Eikö olekin niin, että toista ihmistä ei voi muuttaa ja jos jotkut asiat ärsyttävät liikaa, on kummallekin parempi jatkaa omaa tietään?
Tai mitä suostuisit itse muuttamaan toisen mieliksi?
Jättäisitkö pois tupakan, kaljan, karseat vaatteet, kävisitkö useammin pesulla ja huolehtisit paremmin hygieniastasi?
Tai mitä suostuisit itse muuttamaan toisen mieliksi?
Jättäisitkö pois tupakan, kaljan, karseat vaatteet, kävisitkö useammin pesulla ja huolehtisit paremmin hygieniastasi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
En mutu edes ystävieni takia heidän mieleiseksi,en suvun takia heidän mieliksi!,Saatika suhtessa toisen mieliksi.Kaikki me olemme yksilöitä ja erinlaisia vaikka olisimme rakastuneita.Mutta ei keneläkään oikeustoista muta oman tahdon mukaisseksi.
Ei ole mitään kiinnostusta tutustua uusiin ihmisiin, koska en jaksa sopeutua yhdenkään minulle tuntemattoman ihmisen tapaan elää ja olla. Näin olen ajatellut jo yli kymmenen vuotta. Tykkään tutuista ihmisistä ja heidän kanssaan halua aikaani viettää mahdollisimman paljon.
Tossahan on muuttumistoiveena elintavat, ei luonne/käytös/ulkonäkö.
Jos toinen on sen arvoinen, voi kai sitä vastaan tulla jonkun verran.
Ei voi. Kahta ihmistä olen tapaillut muutama vuosi sitten, jotka aluksi vaikuttivat ihan mukavilta ja huomasin kyllästyväni nopeasti heihin ja heihin tutustumiseen. Lemppasin molemmat ja päätin, etten enää halua tutustua yhteenkään uuteen ihmiseen. Erityispiirteisyyteni on vahvistunut rankkojen kokemusten ja ehkä myös ikään liittyen ja se vaikuttaa niin, että haluan olla tekemisissä vain minulle jo hyvin tuttujen ihmisten kanssa.
Miten voit toivoa parisuhdetta jos on tekemisissä vain aiemmin tuttujen kanssa?
Ei mulla ainakaan ole niin isoa tuttavapiiriä.
No jaa, paras ohje parisuhteeseen on, tee se, mitä haluaisit itsellesikin tehtävän eli kohtele toista, niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan
Minun mielestäni on ihan ok muuttua toisen toiveesta sen verran kun itselle sopii. On vaikeaa löytää itselle täydellisen sopivaa, koko elämäsi voit siihen käyttää. Ja meitä on erilaisia, toiset sietävät enemmän, toiset ärsyyntyvät helpommin. Mielestäni tuollainen "Toista ei voi muuttaa" -ajatuksen toitottaminen on jäykkää, eikä se sovi kaikille ja kaikkiin tilanteisiin. Sellainen sopivanlainen molemminpuolinen joustavuus olisi hyvä.
Tekisin mainitsemasi asiat jo ihan itseni vuoksi, mutta miksen myös kumppanin ehdottamana.
Muutos vai mukautuminen?
Parin vuoden seurusteluvaiheen aikana kävi selväksi, että minun ja tulevan vaimoni arkielämän perusarvot ja asenteet ovat aidosti saman suuntaiset. Emme tietoisesti analysoineet niitä vaan ne ilmenivät normaalin keskustelun yhteydessä jopa lasten kasvatusperiaatteita myöten.
Aviossa ollessa kävi myös selväksi, että meillä olivat eri asiat "tärkeitä".
Vaimon tärkeät eivät olleet sitä minulle ja myös päin vastoin.
Totuuden nimessä on sanottava, että vaimoni on minua joustavampi.
53:n aviovuoden aikana ei ole ollut yhtään todellista riitaa kriisistä puhumattakaan.
Ikääntymisen vaikutusta lukuun ottamatta emme ole tainneet muuttua. Siis toisen miellyttämisen tai paineen vuoksi ei ole ollut tarvetta.
Sepä se, että mistä sitten kaikkien ihmisten joukosta löydät juuri sen sinulle sopivan kumppanin. Melkoista sattumaa kohdata sellainen
Niin se käytännössä menee, että toista ei pysty muuttamaan, vaikka kuinka yrittäisi. Toki on mahdollista, että ihminen muuttuu, mutta vain omasta halustaan/tarpeestaan muuttua. Muuttoksen varaan ei todellakaan kannata laskea. Eli jos jokin asia on aidosti todella tärkeä niin parempi häipyä ajoissa kuin odotella muutosta.
En mä muuttaisi mitään toisen ihmisen vaatimusten takia, vaikka enkin monta asiaa itsessäni elämäni aikana muuttanut. Tai ainakin olen korjannut montaa asiaa parempaan suuntaan. Noita mainitsemiasi mun on vaikea muuttaa. En ole koskaan polttanut, en juo kaljaa (ja tosi harvoin muutakaan alkoholia), vaatteeni ovat ok (vaikkakin tuo on tietysti makuasia), käyn pesulla ja huolehdin hygieniastani.