkansa universaalisti paikasta, ajasta ja havaitsijasta/mittaajasta riippumatta eli ts. aika,paikka ja havaitsijan tila on hyvin olennainen asia toisin kuin tieteen filosofiassa usein ja perinteisesti on oletettu. "

Jälkimmäinen ei liity mitenkään matematisointiin. Jos tekee matematisoinnin, missä on valonnopeus c = c(x,t), voi rikkoa kaikki valonnopeussysteemit. Vähemmän matematisoijat ovat siten kaikkein suljetuimmin ajattelevia ihmisiä. Ottaisit joskus selvää, miten paljon matematiikkaa on oikeasti olemassa, ja kertoisit sitten vasta, kannattaako systeemi kuitenkin sulkea jotenkin, ettei se sisällä logiikoita tms.. Monet sanovat tulostensa pätevän vain näkyvässä universumissa. Jos joku tekee matemaattisia ehdotuksia jatkuvista universumeista ja uusista alkuräjähdyksistä, ei heitä tarvitse uskoa kuin he puhuisivat tilasta käsin, missä näin on ollut.

2

Lue lisää

Yleistä suhteellisuusteorian suhteellisuutta ei voi määritellä aivan näin kuin sanot lopussa. Jos jossain tapahtuu jotain, muut havaitsijat eivät siirrä tätä tapahtumaa toiseen paikkaan ja aikaan, joka irrottaisi sen asiayhteydestä. Ei synny mitään symmetriaa, että sama asia voi tapahtua missä ja milloin vain ("pitää" vs. "voi"). Havaitsijat eivät myöskään ymmärrä tämän tapahtuman fyysistä tilaa eri tavalla (päinvastoin fyysisen tilan määritelmä). Siten esim. sähkövirta ja sähkövirran suunta ei ole GR:mäisesti fyysinen tila, mutta elektroni ja varaus on. Toisaalta se havaitsija, jolle elektroni on sähkövirta, muodostaa sen kanssa yleensä fyysisen systeemin, ja kaikki havaitsijat näkisivät, että tuon mielestä tuolla on sähkövirta ja sillä on samoja seurauksia eli tapahtuma. Ota jokin tällainen oikea tila, ja siirrä se muualle, niin joudut alkamaan selittämään, mitä muuta siellä muualla on.

Ehdotuksestasi seuraisi jotain sellaista, että kaikki fyysiset tilat on määriteltävä yhdellä identtisellä tavalla ja samoilla arvoilla paikan yli symmetrisesti liittyen toisiinsa (elektroni kilometrin päässä on saman arvoinen kuin elektroni täällä), mutta jokaiseen havaitsijaan liittyy jotain erilaista lähinnä hänen paikkaansa liittyen, joka olisi vain siksi, että se poistaisi tämän väärän yhtäsuuruuden. Jos elektroni ei jossain muussa paikassa olisi elektroni, tästä syntyisi tiedettä, joka pyrkisi pitämään periaatteen entisellään ja loisi esim. eetteriä eri paikkoihin universumia tekemään erilaisia elektoneja. Idea, että jokin eristettykään systeemi ei ole elektroni, mutta tekee sen piilossa ja naamioituu tiettyjä katselijoiden paikkoja varten täysin elektroniksi (muun ryhmänsä kanssa, jotta se sieltä näkyy), ei liity sekään luonnon perusasioiden kaikkialle yleistämisen periaatteeseen vaan kaikki valo-muuttuu-matkalla -jutut ovat vain kieroja hiukkasteorioita.

Yleensä havaitsijan paikka ei muuta mitään SR:ssä tai GR:ssä. Jos sanotaan että havaitsija on väärällä puolella mustaa-aukkoa ja ottaa valosignaalin eri tavalla vastaan kuin joku muu, joka olisi eri hetkellä ollut saman signaalin reitillä, tämä ei ole koordinaatiston määritelmä. Kun havaitsijalla on koordinaatisto mustassa-aukossa, se on määritelmä, että hän tietää aivan kaiken ympärillään olevasta avaruudesta ja sen vaikutuksesta valoon. Eikä hän ole mikään oikea "hän", joka ei tietäsi mitä muut koordinaatistot ovat. Missään teoriassa ja yhtälössä ei mitata mitään, jotta tarkistettaisiin vielä, mikä aikakehitys seuraavaksi pitikään olla (jos mittaaminen joskus muuttaisi jotain, tämä olisi eräänlainen matemaattisen algoritmin jatke ja mahdoton maallikon tunnistaa muuksi kuin joksikin muuksi puhtaaksi teoriaksi). Maailmaa pidetään matematiikkana, joka on eksaktia jollekin kohteelle. Jos se ei ole, niin matematiikka muuttuu aina.

B:"Pitkälle matematisoitu tiede on helposti teoreettiseen umpkujaan johtavaa kuten näkyy jo suhteellisuusteorian mallinnuksessa joka perustuu virheelliseen oletukseen valonnopeuden vakioisuudesta ja eetterin olemassaolosta ja jo gps -satelliittien paikannuskorjaukset viittaavat siihen että Michelson-Morley koe ole väärin tulkittu koska rotaatio eli torsio aina vääristää aikaa ja paikkaa ja on itse asiassa oikeampi selitys ns. avaruuden kaareutumiselle joka liittyy oikeasti nollapiste-energian sähköisen potentiaalin stressipisteisiin eli siihen miksi aine kasaantuu harmoonisia lakeja noudattaen juuri tiettyihin paikkaoihin kuten aurinkokunnassamme (ns. Boden laki) "

Miten määrittelet stressipisteen, kvalitatiivisesti? Tosin jos piste on funktiolla, niin miten se pitää määritellä kokonaan?

Et ole oikeasti tutustunut ajan ja paikan torsioon, jos pidät sitä vähemmän matematisoituna kuin GR:ää. Torsio ei myöskään tarkoita rotaatiota. Rotaatio esim. 3D:ssä on symmetrinen yhden akselin suhteen. Kun 3D avaruudessa on symmetrinen torsio selittämässä esim. gravitaatiota pallon ympärillä, ei siinä voi olla yhtä suuntaa erikseen (ennen kuin pallo pyörii, mikä muuttaa avaruutta myös GR:ssä). Torsio ja kaareutuminen eivät välttämättä poikkea toisistaan mitenkään, kun fyysiset objektit käyttävät avaruutta vain selvittääkseen etäisyyksiä muista pisteistä. Millä perusteella joku matematiikka on oikeampi selitys? Voi tulla vielä kovempi matemaattinen meteli, jos näkyvä aine ei saa vuorovaikuttaa avaruuden kanssa, vaan on vielä jokin kolmas osapuoli eetteri. Vai miksi gps-koetta varten pitäisi olla torsio-aikaavaruus ja eetteriä yhtäaikaa, jos ei eetteri voisi tehdä vain mitä aika-avaruus efektit määrittävät?

3

Anonyymi kirjoitti:

Yleistä suhteellisuusteorian suhteellisuutta ei voi määritellä aivan näin kuin sanot lopussa. Jos jossain tapahtuu jotain, muut havaitsijat eivät siirrä tätä tapahtumaa toiseen paikkaan ja aikaan, joka irrottaisi sen asiayhteydestä. Ei synny mitään symmetriaa, että sama asia voi tapahtua missä ja milloin vain ("pitää" vs. "voi"). Havaitsijat eivät myöskään ymmärrä tämän tapahtuman fyysistä tilaa eri tavalla (päinvastoin fyysisen tilan määritelmä). Siten esim. sähkövirta ja sähkövirran suunta ei ole GR:mäisesti fyysinen tila, mutta elektroni ja varaus on. Toisaalta se havaitsija, jolle elektroni on sähkövirta, muodostaa sen kanssa yleensä fyysisen systeemin, ja kaikki havaitsijat näkisivät, että tuon mielestä tuolla on sähkövirta ja sillä on samoja seurauksia eli tapahtuma. Ota jokin tällainen oikea tila, ja siirrä se muualle, niin joudut alkamaan selittämään, mitä muuta siellä muualla on.

Ehdotuksestasi seuraisi jotain sellaista, että kaikki fyysiset tilat on määriteltävä yhdellä identtisellä tavalla ja samoilla arvoilla paikan yli symmetrisesti liittyen toisiinsa (elektroni kilometrin päässä on saman arvoinen kuin elektroni täällä), mutta jokaiseen havaitsijaan liittyy jotain erilaista lähinnä hänen paikkaansa liittyen, joka olisi vain siksi, että se poistaisi tämän väärän yhtäsuuruuden. Jos elektroni ei jossain muussa paikassa olisi elektroni, tästä syntyisi tiedettä, joka pyrkisi pitämään periaatteen entisellään ja loisi esim. eetteriä eri paikkoihin universumia tekemään erilaisia elektoneja. Idea, että jokin eristettykään systeemi ei ole elektroni, mutta tekee sen piilossa ja naamioituu tiettyjä katselijoiden paikkoja varten täysin elektroniksi (muun ryhmänsä kanssa, jotta se sieltä näkyy), ei liity sekään luonnon perusasioiden kaikkialle yleistämisen periaatteeseen vaan kaikki valo-muuttuu-matkalla -jutut ovat vain kieroja hiukkasteorioita.

Yleensä havaitsijan paikka ei muuta mitään SR:ssä tai GR:ssä. Jos sanotaan että havaitsija on väärällä puolella mustaa-aukkoa ja ottaa valosignaalin eri tavalla vastaan kuin joku muu, joka olisi eri hetkellä ollut saman signaalin reitillä, tämä ei ole koordinaatiston määritelmä. Kun havaitsijalla on koordinaatisto mustassa-aukossa, se on määritelmä, että hän tietää aivan kaiken ympärillään olevasta avaruudesta ja sen vaikutuksesta valoon. Eikä hän ole mikään oikea "hän", joka ei tietäsi mitä muut koordinaatistot ovat. Missään teoriassa ja yhtälössä ei mitata mitään, jotta tarkistettaisiin vielä, mikä aikakehitys seuraavaksi pitikään olla (jos mittaaminen joskus muuttaisi jotain, tämä olisi eräänlainen matemaattisen algoritmin jatke ja mahdoton maallikon tunnistaa muuksi kuin joksikin muuksi puhtaaksi teoriaksi). Maailmaa pidetään matematiikkana, joka on eksaktia jollekin kohteelle. Jos se ei ole, niin matematiikka muuttuu aina.

B:"Pitkälle matematisoitu tiede on helposti teoreettiseen umpkujaan johtavaa kuten näkyy jo suhteellisuusteorian mallinnuksessa joka perustuu virheelliseen oletukseen valonnopeuden vakioisuudesta ja eetterin olemassaolosta ja jo gps -satelliittien paikannuskorjaukset viittaavat siihen että Michelson-Morley koe ole väärin tulkittu koska rotaatio eli torsio aina vääristää aikaa ja paikkaa ja on itse asiassa oikeampi selitys ns. avaruuden kaareutumiselle joka liittyy oikeasti nollapiste-energian sähköisen potentiaalin stressipisteisiin eli siihen miksi aine kasaantuu harmoonisia lakeja noudattaen juuri tiettyihin paikkaoihin kuten aurinkokunnassamme (ns. Boden laki) "

Miten määrittelet stressipisteen, kvalitatiivisesti? Tosin jos piste on funktiolla, niin miten se pitää määritellä kokonaan?

Et ole oikeasti tutustunut ajan ja paikan torsioon, jos pidät sitä vähemmän matematisoituna kuin GR:ää. Torsio ei myöskään tarkoita rotaatiota. Rotaatio esim. 3D:ssä on symmetrinen yhden akselin suhteen. Kun 3D avaruudessa on symmetrinen torsio selittämässä esim. gravitaatiota pallon ympärillä, ei siinä voi olla yhtä suuntaa erikseen (ennen kuin pallo pyörii, mikä muuttaa avaruutta myös GR:ssä). Torsio ja kaareutuminen eivät välttämättä poikkea toisistaan mitenkään, kun fyysiset objektit käyttävät avaruutta vain selvittääkseen etäisyyksiä muista pisteistä. Millä perusteella joku matematiikka on oikeampi selitys? Voi tulla vielä kovempi matemaattinen meteli, jos näkyvä aine ei saa vuorovaikuttaa avaruuden kanssa, vaan on vielä jokin kolmas osapuoli eetteri. Vai miksi gps-koetta varten pitäisi olla torsio-aikaavaruus ja eetteriä yhtäaikaa, jos ei eetteri voisi tehdä vain mitä aika-avaruus efektit määrittävät?

3

Lue lisää

Eetteri tarkoitti M-M:ssä maapalloa vastaan liikkuvaa eetteriä. Maapallo ja aurinko pyörivät ympärillään pienemmän matkan kuin ne liikkuvat suoraan. Jos maapallon ja auringon aika-avaruudet ovat torsioita, ne eivät siirrä eetteriä tai muuten mikä tahansa gravitaatioteoria siirtäisi. Ja kun valo on eetterissä, eetteri liikkuu nopeammin kuin torsio kääntäisi valoa. En ymmärrä, miksi sanoit oikean eetterin olevan kaikkea muuta kuin vanhat eetterit ja viittasit johonkin RD-malliin, missä valon väliaineesta ei selitetä mitään (XY oli valoa euklidisessa avaruudessa), mutta silti haluat vanhan eetterin olevan olemassa.

Heti M&M:ien jälkeen eetteristä tehtiin teoria, jossa se saa esim. liikkua maapallon mukana. Tämän liikkeen täytyy olla suurimmaksi osaksi (kuten galaksiryhmän puolesta) suoraviivaisesti eteenpäin työnnettyä eetteriä. Jos maapallon pyöriminen loppuisi tai olisi esim. lähes loppu siten, että yksi puoli on aina kohti aurinkoa, silloin tästä eetteristä olisi turha etsiä mitään pyörivää? Eetterin liikkuu silloinkin, jos se vain noudattaa fluidin yhtälöitä (jotka on mainittu ja näytetty ketjussa aiemmin) ja takertuu maapalloon tiukasti. Tämä kattaa kaiken pyörimisen ja työnnön. Silloin GPS-korkeudella on vähän enemmän virtausta mittaajien läpi kuin mitä maan pinnalla. Tällä ei voi kuitenkaan korjata viallista GPS:ää ja saada sitä toimimaan, koska virtauksen määrä on tuntematon tekijä ja riippuisi korkeudesta (riippuisi myös leveysasteesta ja pienenisi navoilla). Joten en tiedä, mistä GPS-korjauksesta puhut. Heti M-M:n jälkeen oli myös teoria, missä SR:n edelläkävijät sanoivat, että eetterin koordinaatisto pituuskontraktoituu ja aikadilatoituu niin paljon meihin verrattuna, että kaikki testit sen suhteen tuottavat aina tuloksen kuin eetteriä ei olisi olemassa, vaikka kaikki siitä on pysyvästi paikallaan. Tästä ei jää kuitenkaan paljon jäljelle GR:ssä. Heille c oli myös luonnonvakio, jota valo noudattaa eetterin koordinaatistossa.

GPS-kellojen korjauksessa on kaksi vaihetta, toinen on SR-korjaus ja toinen gravitaatiosta johtuva. Korjauksessa ei suoriteta mitään liikettä satelliitin ja maan välillä eetterin läpi, mutta dilataatio syntyy silti koko ajan. Ei siis tehdä mitään, missä eetterin voisi saada tulemaan esiin, mutta jos satelliittiin otetaan kerran vuodessa signaalilla yhteyttä, kellot jätättävät vuoteen verrattavia aikoja SR-korjauksen joutuu tekemään myös kaukana maan ulkopuolella. Gravitaation tuoma muutos pienenee kun vertaa satelliittia vielä ylempään satelliittiin, kun taas eetterin pitäisi alkaa viuhua jollain rajalla yksisuuntaiseksi.

Reaktio-diffuusiossa ei ole harmoonisia lakeja, jotka eivät olisi jatkuvasti erilaisia ja syntymässä eri paikkaan riippuen täysin siitä, millä alkutilalla aloitettiin ja paljonko tietokoneen desimaalien tarkkuus alkaa heittämään.

Reaktio-Diffuusiossa ei tapahdu rotaatiota, ennen kuin joku kirjoittaa sen matemaattisesti näkyviin. RD ei pysty muodostamaan aurinkokunnan protokiekkoa. Eikä RD sisällä mitään sääntöä, kuten Bode, jos sen eteen ei nähdä paljon matemaattista vaivaa. Voisin myös väittää jotain, kuten että kaasun entropian on havaittu kasvavan, joten näkymättön eetteri, joka on kosmisessa koordinaatistossa paikallaan, tuhoaa Gibbsin energiaa kaikkialla: turha väittää matematiikalla vastaan ettei universumi lämpökuole.

