Olen seurustellut reilun vuoden poikaystäväni kanssa ja syksystä asti ollaan asuttu yhdessä. Viime aikoina asiat on menny huonompaan:
Miehellä uusi työpaikka, jonne matka erittäin pitkä. Mies on koko ajan stressaantunut ja pahalla tuulella. Ts. purkaa minuun kaiken pahan olonsa. Viikonloppuisinkin saattaa koko ajan äksyillä kaikista turhista pikku asioista. Itse en jaksaisi riidellä turhaan, vaan nauttia vapaa-ajasta, mutta koko ajan pitäisi olla varpaillaan, ettei saa sitä taas huutamaan.
Mies ei ole lainkaan kiinnostunut minulle tärkeistä ystävistäni. Esim. eilen näimme sattumalta tuttavapariskuntaani elokuvissa, ja mieheni ei puhunut näille yhtään mitään. Ei edes sanonut heippaa. Tosi noloa. Edellisenä viikonloppuna oli haukkunut tätä miestä minulle humalassa siitä, ettei hän ole käynyt armeijaa loppuun. Ylipäätään mitätöi usein kavereitani ja vappuna sanoi, etteivät kaverini soita minulle, koska olen hänen kanssaan yhdessä. Olen sitä mieltä, että hän on kateellinen, koska minulla on kavereita. Hänellä itsellään kun niitä ei ole. Tai sitten hän ei halua, että minullakaan niitä on.
Viime aikoina pienistä asioistakin johtuvien riitojen yhteydessä hän on ajanut minua pois kodistamme, koska se on miehen omistama. Sitten, kun olen laittanut asuntoilmoitusta netissä, hän on tullut katumaan ja pyytelemään anteeksi.
En siis tiedä mitä teen. Kesä on tulossa ja haluaisin nauttia siitä. En jaksa hänen ainaisia periaatteitaan, joissa ei voi joustaa. En jaksa koko ajan varoa, etten suututa häntä. En jaksa riidellä turhista asioista, kun elän elämäni parasta aikaa. Vielä muutama kuukausi sitten olin erittäin onnellinen, mutta en enää.
En jaksaisi myöskään sinkkuilla enää, koska silloin olin onneton ja sain usein todeta, kuinka kusipäitä miehet ovat. En kuitenkaan usko voivani muuttaa toista. Minulle tärkeintä elämässä ovat läheiseT ihmiSET ja heistä välittäminen. Mieheni mielestä yksin on hyvä olla, muita hän ei tarvitse.
Olisiko parempi olla surullinen parisuhteessa vai mahdollisesti pitkään yksinäinen taas?
Miehellä uusi työpaikka, jonne matka erittäin pitkä. Mies on koko ajan stressaantunut ja pahalla tuulella. Ts. purkaa minuun kaiken pahan olonsa. Viikonloppuisinkin saattaa koko ajan äksyillä kaikista turhista pikku asioista. Itse en jaksaisi riidellä turhaan, vaan nauttia vapaa-ajasta, mutta koko ajan pitäisi olla varpaillaan, ettei saa sitä taas huutamaan.
Mies ei ole lainkaan kiinnostunut minulle tärkeistä ystävistäni. Esim. eilen näimme sattumalta tuttavapariskuntaani elokuvissa, ja mieheni ei puhunut näille yhtään mitään. Ei edes sanonut heippaa. Tosi noloa. Edellisenä viikonloppuna oli haukkunut tätä miestä minulle humalassa siitä, ettei hän ole käynyt armeijaa loppuun. Ylipäätään mitätöi usein kavereitani ja vappuna sanoi, etteivät kaverini soita minulle, koska olen hänen kanssaan yhdessä. Olen sitä mieltä, että hän on kateellinen, koska minulla on kavereita. Hänellä itsellään kun niitä ei ole. Tai sitten hän ei halua, että minullakaan niitä on.
Viime aikoina pienistä asioistakin johtuvien riitojen yhteydessä hän on ajanut minua pois kodistamme, koska se on miehen omistama. Sitten, kun olen laittanut asuntoilmoitusta netissä, hän on tullut katumaan ja pyytelemään anteeksi.
En siis tiedä mitä teen. Kesä on tulossa ja haluaisin nauttia siitä. En jaksa hänen ainaisia periaatteitaan, joissa ei voi joustaa. En jaksa koko ajan varoa, etten suututa häntä. En jaksa riidellä turhista asioista, kun elän elämäni parasta aikaa. Vielä muutama kuukausi sitten olin erittäin onnellinen, mutta en enää.
En jaksaisi myöskään sinkkuilla enää, koska silloin olin onneton ja sain usein todeta, kuinka kusipäitä miehet ovat. En kuitenkaan usko voivani muuttaa toista. Minulle tärkeintä elämässä ovat läheiseT ihmiSET ja heistä välittäminen. Mieheni mielestä yksin on hyvä olla, muita hän ei tarvitse.
Olisiko parempi olla surullinen parisuhteessa vai mahdollisesti pitkään yksinäinen taas?
