Mies on nyt vetäytynyt miettimään itseään ja tekemisiään luolaansa. MInulle hän ilmoitti, että nyt haluaa ajatella asioita yksin. Kyseessä ei nyt ymmärtääkseni ole hänen epävarmuutensa meidän suhteesta, vaan mietinnät liittyvät enemmänkin häneen itseensä, hänen typerään käytöksensä erityisesti minua kohtaan (johtuu hänestä itsestään ja huomaan hänen häpeävän tekojaan).
Onko minun parempi antaa hänen olla kokonaan rauhassa ja olla ottamatta kokonaan minkäänlaista kontaktia häneen niin kauan ennen kuin hän itse ottaa minuun yhteyttä? Vai voinko lähettää hänelle vaivihkaa kyselyn kuulumisista? Tämä tuntuu hullulle edes kysellä tällaista, mutta en nyt millään tavalla haluaisi ahdistaa häntä.
Ajattelin, että jätän hänet kokonaan rauhaan, mutta nyt ikävä alkaa olemaan niin kova, että haluaisin jonkunlaista kontaktia luoda. Mitä siis kannattaisi tehdä???
Onko minun parempi antaa hänen olla kokonaan rauhassa ja olla ottamatta kokonaan minkäänlaista kontaktia häneen niin kauan ennen kuin hän itse ottaa minuun yhteyttä? Vai voinko lähettää hänelle vaivihkaa kyselyn kuulumisista? Tämä tuntuu hullulle edes kysellä tällaista, mutta en nyt millään tavalla haluaisi ahdistaa häntä.
Ajattelin, että jätän hänet kokonaan rauhaan, mutta nyt ikävä alkaa olemaan niin kova, että haluaisin jonkunlaista kontaktia luoda. Mitä siis kannattaisi tehdä???
Vastaukset 2
Vanhimmat
Valitettavasti en osaa vastata. Ajattelin kuitenkin kertoa, että oma reilu vuoden pituinen seurusteluni päättyi tuollaiseen. Mies ilmoitti, että hän haluaa "miettiä asioita yksinään". No, miettikin sitten viikon verran, kävi mm. ryyppäämässä viikonlopun ja ilmoitti sitten tylysti puhelimella, että hänestä ei enää kannata jatkaa seurustelua. Että näin.
Itse ehkä odottelisin pari-kolme päivää, ja ellei miehestä kuulu mitään, niin sitten soittaisin sellaisen "missä mennään" -puhelun. On se sunkin elämäsi, ja sinulla on kyllä oikeus tietää mitä on tekeillä ja missä miehen mielestä mennään. Niin, ja äläkä sitten tyydy mihinkään puolinaiseen "emmä tiiä" vastaukseen...
Mies on sanonut olevansa tosissaan kanssani, mutta nyt on vetäytynyt yksinäisyyteen miettimään elämäänsä. Minun kanssa on kuulemma hyvä olla, mutta ongelmana on nyt hän itse. Tuo oli kyllä hyvä pointti, että kyseessä on myös minun elämä. Aion siis myös tuon sanoa, että vaikka tilaa voin antaa tarvittaessa, mutta eikö kuitenkin reilua ole se, että minulle kerrotaan missä mennään?