B:"Et ole ymmärtänyt Zenonin paradoksia joka liittyy nimenomaan ajan hahmotukseen joka on edelleen hyvin kiistanalainen. On olemassa myös kvanttifysiikkaan liityvä Zenon-paradoksi jonka mukaan kvanttitapahtuma ei etene jos sitä havainnoidaan jatkuvasti."

Liittyykö ajan kiistanalaisuus jotenkin Q-Zenoon? Kvanttitapahtuma "ei etene", tarkoittaa vain, että mitattu suure pysyy tarkassa arvossa mahdollisimman lähellä sitä. Arvo ei tällöin muutu tai esiinny epätarkkana (paitsi vähän) ja sen varianssi pidetään pienenä (pysyy jopa äärettömän muuttumattomana yhdessä varianssin arvossa). Jos mitataan paikkaa, paikalla on konjugaattisuure, joka on nopeus, Se voi tuntua siltä kuin olisi jotenkin tekemisissä etenemisen kanssa, mutta täydellisen ideaalin Zeno efektin tapauksessa nopeuden probabilistiset arvot eivät vaikuta siihen, miten paikkaa estetään etenemästä. Jos tämä estyy esim. siten kuin hiukkasella laatikossa, keskinopeus on aina nolla. Samalla pienempi laatikko tarkoittaa suurempaa varianssia, ja että suuremmat ja suuremmat nopeuden arvot ovat yhtä mahdollisia kuin tämä nolla. Tämä muistuttaa paljon oskillaattoria, joka on laatikon seinien välissä ja kulkee osan matkasta suurella nopeudella ja kumpaakin suuntaa tälle nopeudelle edustetaan yhtäpaljon. Pienenevässä laatikossa vaikka energia olisi minimissä, syntyy edelleen kaikki nopeudet.

4

Anonyymi kirjoitti:

Eetteri tarkoitti M-M:ssä maapalloa vastaan liikkuvaa eetteriä. Maapallo ja aurinko pyörivät ympärillään pienemmän matkan kuin ne liikkuvat suoraan. Jos maapallon ja auringon aika-avaruudet ovat torsioita, ne eivät siirrä eetteriä tai muuten mikä tahansa gravitaatioteoria siirtäisi. Ja kun valo on eetterissä, eetteri liikkuu nopeammin kuin torsio kääntäisi valoa. En ymmärrä, miksi sanoit oikean eetterin olevan kaikkea muuta kuin vanhat eetterit ja viittasit johonkin RD-malliin, missä valon väliaineesta ei selitetä mitään (XY oli valoa euklidisessa avaruudessa), mutta silti haluat vanhan eetterin olevan olemassa.

Heti M&M:ien jälkeen eetteristä tehtiin teoria, jossa se saa esim. liikkua maapallon mukana. Tämän liikkeen täytyy olla suurimmaksi osaksi (kuten galaksiryhmän puolesta) suoraviivaisesti eteenpäin työnnettyä eetteriä. Jos maapallon pyöriminen loppuisi tai olisi esim. lähes loppu siten, että yksi puoli on aina kohti aurinkoa, silloin tästä eetteristä olisi turha etsiä mitään pyörivää? Eetterin liikkuu silloinkin, jos se vain noudattaa fluidin yhtälöitä (jotka on mainittu ja näytetty ketjussa aiemmin) ja takertuu maapalloon tiukasti. Tämä kattaa kaiken pyörimisen ja työnnön. Silloin GPS-korkeudella on vähän enemmän virtausta mittaajien läpi kuin mitä maan pinnalla. Tällä ei voi kuitenkaan korjata viallista GPS:ää ja saada sitä toimimaan, koska virtauksen määrä on tuntematon tekijä ja riippuisi korkeudesta (riippuisi myös leveysasteesta ja pienenisi navoilla). Joten en tiedä, mistä GPS-korjauksesta puhut. Heti M-M:n jälkeen oli myös teoria, missä SR:n edelläkävijät sanoivat, että eetterin koordinaatisto pituuskontraktoituu ja aikadilatoituu niin paljon meihin verrattuna, että kaikki testit sen suhteen tuottavat aina tuloksen kuin eetteriä ei olisi olemassa, vaikka kaikki siitä on pysyvästi paikallaan. Tästä ei jää kuitenkaan paljon jäljelle GR:ssä. Heille c oli myös luonnonvakio, jota valo noudattaa eetterin koordinaatistossa.

GPS-kellojen korjauksessa on kaksi vaihetta, toinen on SR-korjaus ja toinen gravitaatiosta johtuva. Korjauksessa ei suoriteta mitään liikettä satelliitin ja maan välillä eetterin läpi, mutta dilataatio syntyy silti koko ajan. Ei siis tehdä mitään, missä eetterin voisi saada tulemaan esiin, mutta jos satelliittiin otetaan kerran vuodessa signaalilla yhteyttä, kellot jätättävät vuoteen verrattavia aikoja SR-korjauksen joutuu tekemään myös kaukana maan ulkopuolella. Gravitaation tuoma muutos pienenee kun vertaa satelliittia vielä ylempään satelliittiin, kun taas eetterin pitäisi alkaa viuhua jollain rajalla yksisuuntaiseksi.

Reaktio-diffuusiossa ei ole harmoonisia lakeja, jotka eivät olisi jatkuvasti erilaisia ja syntymässä eri paikkaan riippuen täysin siitä, millä alkutilalla aloitettiin ja paljonko tietokoneen desimaalien tarkkuus alkaa heittämään.

Reaktio-Diffuusiossa ei tapahdu rotaatiota, ennen kuin joku kirjoittaa sen matemaattisesti näkyviin. RD ei pysty muodostamaan aurinkokunnan protokiekkoa. Eikä RD sisällä mitään sääntöä, kuten Bode, jos sen eteen ei nähdä paljon matemaattista vaivaa. Voisin myös väittää jotain, kuten että kaasun entropian on havaittu kasvavan, joten näkymättön eetteri, joka on kosmisessa koordinaatistossa paikallaan, tuhoaa Gibbsin energiaa kaikkialla: turha väittää matematiikalla vastaan ettei universumi lämpökuole.

B:"Et ole ymmärtänyt Zenonin paradoksia joka liittyy nimenomaan ajan hahmotukseen joka on edelleen hyvin kiistanalainen. On olemassa myös kvanttifysiikkaan liityvä Zenon-paradoksi jonka mukaan kvanttitapahtuma ei etene jos sitä havainnoidaan jatkuvasti."

Liittyykö ajan kiistanalaisuus jotenkin Q-Zenoon? Kvanttitapahtuma "ei etene", tarkoittaa vain, että mitattu suure pysyy tarkassa arvossa mahdollisimman lähellä sitä. Arvo ei tällöin muutu tai esiinny epätarkkana (paitsi vähän) ja sen varianssi pidetään pienenä (pysyy jopa äärettömän muuttumattomana yhdessä varianssin arvossa). Jos mitataan paikkaa, paikalla on konjugaattisuure, joka on nopeus, Se voi tuntua siltä kuin olisi jotenkin tekemisissä etenemisen kanssa, mutta täydellisen ideaalin Zeno efektin tapauksessa nopeuden probabilistiset arvot eivät vaikuta siihen, miten paikkaa estetään etenemästä. Jos tämä estyy esim. siten kuin hiukkasella laatikossa, keskinopeus on aina nolla. Samalla pienempi laatikko tarkoittaa suurempaa varianssia, ja että suuremmat ja suuremmat nopeuden arvot ovat yhtä mahdollisia kuin tämä nolla. Tämä muistuttaa paljon oskillaattoria, joka on laatikon seinien välissä ja kulkee osan matkasta suurella nopeudella ja kumpaakin suuntaa tälle nopeudelle edustetaan yhtäpaljon. Pienenevässä laatikossa vaikka energia olisi minimissä, syntyy edelleen kaikki nopeudet.

4

Lue lisää

B:"Nimenomaan nykyisen tieteen ja arkielämän commonsense hahmotuksen tasolla syntyy se paradoksi. Kvanttifysiikka on epäjatkuvaa paikan ja ehkä myös ajan suhteen eli on olemassa pienin mahdollinen etäisyyden yksikkö samoin kuin ( ehkä) myös ajan yksikkö jolloin liike on aina tarkkaan ottaen epäjatkuvaa. Relativistinen makrofysiikka on sen sijaan oletetaan jatkuvaksi vaikka se on todennäköisesti virheellistä siltä osin."

Määrittelläänkö nopeutta tällaisessa liikelaissa? Vai onko tämä nyt zeno-liikelaki, joka toimii blokkiuniversumissa, jossa tulevaisuus on asetettu?

QM:ssä ja QFT:ssä (relativistinen mikrofysiikka) ei ole mitään etäisyyden yksikköä vaan paikan differentiaaliyhtälöitä ja muuta renesanssin analyysiä. Numeerinen laskenta voidaan tehdä mille tahansa matematiikalle vain epäjatkuvana, mutta tämä ei määrittele teoriaa. Hiukkaset ovat 1900-luvun alun termein diskreettejä verrattuna klassiseen kenttään ja joskus kvanttikenttään, mutta QFT:ssä ei ole edes diskreettistä hiukkasta, jos hiukkanen on äärettömän monen kentän integraali jonkin paikan ympärillä, tai jos se on yhden pisteen kentän operaattoriarvo, jota ei voi liittää yhteen pisteeseen kaikissa Hilbertin avaruuden suunnissa.

B:"Kehäpäätelmä tarkoittaa sitä että johtopäätös on mukana jo premisseissä ja oletetaan todeksi (esim. vallitseva evoluutioteoria, suhteellisuusteoriat, alkuiräjähdysmalli) joissa teoria tai malli on jo niin vakiintunut ettei sitä osata kyseenalaistaa miltään osin ja kaikki mahdolliset havainnot ja mittaukset hahmotetaan sen teorian kautta ja sen teorian käsitteillä."

Alkuräjähdysmallin johtopäätökset ovat ne mitä luetellaan, kun sanotaan että tehdään alkuräjähdyksen todistus, mutta joita ei ole premisseissä. Esim. 'on olemassa taustasäteily, jonka lämpötila on T ym.', 'on olemassa 20 % heliumista koostuvia pilviä ennen tähtiä', 'tunnettujen galaksien ja tähtien ikä ei ole suurempi kuin koko asian ikä', 'galakseja ja galaksiryhmiä ja massaa löytyy universumista tällä hetkellä niin toistuvasti ja tiheään kuin x'.

Ainakin osa näistä oli ideoita, joita tuotettiin ennenkuin kukaan oli nähnyt. Jos ei olisi koskaan tehty mitään teoriaa kosmologiasta, mutta silti mitattu nämä jälkimmäiset galaksien paikat, seuraavaksi tehty teoria olisi voinut alkaa oletuksesta, että oletetaan nämä paikat. Samoin olisi voinut käydä kaikissa kohdissa. Jos kosmologia olisi myöhästynyt näin paljon, se olisi ilmeisesti vielä kehäpäätelmämpi ja aivan järkyttävää luettavaa. Teorian pitää laskeutua avaruudesta, mutta eri tavalla, ollakseen puhdas, ja luonteeltaan suoraviivainen johtopäätösten sarja, jossa tajutaan asioita.

5

Anonyymi kirjoitti:

B:"Nimenomaan nykyisen tieteen ja arkielämän commonsense hahmotuksen tasolla syntyy se paradoksi. Kvanttifysiikka on epäjatkuvaa paikan ja ehkä myös ajan suhteen eli on olemassa pienin mahdollinen etäisyyden yksikkö samoin kuin ( ehkä) myös ajan yksikkö jolloin liike on aina tarkkaan ottaen epäjatkuvaa. Relativistinen makrofysiikka on sen sijaan oletetaan jatkuvaksi vaikka se on todennäköisesti virheellistä siltä osin."

Määrittelläänkö nopeutta tällaisessa liikelaissa? Vai onko tämä nyt zeno-liikelaki, joka toimii blokkiuniversumissa, jossa tulevaisuus on asetettu?

QM:ssä ja QFT:ssä (relativistinen mikrofysiikka) ei ole mitään etäisyyden yksikköä vaan paikan differentiaaliyhtälöitä ja muuta renesanssin analyysiä. Numeerinen laskenta voidaan tehdä mille tahansa matematiikalle vain epäjatkuvana, mutta tämä ei määrittele teoriaa. Hiukkaset ovat 1900-luvun alun termein diskreettejä verrattuna klassiseen kenttään ja joskus kvanttikenttään, mutta QFT:ssä ei ole edes diskreettistä hiukkasta, jos hiukkanen on äärettömän monen kentän integraali jonkin paikan ympärillä, tai jos se on yhden pisteen kentän operaattoriarvo, jota ei voi liittää yhteen pisteeseen kaikissa Hilbertin avaruuden suunnissa.

B:"Kehäpäätelmä tarkoittaa sitä että johtopäätös on mukana jo premisseissä ja oletetaan todeksi (esim. vallitseva evoluutioteoria, suhteellisuusteoriat, alkuiräjähdysmalli) joissa teoria tai malli on jo niin vakiintunut ettei sitä osata kyseenalaistaa miltään osin ja kaikki mahdolliset havainnot ja mittaukset hahmotetaan sen teorian kautta ja sen teorian käsitteillä."

Alkuräjähdysmallin johtopäätökset ovat ne mitä luetellaan, kun sanotaan että tehdään alkuräjähdyksen todistus, mutta joita ei ole premisseissä. Esim. 'on olemassa taustasäteily, jonka lämpötila on T ym.', 'on olemassa 20 % heliumista koostuvia pilviä ennen tähtiä', 'tunnettujen galaksien ja tähtien ikä ei ole suurempi kuin koko asian ikä', 'galakseja ja galaksiryhmiä ja massaa löytyy universumista tällä hetkellä niin toistuvasti ja tiheään kuin x'.

Ainakin osa näistä oli ideoita, joita tuotettiin ennenkuin kukaan oli nähnyt. Jos ei olisi koskaan tehty mitään teoriaa kosmologiasta, mutta silti mitattu nämä jälkimmäiset galaksien paikat, seuraavaksi tehty teoria olisi voinut alkaa oletuksesta, että oletetaan nämä paikat. Samoin olisi voinut käydä kaikissa kohdissa. Jos kosmologia olisi myöhästynyt näin paljon, se olisi ilmeisesti vielä kehäpäätelmämpi ja aivan järkyttävää luettavaa. Teorian pitää laskeutua avaruudesta, mutta eri tavalla, ollakseen puhdas, ja luonteeltaan suoraviivainen johtopäätösten sarja, jossa tajutaan asioita.

5

Lue lisää

1-5:

Kukaan ei tiedä mitä Zeno tarkkaan ottaen ajatteli aikoinaan kun esitti nuo paradoksit. Matemaattisesti ne voidaan tietenkin mallintaa differentiaalilaskennalla mutta se ei ole niiden paradoksien olennaisin pointti .

Nykyiset luonnontieteet ovat nimenomaan siinä mielessä huonoja että on unohdettu kokonaan tieteenfilosofinen perinne joka vielä n. sata vuotta sitten oli voimissaan ja keskitytty vain siihen matemaattiseen mallinnukseen jonka mukaan teoria pitää paikkansa jos sen ennusteet toteutuvat.

Ennusteet liittyvät aina johonkin luonnossa esiintyvään säännönmukaisuuteen ("luonnonalakiin") jonka oletetaan toimivan universaalisti aina samalla tavalla ajasta, paikasta ja havaitsijasta vaikka sitä ei ole oikeasti testattu kaikissa olosuhteissa.
Teorioissa on kuitenkin aina muitakin komponentteja kuin se matemaattinen kaava eli ns. taustatarina.

Väitän että taustatarina eli sen teorian kielellinen kuvaus voi olla osittain virheellinen tai jopa täysin virheellinen vaikka se teorian ennusteet toimivat koska ne mittaukset liittyvät vain siihen säännönmukaisuuteen eikä siihen hahmotukseen johon vaikuttaa vahvasti vallitseva maailmankuva eli ns. metafyysiset oletukset todellisuuden luonteesta eikä sitä filosofointia ja metafysiikkaa voi paeta keskittymällä vain matematiikkaan ja havaintoihin koska matematiikkakin voi olla läpikotaisin metafyysistä jos kaikille vakioille ja muuttujille ei löydy selkeää havaintovastinetta (esim. säieteoria ja hiukkasfysiikan standardimalli ja tosiasiassa suurin osa teor, fysiikasta ja kaikesta matematisoidusta tieteestä).Matematisoitu tiede on metafysiikkaa kaavoilla!

