Kertokaa minulle

Olisinko tuon kanssa onnellinen, nauttisinko, rakastaisinko, rakastettaisiinko minua?

Ihmisellä on potentiaalia rakastaa yhä syvemmin, mutta se vaatii omien pelkojen kohtaamista uudestaan ja uudestaan. Rakkaudesta ei puhuta suotta rohkeutena.

En oikeastaan tiedä mistä suuren rakkauden tunnistaa? Kai sen hoksaa teoista. Ja teoista itseään ja muita kohtaan? Tunnetiloista, niin hyvistä kuin huonoista ja niihen oikeanlaisilla ja rakentavilla reaktioilla. En ehke ole kokenut vielä...

Ja voi sitä huomata, että on myöntyillyt ja luovinut toisen vanavedessä ja ohjailussa, kun on jättänyt vastuun toisen harteille omasta elämästään. Myös ihan yleisen kulttuurisen ihanteen mukaan. (Talo, perhe, Volvo ja kultainen noutaja)

Eikä pelkästään rakkaudessa, vaan myös työelämässä voi huomata, että on tehnyt vuosikausia työtä josta ei pidä.

Voihan tuohonkin havahtua.

Suuri rakkaus on useimmiten ihan tavallista ja mukavaa yhdessäoloa, sujuvaa arkea ja läheisyyttä. Jatkuvaa ilotulitusta ja intohimoa ei ole olemassakaan, vaan tuokin vaihtelee.

Rakkaus on sitä, että haluaa olla toisen kanssa, puutteista (omista ja puolison) huolimatta. Rakkaus sietää epävarmuutta ja ongelmia ja ne halutaan yhdessä ratkaista tai käydä läpi. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen, ei edes lähes vaan armollisuutta pitäisi löytyä niin itseä kuin sitä puolisoakin kohtaan.

Rakkaus ei ole stabiili olotila vaan välillä voi olla kausia, jolloin toinen ällöttää, inhottaa ja vihastuttaa mutta jos perustunne on rakkaus, se säilyy.

Mulle suuri rakkaus merkitsee kahta asiaa. Rakastat ihmistä sellaisena, kun hän on ja rakkautenne kestää elämää (nousut ja laskut).

Muutama ajatus.

“Voit sanoa olevasi rakastunut kun tajuat, että toinen henkilö on ainutlaatuinen ja korvaamaton.”
Jorge Luis Borges

“Rakastan rakastaa enkä tulla rakastetuksi, sillä mikään ei saa minua yhtä onnelliseksi kuin se, että näen sinut onnellisena.”
George Sand

ensi huuma kestää sen 2v ja joka 7 vuosi suode muuttaa muotoaan toiseksi aivan kuin eri suhde,

Kerran suutelin yhtä miestä/poikaa ja tunsin kuinka meidän sydämet/sielut yhdistyi sen suudelman aikana yhdeksi ja silloin tiesin miltä paras rakkaus kuuluu tuntua. Se juttu jäi siihen suudelmaan muista syistä. Sitten yhden toisen miehen läheisyydessä oli samanlainen vaikutus. Siitäkään ei syntynyt mitään suhdetta.

Sanoisin, että se syvä yhteys on se mistä tietää onko toinen se elämän rakkaus kun oikeasti uskaltaa katsoa toisen ihmisen syvyyteen ja kuin myös omaansa. Joskus syvä yhteys tulee luonnostaankin mutta sitä voi kyllä työstääkkin muihin eläviin olentoihin.

"Niin myötä- kuin vastoinkäymisissä"

Elämän suurin rakkaus voi minun mielestä olla monenlaista; jollekkin ystävä, jollekkin sukulainen, seksuaalinen suhde, jopa lemmikki.

Varmasti pinnallisissa suhteissa on suurin mahdollinen vaara tulla petetyksi ja pettyä elämäänsä ja vuosienkin jälkeen huomata, että oma puoliso on ihan vieras ihminen johon ei ehkä voi edes luottaa ja koko elämä on sosiaalista näytelmää jossa on ahtaat roolit. Tietynlaiset ihmiset hakeutuu tälläisiin liittoihin.

