Pettynyt olo itseeni

Olet saanut 25 ikävuoteen mennessä aikaiseksi perheen ja olet nähtävästi töissä vaikket duunistasi pidäkään. Olet saanut aikaiseksi enemmän kuin moni muu.

Koska olet päässyt työelämään ja olet vielä nuori, lisäksi isä, sun tulee olemaan huomattavasti helpompi päästä jatkossakin sekä töihin että kouluun kuin monella muulla. Aivan eri tilanne on esim. yli kolme/nelinkymppisellä pitkäaikaistyöttömällä perheettömällä. Sinua ei vielä katsota missään kieroon eikä tietä nosteta pystyyn sen enempää työelämään kuin kouluihin kuten monella muulla.

Älä surkuttele ja jossittele vaan pistä tuulemaan nyt kun olet vielä nuori. Jos jäät jahkailemaan sitten iäkkäämpänä on vaikeampi enää edes päästä mihinkään. Itseluottamus kasvaa vain tekemällä.

Kävin kans amiksen ja tein raksatöitä 15 vuotta aina ikä vuoteen 38. Olen nyt 46 vuotias ja töitä ei ole. Tuli henkilöstöfirmat ja yhä ennemmän ne haalii ulkomaalaisia työntekijöitä tänne ja siksi en pääse töihin vaikka tykkään raksatöistä ja osaan. kaikkea.

Ihailtavaa, että 25 v. nuori mies käy töissä samaan aikaan, kun joku ikätoveri pelaa pleikkaria sohvalla.

Kysele ihmeessä lisää tuosta oppisopimuskoulutuksen mahdollisuudesta ja tuo ilmi, mikä itseäsi siinä arveluttaa. Ehkä rohkaistut lähtemään kouluttautumisen tielle kohti ammattityömiehen uraa. Älä vertaa itseäsi muihin, vaan mieti, mitä sinä itse haluat. Kaikkea hyvää tulevaisuuteesi!

T. 45 v.

Minun isällä sama kohtalo. Oppimisvaikeuksia, mutta elätti itsensä ja perheensä amisammatilla. Luulen, että katkeroitui, mutta ei koskaan puhunut siitä.

Opiskellahan voit, mutta lisätukea tarvitset varmaan. Kannatta kysyä koulusta, järjestyykö.

Voi olla että olet jo oppisopimuksella jossain, mutta sen verran vaan piti sanoa: ettei kannata itseään vertailla muihin, vaan kannattaa kysellä tuttaviltasi, jotka opiskelevat AMK:ssa, miten opinnot siellä suunniteltu, onko monimuoto-opiskelua? Ne on helpompia siinä mielessä, että on niissä kotitehtäviä itsenäiseen opiskeluun ja niitä tehdessä voi kysyä apua läheisiltä tai sukulaisilta. Olen auttanut sillä tavalla erästä ystävääni joka oli ollut kotiäitinä, 4 lapsen äiti. Kun hän valitsi lähihoittaja-opintoja, autoin hänen kotiläksyjen tekemisessä, hän suoritti tutkinnon ja työskentelee nyt alallaan. Hän tarvitsi alussa rohkaisua ja henkistä apuakin, lopuksi uskalsi mennä opiskelemaan.

Tulee epäonnistunut olo itelleni että en ole saanut mitään aikaiseksi ihan vaan sen takia että en luota

Aloittajan tilannehan on ihan helvetin hyvä! Todennäköisesti kuitenkin tienaat enemmän kuin ne AMK:n käyneet ikätoverit jotka hukanneet turhaan sen 4-vuotta opiskeluun sillä välin kun sinä olet tienannut rahaa. Vakituiset työt on yleensä ihan yliarvostettua minimipalkkahommaa jota tehdään yleensä vain pakon edessä kun turhasta opiskelusta tulleet opintolainat sun muut painaa päälle. Jos joku päätyy yhtä hyvään tilanteeseen kuin aloittaja niin voi kiittää onneaan kun todennäköisesti suurimmalla osalla menee vielä paskemmin :D

Kannattaa ensin tehdä se talous kuntoon eikä kakaroita lattialle!
25v perheeinsä jolla mitään ammattia on jäätävä ongelma ja vahinkojen yhteensattuma.
Omamoka josta ihan itse kaivauduttava 50v tekemään työtä!!!
Sitten kuollaan kun tehnyt sen...