Alkuräjädykseen liittyen:

2,7K taustasäteily oletetaan alkuräjähdyksen jäänteeksi vaikka sen säteilyn mukana ei kulje mitään ikä - eikä lähtöpaikkatietoa (kehäpäätelmä joka ei kelpaa alkuräjähdyksen todisteeksi)

Punasiirtymä samalla tavalla tulkitaan kiihtyväksi avaruuden laajenemiseksi vaikka punasiirtymän alkuperästä ja syystä ei ole olemassa varmuutta varsinkin tapauksissa jossa sen punasiirtymän arvo on poikkeuksellisen suuri jonka takia postuloitiin inflaatiomalli. Kaukaisten kohteiden etäisyydet ovat pelkkiä arvioita (ns. standardikynttilät yms) koska vain kolmiomittausperiaatteella voidaan määritellä varma etäisyys ja se ei enää toimi hyvin suurilla etäisyyksillä.

Suhteellisuusteoriaan ja valonnopeuteen liittyen:

Valonnopeuden oletettu vakio ja metrin määritelmä on linkitetty kiinteästi toisiinsa 1980-luvulla jonka jälkeen valonnopeuden mittaukset eivät fluktuoidu vaan pysyvät vakiona koska metrin määritelmä joustaa aina sopivasti venyen tai supistuen. Jos tämä ei ole kehäpäätelmä niin mikä sitten on? :D
...


Itselläni on vielä kesken LaVioletten yli 300 sivuinen Subquantum kinetics teos joka on hyvin tekninen eikä kovin helposti ja nopeasti sisäistettävissä. Itselläni on useita LaVioletten kirjoja jotka hankin jo vuosia sitten ja olen nyt vasta alkanut tarkemmin syventyä niihin viimeisen vuoden aikana.

Yksi hänen antigravitaatiota käsittelevä teoksensa löytyy pdf-muodossa myös archive.org sivustolta ja siinä käsitellään mm. Thomas Townsend Brownin antigravitaatioprojektia 1950-luvulla ja kuinka siihen aikaan teknisessä kirjallisuudessa avoimesti käsiteltiin sitä aihetta mutta se katosi sitten hyvin samaan tyyliin kuin Teslan langaton sähkönsiirto 1900-luvun alussa ilmeisesti salaisiin projekteihin ja asiasta ei enää juurikaan puhuta koska nykyinen valtavirtamalli kiistää sellaisen mahdollisuuden.
Salailun mahdollisuus varsinkin luonnontieteiden suhteen pitää selkeästi paikkansa eli tiede ei ole pelkästään pyyteetöntä totuudenetsintää kuten juhlapuheissa väitetään vaan läpikotaisin poliittista monessakin mielessä.

En nyt muuhun kirjoitteluusi jaksa enempää syventyä enkä vastata mutta mielestäni lähdet liikkeelle sillä oletuksella että minun ja kaikkien muidenkin valtavirran vastustajien täytyy olla väärässä ja me emme vain ns taviksina ymmärrä mistä on kyse ja asiantuntijoiden ja auktoriteettien enemmistö ei voi olla väärässä.

Mielestäni onnistut ymmärtämään tuon nimimerkki AR:n tavoin aika säännöllisesti väärin mitä yritän ilmaista ja myös ne linkittämäni asiat joten taidan noudattaa vanhaa aikoinaan lukemaani neuvoa: "Tosiuskovaisten kanssa ei kannata väitellä" (:D) koska ketjun aihe rönsyilee liikaa taas sivuseikkoihin ja lillukanvarsiin jotka nekin onnistutaan ymmärtämään tarkoitushakuisesti melkein aina väärin.

Tuo sinun taktiikkasi on vähän samantapaista uuvutustaktiikkaa kuin joillain muillakin tällä palstalla eli pyrit vaan tuhlaamaan aikaani ja vaivaani ja jätän jatkossa kommenttisi omaan olemattomaan arvoonsa ja sama koskee nimimerkkiä AR(analyyttinen realismi joka aikasemmin kutsui itseään myös realistiseksi realistiksi ehkä korostaakseen omaa realistisuuttaan mikä minusta on jo aika koomista):D

Pääsit AR:n kanssa ignore-listalleni!

Belisario

"Olen kyllä lukenut Zenonini. Paradoksit stadion-paadoksia lukuun ottamatta
liittyvät liikkeeseen, niin nuoli-kuin kilpajuoksuparadoksit."

Niin moni muukin on lukenut mutta ei ole ymmärtänyt koska asia voidaan käytännössä ratkaista matemaattisesti mikä sinänsä ei poista hahmotustavan ongelmaa joka on että ajan merkitystä ei oikeasti vielä ymmärretä laisinkaan.


"Sitten se kehäpäätelmä, kävi niinkuin epäilin, sotket keskenään deduktiivisen päättelyn ja kehäpäätelmän, ne eivät ole samoja asioita."

Deduktio ja myös induktiopäättely on varsin alkeellista ja virhealtista.

Tehokkainta päättelyä on analogiapäättely joka mahdollistaa viitekehyksestä toiseen liikkumiseen tunnistamalla niiden erilaisten viitekehysten rakenneyhtäläisyydet ja se mahdollistaa tunnetusta päättelyn tuntemattomaan ja näennäisesti toisiinsa nähden aivan erilaisilta ja irrallisilta näyttävien datapisteiden yhdistelemisen kuten esim. aikoinaan sähkömagnetismin osalta tapahtui kun huomattiin että salamat ja esim. kissan silityksestä syntyvä staattinen sähkö on saman asian erilaisia ilmentymiä.

Tieteen ja koulutusjärjestelmien tiukka lokerointi toisiinsa nähden vaikeuttaa tällaista analogista ajattelua ja saattaa olla tahallista koska ei haluta itsenäisesti ajattelevia kansalaisia vaan kuluttajia ja henkilöstoresursseja oligarkkien tarpeeseen.

Kehäpääättelystä vielä:

Asia ei ole aivan niin yksinkertainen ja suoraviivainen kuin luulet vaan varsinkin ns. valtavirtamallien tapauksessa käy helposti niin että kaikki ko. tutkimusalan (esim. biologiassa evoluutioteorian osalta) ilmiöt pyritään aina tulkitsemaan sen valtavirtamallin käsitteistöllä ja viitekehyksessä jolloin käy helposti niin että asiat mitkä eivät sovi siihen alkup. teoriaan tulkitaan silti sen teorian viitekehyksessä lisäämällä siihen alkup. teoriaan lisää ominaisuuksia ja/tai lisäoletuksia joilla saadaan ne kaikki mahdolliset ristiriidat sen valtavirtateorian kanssa ratkaistua eikä vallitsevaa paradigmaa tarvitse siis koskaan muuttaa eikä vahingossakaan koskaan uskaltauduta aloittamaan toisenlaisen kilpailevan hahmotuksen kautta tai "tyhjältä pöydältä" tutkimaan asiaa koska liian monella tutkijalla ja instituutiolla on liikaa menetettävää eikä tiedeyhteisö eikä sen yksittäiset jäsenet pääsääntöisesti koskaan myönnä olleensa väärässä tai että se väärässä oleminen voisi edes olla mahdollista.

Erityisen selkeästi tämä näkyy alkuräjähdysmallin osalta jossa on postuloitu pimeää ainetta ja energiaa ja inflaatiota selittämään odottamattomia ilmiöitä kuten esim. liian suuria punasiirtymäarvoja vaikka periaatteessa loogisesti voisi esim. epäillä että suhteellisuusteorian pätevyys lakkaa suurilla etäisyysillä.

"Vaikka suhteellisuusteoria on loogiselta rakenteeltaan aika deduktiivinen,
se ei ole kuitenkaan kehäpäätelmä."

Ei suhteellisuusteoria sinänsä sellaisenaan ole kehäpäätelmä mutta kosmologian ja tähtitieteen osalta suhteellisuusteorian paradigmasta muodostuu kehäpäätelmä kun gravitaatiota pidetään ainoana merkitsevänä tekijänä. Jostain syystä suhteellisuusteoriaa pidetään niin vahvasti toteennäytettynä että sitä pitää jatkuvasti mediassa mainostaa kuinka se taas (muka) osoittautui paikkansapitäväksi vaikka Einstein itsekin piti sitä puutteellisena ja pyörsi 1920-luvulla kantansa mm. eetterin olemassaolosta.


"Sama asia pätee myös useisiin filosofisiin rakennelmiin, useat idealistiset
filosofiat ovat tälläisiä kärjelleen käännettyjä pyramideja, kuten Russell
kuvasi niitä."

Tietoisuuskeskeisyys (jota itse satun kannattamaan) ei sinänsä minusta ole idealismia vaan idealismia varsinkin negatiivisessa mielessä on liiallinen ideoiden, käsitteiden ja abstraktin matematiikan ylikorostaminen jossa eletään ikäänkuin ideaalisessa kuplamaailmassa jossa ei ole enää juuri mitään kosketuspintaa konkreettiseen kokemukseen ja todellisuuteen.

Tällaisessa mielikuvakuplassa toimivat kaikki teoreettiset tieteet ja hyvin pitkälle myös kaikki niiden käytännön sovellukset ja myös suurin osa ihmisistä arkielämässään eivätkä yleensä edes tiedosta sitä että oikeasti reagoivat lähinnä vain omiin ja yhteisönsä yhteisiin mielikuviin ja pysähtyvät ajattelemaan ja tarkkaavaisesti havaitsemaan vain silloin kun jokin lakkaa toimimasta odotetulla tavalla,

"Me emme oikeasti ajattele vaan olemme hädintuskin tietoisia kunnes jokin menee pieleen"
(Charles Sanders Peirce)

Me luulemme itse ajattelevamme ja toimivamme, mutta Yrjö Kallisen (1886-1976) sanoja lainataksemme ”emme ajattele itse, vaan yhteiskunta ajattelee meissä”.

Belisario

Anonyymi kirjoitti:

"Olen kyllä lukenut Zenonini. Paradoksit stadion-paadoksia lukuun ottamatta
liittyvät liikkeeseen, niin nuoli-kuin kilpajuoksuparadoksit."

Niin moni muukin on lukenut mutta ei ole ymmärtänyt koska asia voidaan käytännössä ratkaista matemaattisesti mikä sinänsä ei poista hahmotustavan ongelmaa joka on että ajan merkitystä ei oikeasti vielä ymmärretä laisinkaan.


"Sitten se kehäpäätelmä, kävi niinkuin epäilin, sotket keskenään deduktiivisen päättelyn ja kehäpäätelmän, ne eivät ole samoja asioita."

Deduktio ja myös induktiopäättely on varsin alkeellista ja virhealtista.

Tehokkainta päättelyä on analogiapäättely joka mahdollistaa viitekehyksestä toiseen liikkumiseen tunnistamalla niiden erilaisten viitekehysten rakenneyhtäläisyydet ja se mahdollistaa tunnetusta päättelyn tuntemattomaan ja näennäisesti toisiinsa nähden aivan erilaisilta ja irrallisilta näyttävien datapisteiden yhdistelemisen kuten esim. aikoinaan sähkömagnetismin osalta tapahtui kun huomattiin että salamat ja esim. kissan silityksestä syntyvä staattinen sähkö on saman asian erilaisia ilmentymiä.

Tieteen ja koulutusjärjestelmien tiukka lokerointi toisiinsa nähden vaikeuttaa tällaista analogista ajattelua ja saattaa olla tahallista koska ei haluta itsenäisesti ajattelevia kansalaisia vaan kuluttajia ja henkilöstoresursseja oligarkkien tarpeeseen.

Kehäpääättelystä vielä:

Asia ei ole aivan niin yksinkertainen ja suoraviivainen kuin luulet vaan varsinkin ns. valtavirtamallien tapauksessa käy helposti niin että kaikki ko. tutkimusalan (esim. biologiassa evoluutioteorian osalta) ilmiöt pyritään aina tulkitsemaan sen valtavirtamallin käsitteistöllä ja viitekehyksessä jolloin käy helposti niin että asiat mitkä eivät sovi siihen alkup. teoriaan tulkitaan silti sen teorian viitekehyksessä lisäämällä siihen alkup. teoriaan lisää ominaisuuksia ja/tai lisäoletuksia joilla saadaan ne kaikki mahdolliset ristiriidat sen valtavirtateorian kanssa ratkaistua eikä vallitsevaa paradigmaa tarvitse siis koskaan muuttaa eikä vahingossakaan koskaan uskaltauduta aloittamaan toisenlaisen kilpailevan hahmotuksen kautta tai "tyhjältä pöydältä" tutkimaan asiaa koska liian monella tutkijalla ja instituutiolla on liikaa menetettävää eikä tiedeyhteisö eikä sen yksittäiset jäsenet pääsääntöisesti koskaan myönnä olleensa väärässä tai että se väärässä oleminen voisi edes olla mahdollista.

Erityisen selkeästi tämä näkyy alkuräjähdysmallin osalta jossa on postuloitu pimeää ainetta ja energiaa ja inflaatiota selittämään odottamattomia ilmiöitä kuten esim. liian suuria punasiirtymäarvoja vaikka periaatteessa loogisesti voisi esim. epäillä että suhteellisuusteorian pätevyys lakkaa suurilla etäisyysillä.

"Vaikka suhteellisuusteoria on loogiselta rakenteeltaan aika deduktiivinen,
se ei ole kuitenkaan kehäpäätelmä."

Ei suhteellisuusteoria sinänsä sellaisenaan ole kehäpäätelmä mutta kosmologian ja tähtitieteen osalta suhteellisuusteorian paradigmasta muodostuu kehäpäätelmä kun gravitaatiota pidetään ainoana merkitsevänä tekijänä. Jostain syystä suhteellisuusteoriaa pidetään niin vahvasti toteennäytettynä että sitä pitää jatkuvasti mediassa mainostaa kuinka se taas (muka) osoittautui paikkansapitäväksi vaikka Einstein itsekin piti sitä puutteellisena ja pyörsi 1920-luvulla kantansa mm. eetterin olemassaolosta.


"Sama asia pätee myös useisiin filosofisiin rakennelmiin, useat idealistiset
filosofiat ovat tälläisiä kärjelleen käännettyjä pyramideja, kuten Russell
kuvasi niitä."

Tietoisuuskeskeisyys (jota itse satun kannattamaan) ei sinänsä minusta ole idealismia vaan idealismia varsinkin negatiivisessa mielessä on liiallinen ideoiden, käsitteiden ja abstraktin matematiikan ylikorostaminen jossa eletään ikäänkuin ideaalisessa kuplamaailmassa jossa ei ole enää juuri mitään kosketuspintaa konkreettiseen kokemukseen ja todellisuuteen.

Tällaisessa mielikuvakuplassa toimivat kaikki teoreettiset tieteet ja hyvin pitkälle myös kaikki niiden käytännön sovellukset ja myös suurin osa ihmisistä arkielämässään eivätkä yleensä edes tiedosta sitä että oikeasti reagoivat lähinnä vain omiin ja yhteisönsä yhteisiin mielikuviin ja pysähtyvät ajattelemaan ja tarkkaavaisesti havaitsemaan vain silloin kun jokin lakkaa toimimasta odotetulla tavalla,

"Me emme oikeasti ajattele vaan olemme hädintuskin tietoisia kunnes jokin menee pieleen"
(Charles Sanders Peirce)

Me luulemme itse ajattelevamme ja toimivamme, mutta Yrjö Kallisen (1886-1976) sanoja lainataksemme ”emme ajattele itse, vaan yhteiskunta ajattelee meissä”.

Belisario

Lue lisää

B:"Kukaan ei tiedä mitä Zeno tarkkaan ottaen ajatteli aikoinaan kun esitti nuo paradoksit. Matemaattisesti ne voidaan tietenkin mallintaa differentiaalilaskennalla mutta se ei ole niiden paradoksien olennaisin pointti ."

En mielestäni korjannut toisten paradokseja (valkopessyt niitä jopa), vaan osoitin niitä turhiksi rakennelmiksi. Ja ainakin näytin toiset rakennelmat ja niiden tärkeimmät erot.

B:"Ennusteet liittyvät aina johonkin luonnossa esiintyvään säännönmukaisuuteen ("luonnonalakiin") jonka oletetaan toimivan universaalisti aina samalla tavalla ajasta, paikasta ja havaitsijasta vaikka sitä ei ole oikeasti testattu kaikissa olosuhteissa."

