projektiksi vaimon ja lasten hankinta, vai onko liian raskas urakka?
Kannattaako ottaa
Anonyymi
38106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Riippuu resursseista. Onko hyvät isovanhemmat, rahaa, emootiota, aikaa......
Lapsia ei missään nimessä, ja naimisiinkin vain jos molemmilla sama varallisuustaso. Muuten voi olla gold diggereitä puolin ja toisin.
Ei kannata. Vapautesi on mennyttä etkä voi lähteä baariit tai laivalle kavereiden kanssa.
Mitä yksinäinen mies akalla tekee, kun ei muutakaan perhettä ole?
Näin juuri, erittäin hyvin sanottu siellä takana.
Kakarat on kiittämättömiä ja eukosta tulee vanhetessaan ilkeä.
Jälkeenpäin ajateltuna asia on juuri näin. Tällä järjellä varustettuna en olisi mennyt naimisiin enkä tehnyt lapsia.
Jos haluat maksella elatusmaksuja etkä suuresti pahastu erosta niin mikä ettei.
Avioehto on pakollinen juttu.
Nimittäin ero on päivänselvä asia nykyään, naiset ei kauaa samaa miestä katsele kun alkaa tehdä mieli saada maistaa jo uutta miestä.
Uskon, että kannattaa, eikä se ole pelkästään uskon asia. Tutkimusten mukaan parisuhteella on isoja positiivisia vaikutuksia miehen terveyteen.
Jos teet siitä projektin, niin kannattaa kuitenkin miettiä projektin tavoitteet ja siihen laitettavat resurssit kunnolla.
Seksillä on positiivisia vaikutuksia, ei sen vuoksi tarvitse avioon mennä.
Jos seksin positiiviset vaikutukset riittää, niin ei sitten, mutta parisuhteella on paljon muitakin positiivisia vaikutuksia.
Kuten+yli+50%+avioliitoista+päätyy+eroon+ja+siihen+muut+eroamiset+päälle.
Se ei silti poista sitä faktaa, että miehet elävät parisuhteissa pidempään ja terveempinä.
Kannattaa. Mäkin tekisin jos oisin nuorempi. Mutta nyt viiskymppiset lähestyy. Ja joutuu käyttään silmälaseja, ettei pysty harrastaa seksiä.
Vain jos siihen kykenee tosissaan sitoutumaan vähintään sen 18 vuotta. Pilanpäin ei kannata lähteä kotileikkiin.
Ei mulla ole niin paljon aikaa!
Sitten ei kannata, ei ainakaan lapsia tehdä. Niistä kun täytyy kantaa vastuu, jos kerran ne maailmaan hässiikin.
On se sille naiselle ja lapselle, unoha koko homma
Joo, unohdin jo. Kaikille parempi niin.
Mies jutteli porukassa. Ottaisin vaimon joka perustaisi kanssani perheen. Satsaisin siihen paljon. Minä ilmoittauduin, siitä tuli liitto, josta suurin osa hyvää mutta myös ongelmia juuri sen vuoksi että hän ei rakastanut minua vaan teki velvollisuudesta. Mutta teki ja luultavasti sai minkä halusi. Hyvät hänelle.
Ja minun tunteilleni kävi laulun sanoin, hän tarjosi vai salmiakkia, minä panin peliin koko elämän. Jonkin verran kärsin rakkaudettomuudesta mutta selvisin molempien paljon satsaaman "osakeyhtiömme" ja hyvän taloudellisen tilanteemme turvin, hyvä että rupesin, uudestaan lähtisin.
Niin että sinuna miettisin miten paljon se perhe merkitsee. Ongelmitta se ei suju vaikka olisi miten täydellinen ihminen tai rakastaisi kuinka paljon. Kovin itsekkäille ihmisille perhe ei sovi lainkaan, siinä joutuu aina luopumaan jostain omastaan toisten hyväksi - enemmän tai vähemmän.
