Kuolla yksin ja onnettomana? Kumppania ette halua tai ette edes saa joten kuolette yksin ja onnettomana.. Joku naapuri ilmoittaa isännöitsijälle että pahaa hajua tulee naapurista eli asunnosta missä asuitte ja isännöitsijä löytää teidä kuolleena.
Onse kauhea kohtalo yksinäiselle palstalaiselle.
Onse kauhea kohtalo yksinäiselle palstalaiselle.
Vastaukset 24
Vanhimmat
On vielä kokematta. Kirjoitan heti raportin palstalle kun mahdollista!
Mutta miten on oma laitasi? Kerro ihmeessä, ettei koko palsta nukahda ennen raporttini valmistumista!
No kuule, yksin voi kuolla, vaikka olis nyt kumppaninkin. Kukaan ei takaa, että sä olisit se ensimmäinen joka teistä kuolee.
Eihän sitä kohtalolleen mitään voi, tulee se sitten miten vaan. Sen jälkeen ei tarvetta muistella vanhoja enää.
Kuolen suurella todennäköisyydellä juuri aloittajan kuvaamalla tavalla paitsi en onnettomana. Olen varmasti muumioitunut kuolemani jälkeen, sillä ei edes ruumiin mätänemisestä syntyvä hetkellinen haju saa ketään reagoimaan kuolemaani. Shit happens.
https://youtu.be/vARCSn6x5uM
kaikki kuolee yksin et sä kenenkää kaa yhtaikaa delaa
Mitä ihmeen väliä sillä on, kun kuolee/on kuollut ? Ei sellaisella ole tietenkään enää mitään merkitystä.
Ei kai siinä sen ihmeempiä, kun on jo ehtinyt tottua ajatukseen.
Joo tiedetään...
Sitä mä ihmettelen kun vakuutus myyjä halus myydä matkavakuutuksen, että kos kuolee matkalla niin se on kallis tuoda ruumis takasin suomeen. Mutta miksi ruumis takasin pitää suomeen tuoda. En mä mitään muitakaan roskia kotiin tuo. Voi ne jättää ihan mihin roskikseen hyvänsä. Kuollut ruumis on kuin banaanin kuori, ei sillä mitään enää tee.
Kuolla voi onnellisenakin. Vailla puolisoa tai muuta huuhaata. Sinulla on opittavaa,löydettävää. Onni ei löydy toisista,muista. Et ole hoksannut etsiä sitä itsestäsi.
Tiesin jo 10 vuotiaana että kuolen yksin ja onnettomana. Olen jo 46 v ja elän 75 vuotiaaksi joten 29 vuotta onnetonta elämää jäljellä.
Meinaat että joku kuollut tulisi kertomaan..
Ei tarvi olla onneton. Kun kuolen, niin ulosottomies tyhjää kämpän, mutta unohtaa tyhjätä tän mun oman huoneen. Ja se kämppä myydään vahingossa vaan kaksiona. Ja siihen muuttaa kaunis nainen ja elää monta onnellista vuotta. Ja sitten kaunis nainen alkaa kaipaa seksiä. Ja kiertäää ympäri asuntoo. Ja löytää vahingossa tän huoneen ja näkee mun kuolleen ruumiin ja harrastaa rajua seksiä.
Kannattaisi ehkä miettiä vaan niitä omia asioitaan eikä muiden.
Kaikki varmasti kuolee, aikanaan yksin tai kimpassa. Se on varmaa se.
Mietinkin juuri että jos kuolen juuri silloin kun jään eläkkeelle, niin saattaa mennä kymmeniä vuosia ennenkuin minut löydetään. Kaikki laskut suoraveloituksessa eikä paperi postia tule ollenkaan. Kukaan ei soita eikä kaipaa. Minut löydetään todennäköisesti muumioituneena.