Olosuhteiden oikea muuttuminen (sillä ei ole nyt edes nimeä, mikä muuttuu) luo uutta fysiikkaa. Kaikille uusille olosuhteille löytyy yleensä varmuudella uusi säännönmukaisuus. Jatkoksi edelliseen: eetteri on tästä hyvä esimerkki, koska eetterille voi kehittää määritelmän, että siinä on jonkun toisen olosuhteen asia muuttunut. Tätä eetteriä voidaan myös alkaa mittaamaan (tai teoreettisesti antaa sille arvoja) sillä perusteella, miten olosuhde muuttuu ja kaikissa paikoissa löydettäisiin jokin arvo. Kaikelle syntyy hetkessä matemaattinen esitys. Oikeassa luonnossa mikään tunnettu asia ei ole niin omassa kuplassaan, että se muistuttaisi tällaista yhden asian eetteriä, ja uusiin löytöihin näyttävät pätevän edelliset ideat ja esim. energian säilyminen.

B: "2,7K taustasäteily oletetaan alkuräjähdyksen jäänteeksi vaikka sen säteilyn mukana ei kulje mitään ikä - eikä lähtöpaikkatietoa (kehäpäätelmä joka ei kelpaa alkuräjähdyksen todisteeksi)"

Jos olettaa, ei ole vielä tehnyt mitään. Jos oletuksesta päättelee jotain, sillä on arvoa ja joku voi alkaa tarkastella. Joku joka alkaa CMB:stä tehdäkseen lisää alkuräjähdysteoriaa, ei ole räjähdyksen todistaja, ja olettaa vain osaavansa itse jotain, ja tekee alkuräjähdyksestä uuden teorian. Sen on parempi olla totta eri datalla kuin aiempi on, jotta ne eivät ole sama teoria.

Jotta CMB havainnoista syntyisi mitään keskustelua, täytyisi määritellä tietoa eri tavalla kuin paikka aika pareina. Kaksoisrakokokeessakaan kuviosta ei tule tietoa, miten vanhaa valo oli ja tuliko se lähteestä, joka osoittaa kuvion suuntaan. Jos pienet (mutta havaittavan maailman kokoiset) asiat eivät noudata samoja päätelmiä kuin suuret, ollaan erillisissä filosofioissa vaatimuksissa. Kaksoisrakokokeessa tietoa voisi kasata kokeen todenperäisyyden taakse vertaamalla kuvioiden muutoksia laitteen katkaisimen kääntöön, ja kun tämä toistetaan syntyy statistinen korrelaatio, jota voi pitää hyvänä tai huonona jonkun valitun rajan perusteella.

Jokainen koe, joka näyttää hyvältä, kun kokeessa olijoiden alku- ja lähtöpaikat ja ajat mahtuvat samaan huoneeseen, voi aina muodostua kyseenalaiseksi mikrotasolla. Alkusyy voisi aina olla jotain, mikä välttelee ihmistä. Tietoa ei siis tosiasiassa koskaan oteta vastaan niin ideaalisesti kuin väittäisit, vaan kaikki perustuu tieteen filosofiaan joka toimii, kunnes lakkaa toimimasta. Kun alkuräjähdyksestä tehdään CMB, siihen liittyy myös ennenkaikkea mikrotason fysiikkaa, joten se on tässä hyvin samassa asemassa labrojen kanssa, jotka jälkimmäisetkin väittävät, että kuuma aine hohtaa aina ja ionisoituneessa kaasussa tapahtuu sisällä näin. Erona on se, mitä yllä oli, että jokainen ylimääräinen eetteri, joka muuttaisi arvoja labran yhdellä seinustalla, tulisi mitatuksi ja olisi osa teoriaa.


B:"Punasiirtymä samalla tavalla tulkitaan kiihtyväksi avaruuden laajenemiseksi vaikka punasiirtymän alkuperästä ja syystä ei ole olemassa varmuutta varsinkin tapauksissa jossa sen punasiirtymän arvo on poikkeuksellisen suuri jonka takia postuloitiin inflaatiomalli."

B: "Erityisen selkeästi tämä näkyy alkuräjähdysmallin osalta jossa on postuloitu pimeää ainetta ja energiaa ja inflaatiota selittämään odottamattomia ilmiöitä kuten esim. liian suuria punasiirtymäarvoja vaikka periaatteessa loogisesti voisi esim. epäillä että suhteellisuusteorian pätevyys lakkaa suurilla etäisyysillä."

Punasiirtymän oleminen vielä suurempi johti pimeään energiaan, joka on edelleen täynnä energiaa toisin kuin inflaatio. Jos jossain maailmassa jostain tulee poikkeuksellisen suuri, tämä ei tarkoita, että kyseessä on uusi tuntematon mekanismi (selität suuren osan punasiirtymästä gravitaatiolla = doppler siirtymällä, mutta sitten sanot etteivät loput havainnot olekaan vain tästä peräisin?). Galaksien tapauksessa siirtymä nopeisiin galakseihin ei tarkoita mitään epäjatkumoa, vaan Hubblen ensimmäiseltä galaksiviivalta (joka on sinne päin) kaarrutaan ylemmäs kohti suurempaa punasiirtymää pienemmällä etäisyyden kasvulla. Punasiirtymät kaukana ovat liian suuria vain sille, että suhde on aina lineaarinen.
...
1

Anonyymi kirjoitti:

B:"Kukaan ei tiedä mitä Zeno tarkkaan ottaen ajatteli aikoinaan kun esitti nuo paradoksit. Matemaattisesti ne voidaan tietenkin mallintaa differentiaalilaskennalla mutta se ei ole niiden paradoksien olennaisin pointti ."

En mielestäni korjannut toisten paradokseja (valkopessyt niitä jopa), vaan osoitin niitä turhiksi rakennelmiksi. Ja ainakin näytin toiset rakennelmat ja niiden tärkeimmät erot.

B:"Ennusteet liittyvät aina johonkin luonnossa esiintyvään säännönmukaisuuteen ("luonnonalakiin") jonka oletetaan toimivan universaalisti aina samalla tavalla ajasta, paikasta ja havaitsijasta vaikka sitä ei ole oikeasti testattu kaikissa olosuhteissa."

Olosuhteiden oikea muuttuminen (sillä ei ole nyt edes nimeä, mikä muuttuu) luo uutta fysiikkaa. Kaikille uusille olosuhteille löytyy yleensä varmuudella uusi säännönmukaisuus. Jatkoksi edelliseen: eetteri on tästä hyvä esimerkki, koska eetterille voi kehittää määritelmän, että siinä on jonkun toisen olosuhteen asia muuttunut. Tätä eetteriä voidaan myös alkaa mittaamaan (tai teoreettisesti antaa sille arvoja) sillä perusteella, miten olosuhde muuttuu ja kaikissa paikoissa löydettäisiin jokin arvo. Kaikelle syntyy hetkessä matemaattinen esitys. Oikeassa luonnossa mikään tunnettu asia ei ole niin omassa kuplassaan, että se muistuttaisi tällaista yhden asian eetteriä, ja uusiin löytöihin näyttävät pätevän edelliset ideat ja esim. energian säilyminen.

B: "2,7K taustasäteily oletetaan alkuräjähdyksen jäänteeksi vaikka sen säteilyn mukana ei kulje mitään ikä - eikä lähtöpaikkatietoa (kehäpäätelmä joka ei kelpaa alkuräjähdyksen todisteeksi)"

Jos olettaa, ei ole vielä tehnyt mitään. Jos oletuksesta päättelee jotain, sillä on arvoa ja joku voi alkaa tarkastella. Joku joka alkaa CMB:stä tehdäkseen lisää alkuräjähdysteoriaa, ei ole räjähdyksen todistaja, ja olettaa vain osaavansa itse jotain, ja tekee alkuräjähdyksestä uuden teorian. Sen on parempi olla totta eri datalla kuin aiempi on, jotta ne eivät ole sama teoria.

Jotta CMB havainnoista syntyisi mitään keskustelua, täytyisi määritellä tietoa eri tavalla kuin paikka aika pareina. Kaksoisrakokokeessakaan kuviosta ei tule tietoa, miten vanhaa valo oli ja tuliko se lähteestä, joka osoittaa kuvion suuntaan. Jos pienet (mutta havaittavan maailman kokoiset) asiat eivät noudata samoja päätelmiä kuin suuret, ollaan erillisissä filosofioissa vaatimuksissa. Kaksoisrakokokeessa tietoa voisi kasata kokeen todenperäisyyden taakse vertaamalla kuvioiden muutoksia laitteen katkaisimen kääntöön, ja kun tämä toistetaan syntyy statistinen korrelaatio, jota voi pitää hyvänä tai huonona jonkun valitun rajan perusteella.

Jokainen koe, joka näyttää hyvältä, kun kokeessa olijoiden alku- ja lähtöpaikat ja ajat mahtuvat samaan huoneeseen, voi aina muodostua kyseenalaiseksi mikrotasolla. Alkusyy voisi aina olla jotain, mikä välttelee ihmistä. Tietoa ei siis tosiasiassa koskaan oteta vastaan niin ideaalisesti kuin väittäisit, vaan kaikki perustuu tieteen filosofiaan joka toimii, kunnes lakkaa toimimasta. Kun alkuräjähdyksestä tehdään CMB, siihen liittyy myös ennenkaikkea mikrotason fysiikkaa, joten se on tässä hyvin samassa asemassa labrojen kanssa, jotka jälkimmäisetkin väittävät, että kuuma aine hohtaa aina ja ionisoituneessa kaasussa tapahtuu sisällä näin. Erona on se, mitä yllä oli, että jokainen ylimääräinen eetteri, joka muuttaisi arvoja labran yhdellä seinustalla, tulisi mitatuksi ja olisi osa teoriaa.


B:"Punasiirtymä samalla tavalla tulkitaan kiihtyväksi avaruuden laajenemiseksi vaikka punasiirtymän alkuperästä ja syystä ei ole olemassa varmuutta varsinkin tapauksissa jossa sen punasiirtymän arvo on poikkeuksellisen suuri jonka takia postuloitiin inflaatiomalli."

B: "Erityisen selkeästi tämä näkyy alkuräjähdysmallin osalta jossa on postuloitu pimeää ainetta ja energiaa ja inflaatiota selittämään odottamattomia ilmiöitä kuten esim. liian suuria punasiirtymäarvoja vaikka periaatteessa loogisesti voisi esim. epäillä että suhteellisuusteorian pätevyys lakkaa suurilla etäisyysillä."

Punasiirtymän oleminen vielä suurempi johti pimeään energiaan, joka on edelleen täynnä energiaa toisin kuin inflaatio. Jos jossain maailmassa jostain tulee poikkeuksellisen suuri, tämä ei tarkoita, että kyseessä on uusi tuntematon mekanismi (selität suuren osan punasiirtymästä gravitaatiolla = doppler siirtymällä, mutta sitten sanot etteivät loput havainnot olekaan vain tästä peräisin?). Galaksien tapauksessa siirtymä nopeisiin galakseihin ei tarkoita mitään epäjatkumoa, vaan Hubblen ensimmäiseltä galaksiviivalta (joka on sinne päin) kaarrutaan ylemmäs kohti suurempaa punasiirtymää pienemmällä etäisyyden kasvulla. Punasiirtymät kaukana ovat liian suuria vain sille, että suhde on aina lineaarinen.
...
1

Lue lisää

Epälineaarinenkin suhde on GR:ää, joten ei ole mitään loogista syytä epäillä GR:ää. Jotkut teoriat, joissa GR:ää modifioidaan eri etäisyyksillä, ovat päätyneet siihen, että pimeä energia on välttämätöntä. (Kiihtyvä laajeneminen on välttämätöntä eikä seuraa modifikaatioista, vaikka joskus ne eivät näytä tietävän, mitä kysymys tarkoittaa ja onko siihen muodostettu vastausta, joten jollakin on menty).

B:"Valonnopeuden oletettu vakio ja metrin määritelmä on linkitetty kiinteästi toisiinsa 1980-luvulla jonka jälkeen valonnopeuden mittaukset eivät fluktuoidu vaan pysyvät vakiona koska metrin määritelmä joustaa aina sopivasti venyen tai supistuen. Jos tämä ei ole kehäpäätelmä niin mikä sitten on?"

Metri on yksikkö: siihen ei tarvitse verrata pituutensa mittausta (*). Jos tekee interferometrillä laserkuvion, yhteen kuvioon voi piirtää kynällä viivan. Jos kuvio alkaa heittää, piirtää viereen toisen ja antaa kaikkien määritellä sen miten haluaa, mutta kynä on metrin määritelmää terävämpi. Jos pituus olisi kokonaan c ja aika, määritelmän mukaan tästä lähtien mitataan pituuden fluktuaatioita. Väite on että pituus ei muutu, ja tämän saa kumota, jos tietää mitä pituudella on vaikutusta (ja SR:n tapauksessa, miten pituus ennustetaan ja pitääkö nimenomaan ennustettu pituus vaikutuksensa).

(*) Ei myöskään yhtään matemaattista kaavaa, jotka eivät ole metreille, eivätkä tällaisten päätelmien vankina.
2

Anonyymi kirjoitti:

"Olen kyllä lukenut Zenonini. Paradoksit stadion-paadoksia lukuun ottamatta
liittyvät liikkeeseen, niin nuoli-kuin kilpajuoksuparadoksit."

Niin moni muukin on lukenut mutta ei ole ymmärtänyt koska asia voidaan käytännössä ratkaista matemaattisesti mikä sinänsä ei poista hahmotustavan ongelmaa joka on että ajan merkitystä ei oikeasti vielä ymmärretä laisinkaan.


"Sitten se kehäpäätelmä, kävi niinkuin epäilin, sotket keskenään deduktiivisen päättelyn ja kehäpäätelmän, ne eivät ole samoja asioita."

Deduktio ja myös induktiopäättely on varsin alkeellista ja virhealtista.

Tehokkainta päättelyä on analogiapäättely joka mahdollistaa viitekehyksestä toiseen liikkumiseen tunnistamalla niiden erilaisten viitekehysten rakenneyhtäläisyydet ja se mahdollistaa tunnetusta päättelyn tuntemattomaan ja näennäisesti toisiinsa nähden aivan erilaisilta ja irrallisilta näyttävien datapisteiden yhdistelemisen kuten esim. aikoinaan sähkömagnetismin osalta tapahtui kun huomattiin että salamat ja esim. kissan silityksestä syntyvä staattinen sähkö on saman asian erilaisia ilmentymiä.

Tieteen ja koulutusjärjestelmien tiukka lokerointi toisiinsa nähden vaikeuttaa tällaista analogista ajattelua ja saattaa olla tahallista koska ei haluta itsenäisesti ajattelevia kansalaisia vaan kuluttajia ja henkilöstoresursseja oligarkkien tarpeeseen.

Kehäpääättelystä vielä:

Asia ei ole aivan niin yksinkertainen ja suoraviivainen kuin luulet vaan varsinkin ns. valtavirtamallien tapauksessa käy helposti niin että kaikki ko. tutkimusalan (esim. biologiassa evoluutioteorian osalta) ilmiöt pyritään aina tulkitsemaan sen valtavirtamallin käsitteistöllä ja viitekehyksessä jolloin käy helposti niin että asiat mitkä eivät sovi siihen alkup. teoriaan tulkitaan silti sen teorian viitekehyksessä lisäämällä siihen alkup. teoriaan lisää ominaisuuksia ja/tai lisäoletuksia joilla saadaan ne kaikki mahdolliset ristiriidat sen valtavirtateorian kanssa ratkaistua eikä vallitsevaa paradigmaa tarvitse siis koskaan muuttaa eikä vahingossakaan koskaan uskaltauduta aloittamaan toisenlaisen kilpailevan hahmotuksen kautta tai "tyhjältä pöydältä" tutkimaan asiaa koska liian monella tutkijalla ja instituutiolla on liikaa menetettävää eikä tiedeyhteisö eikä sen yksittäiset jäsenet pääsääntöisesti koskaan myönnä olleensa väärässä tai että se väärässä oleminen voisi edes olla mahdollista.

Erityisen selkeästi tämä näkyy alkuräjähdysmallin osalta jossa on postuloitu pimeää ainetta ja energiaa ja inflaatiota selittämään odottamattomia ilmiöitä kuten esim. liian suuria punasiirtymäarvoja vaikka periaatteessa loogisesti voisi esim. epäillä että suhteellisuusteorian pätevyys lakkaa suurilla etäisyysillä.

