Itsemurha kiusaamisen takia?

Olin kiusaaja koulussa. En pahinta laatua mutta kiusaaja kuitenkin. Myöhemmin olen huomannut kuinka helvetin raakile olen ihmisenä. Karman laki on toteutunut kohdallani. Olen samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Olen ulkona suunnilleen kaikesta. Työ on mutta ei mitään muuta. Seurustelut pyöreä nolla. Kuolema mielessä.

Miksi annat kiusaajille vallan elämässäsi? Aikuinen ihminen ymmärtää, että mikä on minun omaani ja mikä tulee minun ulkopuolelta. Jos tuntuu, että aina kiusataan kaikkialla, olet ehkä ymmärtänyt kiusaamisen väärin.
Vaikuttaa, että et kestä palautetta ja eri mieltä olevia ihmisiä ja koet heidät uhaksi ja kiusaamiseksi. Itsenäistymisesi on jäänyt kesken ja et tunnista omaa persoonaasi, vaan ripustaudut muihin ja sitten olet pettynyt, kun muut terveen itsetuntemuksen omaavat ihmiset eivät ole manipuloitavissa haluamallasi tavalla.

Sinulla on ihmisarvo etkä ole luuseri, vaikka kiusaaminen ja masennus saavat sinut ajattelemaan ja tuntemaan niin. Olet arvokas ihminen omana itsenäsi eikä sinun tarvitse olla yhtään enempää. Olet hyvä ihminen.

Toivottavasti löydät keinoja irroittautua masennuksestasi edes hetkeksi. Se voi viedä pitkään ja jokaisella on siihen oma tiensä ja omat asiat, jotka tuottavat parempaa mieltä. Toivon ja uskon, että sinullakin niitä on, ainakin hetkittäin. Pitkään traumatisoituneena eläneelle tie parempaankin on pitkä, mutta sen voi kulkea askel kerrallaan. Antaa itselleen aikaa ja armoa. Ansaitset elämääsi paljon rakkautta, huolenpitoa ja onnea.