Vastaukset 4
Vanhimmat
...totuutta sun kuitenkin kannattaa katsoa silmiin.Jos se yhteis-elämä oikeasti useammin tuntuu hankalalta,kuin miellyttävältä,niin kannattaa ajatella,mitä oikeasti saat itsellesi tuosta suhteesta.Yks mun exäni oli aikalailla samanlainen:useasti ( lue:liian useasti )tapasin mukautua täysin hänen tahtoonsa,ja seuraus siitä oli paitsi masentunut mieliala, myös oman sosiaalisen elämäni kaventuminen ja jopa muutaman ystävän menettäminen tuon suhteen seurauksena.Vietimme usein vapaa-aikaamme vain hänen ystäviensä kanssa, tai sitten kaksin.Minun ystäviäni ja sukulaisiani ex mitätöi puheillaan,ja suhtautui ylipäätään hyvin negatiivisesti ja epäluuloisesti kaikkeen ystävieni kanssa viettämääni aikaan ( minkä senkin kuitenkin olin aina mitoittanut niin, että valta-osan vapaa-ajastani vietin hänen kanssaan).Jäljestä päin olen tulkinnut tämän johtuneen hänen omasta,epäterveestä,itseluottamuksestaan ja menettämisen pelostaan.
En voi sanoa sinua tuntematta, että eroa miehestäsi, vaikka mieleni melkein kyllä tekisi.Kriisit parisuhteessa kun ovat usein selvitettävissä, jos MOLEMMILLA suhteen osapuolilla on siihen halua.Ensin toki neuvoisin puhumaan hänelle, ajan kanssa, tuntemuksistasi.Asenne, miten hän kertomiisi tuntemuksiin suhtautuu ja miten hän jatkossa käyttäytyy, kertoo sitten kaiken tarpeellisen.Ylipäätään voi sanoa, että päätään ei kuitenkaan kannata ns."hakata seinään" vain sen takia, että olisi "se parisuhde".Itsekunnioituksensa huonossa suhteessa usein vain menettää, ja sen korjaamisessa useilla meneekin suurempi osa elämää hukkaan,kuin mitä olisi mennyt siinä, että kärsii sen eron tuottaman tuskan, vaikka se pelottaisikin.Tsemit anyways...
Sinkkuilla? Koska olit onneton silloin. No, oletko kauhean onnellinen nyt sitten?
Jaksatko olla tollasen tyypin kans? Et jaksa.
Ennenpitkää olet ihan vihannes, joka tekee ja ajattelee täsmälleen kuten poikaystävä haluaa.
Hän karkottaa kaikki ystäväsi, jotta olisit yksin ja riippuvainen hänestä.
Oma tahtosi on nujerrettu ja sinut on aivopesty siihen, ettet ole mistään kotoisin, ja mikä pahinta, nuo tyypit saavat naisen uskomaan,että eivät pärjää ilman kyseistä miestä.
Siis, nyt kun sinulla on vielä omaa tahtoa ja osaat ajatella asioita, niin pelasta itsesi pois tuollaisesta suhteesta. Ei ole ihmisarvoista elämää. Usko pois, yksinkin olet onnellisempi, kuin hänen kanssaan. Lähde,kun vielä voit.
Luultavasti miestäsi stressaa se pitkä työmatka ja mistä sen tietää vaikka stressiä lisäisi joku toimimaton suhde (nyt en sitten puhu nais/mies suhteista :p) työpaikalla.
Tai voi sitten olla että mies on jostain syystä tyytymätön parisuhteeseen ja haluaa siitä pois.
Syitä voi olla moniaisia. Selvän kun niistä saat, niin pääset käsiksi isoihin rahoihin psykiatrina.
Ja vastauksena siihen mitä pidät parempana, on se (imho), että jätät miehesi JA olet ERITTÄIN tarkka seuraavan valinnan kanssa. Meitä miehiä kun on moneen junaan :)
Voin antaa itse nyt hieman toisenlaista näkökulmaa, kun itse olen se joka suhteessamme on stressaantunut ja ärsyyntyvä.
Aloitin yliopiston tänä vuonna, muutin kotoa kauas pois eli stressiä on kertynyt ihan riittämiin. Viikonloppusin olen usein huonolla tuulella. Kavereita en kovinkaan usein jaksa tai halua nähä, ku en halua olla huonoa seuraa. Aina kun oon huonolla tuulella pelkään sitä, että poikaystävä jättää, mikä osaltaan pahentaa asioita. Onneks hän on jaksanut olla ymmärtäväinen. En tiedä, kuinka jaksaisin ilman häntä. Nyt elän toiveikkaana siitä, kun on juuri alkoi miellyttävä, stressi vapaasta kesäloma. Vihdoin voin olla hyvä poikayställeni, kun hän on jaksanut minua.
Neuvoni on siis, että jos suinkin jaksat odotella kesälomaanne asti, jää suhteeseen ja katso millaiseksi miehen käytös muuttuu kun ei ole töihin liittyvää stressiä. Jos sittenkään, ei ala hänen käytös miellyttää, ehkä sitten kannattaa lyödä hanskat tiskiin.
Toinen neuvoni on stressin syistä puhuminen, ehkä ongelmiin löytyisi ratkaisu yhdessä miettimällä. Tuskin poikaystäväsikään haluaa itse olla onneton.