En halua kuolla millään muulla tavalla kuin yksin. Ja se tulee olemaan onnellinen kuolema kun sen aika tulee. Onneton kuolema se olisi silloin, jos kuoleman hetkellä olisi liian monta läheistä suremassa tulevaa kuolemaani. Olen tulevassa kuolemassanikin hyvin itsekäs. Haluan kuolla yksin ja onnellisesti, en läheisten ympäröimänä ja onnettomana heidän surun takia. Saavat surra sitten kun olen jo kuollut.
Kaunista <3
Mulla kuoli yksi hyvä ystävä hetki sitten liian nuorena. Hänen kuolema tuli lähes kaikille tutuille ja läheisille täysin puskista, ainoastaan pari-kolme frendiä tiesi hänen tilan. Aluksi mua vitutti se, ettei kertonut minulle siitä. Näin hänet viimeksi vajaa pari kuukautta ennen hänen kuolemaa. Hän oli silloin se sama ihminen, kenet olin tuntenut hyvin pitkän aikaa. Ei näkynyt sairaus eikä mukaan. Mutta sitten jäin miettimään, että hyvinhän hän lähti. Sai elää elämäänsä ja viettää frendien kanssa aikaa lopussa niin kuin aina ennenkin. Ei mitään turhia lässytyksiä yms, vaan mukavaa yhdessä vietettyä aikaa niin kuin ennenkin.
Kunnioitin häntä paljon ystävänä silloin kun hän oli hengissä. Nyt kunnioitan vielä enemmän, vaikka vieläkin sulattelen ajatusta, että en enää häntä näe ja loistavaa aikaa yhdessä vietä...
Nuoren ihmisen kuolemaa on kaikkein hankalin ymmärtää, toisaalta osa elämää sekin vain on.
Otan lämpimästi osaa suruusi
Melkein kaikkea on tullut kokeiltua, mutta ei tuota, eikä nyt tulis mieleen heittää veiviään vielä, joten pitää odotella, että voisin vastata tuohon...
Lisäksi pitäis vielä jotenkin saada itsensä vielä yksin ja onnettomaks...siinä voi kyllä olla haastetta....joo, ei se kyllä onnistu. Tietenkin jos kaikki läheiset ympäriltä kuolis ennen mua.... joku maailmanloppujuttu...
Juu, mut vaikee kysymys ja mahdoton vastata.
Sekin vois olla aika erikoista, jos joutuis elämään katkerana itkein, vatvoin ja mussuttain muiden elosta, olemisista, sanomisista luulemisista jne.
Ehkäpä sillenkin löytyy epäilemättä joku selittävä tekijä ?
Toisille se aamukakankin tekeminenkin on hankalaa ilman vertaistukea ja skenee.
Onko se heikkoutta vai vahvuutta, viisaammat tietää kenties.
Aloitus on totta. Tässä talossa asui yksinäinen mies joka löydettiin kuolleena. Nyt siinä asunnossa on otsonointi käynnissä koska kuolleen hajut ei lähde muuten. Olinkin ihmetellyt pitkään missä alakerrassa asuva mies on kun en ollut nähnyt aikoihin. No naapurin naiselta kuulin että se löydettiin kuolleena asunnostaan. Kieltämättä sen asunnon läheltä koska menin aina rappusia alas kävellen niin siitä ohi ja tuli omituista hajua mutta en sitä tajunnut että se tulee kuolleesta. No sen kämppää vissiin remontoidaan ja otsonointi luki ovessa eilen joten se siitä.
Ainakin lattiamateriaali oli se sitten parketti tai muovimatto. Niin menee uusiksi siitä kohdalta missä ruumis oli. Ja betonilattiastakin pitää jyrsiä pinta pois. Mä remontoin kerran sellasta kämpää mihin oli joku kuollu ja kaksi viikkoa ollu. Oli kuollu kylpyhuoneeseen että sen puolesta helpompi homma. Mutta viimesinä vuosina oli elämän hallinta ollut heikko, niin muuten karmeessa kunnossa.
En tiedä vielä, mutta jahka tuo tilanne realisoituu (kuoleminen yksin ja onnettomana), niin kerron sitten palstalle miltä se tuntui.