No älä nyt kusipääkiusaajien takia tapa itseäsi.....Täällä on taas kommentoimassa 34 wee nainen, joka on ollu myös koulukiusattu peruskoulussa, mun kiusaajat haukku mua rumaks ja vähä-älyiseks yms. Ja sit mun oma äiti väheksy eikä ollu kovin kannustava johtuen varmaan siitä kasvatusmallista, minkä hän on ite saanu omilta vanhemmiltaan ja mulla oli tulehtuneet suhteet mun äitiin ja itsetunto ollu kans niin paska ku olla ja voi....
No vuosien myötä ja nyt mun itsetunto on hyvä enkä mä anna kenenkään narsistimulkeron lytätä sitä......... :) Mä uskoin kans mun kiusaajia, että oon ruma ja epäviehättävä, mutta nykyään hyväksyn itteäni sen näköisenä ku oon, en voi taikoa itteeni toisen näkösekskään ihmiseksi eikä voi kukaan muukaan.. Ja en jaksa enää vittu välittää....... Mä sairastuin myös masennukseen yllä-asteella ja 17-vuotiaana olin kävelemässä järveen ja tappamassa itteeni....Mikä on noissa mun kiusaajissa kaikkein ironisinta, on se, että ne kuvitteli ite olevansa niin täydellisiä ja hyvännäkösiä,
vaikka nyt jälkeenpäin ajatellen ne kundit ei ees oo mun mielestä itekään kultakimpaleita........ &DD.. Pari mun luokkalaista jätkää haukku mua vielä ylä-asteen jälkeenki, just sillon 17-vuotiaana ja mä olin just sillon ollu ekan kerran osastolla masennuksen ja itsetuhoisuuden takia...Joo, arvaa, vihaanko edelleenki niitä kusipäitä.... Tuli sellasta settiä, että mä oon niin ruma, ettei kukaan poika vois ikinä tykätä musta, vittu, miten tyhmiä ja lapsellisia ovat olleet......Kun aina on ihmisiä, joita miellyttää ja viehättää ulkonäöltään, vaikka ei nyt viehätäkkään jokaista vastaan tulevaa ihmistä..........Aloin meikata 16-17-vuotiaana ja sit rupeski ihailijoita löytymään, no mutta mun itsetunto oli edelleen paska ja sit aloin viiltelemään ja yritin itsaria pari kertaa lääkkeillä ja mun lähiomaiset oli musta huolissaan jatkuvasti.......
Asuin 18-vuotiaasta asti omillani, mutta mitä mä inhoon mun lähiomaisissa, oli silti se ihme pikkupentuna kohtelua ja holhoamista, vaikka 18-vuotias ja ns. parikymppinen ei kyllä ole mikään pikkupentu enää
20-vuotiaana otin 50 tablettia veren kiertolääkettä ja sit osastolla mulla aloitettiin Seroquel-lääkitys pienellä annoksella hillitsemään mun impulsiivistä itsetuhoista käytöstä ja ku mulla todettiin psykoottinen masennus, ku yritin itsaria.......... Olin myös aggressiivinen mun lähiomaisia kohtaan ja sen takia ovat nykyäänkin olleet varpaillaan mun kanssa........ Olin 20-21-vuotiaana varsinainen ongelmanuori, asuin tukiasunnossa, missä uhkasin vetää sen työntekijää turpaan, jos ei lakkaa paapomasta muita siellä olevia nuoria iha ku jotai pikkulasta, mikä on mun mielestä ihan ällöttävä ja sairasta, jos ei tarvii nuorena aikuisena sellasta paapomista......... Yllytin edellisen tuetun asumismuodon täysikäisiä kavereitani rikkomaan niille ohjaajien asettamia kieltoja ja ns. kotiintuloaikoja ja lähetin sen asuntolan työntekijälle tekstiviestin "Vittu me ollaan täysikäisiä ja tehdään, mitä halutaan" ja bang, sain sinne porttikiellon vähäks aikaa.....Edellisessä tuetussa asumispaikassa sanoivat soittavansa seuraavan kerran vartijat paikalle, jos uhkailen vielä työntekijöitä lyömisellä.......... Sit lääkäri katto, että Seroquel-lääkitys on siitä hyvä, että se poistaa mun aggressiivista äkkiottoisuutta jne.
No viiltelin myös siellä tuetussa ja joo, ekan kerran oli myös ambulanssi ja poliisit yhesti paikalla, ku päätin jälleen kerran tappaa itteni lääkkeillä.........
Kaikki tuo paska vaan niitten kusipääkiusaajien ja huonon itsetunnon takia - kannattiko........? Ei todellakaan.......... 🙂🙂
Jos kiusaajien takia päättää oman elämänsä, he voittavat sillon.......... Joo, oon saanu tehhä hitonmoisen työn oman itsetunnon kasvattamisen kanssa ja sen takia oon meinannut vieläkin päättää elämäni, mutta sit, ku miettii, ni miks mun pitäis tuntea huonoa itsetuntoa? Oon sellanen ku oon ja pelaan niillä korteilla, mitkä oon saanu enkä voi itelleni mitään, oon syntyny erityislapsena, mulla todettiin lapsena dysfasia ja pieni 1-2 vuoden kehityksen viivästymä, en hahmota kaikkia käytännön asioita, minkä takia kävin peruskoulun dysfasialuokalla ja mua kiusattiin sen takia, siis en ymmärrä, mitä täydellisyyden perikuvia ne mun luokkalaiset kiusaajat luuli olevansa.........?!!!! Sit oon syntyny perheeseen, jossa mun isällä on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja oon nähny perheväkivaltaa sen takia 2-vuotiaasta asti ja joo, saanu pelätä välillä, että jompikumpi mun vanhemmista ei mee ja tapa itteään - musta kehittyi paljon täynnä patoutunutta vihaa oleva nuori nainen, joka inhoaa miehiä - kusipäämiehiä ja väkivaltaisia miehiä yli kaiken ja sit haastoin riitaa miesten kanssa netissä, uhkasin vetää yhtä miestä turpaan, no mitäs tulee hyppimään silmille ja provosoimaan ihmistä, jolla on patoutunutta vihaa, sit yhtä jätkää uhkasin tappamisella, ku puolustin mun kaveria, jota se nimitteli ja joka oli vielä sen tyttöystävä......Purin siis mun patoutunutta vihaa näin ja sit viiltelemällä itteeni....

