Moikka kaikille ja kiitos kun avasit keskustelun!
Oon 27v mies. Opiskelen ja nyt olen töissä alalla josta tykkään. Koulu loppui vajaa 1,5kk sitten ja kesätyöt alkoi. Aluksi kaikki meni hyvin, mutta sitten tuli taas samat paskat fiilikset joita olen kantanut koko elämän mukanani. Töihin meno tuntuu tuskallisen kuolettavalta. Vihaan työntekoa. Aamulla kun kello soi niin oman kuoleman haluais lavastaa. ”Kumpa saisin potkut” ajatus pyörii päässä. Olen ollut monen monella alalla töissä ja AINA mulle tulee tä sama fiilis. Ihanku töissä oleminen olis vankilassa olemista.
Töissä ollessani mietin vain vapaa-aikaa. Kavereitten kanssa oleilua, pyörälenkkejä, kävelylenkkejä, salilla olemista, harrastuksia jne. Mä rakastan mun elämää niin paljon, että en osaa sanoin kuvailla sitä. Mutta… Aina tä sama kaava toistuu jokaisen työpaikan kohdalla. Työt=vankila. Onko täällä muita jolla on samoja ajatuksia?
Oon aina ollut tunnollinen työntekijä. Teen työni niin hyvin kuin osaan ja oon menestynyt ihan kivasti. En myöskään hae mitään tekaistuja sairaslomia ja sossuluukulla eläminen ei varmastikkaan sovi mun omatunnolle.
Kiitos jos luit avautumisen
Oon 27v mies. Opiskelen ja nyt olen töissä alalla josta tykkään. Koulu loppui vajaa 1,5kk sitten ja kesätyöt alkoi. Aluksi kaikki meni hyvin, mutta sitten tuli taas samat paskat fiilikset joita olen kantanut koko elämän mukanani. Töihin meno tuntuu tuskallisen kuolettavalta. Vihaan työntekoa. Aamulla kun kello soi niin oman kuoleman haluais lavastaa. ”Kumpa saisin potkut” ajatus pyörii päässä. Olen ollut monen monella alalla töissä ja AINA mulle tulee tä sama fiilis. Ihanku töissä oleminen olis vankilassa olemista.
Töissä ollessani mietin vain vapaa-aikaa. Kavereitten kanssa oleilua, pyörälenkkejä, kävelylenkkejä, salilla olemista, harrastuksia jne. Mä rakastan mun elämää niin paljon, että en osaa sanoin kuvailla sitä. Mutta… Aina tä sama kaava toistuu jokaisen työpaikan kohdalla. Työt=vankila. Onko täällä muita jolla on samoja ajatuksia?
Oon aina ollut tunnollinen työntekijä. Teen työni niin hyvin kuin osaan ja oon menestynyt ihan kivasti. En myöskään hae mitään tekaistuja sairaslomia ja sossuluukulla eläminen ei varmastikkaan sovi mun omatunnolle.
Kiitos jos luit avautumisen
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sun täytyy jotenkin löytää itsesi ihmisenä. Rohkeampi minä. Siinä hommassa kun onnistut niin olet aina jossain hyvässä paikassa. Olet sitten työssä, vapaalla, työmatkalla, lenkillä, kaupassa etc. Se on kuin aamuinen kahvihetki. Ikään kuin kahvi kupissasi olisi ensimmäinen elämäsi kahvin hörpintäkokemuksesi. Kun ei kiirehdi hetken ohitse niin tapahtuu se ihme että aikaa on vaikka mihin. Aika monella ihmisellä elämä on kuitenkin toisistansa riippumattomia juttuja. Yksittäisiä pakkotikkejä. Itse olen sellainen aloitteellinen carpe diem ihminen. Siinä on sellainen hyvä puoli että erilaiset asiat kohtaavat toisensa taianomaisesti. Koko ajan on match tilanne menossa tai tuloillansa. Asiat mitkä näyttävät isoilta ongelmilta ovatkin hetkessä niitä onnistumishetkiä. Pienempiä tai isompia. Se lähtee ajattelusta että asiat ratkeavat aina tavalla tai toisella hyvään suuntaan. Joku kysyy miten usein niin tapahtuu. Pakko tunnustaa että ihan joka päivä