Minusta ystävyys on

ja ehkäpä löydän jostakin uusia, selllaisia jotka aidosti tahtovat mulle hyvää ja tietysti siten toisinpäinkin 🙂

Ystävyys on taatusti jotain muuta kuin ilkeilyä tai varauksetonta peesaamista jos toimintatapa on selkeästi väärä. Ettet vaan hovinarreihin ym lakeijoihin olis sekoittanut tämän ystävyyden käsitteen? En tiedä mistä tuli mieleen

Oikea ystävyys ei ole ilkeilyä.

Aivan oikein. iminäkin tein ystävälleni ja sikolleni,kuin tuttaville. En ole kenenkään roskalaatikko ja vinoilun ymm ,kohde.

Mä olen ihan puolen vuoden sisällä huomannut kahden eri henkilön tavan olla ystävä. Toinen oli saman ikäinen, tai no pari vuotta nuorempi. Toinen, tämä uusi ystävyys on 20 vuotta nuorempi. Ensin ajattelin, että minussa on pakko olla joku iso vika, kun jo toinen lyhyen ajan sisällä aiheuttaa mielipahaa. Lopulta tajusin, että mun harrastukset ja yhteiskunnallisesti eettisen rohkeat nuoruuden teot eivät vaan mahdu mitenkään heidän päihinsä.

Mä huomasin myös etten enää jaksanut ottaa vastaan enempää ilkeilyjä, olen aina ollut liiankin kiltti, antanut toisten loukata itseäni, kun en halunnut täysin yksin jäädä. Eipä kukaan niistä entisistä tuttavista ole perään kysellyt, kun lopetin yhteydenpidon, ei viimeisinkään ole perään kysellyt, kun poistin itseni hänen face-ystävistään, hän antoi jo pitkään vihjailuja mun olevan liikaa hänen listallaan, en ollut tarpeeksi hieno ja täydellinen kelvatakseni siihen porukkaan, korostikin muiden face-ystävien olevan paljon tärkeämpiä ja arvokkaampia kuin mä olin, yhdestäkin uudemmasta tutustaan toi eniten esille sitä , ett kyseinen henkilö oli sentään ollut vuoropäällikkönä jossain pikaruokapaikassa eli paljon mun yläpuolella. Tuo mun face-tuttu nautti vinoilessaan mulle mun jalassa olevasta viasta, hänestä oli hauskaa, kun jouduin käyttämään jalan turvotuksen takia isompia kenkiä jne... pisti mulle kuvia omista jaloistaan, halusi loukata ja onnistuikin. Hän teki selväksi senkin ettei mun näköinen rumilus oikeasti kelvannut hänen ystäväkseen, oli vaan käyttänyt mua tukihenkilönään silloin, kun ei ollut parempaa seuraa tarjolla, kun löysi tasoistaan seuraa, sanoi suoraan päin naamaa mitä mun ulkonäöstä oli oikeasti mieltä eli olin liian ruma ulkoisesti hänen tasoiselleen henkilölle. Järkytyin, kun hän latasi nuo totuudet päin naamaa, mutt en vielä silloin poistanut itseäni hänen face-ystävistään kai olin liiankin tottunut kuulemaan rumia sanoja ulkonäöstäni, aiemmatkin tuttavat olivat aina tehneet selväksi etten heidän mielestään mikään nätti ollut vaan luontaantyöntävän näköinen rumilus, jonka kanssa ei voinut mihinkään mennä, tuon viimeisimmän tuttavan sanat olivat vaan jatkumoa aiempien tuttavien sanoille ja vahvistivat mun käsitystä itsestäni eli ei näin ruma ikinä kelvannut kelkekään edes ystäväksi ja tulen aina olemaan yksin elämäni loppuun asti, mun ei hyödytä enää edes yrittää tutustua kehenkään, se on vaan fakta ja sille ei voi mitään. Mitä sitä suotta antaa muiden loukata itseäni enempää, en mä mikään masokisti ole, en saa kiksejä rumista sanoista mitä muut latoo mulle mun rumasta kuorestani vaan mullakin on rumuudestani huolimatta tunteet olemassa ja rumat sanat sattuu yhtä pahasti kuin muihinkin ihmisiin. Tuo viimeisin tuttava antoi ymmärtää ettei hänen mielestään mun näköisellä rumalla naisella ole oikeutta kaivata haleja, rakkautta ja läheisyyttä vaan pelkästään hänen näköisellä "kaunottarella" on oikeus kaivata noita asioita🙄🙄.

Minulla ei ole ollut elämäni aikana yhtään ystävää, vain kavereita kuten koulumatkan menin mua 2 v vanhemman tytön kanssa ja joskus leikim
me yhdessä mutta siihen se jäi... ei koulussakaan ollut ketään, ei nuoruudessa ketään... ei nytkään ketään vaikka käymmekin yhdessä ulkona, tämä uusi tuttavuus noin vuoden ajan ollut... hän tosin arvostelee minua aika kärkevästi, samoin miesystävääni, jonka kanssa olen ollut noin puoli vuotta.. hän saa miesystävästäni kuu
lemma puistatuksia... ei ole luotettavia ihmisiä, aina on jotain, jos ei muuta niin kateutta ainakin

Minulla on ystävyyden suhteen vain yksi standardi- kerro asiat sellaisena kuin ne on sinulle kerrottu tai mitä olet kuullut ja ennen kaikkea kysy oma näkemykseni asiaan. Erittäin yksinkertainen ja olennainen asia. Salamyhkäisyys on yhtä kuin selkäänpuukotus.