Sulautuva rakkaus

Aleksis Kivi eli Alexis Stenvall ymmärsi asian, josta tällä palstalla ei juuri puhuta, rakkauden niin suuren määrän, että tuntee sulautuvansa seksissä täydellisesti yhteen toisen kanssa.

Vain yhden olen täällä havainnut käyttävän sanoja, jotka kertovat tästä tuntemuksesta, mutta tuntemus onkin niin sanoin ilmaisematon, että se on sanojen lisäksi täytynyt kokea itse. Joka sen kokee, ymmärtää sanatkin, mutta joka ei koe, sille sanat ovat hepreaa, merkityksetön sanapötky.

Kiven näytelmässä Nummisuutarit Esko iloitsi jo etukäteen, että sitten on vain yksi Eskokreeta. Ehkä nykyisin sanoisimme Kreetaesko. Kertoo, että Kivi oli tajunnut seksin syvimmän muodon, rakkaudellisen seksin kylmän vaihtokaupan sijaan.

Koulussa luimme Seitsemää veljestä, joka ei minulle todellakaan auennut, eikä aukea edelleenkään. mutta Kiven rakkauslyriikka on toista maata. Seuraavaa ei saa lukea hutaisemalla. Siihen on paneuduttava:

ALEKSIS KIVI: SUNNUNTAI

Mä muistan sen lempeän laakson, / ainiaan muistan sen,
miss’ istuin ma neitoni kanssa, / hellästi syleillen;
ja kiirehti kesänen päivä, / sunnuntaipäivä tyyni.

Me varjossa valkean tuomen / istuimme ruohistoss’
ja allamme kimmelsi järvi / paisteessa auringon
ja loiskelit Ahtolan immet / kultasell’ santarannall’.

Sen toisella rannalla seisoi / temppeli korkea,
siell’ kuulimme virsien veisun / ihanast’ huokaavan
ja viimein, kuin jumalten maasta, / temppelin kello pauhas.

Ja katselin kaukasta vuorta / ylhäällä pohjosess’
kuin ihmeellist’ Onnelan maata. / - Unien kangastus!
Kosk’ impeni sylissäin istui / temppelin kellon pauhuss’.

Mut vait oli impeni kaino, / katsahtain korkuuteen
ja poskellans kyynele kiilsi / helmenä kirkkaana.
Mun käteni ihanast’ eksyi / kiharains mustaan yöhön.

Niin vietimme lempeäss’ laaksoss’ / päivämme autuaan;
Me varjossa valkean tuomen / istuimme ruohistoss’,
ja läheni kesänen ehtoo, / sunnuntai-ehtoo tyyni.

x x x x

Kiinnitkänet huomiota säkeeseen "Kosk’ impeni sylissäin istui / temppelin kellon pauhuss’." Ajalle oli tyypillistä, että sukupuoliyhteys kerrottiin kietoilmaisuin. Kun neito istui sylissä, se tarkoitti seksiä, kuten kansanrunossa Kreivin sylissä istunut.

Säkeen "Mun käteni ihanast’ eksyi / kiharains mustaan yöhön." voi myös tutkita viittaavan tukkaan, mutta ei oikein auringospaisteessa. "Musta yö" löytynee toisaalta. Siis lienee kyse hellästä sukupuolielinten hyväilystä.

Kivi osaa kuvata rakkauden tavalla, jota muualla en ole tavannut. Kuitenkin hän joutui kuvaamaan enemmän toivetta. Itse sai vain harvoin kokea täydellisyyttä. 🌹👀