"Vaikka suhteellisuusteoria on loogiselta rakenteeltaan aika deduktiivinen,
se ei ole kuitenkaan kehäpäätelmä."

Ei suhteellisuusteoria sinänsä sellaisenaan ole kehäpäätelmä mutta kosmologian ja tähtitieteen osalta suhteellisuusteorian paradigmasta muodostuu kehäpäätelmä kun gravitaatiota pidetään ainoana merkitsevänä tekijänä. Jostain syystä suhteellisuusteoriaa pidetään niin vahvasti toteennäytettynä että sitä pitää jatkuvasti mediassa mainostaa kuinka se taas (muka) osoittautui paikkansapitäväksi vaikka Einstein itsekin piti sitä puutteellisena ja pyörsi 1920-luvulla kantansa mm. eetterin olemassaolosta.


"Sama asia pätee myös useisiin filosofisiin rakennelmiin, useat idealistiset
filosofiat ovat tälläisiä kärjelleen käännettyjä pyramideja, kuten Russell
kuvasi niitä."

Tietoisuuskeskeisyys (jota itse satun kannattamaan) ei sinänsä minusta ole idealismia vaan idealismia varsinkin negatiivisessa mielessä on liiallinen ideoiden, käsitteiden ja abstraktin matematiikan ylikorostaminen jossa eletään ikäänkuin ideaalisessa kuplamaailmassa jossa ei ole enää juuri mitään kosketuspintaa konkreettiseen kokemukseen ja todellisuuteen.

Tällaisessa mielikuvakuplassa toimivat kaikki teoreettiset tieteet ja hyvin pitkälle myös kaikki niiden käytännön sovellukset ja myös suurin osa ihmisistä arkielämässään eivätkä yleensä edes tiedosta sitä että oikeasti reagoivat lähinnä vain omiin ja yhteisönsä yhteisiin mielikuviin ja pysähtyvät ajattelemaan ja tarkkaavaisesti havaitsemaan vain silloin kun jokin lakkaa toimimasta odotetulla tavalla,

"Me emme oikeasti ajattele vaan olemme hädintuskin tietoisia kunnes jokin menee pieleen"
(Charles Sanders Peirce)

Me luulemme itse ajattelevamme ja toimivamme, mutta Yrjö Kallisen (1886-1976) sanoja lainataksemme ”emme ajattele itse, vaan yhteiskunta ajattelee meissä”.

Belisario

Lue lisää

B.
"Deduktio ja myös induktiopäättely on varsin alkeellista ja virhealtista.

Tehokkainta päättelyä on analogiapäättely joka mahdollistaa viitekehyksestä toiseen liikkumiseen tunnistamalla niiden erilaisten viitekehysten rakenneyhtäläisyydet ja se mahdollistaa tunnetusta päättelyn tuntemattomaan ja näennäisesti toisiinsa nähden aivan erilaisilta ja irrallisilta näyttävien datapisteiden yhdistelemisen kuten esim. aikoinaan sähkömagnetismin osalta tapahtui kun huomattiin että salamat ja esim. kissan silityksestä syntyvä staattinen sähkö on saman asian erilaisia ilmentymiä."


Ihmisen tiedonhankinta ja jäsennystekniikkaan kuuluu useita eri työkaluja,
kuten deduktio ja induktio, ne eivät ole millään tavoin väheksyttäviä.

Analogiapäättely on tärkeä osa tiedonhankinta tapahtumaa, siinä on kuitenkin
oltava tarkka analogian argumenttien kanssa, analogiasuhde saattaa loppua
jossain tietyssä vaiheessa.

B.
"Tieteen ja koulutusjärjestelmien tiukka lokerointi toisiinsa nähden vaikeuttaa tällaista analogista ajattelua ja saattaa olla tahallista koska ei haluta itsenäisesti ajattelevia kansalaisia vaan kuluttajia ja henkilöstoresursseja oligarkkien tarpeeseen. "

Tuosta ei voi sanoa kuin, Suomi ei ole sellainen maa, kuten Pohjois-Korea joka
pyrkii rajoittamaan tiedon saantia tai Venäjä joka yrittää työntää vain yhtä
"totuutta" ihmisille.
Suomessa oppilaat ovat moninaisen informaation kuluttajia, joten he kasvavat
hyvien logiikan työvälineiden käyttäjiksi.
Eivätkä valtion salaliittolaiset ole tekemässä heistä ajatteluinvalideja.

Sen sijaan heitto oligarkkien roolista Suomessa oli outo, oligarkit on N-Liiton
jälkeisen tilan venäläinen termi, joka ei sovi Suomeen millään tavoin.
Analogisena argumenttina se oli täydellinen huti.

Myös muiden silmille kuin B.n
AR

Anonyymi kirjoitti:

B.
"Deduktio ja myös induktiopäättely on varsin alkeellista ja virhealtista.

Tehokkainta päättelyä on analogiapäättely joka mahdollistaa viitekehyksestä toiseen liikkumiseen tunnistamalla niiden erilaisten viitekehysten rakenneyhtäläisyydet ja se mahdollistaa tunnetusta päättelyn tuntemattomaan ja näennäisesti toisiinsa nähden aivan erilaisilta ja irrallisilta näyttävien datapisteiden yhdistelemisen kuten esim. aikoinaan sähkömagnetismin osalta tapahtui kun huomattiin että salamat ja esim. kissan silityksestä syntyvä staattinen sähkö on saman asian erilaisia ilmentymiä."


Ihmisen tiedonhankinta ja jäsennystekniikkaan kuuluu useita eri työkaluja,
kuten deduktio ja induktio, ne eivät ole millään tavoin väheksyttäviä.

Analogiapäättely on tärkeä osa tiedonhankinta tapahtumaa, siinä on kuitenkin
oltava tarkka analogian argumenttien kanssa, analogiasuhde saattaa loppua
jossain tietyssä vaiheessa.

B.
"Tieteen ja koulutusjärjestelmien tiukka lokerointi toisiinsa nähden vaikeuttaa tällaista analogista ajattelua ja saattaa olla tahallista koska ei haluta itsenäisesti ajattelevia kansalaisia vaan kuluttajia ja henkilöstoresursseja oligarkkien tarpeeseen. "

Tuosta ei voi sanoa kuin, Suomi ei ole sellainen maa, kuten Pohjois-Korea joka
pyrkii rajoittamaan tiedon saantia tai Venäjä joka yrittää työntää vain yhtä
"totuutta" ihmisille.
Suomessa oppilaat ovat moninaisen informaation kuluttajia, joten he kasvavat
hyvien logiikan työvälineiden käyttäjiksi.
Eivätkä valtion salaliittolaiset ole tekemässä heistä ajatteluinvalideja.

Sen sijaan heitto oligarkkien roolista Suomessa oli outo, oligarkit on N-Liiton
jälkeisen tilan venäläinen termi, joka ei sovi Suomeen millään tavoin.
Analogisena argumenttina se oli täydellinen huti.

Myös muiden silmille kuin B.n
AR

Lue lisää

"Ihmisen tiedonhankinta ja jäsennystekniikkaan kuuluu useita eri työkaluja,
kuten deduktio ja induktio, ne eivät ole millään tavoin väheksyttäviä."

Kaikkein tärkein on toimiva intuitio ja se kehittyy vain jos sitä itse pyrkii kehittämään systemaattiset. Ns. taiteelliset oikean aivopuoliskon voimakkaamman aktiviteetin omaavat yksilöt hallitsevat sen yleensä synnynäisesti toisin kuin loogis-analyytisesti orientoituneet.

Ilman riittävän hyvin toimivaa intuitiota kokemuksen hahmotus ja intentio helposti vääristyy ympäristön ja kulttuurin uskomusten , ennakkoluulojen ja asenteiden mukaiseksi ja lopputulos ei ole silloin yleensä kovin optimaalinen vaikkakin puhtaasti kelpoisuuden kannalta toimiva.

Deduktio ja induktio toimivat luotettavimmin jos niitä edeltävä intuitio ja hahmotus on riittävän oikeansuuntaista. Mikään noista edellä mainituista intuitiosta deduktioon & induktioon ei ole kuitenkaan ns. idioottivarma metodi vaan aina jää virheiden mahdollisuus varsinkin sen takia että vaikka ns. tunnettuihin tuntemattomiin voi aina yrittää varautua niin tuntemattomiin tuntemattomiin tutkimuskohteeseen liittyviin asioihin ei voi mitenkään varautua riittävästi koska sellaisille yleensä puuttuvat käsitevälineet ja niiden viitekehys. Vertauskuvana tajutaan tuntemattomista tuntemattomista yhtä vähän kuin jos yrittäisi selittää keskiajan yliopiston opettajalle tekoälyä ja dna:n toimintaa.



"Analogiapäättely on tärkeä osa tiedonhankinta tapahtumaa, siinä on kuitenkin
oltava tarkka analogian argumenttien kanssa, analogiasuhde saattaa loppua
jossain tietyssä vaiheessa."

Analogia eli vertauskuva ei ole koskaan identiteettiä eli analogiasuhde ei ole eikä voi olla koskaan täydellinen mutta analogia on hyödyllistä tutkittaessa jotain uutta, erilaista ja tuntematonta. Analogisessa päättelyssä saavutetaan aina jotain uutta ja samalla menetetään jotain vanhaa ja tuttua.

B.
"Tieteen ja koulutusjärjestelmien tiukka lokerointi toisiinsa nähden vaikeuttaa tällaista analogista ajattelua ja saattaa olla tahallista koska ei haluta itsenäisesti ajattelevia kansalaisia vaan kuluttajia ja henkilöstoresursseja oligarkkien tarpeeseen. "

"Tuosta ei voi sanoa kuin, Suomi ei ole sellainen maa, kuten Pohjois-Korea joka
pyrkii rajoittamaan tiedon saantia tai Venäjä joka yrittää työntää vain yhtä
"totuutta" ihmisille."

Ei tuossa mielessä mutta jo peruskoulussa on ehdollistamista kepin ja porkkanan avulla eli et pääse edistymään ellet omaksu kaikkea opetettua annettuna ja ehdollistumisesi tasoa mitataan kokeilla.

Nykysin suosituilla monivalintakokeilla on hyvin samantapainen funktio koska niissä tavallaan pitää arvata mitä koekysymyksen laatijan mielessä on ollut valitakseen oikean vastauksen varsinkin sellaisten asioiden suhteen jotka eivät ole mitenkään itsestäänselviä, varmoja eikä ns. lopullisia totuuksia eli suurin piirtein kaiken nykyisen tietona pidetyn suhteen ehkä matematiikkaa lukuunottamatta.

"Suomessa oppilaat ovat moninaisen informaation kuluttajia, joten he kasvavat
hyvien logiikan työvälineiden käyttäjiksi.
Eivätkä valtion salaliittolaiset ole tekemässä heistä ajatteluinvalideja."

Ihmiskunnan historiassa ns. salaliitot eli kaikki oman edun tavoittelu ja salailu on ollut ja on edelleen pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Salaliittomeemiä alettiin levittää vastalääkkeenä mm. wikileaksin ja muiden paljastusten jälkeen ja kaikki inressiristiriidat käytännössä tuottavat salailua ja salaliittoja kaikista poliitikkojen ja muiden valtaapitävien juhlapuheista huolimatta. Tässä näkyy selkeästi taas että kelpoisuusarvot lähes aina ohittavat totuudellisuuden ja rehellisyyden.

"Sen sijaan heitto oligarkkien roolista Suomessa oli outo, oligarkit on N-Liiton
jälkeisen tilan venäläinen termi, joka ei sovi Suomeen millään tavoin.
Analogisena argumenttina se oli täydellinen huti."

Voisin luotella kotimaisia oligarkeiksi luokiteltavissa olevia mutta en nyt viitsi mutta muualta löytyy mm. Rottenchildin suku, Rockefailuren suku yms. tapaukset jotka vaikuttavat kulissien eli poliitikkojen ja muiden vastaavien sätky... eiku "näyttelijöiden" eiku vallan julkisivun taustalla.

Kognitiivinen dissonanssi tuottaa defenssejä eli sokeutta ilmeiselle jolloin poimitaan vastaukseen voi ne asiat joiden suhteen voi viritellä "pilkun paikkaa" että olisi edes jotain moitittavaa.

B

Anonyymi kirjoitti:

B:"Kukaan ei tiedä mitä Zeno tarkkaan ottaen ajatteli aikoinaan kun esitti nuo paradoksit. Matemaattisesti ne voidaan tietenkin mallintaa differentiaalilaskennalla mutta se ei ole niiden paradoksien olennaisin pointti ."

En mielestäni korjannut toisten paradokseja (valkopessyt niitä jopa), vaan osoitin niitä turhiksi rakennelmiksi. Ja ainakin näytin toiset rakennelmat ja niiden tärkeimmät erot.

B:"Ennusteet liittyvät aina johonkin luonnossa esiintyvään säännönmukaisuuteen ("luonnonalakiin") jonka oletetaan toimivan universaalisti aina samalla tavalla ajasta, paikasta ja havaitsijasta vaikka sitä ei ole oikeasti testattu kaikissa olosuhteissa."

Olosuhteiden oikea muuttuminen (sillä ei ole nyt edes nimeä, mikä muuttuu) luo uutta fysiikkaa. Kaikille uusille olosuhteille löytyy yleensä varmuudella uusi säännönmukaisuus. Jatkoksi edelliseen: eetteri on tästä hyvä esimerkki, koska eetterille voi kehittää määritelmän, että siinä on jonkun toisen olosuhteen asia muuttunut. Tätä eetteriä voidaan myös alkaa mittaamaan (tai teoreettisesti antaa sille arvoja) sillä perusteella, miten olosuhde muuttuu ja kaikissa paikoissa löydettäisiin jokin arvo. Kaikelle syntyy hetkessä matemaattinen esitys. Oikeassa luonnossa mikään tunnettu asia ei ole niin omassa kuplassaan, että se muistuttaisi tällaista yhden asian eetteriä, ja uusiin löytöihin näyttävät pätevän edelliset ideat ja esim. energian säilyminen.

B: "2,7K taustasäteily oletetaan alkuräjähdyksen jäänteeksi vaikka sen säteilyn mukana ei kulje mitään ikä - eikä lähtöpaikkatietoa (kehäpäätelmä joka ei kelpaa alkuräjähdyksen todisteeksi)"

Jos olettaa, ei ole vielä tehnyt mitään. Jos oletuksesta päättelee jotain, sillä on arvoa ja joku voi alkaa tarkastella. Joku joka alkaa CMB:stä tehdäkseen lisää alkuräjähdysteoriaa, ei ole räjähdyksen todistaja, ja olettaa vain osaavansa itse jotain, ja tekee alkuräjähdyksestä uuden teorian. Sen on parempi olla totta eri datalla kuin aiempi on, jotta ne eivät ole sama teoria.

Jotta CMB havainnoista syntyisi mitään keskustelua, täytyisi määritellä tietoa eri tavalla kuin paikka aika pareina. Kaksoisrakokokeessakaan kuviosta ei tule tietoa, miten vanhaa valo oli ja tuliko se lähteestä, joka osoittaa kuvion suuntaan. Jos pienet (mutta havaittavan maailman kokoiset) asiat eivät noudata samoja päätelmiä kuin suuret, ollaan erillisissä filosofioissa vaatimuksissa. Kaksoisrakokokeessa tietoa voisi kasata kokeen todenperäisyyden taakse vertaamalla kuvioiden muutoksia laitteen katkaisimen kääntöön, ja kun tämä toistetaan syntyy statistinen korrelaatio, jota voi pitää hyvänä tai huonona jonkun valitun rajan perusteella.

Jokainen koe, joka näyttää hyvältä, kun kokeessa olijoiden alku- ja lähtöpaikat ja ajat mahtuvat samaan huoneeseen, voi aina muodostua kyseenalaiseksi mikrotasolla. Alkusyy voisi aina olla jotain, mikä välttelee ihmistä. Tietoa ei siis tosiasiassa koskaan oteta vastaan niin ideaalisesti kuin väittäisit, vaan kaikki perustuu tieteen filosofiaan joka toimii, kunnes lakkaa toimimasta. Kun alkuräjähdyksestä tehdään CMB, siihen liittyy myös ennenkaikkea mikrotason fysiikkaa, joten se on tässä hyvin samassa asemassa labrojen kanssa, jotka jälkimmäisetkin väittävät, että kuuma aine hohtaa aina ja ionisoituneessa kaasussa tapahtuu sisällä näin. Erona on se, mitä yllä oli, että jokainen ylimääräinen eetteri, joka muuttaisi arvoja labran yhdellä seinustalla, tulisi mitatuksi ja olisi osa teoriaa.