Mutta eiks ole hyvä, että joutuu luopumaan. Näin perheettömänä tuntuu jotenkin tyhjältä. Viime vuonna näin hienon bemarin ja aattelin että tollasen haluaisin. Ja sitten menin kauppaan ja ostin. Mutta entä sitten. Ei se enää miltään tunnu. Lapset kuitenkin kasvaa ja kehittyy koko ajan. Ei siitä loppujen lopuksi mitään saa jos ostelee kaikkee ylimääräistä. Asuntojakin on mulla kaksi. Ja sitäkin ihmettelen, että minkä ihmeen takia. Hyvän asian puolesta on valmis luopumaan aika monestakin asiasta.
Eron jälkeen voi käydä niin ettei ex-vaimosi anna sun tavata lapsiasi mutta omaisuutesi kuitenkin vie.
Kenenkään ei pitäisi kuvitella suhteen kestävän loppuiän koska niin ei enää tule tapahtumaan.
Isällä on tapaamisoikeus lakiin perustuen, ei äiti voi tapaamista estää laillisesti. Tosin isän pitää vaatia oikeuden toteutumista eikä vain sanoa että kaikki on ok.
Lapsi on parasta mitä voi elämässä tehdä. Olen tehnyt lapsen. Monet kaverini on tehneet lapsia.
Oikeastaan kun mietin itse nyt, niin voin sanoa, ettei kannata.
Tuollaisia päätöksiä ei voi tehdä järjellä miettien, vaan ne perustuu tunteisiin, kuten auton, talon tai vaikka television osto.
Jos taas sijoittaa vaikka asuntoihin tms. silloin niihin ei kannata tunnesidettä rakentaa.
Mutta omiin lapsiin tunnesiteen rakentamista ei edes kysytä. Kirjoitat oman sielusi velkakirjapaperin sillä hetkellä kun ensimmäinen parkaisu kuuluu synnytyksen jälkeen.
Itse olen sieluni kaupannut kahdelle ihmiselle ja en kadu, mutta tiedän, ettei katuminenkaan auttaisi, jos jostain syystä jompikumpi lapsista koittaa repiä sielunkin irti ruumiistani. Nimeni on sopparissa omalla verellä kirjoitettuna.
Helpottaako päätöksentekoon?
Hmm...ja kun kuolet jää ne asunnot ja muut jutut ihan toiseen arvoonsa ja ainut asia joka on oikeasti tärkeä on se että sinä jatkat kulkua maan päällä toisessa muodossa, osana heitä.
Mietit tosi oudon itsekkäästi, minä ja maailma on kaikki mitä näet ympärillä? Kaikki olisi vain sinusta riippuvaisia, ainakin ne joille merkitset jotain....hmm, ei se noin mene. Me kaikki olemme tosi pieniä ihmisiä joilla ei ole merkitystä mutta merkitys on suuri isänä ja äitinä. Muut roolit ovat lähinnä "paskan mättöä" ennen kuolemaa. Muista se, arvosta isyyttäsi ja lapsiasi vaikket aina kaikkeen voisi vaikuttaa. Lapset ovat siitä hauskoja että saat aina sen mitä itse ansaitset. Joskus näkemys voi olla toisistaan hyvin eroava ja se ei ole usein lasten syy...
AV
No sinulla on joku vakaumus tuossa isyydessä ja vanhemmuudessa.. näet sen niin vimmaisena...
Ihan samaa "paskanmättöä" tää eläminen on, oletpa isä tai et...
Lapset on ihmisiä, jotka ei ole halunneet tänne syntyä, he on synnytetty ja sillä siisti. Ja jos ei ymmärrä vastuutaan siitä vanhempana, niin minkäs sillekään tekee? 🤷♂️
Mutta jos vanhemmuudesta lähtee etsimään elämäänsä jotain sisältöä ja tarkoitusta, minusta tunkaisee kätensä kyllä raikkaasti paskaan kyynärpäitä myöten.
Lapset kyllä opettaa elämää, sitä en kiellä... mutta harva sitäkään tajuaa..
Hmm..mielestäni olet juurikin itsekäs itseensä keskittynyt tyyppi joka iloitsee perinnöistään mutta ei ymmärrä elämää kovinkaan paljon. Ihmiset ovat tärkeitä, et itse koska ammennat voimaa elämääsi ihmisten kautta. Mutta voihan sitä aina pakittaa perintömökille miettimään syntyjä syviä ja ajattelemaan miten onnekas olisi...
