Kun olin 11-12v, tein paljon virheitä. Puhuin muista seläntakana pahaa, olin epäluotettava, seurustelin useiden kanssa jne. Sitten mua alettiin kiusaamaan, oli päivittäistä h*uoraksi haukkumista ja kerran mua on myös lyöty niin että muut nauroi ja taputti ympärillä, pää uhattu työntää vessanpönttöön. Sitten menetin kaiken, terveydestä lähtien. Lapsuudenperhe oli sellainen että äiti huusi usein yöllä hullu kun on, isä joi joka ilta olutta ja kiusasi välillä henkisesti äitiä, äiti hajotti raivareissaan välillä kotia ja mulla ei ollut mitään rajoja.
Onko kyseessä karma?
Anonyymi
10144
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En kyllä satusetä pidä yhtään uskottavana tällaista, että 11-12 vuotias seurustelisi useampien kanssa enkä muutenkaan ymmärrä kieroa ja sairasta tapaasi kirjoitella muka toisten ihmisten tarinaa. Olen varmaan hirveä ihminen itseäni täynnä kun puutun tällaiseen
No siinäpähän et pidä uskottavana, mutta näin tapahtui minun kohdalla. Seurustelin ikäisteni poikien kanssa jos sitä voi edes seurusteluksi kutsua kun viikon mittaisia juttuja ja sitten vaihdoin jo toiseen henkilöön, kyllästyin nopeasti ja en ollut vielä ymmärtänyt mitä oikea rakkaus on. Tämä tapahtui vuosina 2006-2007 ja nykyään olen 26v. Ollut sosiaalisesta elämästä ulkona jo kohta 12 vuoden ajan, ei siis ystäviä oikeassa elämässä. Kiusaamisen ja terveyden menettämisen takia eristäydyin. Kyllä, näin surkeasti voi käydä jollekkin. Olen kohta 27v.
Joopa joo, mutta siis mikä tuossa epäuskottavassa naisvihamielisessä tarinassasi liittyi karmaan?
EN vihaa naisia, koska itsekkin olen nainen! Mutta en vaan voi käsittää terveellä järjellä vastoinkäymisten määrää jota mulla on ollut elämässäni. Miksi en saa olla onnellinen, miksen saa elää aivan tavallista elämää? Kun en haaveile mistään lottovoitosta, vaan esim perhe-elämästä. En tiedä kuinka moni seuraa Tuksun elämää, mutta aina kun hän töppäilee niin hänelle huudetaan että nyt on karma rangaissut eukkoa oikeen kovalla kädellä ja kun itsekkin tein virheitä ja sen jälkeen alkoi vuosien syöksykierre niin mietin että onko minun kohdalla kyse myös karmasta :( joskus ovat ihmiset sanoneet oikein ikävästi että olen kuin Tuksu kun en pystynyt kotini siisteydestä ja omasta hygieniasta pitämään huolta. Kehtaavat verrata mua ihmiseen jolla on tuomio useammasta väkivalta rikoksesta, jopa eläimiään kohdellut huonosti! Mulla ei oo tuomioita mistään.
No jaa. Karmaksi voisi laskea sen, että olit vmäinen 11-12v ja karma antoi takaisin heti sen jälkeen, kun sinua kiusattiin. Mutta antamallasi kuvauksella karma loppuu siihen.
Toisaalla sanoit:
"Kiusaamisen ja terveyden menettämisen takia eristäydyin"
Niin tuo on sitten jo ihan oma valintasi, tuo eristäytyminen, sillä ei ole mitään tekemistä karman kanssa. Ja kun eristäydyt, et elä tavanomaista elämää, sitä jota haikailet, etkä oikein voi kohdata ihmisiä joista joku voisi sinuun rakastua, et saa siis suhdetta etkä perhettä, et mainitsemaasi normaalia elämää.
Mun on hyvin vaikea uskoa että kukaan voisi minua edes oikeasti rakastaa. Kun kiusaaminen alkoi herkimmässä iässä ja pojat kohteli kuin ruttoa ja häpes olla mun kanssa sen jälkeen kun mulla oli huono maine vaikka en ollut vielä edes seksiä harrastanut ja niin häpes kyllä kaikki muutkin... Niin miten mulla ois voinut rakentua terve kuva seurustelun ja ihmissuhteiden suhteen ylipäätään kerta elämä pettänyt monta kertaa? Esimerkiksi siinäkin kun mua lyötiin niin miks kaikki nauroi ringissä ympärillä, miks kukaan ei puutu ja kiellä lyömästä, miksi mua ilkuttiin silloinkin kun menin portaiden alle itkemään, miks ihmiset ei osaa tai halua vetää mihinkään rajoja!?
