Erosin kolmivitosena 4 lapseni äidistä, koska emme enää rakastelleet laisinkaan. Vaimo sanoi uupuvansa lasten ja kodin hoitamisessa ja sanoi kaipaavansa ihan jotakin muuta kuin seksiä. Luontoretket ja lomamatkat olisivat silloin häntä kiinnostaneet ja kaikenlainen muukin yhdessäoleminen ilman seksinharrastamispaineita. En osannut silloin arvostaa tuota siskovelisuhdetta.
Erosin ja aloitin uuden suhteen itseäni 10 vuotta nuoremman naisen kanssa. Menimme naimisiin ja saimme lapsenkin. Nyt tilanne on sellainen, että itse olen jo yli 50 ja vaimo vasta nelikymppinen. Minä en enää jaksaisi seksiä. Alan kasvaa tuosta himostani ulos enkä osaa pitää asiaa edes ongelmana, sillä todellakin katson vain kasvavani aikuisemmaksi, kun seksi jää taka-alalle. Jotenkin koen, että kaipaisin nykyiseltä vaimoltani juuri niitä asioita, joita exäni kaipasi minulta aikoinaan, eli seksitöntä rauhallista yhdessäoloa ja kumppanuutta. Jotenkin on alkanut ahdistaa ja kaduttaa koko oma elämäni ja elämänvalinnat. Vähäkerralla viisikymppisenä, kun erosta on jo likemmäs 20 vuotta, on alkanut harmittaa, että tulin nuorena ja tyhmänä eronneeksi. Voi olla, että nyt saan vielä maistaa omaa lääkettäni. Nykyinen vaimo on alkanut puhumaan erosta.
Edellisen vaimoni kanssa kaikki oli paljon tasaisempaa ja rauhallisempaa (uskomatonta, perheessämme oli 4 pientä lasta, mutta totta). Hän oli viisas ja humaani ihminen ja käsittämättömän kärsivällinen, muttei vain välittänyt seksistä. Nykyisen kanssa jatkuvat riidat ja sopimiset raastavat minut henkihieveriin. Menoja ja kiireitä on loputtomasti. Olen väsynyt vanha ukko. Kuinkahan minun käy.
Erosin ja aloitin uuden suhteen itseäni 10 vuotta nuoremman naisen kanssa. Menimme naimisiin ja saimme lapsenkin. Nyt tilanne on sellainen, että itse olen jo yli 50 ja vaimo vasta nelikymppinen. Minä en enää jaksaisi seksiä. Alan kasvaa tuosta himostani ulos enkä osaa pitää asiaa edes ongelmana, sillä todellakin katson vain kasvavani aikuisemmaksi, kun seksi jää taka-alalle. Jotenkin koen, että kaipaisin nykyiseltä vaimoltani juuri niitä asioita, joita exäni kaipasi minulta aikoinaan, eli seksitöntä rauhallista yhdessäoloa ja kumppanuutta. Jotenkin on alkanut ahdistaa ja kaduttaa koko oma elämäni ja elämänvalinnat. Vähäkerralla viisikymppisenä, kun erosta on jo likemmäs 20 vuotta, on alkanut harmittaa, että tulin nuorena ja tyhmänä eronneeksi. Voi olla, että nyt saan vielä maistaa omaa lääkettäni. Nykyinen vaimo on alkanut puhumaan erosta.
Edellisen vaimoni kanssa kaikki oli paljon tasaisempaa ja rauhallisempaa (uskomatonta, perheessämme oli 4 pientä lasta, mutta totta). Hän oli viisas ja humaani ihminen ja käsittämättömän kärsivällinen, muttei vain välittänyt seksistä. Nykyisen kanssa jatkuvat riidat ja sopimiset raastavat minut henkihieveriin. Menoja ja kiireitä on loputtomasti. Olen väsynyt vanha ukko. Kuinkahan minun käy.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja olet nuo asiat hyvin huomannut. Vaikeapa tässä on mitään muuta ehdottaa, kun jos ex-vaimosi on vapaa, niin mikä estää ottamasta yhteyttä ja lämmittämällä edes kaverisuhdetta (tietysti pitää miettiä mitä tämän nyxän kanssa teet) tai sitten nautit nyxän hyvistä puolista ja koitat saada teidän suhteesta toimivan.
Toivottavasti kirjoituksesi kuitekin laittaa monet muutkin miettimään ettei ehkä kannata erota kertomiesi syiden takia, ainakaan tarkaan miettimättä. Tsemppiä sinulle!
Loksahti suu auki kun luin kirjoituksesi. Vaihteeksi taas helmi täällä palstalla: mietitty ja viisas kirjoitus joka ei syyttele ketään tai syyllistä vaan toteaa.
Ihmiset opettaa eniten toista omalla kohtalollaan. Mutta yli 50 v mies ei ole vielä ikämies. Ikämies on 80v.
ajatuksiasi, voi kunpa moni ihminen lukisi ja miettisi kannattaako heti vaihtaa.
Niin olikin hieno kirjoitus. Toivottavasti et kuitenkaan suhteettomasti syyllistä itseäsi. Erosi oli mielestäni sikäli ymmärrettävä, että kun ihminen haluaa seksiä, ei siinä luontoretket paljon auta. Se oli sen hetkinen tilanteesi ja niillä argumenteillä aivan perusteltu. Nyt ovat argumentit muuttuneet. Ei sinua ainakaan takinkääntämisestä saa syyttää.
onki tästä avioliiton onnellisuuden takeeksi, en tiedä: mieheni alkoi oireilla samoin viisissä kymmenissä, oli väsynyt, kyllästynyt kaikkeen, ei kiinnostanut oikein mikään, vähiten seksi.
Hänen työpaikallaan oli fiksu lääkäri, jonka puheille hän meni ja kertoi vaivansa, muutkin kuin seksinkaipuun loppumisen.
Syyksi löytyi testosteronin väheneminen, elikäs tämä miesten vaihdevuosivaivojen aiheuttaja!
Jotain geeliä hän sai, ja muutaman kuukauden aikana entinen tarmokas ja aktiivinen mies löytyi uupuneen takaa!Seksi ei ole sen parempaa, muttei huonompaakaan kuin ennen, sitä yhtä mukavaa kuin ennenkin. ( ei ole mikään viagra)
Seksistä ei kuulemma kasveta ulos, jollei ole jotain vikaa, joko suhteessa, tai terveydentilassa. Tai kun oppii oleen ilman...
Voihan se tietty olla helpottava tunne, ettei kiinnosta, jos ei halua haluta.
Siinäpä se onkin. En halua enkä haua haluani takaisin, en sitten niin mistään hinnasta. Ennen olisin pitänyt itseäni hulluna tai sairaana, jos olisin näin kokenut, mutta nyt ajattelen, että olin niin kauan hullu, kuin halusin. Siksi tämä onkin niin vaikeaa, kun nyt todella vasta ymmärrän, kuinka käsittämätön oli se syy, jonka vuoksi jätin neljän yhteisen lapsemme äidin yksinhuoltajaksi.