AV
Jokainen kuvittelee toisesta mitä tykkää.
Minusta vaan lapsia jos miettii tekevänsä ja suunnittelee, että onko se järkevää, kannattavaa, niin vastaus on ei. Ei ole järkeä, eikä kannattavaa.
Tietysti ei ole rahallisesti kannattavaa mutta elämässä on muitakin arvoja mitä raha ja itsekkyys.
Jokainen meistä tuntee olevansa se tärkein, olen ohittanut jo tuon määritelmän. Avannut asiaa kannalta mitä Ukkisi olisi nyt asiasta mieltä:)
Toki elämäsi on omasi mutta kyllä, minulle lapset ovat aina ykkösiä ja ohittavat omat halut ja kuvitelmat haaveineen mennen tullen. He ovat minun joten yritän olla sen arvoinen jotta he voisivat edes vähän ajatella isän olevan edes se hyvä tyyppi.
Mitä minä tarvitsen elämääni? Hitto, olen nähnyt jo kaiken mahdollisen (tai ainakin luulen niin). On aika muiden nauttia elämästään ja minä tunnen olevani se joka sen mahdollistaa.
Tosin minulla ei ole mökkiä tai paljon muutakaan:)
AV
Niin, sinä olet tuota mieltä. Ole vaan.
Kyllä minullekin lapseni ovat tärkeitä ja heille minä oon jo sieluni myynytkin aikoinaan, en minä tätä mihinkään vaihtaiskaan enää.
Mutta enpähän miettinytkään kannattavuuksia ja järkevyyksiä jolloinkin, tuntui vaan siltä, että näin teen...
Mutta ei tätä voi markkinoida järkeväksi ja etenkään kannattavaksi minusta.
Saanko kysyä mitä elämältäsi haluat, jotain sellaista jota et olisi vielä saanut:)
AV
Saathan sinä, mutta enpä osaa vastata mitään.
Mä oon lopettanut erityisemmän halujen miettimisen, koska se on turhaa. Koska oikeestaan se olis vaan haaveilua.
Päähän pätkähtää kyllä silloin tällöin vaikka mitä haluja, mutta sitten vaan toteutan niitä, jos on edellytyksiä. Useimmiten ne on niin pieniä juttuja, ettei ole hirveän ongelmallisia saavuttaa.
kyllä vasrms saa jo uli 10eur ssumistkek jos lalapsi on yli kaksikymmentäkin...
Itdseäni ärsytttää kun on tiedetty pedoiili-mies ja sitten sen tyttö ylioppllilaaksi, mitäteet= ostatko lahjan vai mitä...
Rankkaa tulee olemaan ellet omistaudu sata viiskymmentä perheellesi ja unohdat muut.
20.05.2022 11:18, en tarkoittanut bemarista tai asunnosta luopumista. Omasta ajasta luopumista, lapsen asettamisesta itsensä edelle, lapsen huomioon ottamista lähes koko ajan pitkälle tulevaisuuteen. Riittävän hyvänä vanhempana ja kumppanina olemista, että perhe pysyy koossa ja lapsen on siinä hyvä kasvaa. Se kumppanikin on tasapuolen nimissä asetettava ajoittain itsenä edelle.
Toiselle se on itsestäänselvyys eikä aiheuta en kummempaa riesaa työteliäisyydestä huolimatta eikä tunnu uhraukselta. Itsekkäämmälle se on riesa ja aiheuttaa ahdistusta ja tyytymättömyyttä. Minä tunnen molempia sortteja, enkä tuomitse ketään. Ei itsekäs ole sen huonompi ihminen, on vain toisenlainen, onneksi voi valita, rupeaako perheelliseksi.
No ei ole. Hommaan menee vain viisi minuuttia pesu.
Ei kannata, jos projektina pitää. Kannattaa elellä oman näköistä elämää. Parisuhteissa toki mahdollisuus saada mätä omena kasvaa vanhemmiten. Kun erehdyt vielä lisääntymään hankalan akan kanssa, sitten on piru merrassa. Parempi olla yksinäinen ätmi.