Hei,

Itsetuhoisista ajatuksista kannattaisi keskustella myös ammattilaisen kanssa. On olemassa monenlaisia auttavia tahoja, joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä. Näistä palveluista voi halutessaan saada tukea ja vinkkejä myös muuhun avun hakemiseen.

- Tukinet.net - Tukipisteesti netissä https://tukinet.net/

Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy mm. Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/

Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Esimerkiksi joka viikko maanantaista torstaihin klo 15-19 on Solmussa-chat päivystys, jossa voi jutella kahden kesken päivystäjän kanssa. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.

- Valtakunnallinen kriisipuhelin

Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.

- Kriisikeskukset

Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Osassa yksiköistä myös etävastaanotto on mahdollinen. Yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/

Ysätävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata

Et ole todellakaan yksin tämän tuntemuksen kanssa. Itse kanssa 30v mies ja päädyin itsekin aikoinaan samankaltaiseen tilanteeseen, jossa elämä oli tullut päätepisteeseen ja täytyi tehdä valinta elämän jatkamisen ja päättämisen välillä. Kirjaimellisesti pidellen veistä kurkulla, Tulin kuitenkin loppujen lopuksi sellaiseen tulokseen. Että kenties jonain päivänä kaukana tulevaisuudessa jopa tästä, minulle melko merkityksettömästä ruhosta ja sen sisältämistä tiedoista ja taidoista, saattaa olla jollekin toiselle ihmiselle iloa.

Tämä pienen pieni toivonkipinä ei ehkä ole paljoa, mutta se oli aikoinaan riittävä syy jatkaa elämistä. Valitettavasti en voi sanoa asioiden vieläkään kääntyneen parempaan suuntaan, mutta uskon vakaasti oikeiden olosuhteiden tarjoavan ratkaisun. En pelkästään omaan ongelmaani, vaan myös muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien ongelmaan.

Mitä taas kiusaamiseen tulee. Asiaa voidaan lähestyä muutamasta näkökulmasta. Haluaisin uskoa että sinua nuorena kiusanneet henkilöt ovat sittemmin "aikuistuneet" ja alkaneet katumaan tekojaan. Todennäköisintä kuitenkin on, etteivät he välttämättä edes mieti/muista koko asiaa enää. Heillä kun ei ole kiusaamisen jäljiltä jääneitä mentaaleja arpia muistuttamassa liki päivittäin näistä huonoista kokemuksista. Ja toisaalta, jos kiusaajat ovat todellakin niin pahantahtoisia ihmisiä että edelleen nauttivat sinun elämäsi raiteilta laittamisen edesauttamisesta, niin silloin heidän reaktionsa itsemurhaan saattaisi olla jopa huvittunut.

Saavuttaisiko itsemurhan kautta siis minkäänlaista hyötyä? Minusta ei. Koska jokainen ihminen on arvokas omalla tavallaan, vaikka tätä arvoa ei itse välttämättä näekään itsetunnon ollessa pohjamudissa. Se ei ole todellakaan sinun vikasi, että tämä ympäröivä "yhteiskunta" on liian vähäjärkinen ymmärtääkseen sinun arvosi ihmisenä. Päinvastoin, on tämän yhteiskunnan suuri häpeä ettei se ole kyennyt tarjoamaan otollisia olosuhteita, jotta myös sinä yksilönä voit saavuttaa täyden tasa-arvoisen ihmisyytesi.

Kyllä. Minua kiusattiin ikäväli 7-15 v. Väkivaltaa, eli lyöntejä ja fairya silmiin niin että näkö heikkeni. Henkistä kiusaamista myös, uhkailua. Pelkäsin aina kulkea ulkona ja koulun pihalla. Minusta tuli ihmisvihaaja ja alkoholisti. En luota pätkääkään uusiin ihmisiin enkä työyhteisöönkään. Edelleen on alemmuudentunne ja toisaalta agressiivisuus. Meinannut usein tappaa itseni.