B:"Punasiirtymä samalla tavalla tulkitaan kiihtyväksi avaruuden laajenemiseksi vaikka punasiirtymän alkuperästä ja syystä ei ole olemassa varmuutta varsinkin tapauksissa jossa sen punasiirtymän arvo on poikkeuksellisen suuri jonka takia postuloitiin inflaatiomalli."

B: "Erityisen selkeästi tämä näkyy alkuräjähdysmallin osalta jossa on postuloitu pimeää ainetta ja energiaa ja inflaatiota selittämään odottamattomia ilmiöitä kuten esim. liian suuria punasiirtymäarvoja vaikka periaatteessa loogisesti voisi esim. epäillä että suhteellisuusteorian pätevyys lakkaa suurilla etäisyysillä."

Punasiirtymän oleminen vielä suurempi johti pimeään energiaan, joka on edelleen täynnä energiaa toisin kuin inflaatio. Jos jossain maailmassa jostain tulee poikkeuksellisen suuri, tämä ei tarkoita, että kyseessä on uusi tuntematon mekanismi (selität suuren osan punasiirtymästä gravitaatiolla = doppler siirtymällä, mutta sitten sanot etteivät loput havainnot olekaan vain tästä peräisin?). Galaksien tapauksessa siirtymä nopeisiin galakseihin ei tarkoita mitään epäjatkumoa, vaan Hubblen ensimmäiseltä galaksiviivalta (joka on sinne päin) kaarrutaan ylemmäs kohti suurempaa punasiirtymää pienemmällä etäisyyden kasvulla. Punasiirtymät kaukana ovat liian suuria vain sille, että suhde on aina lineaarinen.
...
1

Lue lisää

Ns. CMB havainto on pohjimmiltaan ns. mustan kappaleen säteilyksi oletettua ja CMB tulokset kuten muutkin vastaavat mittaukset (LHC, LIGO jne) perustuvat valtavan datamäärän suodatukseen jolla etsitään teor. mallin ennustamaa signaalia (jota ei ehkä edes ole tai jos "löytyykin" niin se syy voi olla mikä muu tahansa) hyvin tarkoitushakuisesti kuvitellen että kaikki mitattu data perustuu jo "todennettuihin" malleihin.

Monilla teor. "huippututkijoilla" on niin massiivinen Dunning-Kruger eli ylivertaisuusvinouma että he luulevat jo tietävänsä kaiken oleellisen kaikesta ja jäljällä on enää lähinnä vain hienosäätöä.

Tiede jumittaa niin kauan kuin ko. tapaukset ovat vallassa tiedeyhteisössä. Eikä suuren yleisön ja kaltaistesi kriikittömästi valtavirtatieteeseen suhtauvien tiedeintoilijoiden papukaijailu erityisemmin auta asiaa.


"Jotta CMB havainnoista syntyisi mitään keskustelua, täytyisi määritellä tietoa eri tavalla kuin paikka aika pareina."

En minä halua keskustella CMB havinnoista koska pidän niitä triviaaleina ja merkityksettöminä tarkoitushakuisesti tulkittuina havaintoina tai oikeammin datan suodatuksena.

"Kaksoisrakokokeessakaan kuviosta ei tule tietoa, miten vanhaa valo oli ja tuliko se lähteestä, joka osoittaa kuvion suuntaan."

Kaksoisrakokokeen suhteen signaalin lähde ja etäisyys ei olekaan olennainen asia mutta punasiirtymän tulkinnan suhteen se on olennaisin asia. La Violettella oli idea että valo hidastuu ns. syvässä avaruudessa koska se menettää energiaa ja vahvistuu taas voimakkaiden gravitaatio & sähkömagneettisten kenttien läheisyydessä eli vuorotellen sinisirtyy ja punasiirtyy ja on sitten sattumanvaraista millainen signaali on kun se maapallolla mitataan. LaVioletten malli ei ole yhteismitallinen nykyisen valtavirtafysiikan kanssa koska se perustuu ns. etheroneihin jotka ovat useampaa kertaluokkaa pienempiä kuin kaikki tunnetut alkaishiukkaset.

Koska sekä valtavirtamalli että kaikki sen vaihtoehtoiset mallit ovat äärimmäisen spekulatiivisia eli vain olemassaoleviin näkemyksiin ja hahmotuksiin perustuvia niin mitään lopullista ratkaisua tähänkään asiaan ei ole edes näköpiirissä vaan spekulointi jatkuu teoriat uusiutuvat ennustustensa osalta ja todennäköisesti kaikki nykyisten fysiikan kaavojen vakiot vähitellen todetaan muuttujiksi ja huomataan että mikään ei ole oikeasti lukkoonlyötävissä ja varmaa koska maailmankaikkeus uusiutuu jatkuvasti eikä tiede koskaan pysy perässä kuin korkeintaan lokaalisti jonkun aikaa.


"Galaksien tapauksessa siirtymä nopeisiin galakseihin ei tarkoita mitään epäjatkumoa, vaan Hubblen ensimmäiseltä galaksiviivalta (joka on sinne päin) kaarrutaan ylemmäs kohti suurempaa punasiirtymää pienemmällä etäisyyden kasvulla. Punasiirtymät kaukana ovat liian suuria vain sille, että suhde on aina lineaarinen."

Pointtini oli lähinnä se että suuri punasiirtymän arvo antaa aihetta epäillä että kyse ei olekaan samasta asiasta kuin äänen doppler siirtymässä etäisyydestä vaan jostain muusta josta ei saada varmuutta pelkällä teoretisoinnilla vaan ehkä vain odottamalla muutama miljoona vuotta ja matkustamalla tarpeeksi kauas tarkistamaan asian laita paikan päällä.

Alkuräjähdyksen sijasta voisi esim. olettaa että kaikki aine kasvaa ajan kuluessa eli Maapallo, kaikki planeetat, auringot, galaksit ja me kasvatamme massaamme suuremmaksi kuin se oli esim. satoja miljoonia/miljardeja vuosia sitten kuin matereet muodostivat yhteisen kokonaisuuden mutta vähitellen irtautuivat toisistaan nykyiseen muotoonsa maapallon kasvaessa suuremmaksi (ks. Pasqual Jordanin malli) mikä selittäisi muinaisten eläinten massiiviset fossiilit jättimäisistä dinosauruksista, hyönteisistä yms. eliöistä joiden olemassaoloa on vaikea selittää muutoin kuin ehkä juuri tuolla Jordanin mallilla joka on kieltämättä aika erikoinen ja omaperäinen mutta minusta se voi olla oikeansuuntainen.

Koska radioaktiivinen hajoaminen ei ole vakio gravitaation voimakkuuden muuttuessa niin kaikki mahdolliset iänmääritykset lienevät myös reilusti pielessä mutta ei varmaan ihan niin pielessä kuin nuoren maan kreationisteilla. :D

B

Anonyymi kirjoitti:

"Ihmisen tiedonhankinta ja jäsennystekniikkaan kuuluu useita eri työkaluja,
kuten deduktio ja induktio, ne eivät ole millään tavoin väheksyttäviä."

Kaikkein tärkein on toimiva intuitio ja se kehittyy vain jos sitä itse pyrkii kehittämään systemaattiset. Ns. taiteelliset oikean aivopuoliskon voimakkaamman aktiviteetin omaavat yksilöt hallitsevat sen yleensä synnynäisesti toisin kuin loogis-analyytisesti orientoituneet.

Ilman riittävän hyvin toimivaa intuitiota kokemuksen hahmotus ja intentio helposti vääristyy ympäristön ja kulttuurin uskomusten , ennakkoluulojen ja asenteiden mukaiseksi ja lopputulos ei ole silloin yleensä kovin optimaalinen vaikkakin puhtaasti kelpoisuuden kannalta toimiva.

Deduktio ja induktio toimivat luotettavimmin jos niitä edeltävä intuitio ja hahmotus on riittävän oikeansuuntaista. Mikään noista edellä mainituista intuitiosta deduktioon & induktioon ei ole kuitenkaan ns. idioottivarma metodi vaan aina jää virheiden mahdollisuus varsinkin sen takia että vaikka ns. tunnettuihin tuntemattomiin voi aina yrittää varautua niin tuntemattomiin tuntemattomiin tutkimuskohteeseen liittyviin asioihin ei voi mitenkään varautua riittävästi koska sellaisille yleensä puuttuvat käsitevälineet ja niiden viitekehys. Vertauskuvana tajutaan tuntemattomista tuntemattomista yhtä vähän kuin jos yrittäisi selittää keskiajan yliopiston opettajalle tekoälyä ja dna:n toimintaa.



"Analogiapäättely on tärkeä osa tiedonhankinta tapahtumaa, siinä on kuitenkin
oltava tarkka analogian argumenttien kanssa, analogiasuhde saattaa loppua
jossain tietyssä vaiheessa."

Analogia eli vertauskuva ei ole koskaan identiteettiä eli analogiasuhde ei ole eikä voi olla koskaan täydellinen mutta analogia on hyödyllistä tutkittaessa jotain uutta, erilaista ja tuntematonta. Analogisessa päättelyssä saavutetaan aina jotain uutta ja samalla menetetään jotain vanhaa ja tuttua.

B.
"Tieteen ja koulutusjärjestelmien tiukka lokerointi toisiinsa nähden vaikeuttaa tällaista analogista ajattelua ja saattaa olla tahallista koska ei haluta itsenäisesti ajattelevia kansalaisia vaan kuluttajia ja henkilöstoresursseja oligarkkien tarpeeseen. "

"Tuosta ei voi sanoa kuin, Suomi ei ole sellainen maa, kuten Pohjois-Korea joka
pyrkii rajoittamaan tiedon saantia tai Venäjä joka yrittää työntää vain yhtä
"totuutta" ihmisille."

Ei tuossa mielessä mutta jo peruskoulussa on ehdollistamista kepin ja porkkanan avulla eli et pääse edistymään ellet omaksu kaikkea opetettua annettuna ja ehdollistumisesi tasoa mitataan kokeilla.

Nykysin suosituilla monivalintakokeilla on hyvin samantapainen funktio koska niissä tavallaan pitää arvata mitä koekysymyksen laatijan mielessä on ollut valitakseen oikean vastauksen varsinkin sellaisten asioiden suhteen jotka eivät ole mitenkään itsestäänselviä, varmoja eikä ns. lopullisia totuuksia eli suurin piirtein kaiken nykyisen tietona pidetyn suhteen ehkä matematiikkaa lukuunottamatta.

"Suomessa oppilaat ovat moninaisen informaation kuluttajia, joten he kasvavat
hyvien logiikan työvälineiden käyttäjiksi.
Eivätkä valtion salaliittolaiset ole tekemässä heistä ajatteluinvalideja."

Ihmiskunnan historiassa ns. salaliitot eli kaikki oman edun tavoittelu ja salailu on ollut ja on edelleen pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Salaliittomeemiä alettiin levittää vastalääkkeenä mm. wikileaksin ja muiden paljastusten jälkeen ja kaikki inressiristiriidat käytännössä tuottavat salailua ja salaliittoja kaikista poliitikkojen ja muiden valtaapitävien juhlapuheista huolimatta. Tässä näkyy selkeästi taas että kelpoisuusarvot lähes aina ohittavat totuudellisuuden ja rehellisyyden.

"Sen sijaan heitto oligarkkien roolista Suomessa oli outo, oligarkit on N-Liiton
jälkeisen tilan venäläinen termi, joka ei sovi Suomeen millään tavoin.
Analogisena argumenttina se oli täydellinen huti."

Voisin luotella kotimaisia oligarkeiksi luokiteltavissa olevia mutta en nyt viitsi mutta muualta löytyy mm. Rottenchildin suku, Rockefailuren suku yms. tapaukset jotka vaikuttavat kulissien eli poliitikkojen ja muiden vastaavien sätky... eiku "näyttelijöiden" eiku vallan julkisivun taustalla.

Kognitiivinen dissonanssi tuottaa defenssejä eli sokeutta ilmeiselle jolloin poimitaan vastaukseen voi ne asiat joiden suhteen voi viritellä "pilkun paikkaa" että olisi edes jotain moitittavaa.

B

Lue lisää

Belisario,
"Kaikkein tärkein on toimiva intuitio ja se kehittyy vain jos sitä itse pyrkii kehittämään systemaattiset. Ns. taiteelliset oikean aivopuoliskon voimakkaamman aktiviteetin omaavat yksilöt hallitsevat sen yleensä synnynäisesti toisin kuin loogis-analyytisesti orientoituneet."

Alitajunnassa on eräänlainen ideageneraattori, se käyttää lähtöaineistona käsitteitä,
joita on alitajunnassa runsaasti tarjolla. Tuloksena on assosiaatioketjuja, joiden
looginen rakenne ei ole kovin koherentti, osa aineistosta on loogisia ketjuja, jotka
ovat linkittyneet heikosti.
Tälläinen aineisto vaatii puhdistusta ja jonkin asteista loogista analyysiä ja
uudelleen linkitystä.

Tämä sen takia, ettei alitajunnalla ole loogista analyysia käytössään, ideat täytyy
kierrättää päivätajunnan kautta, analyysiohjeiden kanssa. ja lähettää takaisin
alitajuntaan parempaa linkitystä varten.

Muuten aineisto muistuttaa hashispöllyssä saatuja "ideoita" jotka ovat yleensä
käyttökelvotomia jos niitä yleensä edes muistaa.

AR

B:"La Violettella oli idea että valo hidastuu ns. syvässä avaruudessa koska se menettää energiaa ja vahvistuu taas voimakkaiden gravitaatio & sähkömagneettisten kenttien läheisyydessä eli vuorotellen sinisirtyy ja punasiirtyy ja on sitten sattumanvaraista millainen signaali on kun se maapallolla mitataan."

Tämä on Sapphiro-kokeen vastaista. Oletetaan tästälähin, että tarkoitat valon hidastuvan gravitaation lähellä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Shapiro_time_delay
Energiaa tulee värähtelyyn silti lisää lähempänä gravitaatiota. Kannattaa unohtaa tämä Shapiro kunnes on käyty läpi edeltänyt 1900-luvun alku.

B:"LaVioletten ja Einsteinin GR:n erilaiset hahmotukset selittävät samat havainnot mutta niiden "taustatarina" on aivan erilainen. GR ei kykene selittämään miten avaruus kaareutuu vaan ainoastaan postuloi sen mitä mm. Nikolai Tesla aikoinaan kritisoi koska hänen mielestään avaruudessa ei ole mitään sellaista mikä voisi kaareutua koska avaruudella ei ole mitään ominaisuuksia vaan se on pelkkä hahmotuksen apuväline ja koordinaatisto."

Avaruudessa on pisteet ja niiden välinen etäisyys. Jos etäisyydet eivät muutu suoraan eli karteesisesti, tämä on kaarevuudeltaan nollasta poikkeava avaruus. Jos esim. pallon pintaa pitää kaarevana, ja tälle tekee avaruuden eli seuraavaksi myös koordinaatiston, joka esittää palloa pisteinä ja eätisyyksinä, ei tämä konstruktio voi olla olematta kaareva äskeisen määritelmän mukaan. Pitäisikö tässä selittää, miten pallo voi olla olemassa? Kykeneekö LaViolette selittämään, miten pallosta saisi karteesisen avaruuden?

Seuraavaksi tässä on kaksi aihetta, joista toinen on koordinaatistot ja toinen se, että voiko avaruus muuttua tai kannattaako sitä ennen edes puhua erilaisista avaruuksista yhtäaikaa.

Newtonilaisen käsityksen mukaan avaruus ei ollut pelkkä apuväline ja koordinaatistojen vertaaminen toisiinsa oli hyvin tuottamatonta (Galilein muunnokset). Varsinainen idea, että koordinaatistot ovat sekaisin keskenään tuli vasta erikoisessa suhteellisuusteoriassa tai vastaavassa. Siinä teoriassa pystyttiin erottamaan toisistaan todellisuus ja koordinaatistot määrittelemällä koordinaatiston muutokset ja muutoksissa vakiona pysyvät asiat (tai kauniisti muuttuvat asiat, kuten liike-energia). Sama pätee GR:ssä ja kaikki fyysiset ominaisuudet ovat muuttumattomia ns. diffeomorfismeissa, jotka vastaisivat koordinaatistomuutoksia. Näistä säilyvistä asioista yksi on esim. viivaelementti, joka antaa etäisyyksiäm jotka näyttävät koordinaatistossa joiltain. Säilyvänä on myös avaruuden kaarevuus, joka ei tarvitse metriikkaa (missä esim. tiedetään koordinaattiajan nopeus kaikissa pisteissä), mutta voidaan määritellä affiinisti pelkän pallon määritelmien avulla.

