On paradoksaalista että sellainen musiikki jota ei nykyään juuri milloinkaan esitetä missään ja on arkistojen kätköihin unohtuneena meille täysin vierasta ja tuntematonta voi siitä huolimatta vaikuttaa henkeemme kohottavasti ja pakahduttavasti tai saada meidät lumoutumaan ja haltioitumaan kun taas sellainen musiikki joka ei saa aikaan minkäänlaisia emotionaalisia kokemuksia ja on tunneköyhää ja tunnekylmää on yliedustettuina konserttiohjelmistossa, radiossa, soivassa arkistossa tai ylen klassisessa ja jota tuputetaan meille vain ja ainoastaan historiallisten syiden takia eikä musiikillisen substanssin vuoksi mutta jääräpäisesti ja hinnalla millä hyvänsä ohjelmantuottajat haluavat pitää kiinni esitystraditiosta ja perinteistä sekä musiikkiin ja säveltäjään liittyvistä perättömistä uskomuksista suomen suurimpana alan hahmona ja voimatekijänä.
Musiikin paradoksi
Anonyymi
065
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.