Jos poikani on homo… niin mitäs sitten? Vaikuttaisiko se mihinkään? Haittaisiko se minua? Ei tietenkään. Minä rakastan poikiani ja he saavat olla täysin sellaisia millaisia itse haluavat, myös tällä saralla.
Kuitenkin on olemassa vielä paljon ihmisiä, joita se haittaisi, jos heidän lapsensa olisi homo. Miksi se haittaa? Onko asia ehkä joillekin ihmisille vielä niin vieras, että se aiheuttaa pelkoja? Vai onko kyseessä uskonnollinen vakaus, vai ehkä harmitus siitä, että lapsi ei olekaan kuin muut? Syitä on varmasti yhtä monta kuin ihmisiä.
Mikä olisi sinun ajatuksesi, jos poikasi ilmoittaisi sinulle olevansa homo?
Kuitenkin on olemassa vielä paljon ihmisiä, joita se haittaisi, jos heidän lapsensa olisi homo. Miksi se haittaa? Onko asia ehkä joillekin ihmisille vielä niin vieras, että se aiheuttaa pelkoja? Vai onko kyseessä uskonnollinen vakaus, vai ehkä harmitus siitä, että lapsi ei olekaan kuin muut? Syitä on varmasti yhtä monta kuin ihmisiä.
Mikä olisi sinun ajatuksesi, jos poikasi ilmoittaisi sinulle olevansa homo?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kukaan ei kehtaa vastata??
Ei haittaisi tippaakaan.
Mulla ei ole poikaa, mutta jos olisi ja kertoisi olevansa homo, niin asia ok. Samoin tyttöjeni kohdalla asia ok.
Asia olisi ok. Ehkä harmittaisi, että suuremmalla todennäköisyydellä jäisin ilman lapsenlasta, mutta ei ne taattuja ole, vaikka olisi hetero.
Nyt vasta luin otsikon ajatuksella. Naisten mielipiteitähän tässä kysyttiin. Sorry
Tuskinpa ajattelisin sen kummemmin muuta, kuin että hienoa, että "uskaltaa" kertoa minulle. Ei se vaikuttaisi mitenkään mun tuntemuksiini ja välittämiseeni.
No vähän ällistyisin, kun sillä on tyttöystävä, mutta eiköhän se olisi siinä vaiheessa entinen...tai kohta olisi.
Keskustelisin tietenkin asiasta ja lähinnä kuuntelisin, mitä kaveri siitä muuta kertoo jne. itse olen sisäistänyt hyvin seksuaalisuuteni ja tiedän, että se on minua siinä missä silmien väri tai makuaisti.
Mutta kyllä mä varmasti oisin hämillään ja puulla päähän lyöty jokatapauksessa. Jonkinmoinen yllätyshän se olis, ei siitä mihkään pääse.
Niin, en ole äiti, mutta enemmän pojan kanssa tekemisissäkin kun äiti, että ehkä olisin eka joka sen kuulisi.
Ihan sama, jos joku on homo. Jääpähän meille heteroille enemmän naisia.
Sitäpaitsi tärkeintä on, ettei ole persu (SMP) tai kepuloinen.
Minulla on transsukupuolinen lapsi, joka on myös homoseksuaali. Minua se ei haittaa mitenkään, rakastan häntä kuten ennenkin. Itseasiassa olen oikein onnellinen, että hän hakeutui korjausprosessiin ja puhui siitä ennalta. Monet eivät rohkene.
Entisellä naapurillani oli vammainen lapsi. Lasta piti työntää rattaissa makuuasennossa, istumaan ei kyennyt ja kantaa lähes kouluikäiseksi. Hän kävi läpi kymmeniä leikkauksia. Oppi puhumaan sanoja viisivuotiaana. Toinen naapuri, joka kuuli oman lapsensa homoseksuaalisuudesta sanoi tälle vammaisen lapsen äidille, että hän vaihtaisi koska tahansa homoseksuaalin vammaiseen lapseen.
Toi se on karua, jos vanhemmat ei hyväksy omaa lastaan. Todella tulee surulliseksi lukiessa, että vanhemmat hylkää tai häpeää lastaan, vaikkapa nyt homouden vuoksi.
Ymmärrän, että murhamiehen tms. vanhemmilla on tilanne hyvin haastava monesta syystä. Itsesyytöksiäkin monella varmasti. Mutta että joku homous niin en ymmärrä häpeää tai muutakaan hylkäämistä.
Kovin on karua. Siitäkin huolimatta, että vanhemmalla kestäisi aikansa sopeutua ajatukseen ja myöhemmin hyväksyisi lapsensa homouden. Juuri tuollaisissa paikoissa voi loukata lastaan todella pahasti.
Nimenomaan, sen loukkausen olen lukenut monet kerrat vähemmistöjen somealustoilta ja se sattuu itseenkin, kun lukee ihmisien tuntemuksia ja kokemuksia mm. transsukupuolisuudesta läheisten hylkiessä.
Sattui jopa niin paljon kautta rantain, etten ole voinut jatkaa kaikilla alustoilla. Menee jotenkin liian syvälle sisimpään..
Mutta olen onnellinen kaikista heistä, jotka ei omiaan näiden vuoksi hylkää. 💙
Ei. Oikeastaan toivoisin että poikani olisi ikisinkku. Rakkaus ei aiheuta kun surua ja tuskaa.