tulin yllättäen raskaaksi ja sekös oli miehelle viimenen niitti,sanoi että ei tänne mahdu enää yhtään pentuu.No niin se nyt on asia erikseen,mutta hän sitten sanoi että hän sitten lähtee kun tälläinen hänelle ei-toivottu tulossa.OOn ihan hajalla,tuskallista ajatella ettei lapsen isä ole mukana.Vaikka hankalaa meillä oli jo ennen tätä raskausuutistakin,mutta minä pystyn siihen naisena suhtautumaan.
Se jättäminen aiheutti yllättävän suuren tuskan,ilmeisesti se että on raskaanakin,tekee asian paljon tuskaisammaksi.
Toivois vaan että elämä jatkuis,löytäis ihanan ihmisen joka hyväksyis minut ja muksut...ja tulevan vauvan....taidan toivoo ihan liikaa ja kuvitella olemattomia.Tää vaan on liian raskasta kannettavaski yksin :(
Se jättäminen aiheutti yllättävän suuren tuskan,ilmeisesti se että on raskaanakin,tekee asian paljon tuskaisammaksi.
Toivois vaan että elämä jatkuis,löytäis ihanan ihmisen joka hyväksyis minut ja muksut...ja tulevan vauvan....taidan toivoo ihan liikaa ja kuvitella olemattomia.Tää vaan on liian raskasta kannettavaski yksin :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
olet varmaan ihan rikki.jotenkin kuulostaa siltä että se lapsi ei ollut se syy lähtemiseen.siitä oli vaan helppo tehdä se syy.hän oli ehkä jo ajatellut suhteenne päättyvän ja se lapsi tuli siihen rajapyykiksi.että nyt riittää.parisuhde on vapaaehtoista yhdessäoloa ihmisen kanssa josta pitää ja johon luottaa ja jota kaipaa.Anna sille aikaa miettiä.Jos se rakastaa se tulee takaisin,muuten ei kannata edes haaveilla yhdessä olemisesta.Tuskan käsittely on tärkeetä juuri nyt.yritä puhua siitä jonkun kanssa,se helpottaa.elämä jatkuu ja nauti vauvastasi...kyllä niitä miehiä löytyy jotka huolii sut katraankin kanssa.olen itse menossa sellaisen kans naimisiin.iso lämmin hali sulle.koita jaksaa.kirjoittele mulle jos et muuta keksi.
...että saatuaan nyt raskaudesta syyn erouhkailuun, hän myös, ehkä tiedostamattomasti, kokeilee voiko sinua ja sinun tahtoais hallita vaatimalla esim. abortia.
Nyt jos koskaan tarvitset hetkiä, jolloin olet ihan yksin ja alat miettiä vaihe vaiheelta kuinka selviäisit uudenkin vauvan kanssa jos päätät pitää sen.
Kuvittelet, että olet tulossa synnytyksestä kotiin. Kuvittelet, miltä tuntuu herätä öisin syöttämään. Kuvittelet, mitä taloudellisia tukia voisit saada ja selviäisittekö niiden avulla vaikka miehesi olisikin poistunut kuvioista.
Kuvittelet, oliko lapsen ilmaantuminen sinulle merkki/voimanantaja tai ihan vaan viesti siitä, että nyt jos koskaan on aika avata silmät ja nähdä miehesi uudessa valossa jotta näkisit millaisen miehen kanssa olet aikaasi viettänyt.
Älä IKINÄ toimi sydäntäsi vastaan: jos kaikki sinussa on aina vastustanut abortia, älä tee sitä nytkään vaikka tilanne sekoittaakin selkeän ajatusmaailman. Sillä, ihminen joka toimii vastoin omia periaatteitaan, kärsii siitä syyllisyyttä myöhemmin asioiden rauhoituttua. Sitä itsevihaa et välttämättä kestäisi ja heikkenisit jo olemassaolevien lastenne suruksi.
Jos taas abortti ei ole koskaan ollut itsellesi "mörkö", teet ratkaisusi ja tulet todennäköisesti hyväksymäänkin sen.
VOIMIA!
T: Siipirikko
Mulla itsella oli hieman samanlainen tilanne muutama vuosi sit.Olin mieheni kans mutta kuitenkin odotin lastani yksin.Mies kulki toisen naisen luona ja minä yritin parhaani mukaan selvitä arjesta,raskaana ja kolme isompaa lasta pyörimässä jaloissa..Synnytykseenki mies tuli kahdeksan tuntia sen jälkeen ku olin ilmoittanut et vedet meni..Nyt toivon että olisin ehtinyt synnyttää ennenkuin mies saapui paikalle,mut jostain syystä synnytys venyi yli kakskyt tuntiseks.Rakas vauvani oli muutaman kuukauden ikäinen kun päätin et pysykööt mies siellä toisen naisen luona,minä pärjään yksinki.Jäin siis neljän lapsen kans yksin,mutta en ole sitä katunut.Osasin nauttia lapsestani aivan erilai ku isompien kanssa,ei ollut isää joka olisi jakanut kaikki huolet.Joten huolet tuntuivat suuremmilta mutta niin myös ne ilonhetket.Ja se side joka syntyi meidän pienen perheen kesken on jotain mitä ei edes voi sanoin kuvata,isommat lapset ottivat pikkuveljen kainaloonsa ja supattelivat helliä sanoja.Tämä pieni otus oli se joka auttoi meidät elämämme vaikeimman ajan yli.Elämä tuntui kauniilta ja ennenkaikkea se tuntui "normaalilta" vauvan takia.Ja kun katsoin vauvaa silmiin niin kaikki huolet tuntui häipyvän jonnekin huitsin nevadaan :) En vielä ole löytänyt sitä miestä joka uskaltaisi minut lapsineen ottaa,mutta kuten sanotaan..toivossa on hyvä elää :) Uskon että jonain päivänä kohtaan sen miehen joka tekee meidänki perheestä "kokonaisen",sellaisen miehen josta kolme poikaani voivat ottaa mallia ja joka tenttaa tyttäreni ekan poikakaverin :) Toivoa ei saa menettää,ei missään vaiheessa..Vauvallesi sinä olet kaikista tärkein ihminen kuten myös vanhemmille lapsillesi.Äitinä olo on parasta mitä maailmassa on :) Ja usko pois,elämä yllättää.Koskaan et tiedä mikä nurkan takana odottaa.Tsemppiä..Jos tarvit kuuntelijaa,niin mulle saa kirjoitella :)
Typerää vastuun välttelyä mieheltä. Nautinto kyllä maistuu mutta vastuu ei :p No, elämä jatkuu miehestä huolimatta, ja olen varma että löydät nyt tai aikanaan sen juuri sinulle sopivan miehen..