Kun avaruus muuttuu tarkoitetaan jotain muuta kuin vain koordinaatistoa. Ylläolevassa tapauksessa puhuttaisiin siitä, että pallon pinta muuttuu. Ei ole vain palloa ja sen pinnan avaruutta, joka olisi samanlainen aina siitä lähtien. Tämä on kiinnostavaa lähinnä silloin, jos materiaali on joustavaa ja palloa tarkoittavan avaruuden kaarevuus voi esim. hävitä, kun pallo painetaan lyttyyn ja se joustaa muodostaen litteämmän pinnan.

Tarvitseeko oikea universumin muodostava avaruus ominaisuuksia, jotta sen kaarevuus olisi dynaaminen ja kaarevuus muuttuisi ajassa? Einsteinin mukaan avaruus tarvitsee ainetta saadakseen mitään ominaisuuksia ja aineen mukaan ja siihen kytkeytyen, avaruuden ominaisuudet muuttuvat.

Euklidista avaruutta Newtonin aikana on toisaalta mahdoton pitää apuvälineenä, ja ajatus voisi yhtähyvin kääntyä päinvastaiseksi. Tälle avaruudelle, jolle ei voi tapahtua mitään, on vaadittu jotkin ominaisuudet, jotka ovat pysyviä ja aina olemassa esim. kappaleen liikkeessä. Avaruuden muuttumisen takia GR:ää voi pitää teoriana, jossa pelkkää avaruutta ei voi olettaa tai antaa sille mitään. Avaruus, joka GR:ssä kuitenkin on, ei ole apuvälineenä. Teslaa voi ymmärtää vain siten, että avaruus, jota hän tarkoittaa, on korkeamman dimension reaalilukujen joukko. Tällaisessa joukossa voidaan ottaa objekteja kuten palloja ja olla välittämättä, mikä avaruus niihin sopisi. Siten vaikka Teslan mielestä mustanaukon muoto on aivan oikein valittu, hän voisi pitää tällaista muotoa vain äärettömän monena 5-ulotteisen avaruuden siivuna. Silti hän ei uskoisi minkään avaruuden olevan olemassa ja ulottuvuudet olisivat apuvälineitä. Ainoa tapa pitää avaruudellista kokemusta fyysisenä todellisuutena ja muodostaa näitä mustia-aukkoja ja erikoisia gravitaatioavaruuksia on kuitenkin tehdä se kuin GR ja pitää uudelleenmuotoutuvia avaruuksia fyysisinä.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:"La Violettella oli idea että valo hidastuu ns. syvässä avaruudessa koska se menettää energiaa ja vahvistuu taas voimakkaiden gravitaatio & sähkömagneettisten kenttien läheisyydessä eli vuorotellen sinisirtyy ja punasiirtyy ja on sitten sattumanvaraista millainen signaali on kun se maapallolla mitataan."

Tämä on Sapphiro-kokeen vastaista. Oletetaan tästälähin, että tarkoitat valon hidastuvan gravitaation lähellä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Shapiro_time_delay
Energiaa tulee värähtelyyn silti lisää lähempänä gravitaatiota. Kannattaa unohtaa tämä Shapiro kunnes on käyty läpi edeltänyt 1900-luvun alku.

B:"LaVioletten ja Einsteinin GR:n erilaiset hahmotukset selittävät samat havainnot mutta niiden "taustatarina" on aivan erilainen. GR ei kykene selittämään miten avaruus kaareutuu vaan ainoastaan postuloi sen mitä mm. Nikolai Tesla aikoinaan kritisoi koska hänen mielestään avaruudessa ei ole mitään sellaista mikä voisi kaareutua koska avaruudella ei ole mitään ominaisuuksia vaan se on pelkkä hahmotuksen apuväline ja koordinaatisto."

Avaruudessa on pisteet ja niiden välinen etäisyys. Jos etäisyydet eivät muutu suoraan eli karteesisesti, tämä on kaarevuudeltaan nollasta poikkeava avaruus. Jos esim. pallon pintaa pitää kaarevana, ja tälle tekee avaruuden eli seuraavaksi myös koordinaatiston, joka esittää palloa pisteinä ja eätisyyksinä, ei tämä konstruktio voi olla olematta kaareva äskeisen määritelmän mukaan. Pitäisikö tässä selittää, miten pallo voi olla olemassa? Kykeneekö LaViolette selittämään, miten pallosta saisi karteesisen avaruuden?

Seuraavaksi tässä on kaksi aihetta, joista toinen on koordinaatistot ja toinen se, että voiko avaruus muuttua tai kannattaako sitä ennen edes puhua erilaisista avaruuksista yhtäaikaa.

Newtonilaisen käsityksen mukaan avaruus ei ollut pelkkä apuväline ja koordinaatistojen vertaaminen toisiinsa oli hyvin tuottamatonta (Galilein muunnokset). Varsinainen idea, että koordinaatistot ovat sekaisin keskenään tuli vasta erikoisessa suhteellisuusteoriassa tai vastaavassa. Siinä teoriassa pystyttiin erottamaan toisistaan todellisuus ja koordinaatistot määrittelemällä koordinaatiston muutokset ja muutoksissa vakiona pysyvät asiat (tai kauniisti muuttuvat asiat, kuten liike-energia). Sama pätee GR:ssä ja kaikki fyysiset ominaisuudet ovat muuttumattomia ns. diffeomorfismeissa, jotka vastaisivat koordinaatistomuutoksia. Näistä säilyvistä asioista yksi on esim. viivaelementti, joka antaa etäisyyksiäm jotka näyttävät koordinaatistossa joiltain. Säilyvänä on myös avaruuden kaarevuus, joka ei tarvitse metriikkaa (missä esim. tiedetään koordinaattiajan nopeus kaikissa pisteissä), mutta voidaan määritellä affiinisti pelkän pallon määritelmien avulla.

Kun avaruus muuttuu tarkoitetaan jotain muuta kuin vain koordinaatistoa. Ylläolevassa tapauksessa puhuttaisiin siitä, että pallon pinta muuttuu. Ei ole vain palloa ja sen pinnan avaruutta, joka olisi samanlainen aina siitä lähtien. Tämä on kiinnostavaa lähinnä silloin, jos materiaali on joustavaa ja palloa tarkoittavan avaruuden kaarevuus voi esim. hävitä, kun pallo painetaan lyttyyn ja se joustaa muodostaen litteämmän pinnan.

Tarvitseeko oikea universumin muodostava avaruus ominaisuuksia, jotta sen kaarevuus olisi dynaaminen ja kaarevuus muuttuisi ajassa? Einsteinin mukaan avaruus tarvitsee ainetta saadakseen mitään ominaisuuksia ja aineen mukaan ja siihen kytkeytyen, avaruuden ominaisuudet muuttuvat.

Euklidista avaruutta Newtonin aikana on toisaalta mahdoton pitää apuvälineenä, ja ajatus voisi yhtähyvin kääntyä päinvastaiseksi. Tälle avaruudelle, jolle ei voi tapahtua mitään, on vaadittu jotkin ominaisuudet, jotka ovat pysyviä ja aina olemassa esim. kappaleen liikkeessä. Avaruuden muuttumisen takia GR:ää voi pitää teoriana, jossa pelkkää avaruutta ei voi olettaa tai antaa sille mitään. Avaruus, joka GR:ssä kuitenkin on, ei ole apuvälineenä. Teslaa voi ymmärtää vain siten, että avaruus, jota hän tarkoittaa, on korkeamman dimension reaalilukujen joukko. Tällaisessa joukossa voidaan ottaa objekteja kuten palloja ja olla välittämättä, mikä avaruus niihin sopisi. Siten vaikka Teslan mielestä mustanaukon muoto on aivan oikein valittu, hän voisi pitää tällaista muotoa vain äärettömän monena 5-ulotteisen avaruuden siivuna. Silti hän ei uskoisi minkään avaruuden olevan olemassa ja ulottuvuudet olisivat apuvälineitä. Ainoa tapa pitää avaruudellista kokemusta fyysisenä todellisuutena ja muodostaa näitä mustia-aukkoja ja erikoisia gravitaatioavaruuksia on kuitenkin tehdä se kuin GR ja pitää uudelleenmuotoutuvia avaruuksia fyysisinä.

1

Lue lisää

B:"Einsteinin GR=avaruuden vääristyminen, hiukkasen lepomassa ja valonnopeus vakioita"

Hiukkasen täytyy olla avaruuden ainoa vääristävä tekijä, jotta sille voi antaa ajassa muuttumattoman, mutta vääristyneen avaruuden. Tämän hiukkasen pitää olla myös lepokoordinaatistossa, ja näistä voi seuraavaksi määritellä Komar-massan. Seuraavissa tapauksissa, missä puhutaan valosta kiertämässä aurinkoa, nämä molemmat kohdat ovat väärin valon massan määrittelylle. Valosta puhuessa tulisi sanoa, että GR:n mielestä joskus jonkun massa voi olla nollakin, ja tätä varten tehdään kokonainen rakennelma massattomien hiukkasten ratoja, jotka luodaan jo avaruuden ( aika) tasolla, kuten sitä äsken kuvailtiin.

B: "avaruus ja aika pysyvät muuttumattomina ja gravitaatio vaikuttaa fotonin aallonpituuten , nopeuteen sekä lepomassaan. Fotonin lepomassa ja nopeus on siis erilainen kaukana massiivista objekteista kuin niiden läheisyydessä."

Jos muutos on aina läsnä, se tarkoittaa, ettei systeemissä voida ymmärtää nollamassaisen objektin syntymistä gravitaatiokentässä. Pitääkö nollan arvosta tulla mahdoton alue, joita yhtälöiden pitää kiertää, vai saako sen kuitenkin joskus laskea, mitä nolla-massaiselle asialle tapahtuisi? Tarkoitan, että osaako joku jonka mielestä m on muuttuja, edes tehdä yhtälöä, joka kiertää vääriä m:n arvoja. Muilla m on yleensä vakio, joka annetaan alussa, joten kysymys on, saako sillä kokeilla laskea jotain. Jos nimittäin fotonin massa kuitenkin on nolla ilman gravitaatiota ja se liikkuu tällöin nopeudella c, joka on sama kaikkien inertiaalikoordinaatistojen mukaan, silloin suhteellisuusteoria on ainoa tapa tehdä yhtään mitään oikein tällaisessa tyhjiössä. Jos m-arvoja saa sijoitella mihin tahansa, on GR:n kannalta hyvin samantekevää, onko universumissa koskaan fotoneja ja tässä viitattuja kuilugravitaatiokenttiä yhtäaikaa. Jälkimmäisiin sijoitettuja nollia ei vain koskaan väitettäisi fotoneiksi vaan testeiksi.

https://einsteinpapers.press.princeton.edu/vol3-trans/393

Kun Einstein 1911 teki valon taittumisen auringossa, hän tarkoitti massalla samaa kuin objektin kokonaisenergia. Tämä johtui siitä, että hän oli jo alkanut pitää energiaa gravitaation lähteenä. Tässä käytettiin ideaa, että lepomassa on sama, kun kyseessä on intertia ja gravitaation vetovoima. Inertia tarkoitti kuitenkin kokonaisenergiaa eli sitä, että erikoisessa suhteellisuusteoriassa ulkopuolisen koordinaatiston mukaan energian lisääminen massalliselle hiukkaselle tekee inertiasta suuremman, ja nopeuden lisäys on energiasta riippumatta pieni, kun lähestytään luonnonvakiota c. Inertia oli siis kokonaisenergia ja saman periaatteen piti siirtyä gravitaatiomassalle. Tämä johti ideaan, että valo vaikuttaa gravitaation kanssa eikä lepomassa tarkoittanut gravitaatiota tutkittaessa paljon mitään.

Paperissa lähestytään valoa energian avulla ja ajattelemalla, miten energian pitäisi muuttua potentiaalienergiaksi, jonka arvataan olevan muiden objektien liikeyhtälöissä olevan potentiaalin muotoinen. Einstein tietää, mitä valon energia on, eli värähtelyä ja hän tekee tästä energiamuutoksesta kokonaan taajuuden punasiirtymän. Tämä muuttuu myös nopeuden muutokseksi, mutta syynä on se, että punasiirtyneen valon saapuessa auringon ulkopuolelle, siitä ei häviä yhtään aallonhuippua. Tämän takia ensin sanotaan kellon käyvän hitaasti auringossa. Valo kulkee saman matkan s, mutta auringossa c = s / a Dt, mistä tulee kaava v = s / Dt = a c, kun a on potentiaalin sisältävä kerron: a pienempi kuin 1. Einstein on siis jo esittänyt, että aika tekee temppuja gravitaation vaikutuksesta. Tässä asia käsitellään siten, että auringossa olevaa valoa katsotaan ulkopuolisesta koordinaatistosta, joka pitää muuta avaruutta litteänä. Silloin valo näyttää kulkevan identtisesti määritellyn s:n hitaammin kuin c, jos käyttää aikaa Dt, joka ulkopuolella kuluu. Myöhemmin GR:ssä s:ään tulee myös lisää matkaa, kun valon täytyy joskus pyörimisen sijaan kulkea säteensuuntaisesti Schwarzschildin-metriikassa, ja lisäksi auringon kelloissa jokainen oikean pituinen matka, joka nyt tiedetään, tapahtuu c:n nopeudella.

2

Anonyymi kirjoitti:

B:"Einsteinin GR=avaruuden vääristyminen, hiukkasen lepomassa ja valonnopeus vakioita"

Hiukkasen täytyy olla avaruuden ainoa vääristävä tekijä, jotta sille voi antaa ajassa muuttumattoman, mutta vääristyneen avaruuden. Tämän hiukkasen pitää olla myös lepokoordinaatistossa, ja näistä voi seuraavaksi määritellä Komar-massan. Seuraavissa tapauksissa, missä puhutaan valosta kiertämässä aurinkoa, nämä molemmat kohdat ovat väärin valon massan määrittelylle. Valosta puhuessa tulisi sanoa, että GR:n mielestä joskus jonkun massa voi olla nollakin, ja tätä varten tehdään kokonainen rakennelma massattomien hiukkasten ratoja, jotka luodaan jo avaruuden ( aika) tasolla, kuten sitä äsken kuvailtiin.

B: "avaruus ja aika pysyvät muuttumattomina ja gravitaatio vaikuttaa fotonin aallonpituuten , nopeuteen sekä lepomassaan. Fotonin lepomassa ja nopeus on siis erilainen kaukana massiivista objekteista kuin niiden läheisyydessä."

Jos muutos on aina läsnä, se tarkoittaa, ettei systeemissä voida ymmärtää nollamassaisen objektin syntymistä gravitaatiokentässä. Pitääkö nollan arvosta tulla mahdoton alue, joita yhtälöiden pitää kiertää, vai saako sen kuitenkin joskus laskea, mitä nolla-massaiselle asialle tapahtuisi? Tarkoitan, että osaako joku jonka mielestä m on muuttuja, edes tehdä yhtälöä, joka kiertää vääriä m:n arvoja. Muilla m on yleensä vakio, joka annetaan alussa, joten kysymys on, saako sillä kokeilla laskea jotain. Jos nimittäin fotonin massa kuitenkin on nolla ilman gravitaatiota ja se liikkuu tällöin nopeudella c, joka on sama kaikkien inertiaalikoordinaatistojen mukaan, silloin suhteellisuusteoria on ainoa tapa tehdä yhtään mitään oikein tällaisessa tyhjiössä. Jos m-arvoja saa sijoitella mihin tahansa, on GR:n kannalta hyvin samantekevää, onko universumissa koskaan fotoneja ja tässä viitattuja kuilugravitaatiokenttiä yhtäaikaa. Jälkimmäisiin sijoitettuja nollia ei vain koskaan väitettäisi fotoneiksi vaan testeiksi.

https://einsteinpapers.press.princeton.edu/vol3-trans/393

Kun Einstein 1911 teki valon taittumisen auringossa, hän tarkoitti massalla samaa kuin objektin kokonaisenergia. Tämä johtui siitä, että hän oli jo alkanut pitää energiaa gravitaation lähteenä. Tässä käytettiin ideaa, että lepomassa on sama, kun kyseessä on intertia ja gravitaation vetovoima. Inertia tarkoitti kuitenkin kokonaisenergiaa eli sitä, että erikoisessa suhteellisuusteoriassa ulkopuolisen koordinaatiston mukaan energian lisääminen massalliselle hiukkaselle tekee inertiasta suuremman, ja nopeuden lisäys on energiasta riippumatta pieni, kun lähestytään luonnonvakiota c. Inertia oli siis kokonaisenergia ja saman periaatteen piti siirtyä gravitaatiomassalle. Tämä johti ideaan, että valo vaikuttaa gravitaation kanssa eikä lepomassa tarkoittanut gravitaatiota tutkittaessa paljon mitään.