Vielä vaikeampi sun voi olla uskoa sitä, että voit ihan itse valita miten elämääsi elät. Elettyä elämääsi et voi enää muuttaa, se mikä on vielä elämättä, on pitkälti sinun vallassasi valita millainen se on.
Voit valita, kuten olet valinnutkin, katkeroitua, tuntea mitättömyyttä, uhriutua ja vetäytyä omiin oloihisi turvaan muilta ihmisiltä ja heidän pahuudeltaan, turvaan maailmalta. Tai voit valita, että se mitä tapahtui menneisyydessä jää myös menneisyyteen ja tulevaisuus on toisenlainen, sellainen jonka muotoilemisessa sinulla on suurin valta.
Joo, voi olla vaikea uskoa, mutta mä tiedän todella hyvin mistä puhun. Kysymys on vain pienistä valinnoista, vain todella pienistä valinnoista, mutta sellaisista joilla on valtava vaikutus.
Totta, yritän kyllä vielä kuntouttaa itseäni jotta pääsisin normaaliin elämään takaisin kiinni :) kun mietin nuita tekoja joita tein niin monen voi olla vaikea uskoa että aivan rehellisesti sanottuna, minä en ole paha ihminen pohjimmiltaan! Mutta kun tuntuu että se mitä olen pohjimmiltani, ei merkinnyt mitään niille ihmisille keitä satutin ja en tiedä osasivatko he edes vaistota mitä olen pohjimmiltani. Moni on sanonut kyllä söpöksi, joten ei kai minusta hirveän pahaa vaikutelmaa voi tulla.. Anyway, halusin kuulua "kovis" porukkaan jossa ystäväni oli minua 1-2 vuotta vanhempia, he olivat jo ylä-asteella, joivat ja polttivat. Niin ajattelin että mun täytyy yrittää olla kova ja cool kanssa jollain tavalla niin päädyin sitten juoruilemaan ja puhumaan muista seläntakana ja kun halusin oikeasti ilostuttaa ihmisiä niin lainasin heille paljon rahaa, sitten siitäkin alkoi liikkumaan juttuja että Juulia koittaa ostaa ystäviä! Mikä ei ikinä ollut tarkoitukseni ja sanoin myös, että olisin tuolle Mirolle paljon parempi tyttöystävä kuin Peppi. Peppi oli tuolloin yksi parhaistaystävistäni ja kun hän sai kuulla asiasta niin raivostui ja siitä alkoi sitten h*uoran maine ja rankan tason kiduttaminen... Ajattele, en edes ikinä maannut tuon Miron kanssa tai suudellut tai kertonut edes tunteistani! Mitä niin pahaa tein että ansaitsin vuosien kiduttamisen ja kroonisen sairastumisen? Oikeasti. Ja nyt jälkikäteen kun mietin niin paljon parempi tyttöystävä olisinkin ollut Mirolle kuin Peppi ja heillä tuli myöhemmin ero ihan muista syistä, ei liittynyt mitenkään minuun. Kerran yks yhteinen ystävä vietti Pepin kanssa aikaa niin Pepillä ei ollut illan aikana muuta tekemistä kuin haukkua minua ja huolehtia siitä että onko hänellä lihava p*erse. Huh, kyllä täytyy ihmisen vihata paljon ja ylä-asteelle mennessä olin muuttanut käytöstäni jo parempaan suuntaan, pukeuduin ja meikkasin siistimmin, olin luotettavampi, en seurustellut enää useiden kanssa ja olin muutenkin ottanut opiksi että varatuista pojista kannattaa pysyä erossa. Niin jos mietitään karman määritelmää, niin miksi karma jatkoi silti mun kiduttamista? Eikö se riitä että ottaa opiksi ja kasvaa paremmaksi ihmiseksi? Eikö se ole ylä-aste ikäiselle lapselle pikkuisen liikaa että kidutetaan niin kauan että sairastuu kroonisesti?
No kuten totesin aiemmin, niin karman osuus on kyllä loppunut aikoja sitten. Muu kärsimys on muista syistä johtuvaa, jos pitää näillä kirjoituksin arvella, niin osin katkerista ajatuksista ja vihasta johtuvaa. Mutta kun sanoja vaihdettu vain joitain satoja, niin paha sanoa mitään.
Mun mielestä edelleen parasta mitä voit tehdä, on se, että jätät menneet taaksesi, hyväksyt että asiat menivät kuten menivät, mutta ne ovat nyt menneisyyttä ja tulevaisuus on sinun vallassasi.
Mitä tarkoitat karmalla kohdallasi? En oikein ymmärtänyt pointtiasi.