Jos etsii syvää yhteyttä ihmisiin niin pinnalliset ihmiset kyllä pysyvät kaukana, heidän kulissit ei kestä kyseenalaistamista eikä lähempää tarkastelua ja he tietävät itsekkin sen kyllä.

Väitän, että suusta rakkautta ei voi olla tunnistamatta. Se on niin voimallinen ja hallitseva kokemus, että sitä ei voi ohittaa olan kohotuksella vaan tuntein käsittely vie vuosia, vaikka mitään toivoa ei olisi. Hyvin harvinaista se kuitenkin on, että sellaisen rakkauden kohtaa kovin montaa kertaa.

Paljon yleisempää on kohdata ihminen, joka ehkä saattaisi olla se suuri rakkaus, mutta ennen syvempää tutustumista sitä ei tiedä. Vain osa potentiaalista osoittautuu suureksi rakkaudeksi. Silti monelle riittää rakkaus ilman suuri-liitettä, ja osa liitoista jopa kestää ilman ”suuruutta”.

Suuri rakkaus tuntuu siltä kun olisi tullut kotiin. Toinen tuntuu omalta ja tutulta. On helppo luottaa, on helppo kuunnella, nähdä ja tulla kuulluksi ja nähdyksi. Toinen tuntuu tärkeältä ihmiseltä, ilman häntä on vaikea elää, ihastu häviää päästä parissa viikossa vaikka ei nähdä, mutta suuri rakkaus säilyy helposti vuosia vaikka mitään kontaktia ei olisi. Suuri rakkkaus myös tuntee läheisyyden tarvetta ja Intohimoa, ja toisen kokee viehättäväksi. Suuressa rakkaudessa ei tarvitse miettiä haluaako toisen elämäänsä ja toisen puutteet on pikku asioita muun rinnalla.

Suuri rakkaus on kuin avain ja lukko. Ihan jokainen avain ei lukkoon osu, mutta kun oikeaa osuu, jotain suurta aukeaa. Suuret rakkaudet on vaikeita aloittaa, jos tunteen suuruus pelottaa tai epävarmuus aiheuttaa pelkoa (epäonnistuminen sattuu paljon enemmän kuin ihan sama-suhteessa).

Harva suhde alkaa kulissista, mutta jos tyytyy liian vähään, voi miedot tunteet helpommin kuolla pois tai suhde väljääntyä. Sitkeydellä huonokin suhde kestää, ja omakohtaisesti tiedän että toivoa paremmasta jaksaa pitää yllättävän monta vuottaa.
Kuitenkin jos kumpikin ei ole valmis suhdetta ylläpitämään omalta osaltaan tai jompi kumpi kohtelee toista huonosti, jossain kohtaa on parempi erota kuin olla yhdessä vain sen takia ettei muutakaan osaa tai kun ”on kerran” päättänyt. Oma mielipide on, että kumpikin lupaa pitää parisuhteesta huolta ja kohdella toista hyvin, Jos tästä lipsuu vuosien ajan ja säännöllisesti, on yhteinen lupaus jo rikottu.

Alussa pitää olla avoin ja rehellinen siitä mitä tarvitsee ja kaipaa, ja siitä pystyykö vastaamaan toisen tarpeisiin. Jos toinen toivoo vaikka seksielämältä vilkkautta vaikka 3-5 krt/vko ja päivittäin läheisyyttä, ja taas toisen oikea halu on 0-2krt/vuosi ja läheisyys on epämielyttävää, ei kovin paljon kannatta antaa valheellista kuvaa haluista vain suhteen jatkumisesksi. Erilaiset tarpeet tulee ennen pitkää ongelmaksi, haluton ahdistuu, kun ei pysty ja halukas kärsii vajetta. Periaattessa eripariset voi kokea suurta rakkautta, mutta olla muuten huonosti sopivia toisilleen.

Nainen imuroi helteellä pikkuhousut jalassa ja sallii miehen näpelöidä hanuriaan.
On rakkautta hyväksyä toisen primitiiviset vietit.

Suurin onni on kusta lavuaariin!