Paperissa lähestytään valoa energian avulla ja ajattelemalla, miten energian pitäisi muuttua potentiaalienergiaksi, jonka arvataan olevan muiden objektien liikeyhtälöissä olevan potentiaalin muotoinen. Einstein tietää, mitä valon energia on, eli värähtelyä ja hän tekee tästä energiamuutoksesta kokonaan taajuuden punasiirtymän. Tämä muuttuu myös nopeuden muutokseksi, mutta syynä on se, että punasiirtyneen valon saapuessa auringon ulkopuolelle, siitä ei häviä yhtään aallonhuippua. Tämän takia ensin sanotaan kellon käyvän hitaasti auringossa. Valo kulkee saman matkan s, mutta auringossa c = s / a Dt, mistä tulee kaava v = s / Dt = a c, kun a on potentiaalin sisältävä kerron: a pienempi kuin 1. Einstein on siis jo esittänyt, että aika tekee temppuja gravitaation vaikutuksesta. Tässä asia käsitellään siten, että auringossa olevaa valoa katsotaan ulkopuolisesta koordinaatistosta, joka pitää muuta avaruutta litteänä. Silloin valo näyttää kulkevan identtisesti määritellyn s:n hitaammin kuin c, jos käyttää aikaa Dt, joka ulkopuolella kuluu. Myöhemmin GR:ssä s:ään tulee myös lisää matkaa, kun valon täytyy joskus pyörimisen sijaan kulkea säteensuuntaisesti Schwarzschildin-metriikassa, ja lisäksi auringon kelloissa jokainen oikean pituinen matka, joka nyt tiedetään, tapahtuu c:n nopeudella.

2

Lue lisää

https://www.researchgate.net/publication/349642967_Albert_Einstein_and_the_Doubling_of_the_Deflection_of_Light
Sata vuotta ennen Einsteinia oli jo laskettu saman suuruinen valon taittuminen käyttämällä valosta oletusta, että se on vain hiukkanen, jonka massa putoaa kohti aurinkoa. Syntynyt liikeyhtälö on kavala, koska Newtonin kahta kaavaa käyttämällä a = F / m = G M m /m, ei tuoteta lopulta mitään, missä näkyy putoavan kappaleen massa. Vasta, kun valon keksitään olevan m=0, aletaan ajatella, että kaavoista ainakin ensimmäinen on väärin ja sitä Einstein ei ole käyttänyt, vaan korvaa sen suhteellisuusteorioihin kuuluvilla periaattelilla, missä gravitaatio muistuttaa kiihtyvää koordinaatistoa. Samoin, kun kirjoitetaan liikeyhtälöitä energian muodossa, voimat korvautuvat potentiaaleilla. Liikeyhtälöäkään ei varsinaisesti ole vaan eräänlainen erinopeuksisien aaltojen taittumislaki. Jos kappale kiihtyy saapuessaan aurinkoon, sen nopeus on auringon ympärillä suurempi kuin ennen. Tämä liikkeenmuutos on vain sama kuin suurille objekteille aina olisi. Aikoja sitten valolla ei tässä ollut mitään värähtelyä, johon energiaa olisi mennyt. Joten konsepti, että 1911 riippui värähtelyn muuttumisesta voi olla väärinkin. Sen sijaan kyseessä olisi aasinsilta, jolla päästiin fotonin rataa muuttavaan aikadilataatioon.

Einsteinin ratkaisu ei ole yhtään aiempaa tarkempi eikä ole mitenkään hyvä. Kun GR myöhemmin antaa gravitaation vaikutukset kappaleen rataan, niissäkin voidaan havaita potentiaalia muistuttava termi. Tällä potentiaalilla ei voida kuitenkaan korjata koko 1911 -esitystä vain sanomalla, että kaikki muuttuu enemmän. Kyseistä potentiaalia ei voi kirjoittaa paperissa alkuvaiheiden yhtälöiden Phi:n paikalle, koska se ei ole yksiulotteinen ja säteen suunnassa liikkuvalle objektille. Ongelma, jota auringossa yritetään ratkaista ei ole yksiulotteinen sekään, vaan valolla on toinen ulottuvuus, joka muistuttaa komeetan kiertorataa. Punasiirtymän arvo tai kellojen ajat korjautuvat GR:ssä nekin, mutta niiden tapauksessa ollaan lähempänä oikeaa, koska kellojen siirtoon riittää säteensuuntainen etäisyys auringosta, ja paperissa oleva arvo on oikean arvon sarjakehitelmän ensimmäinen osa eli se mitä sanottaisiin hyväksi approksimaatioksi lähellä Newtonin rajaa. Auringon pinta tuskin on kaukana tästä rajasta, mutta valon taittumisen käsittely pelkästään r-suuntaisena, ja oikeastaan täysin siitä saatuna ajan dilataationa, tuottaa ison virheen. Sama virhe syntyy edelleen vaikka valon sanotaan kokevan r-suuntaisen kiihtymisen kohti aurinkoa ja muuten jatkavan matkaa ensimmäiseen suuntaan, joka olisi kahden dimension käsittely Newtonin mekaniikassa.

Videossa Unzicker ei paljon avaa, miten hänen mainitsemansa muut jutut voisivat käsitellä asiaa kahdessa ulottuvuudessa. Vaikka aallonpituus muuttuu, tarkoittaako se, että kelloja rikotaan lisää, ja jos Einstein viritti kellot sen perusteella, missä aallonharjat ovat, niin hänkin on jo muuttanut aaltoja?

Tämä aallonpituuden muuttaminen mainittuna erikseen taajuuden muuttamisen kanssa on varmaan seuraus siitä, että GR:ssä aika kaareutuu ja avaruus kaareutuu myös. Taajuuteen syötetään usein aikaparametreja ja aallonpituuteen pituusparametreja, kun näitä käsitellään erikseen, mutta lopullisen taajuuden on oltava aallonnopeus per aallonpituus, jotta sillä olisi taajuuden merkitys (koskee myös muita taajuuksia kuin standardifysiikan valoa
https://en.wikipedia.org/wiki/Audio_frequency). Schwarzschildin metriikassa, jos valo on kerran kirjoitettu muodossa, jossa se värähtelee ulkopuolella olevan nopean ajan mukaan punaisesti, ei suoraan saapuvan valon voi laskea enää muuttuvan matkalla, koska aika-avaruudessa ei ole osia, jotka muuttuvat ajassa. Sellaiset muuttaisivat asioiden yhtä hetkeä varten koko avaruuteen laskettuja kokoja, jos ajan kaikissa kelloissa annettaisiin vain rullata eteenpäin. Laajenevan avaruuden punasiirtymään verrattuna
https://en.wikipedia.org/wiki/Redshift#Mathematical_derivation *
aikadilataatio g muodostaa yhden integrointirajan t0 g * L /c, missä t-aikaan siirretään toisen aallonhuipun lähetyshetki ilmaistuna hitaamman ajan ja sen sinisen valon kanssa, minkä jälkeen integroidaan vakiota. Kaikki matkalla olevat valon värit tulevat siitä, että t-aikaa muutellaan eri etäisyyksillä.

Unzickerin esittämillä asioilla ei voi päätyä välttämättä oikeaan taitekulmaan auringossa. Vaikka diassa esitetty tulos olisi oikea seuraus jostakin, jääkö mallinnus tähän? GR esittää nykyään taitekulman lisäksi, koko valon evoluution auringon ympäri, mikä esim. vastaa siihen kysymykseen, miten kauan fotonilta kestää saapua.
Ks. esim. https://www.youtube.com/watch?v=DtQptkn52Dg

3

Anonyymi kirjoitti:

https://www.researchgate.net/publication/349642967_Albert_Einstein_and_the_Doubling_of_the_Deflection_of_Light
Sata vuotta ennen Einsteinia oli jo laskettu saman suuruinen valon taittuminen käyttämällä valosta oletusta, että se on vain hiukkanen, jonka massa putoaa kohti aurinkoa. Syntynyt liikeyhtälö on kavala, koska Newtonin kahta kaavaa käyttämällä a = F / m = G M m /m, ei tuoteta lopulta mitään, missä näkyy putoavan kappaleen massa. Vasta, kun valon keksitään olevan m=0, aletaan ajatella, että kaavoista ainakin ensimmäinen on väärin ja sitä Einstein ei ole käyttänyt, vaan korvaa sen suhteellisuusteorioihin kuuluvilla periaattelilla, missä gravitaatio muistuttaa kiihtyvää koordinaatistoa. Samoin, kun kirjoitetaan liikeyhtälöitä energian muodossa, voimat korvautuvat potentiaaleilla. Liikeyhtälöäkään ei varsinaisesti ole vaan eräänlainen erinopeuksisien aaltojen taittumislaki. Jos kappale kiihtyy saapuessaan aurinkoon, sen nopeus on auringon ympärillä suurempi kuin ennen. Tämä liikkeenmuutos on vain sama kuin suurille objekteille aina olisi. Aikoja sitten valolla ei tässä ollut mitään värähtelyä, johon energiaa olisi mennyt. Joten konsepti, että 1911 riippui värähtelyn muuttumisesta voi olla väärinkin. Sen sijaan kyseessä olisi aasinsilta, jolla päästiin fotonin rataa muuttavaan aikadilataatioon.

Einsteinin ratkaisu ei ole yhtään aiempaa tarkempi eikä ole mitenkään hyvä. Kun GR myöhemmin antaa gravitaation vaikutukset kappaleen rataan, niissäkin voidaan havaita potentiaalia muistuttava termi. Tällä potentiaalilla ei voida kuitenkaan korjata koko 1911 -esitystä vain sanomalla, että kaikki muuttuu enemmän. Kyseistä potentiaalia ei voi kirjoittaa paperissa alkuvaiheiden yhtälöiden Phi:n paikalle, koska se ei ole yksiulotteinen ja säteen suunnassa liikkuvalle objektille. Ongelma, jota auringossa yritetään ratkaista ei ole yksiulotteinen sekään, vaan valolla on toinen ulottuvuus, joka muistuttaa komeetan kiertorataa. Punasiirtymän arvo tai kellojen ajat korjautuvat GR:ssä nekin, mutta niiden tapauksessa ollaan lähempänä oikeaa, koska kellojen siirtoon riittää säteensuuntainen etäisyys auringosta, ja paperissa oleva arvo on oikean arvon sarjakehitelmän ensimmäinen osa eli se mitä sanottaisiin hyväksi approksimaatioksi lähellä Newtonin rajaa. Auringon pinta tuskin on kaukana tästä rajasta, mutta valon taittumisen käsittely pelkästään r-suuntaisena, ja oikeastaan täysin siitä saatuna ajan dilataationa, tuottaa ison virheen. Sama virhe syntyy edelleen vaikka valon sanotaan kokevan r-suuntaisen kiihtymisen kohti aurinkoa ja muuten jatkavan matkaa ensimmäiseen suuntaan, joka olisi kahden dimension käsittely Newtonin mekaniikassa.

Videossa Unzicker ei paljon avaa, miten hänen mainitsemansa muut jutut voisivat käsitellä asiaa kahdessa ulottuvuudessa. Vaikka aallonpituus muuttuu, tarkoittaako se, että kelloja rikotaan lisää, ja jos Einstein viritti kellot sen perusteella, missä aallonharjat ovat, niin hänkin on jo muuttanut aaltoja?

Tämä aallonpituuden muuttaminen mainittuna erikseen taajuuden muuttamisen kanssa on varmaan seuraus siitä, että GR:ssä aika kaareutuu ja avaruus kaareutuu myös. Taajuuteen syötetään usein aikaparametreja ja aallonpituuteen pituusparametreja, kun näitä käsitellään erikseen, mutta lopullisen taajuuden on oltava aallonnopeus per aallonpituus, jotta sillä olisi taajuuden merkitys (koskee myös muita taajuuksia kuin standardifysiikan valoa
https://en.wikipedia.org/wiki/Audio_frequency). Schwarzschildin metriikassa, jos valo on kerran kirjoitettu muodossa, jossa se värähtelee ulkopuolella olevan nopean ajan mukaan punaisesti, ei suoraan saapuvan valon voi laskea enää muuttuvan matkalla, koska aika-avaruudessa ei ole osia, jotka muuttuvat ajassa. Sellaiset muuttaisivat asioiden yhtä hetkeä varten koko avaruuteen laskettuja kokoja, jos ajan kaikissa kelloissa annettaisiin vain rullata eteenpäin. Laajenevan avaruuden punasiirtymään verrattuna
https://en.wikipedia.org/wiki/Redshift#Mathematical_derivation *
aikadilataatio g muodostaa yhden integrointirajan t0 g * L /c, missä t-aikaan siirretään toisen aallonhuipun lähetyshetki ilmaistuna hitaamman ajan ja sen sinisen valon kanssa, minkä jälkeen integroidaan vakiota. Kaikki matkalla olevat valon värit tulevat siitä, että t-aikaa muutellaan eri etäisyyksillä.

Unzickerin esittämillä asioilla ei voi päätyä välttämättä oikeaan taitekulmaan auringossa. Vaikka diassa esitetty tulos olisi oikea seuraus jostakin, jääkö mallinnus tähän? GR esittää nykyään taitekulman lisäksi, koko valon evoluution auringon ympäri, mikä esim. vastaa siihen kysymykseen, miten kauan fotonilta kestää saapua.
Ks. esim. https://www.youtube.com/watch?v=DtQptkn52Dg

3

Lue lisää

B:"gravitaatio vaikuttaa fotonin aallonpituuten , nopeuteen sekä lepomassaan."

Aallonpituuden muuttumisesta ei ole LaViolettella varmaan mitään varsinaista selitystä, ja ilman GR:ää siihen pitäisi lainata energian käsitettä ja hiukkasmaista vuorovaikutusta jonkun muun energian kanssa, kuten gravitonin. Nopeuden muuttuminen kaikiken havaitsijoiden mielestä johtaa eri tuloksiin kuin GR, missä vaihtelee ainoastaan ulkopuolisten havaitsijoiden mieltämä nopeus (kun tämä tarkoittaa havaitsijaa, jonka mielestä kaikki hänestä kaukana on litteää avaruutta ja hän arvostelee objekteja sen mukaan). Menemällä itse sinne aurinkoon samalla, kun valoa tulee, näkisi välttämättä, kuka on oikeassa. Lepomassan muuttuminen kesken gravitaatiopyörähdyksen ei muuta lopputulosta mitenkään, kun kappale on kevyt verrattuna aurinkoon. Tätä varten vain joku asioita punnitseva törmäys siellä auringossa voisi panna asian merkille.

Minkä tahansa massan kasvaminen gravitaatiokentässä voi luoda silmukan, missä gravitaatiokenttä jatkaa vahvistumistaan. Niinkuin aiemmin halusitkin, mutta tässä käy niin, että valmiiksi suuret kappaleet kasvavat muita nopeammin.

Jos LaViolette halusi tehdä teorian, joka sisältää samat tapahtumat kuin GR ilmaistuna uudella mallilla, häneltä puuttuu edelleen GPS-sateliittien efektin selitys, mistä on jo mainittu yllä, ettei sitä tapahdu yhden valoefektin syntyessä. Ilman GR:ää uskottaisiin, siihen että kaikki kellot ovat synkronoituja ja näyttävät samaa aikaa ylähäällä ja alhaalla miten kauas tulevaisuuteen hyvänsä. Muuttuva fotoni voi selittää maan ihmisille, miksi takaisinyhteys sateliittiin on nopeampi kuin hän kuvitteli, ihan samoin kuin raskaaseen aurinkoon näyttää kestävän ylimääräistä aikaa lähettää edestakaista valoa. Sateliitti, jonka kello viritettäisiin nopeasti samaan aikaan ennen lähetystä, pitäisi kirjata valo saapuneeksi laskettua aikaisemmin, jos c on keskimäärin suurempi. GR:n tapauksessa tapahtuu kuitenkin niin, että sateliitin kelloa jos katsoo, se käy nopeammin ja kirjaa valon saapuneeksi isommalla ajanhetkellä. Tämä kellon edistys kumuloituu aina lisää vaikka signaaleja ei lähetellä.

4