sinä toinen nainen tai mies. ihmehtelen miten sinä kestät ja ylpeänä kuljet vaikka varastat jotain toiselta. eikö yhtään mietitytä miksi olet ja pysyt vain toisena. jos toista rakastaa eikö hänen kanssaan haluaisi olla joka hetki eikä vain varastettuja tuokioita. etkö tunne itseäsi hyväksikäytetyksi ja halvaksi. mihin rakennat elämän. mielestäni elämäsi on aika köyhää ja sidottua kun pitää odottaa milloin tälle varatulle osapuolelle sopii. alkuun varmaa tuntuu jännältä, mutta kun se jatkuu vuosia.. en todella ymmärrä teitä. jos itse rakastuisin uuteen niin kyllä vanha saisi jäädä. en haluaisi olla kenenkään leikkikalu joka otetaan käyttöön tarvittaessa... tulkaa ulos kaapeistanne ja vaatikaa oikeuksianne...
sinä toinen
epäilijä
212131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
"jos itse rakastuisin uuteen niin kyllä vanha saisi jäädä"
Näin ikävä kyllä tapahtuu liian usein vrt. turhat avioerot. Se uusi ei ole ajan kanssa yhtään sen ihmeellisempi kuin vanhakaan.
Totta viserrät!
Monä siis olen eräässä syhteessa se toinen nainen. Minä pidän asemastani. Minun elämääni ei tällä hetkellä sovi se oikea parisuhde eikä tule sopimaan vielä pariin vuoteenkaan. Helpompi se on saada välillä sitä mitä tarvitsee ilman sitoumuksia.
En minä varasta mielestäni mitään. Suhteessa vain ei tietyt asiat toimi ja niitä haetaan muualta. En tosiaan tunne itseäni hyväksikäytettynä koska itse olen ns tieni valinnut, enkä odota tältä mieheltä että hän jossain vaiheessa edes haluaisi minun kanssani jatkaa yhdessä.
Minun kohdallani minä lähes aina päätän koska tavataan kiireideni vuoksi. MIes tulisi useamminkin, joka päivä, mutta minun aikani ei ihan kaikkeen riitä..
Minä siis en millään tavalla häpeä tai pidä elämäntyyliäni huonona.
paha saa aina palkkansa.. niin myös sinä joka tietoisesti tuotan murhetta toiselle naiselle. muista silloin tämä kun onnen aurinko ei paistakkaan sinulle
Hmm.. Saattaa olla, että minä pidän tämän parin edelleen yhdessä. Mies varmasti olisi jo eronnut ilman minua..Sitä toista naista.
Nyt hänellä on kaikki mitä hän haluaa. Hyvää seksiä ja ihana vaimo kotona sitten muiden asioiden vuoksi. Vaimo ei varmasti tiedä minusta mitään ja hyvä niin. Näin en riko kenenkään suhdetta vaan saatan jopa pitää sen toisilta osin yhdessä..
Oikeastaan minä taidan olla lottovoitto siinä suhteessa..Kukaan ei kärsi millään tavalla..
Kun suhteenne tulee vaimon tietoon, kärsitte te kaikki kolme: vaimo, rakastajasi ja sinä. Mikäli yhtään välität tuosta miehestä, et kestä katsoa hänen tuskaansa. Olette jo rakastajasi kanssa rikkoneet hänen avioliittonsa.
että, kun löydätkin sen todellisen rakkauden, ettei tämä nykyinen pettävä kumppani haluakaan luopua sinusta vaan sotkee välinne uuden kanssa. eikä se rakkaus kelloa katso, se voi iskeä kuin salama kirkkaalta taivaalta milloin vain.. miettippä sitä vai ootko jo ajatellutkin pitää molemmat... tunnetko olevasi armahtava rakkauden lähettiläs..
olet varmaan vielä aika nuori ja .... ajatteleppa asiaa omien vanhempien kautta. isäsi olisi pitänyt suhdetta ja nainut vaikka itseään viisitoista vuotta nuoremman kanssa. vähää vanhempaa kuin itse olit silloin. äitisi saisi jostain syystä selville asian. miltä äidistäsi mahtaisi tunttua. nauttisitko katsoa äitisi tuskaa ja kärsimystä. näkisit kuinka äitisi hiljaa hiipuisi, iloisesta naisesta tulisi surullinen varjo.... näit teet ilmeisesti salasuhteellasi nyt jollekkin naiselle ja äidille ja vai sen takia kun vakituinen vapaa suhde ei sovi kuvioihisi. kehut olevasi vielä lottovoitto.. tahtookohan kukaan sellaista voittoa paitsi petturimainen rakastajasi... onnee vai teille. joteskin toivon että narahtaisitte,ehkä silloin tuntisit muutakin kuin omaahyväisyyttä
Olen jo lähes 30-vuotias..Sitä tässä on joku varmasti miettinyt minkä ikäinen olen. Tiedän jo kuitenkin jotain tästä maailmasta etten ole ihan lapsi. Olen todella hyvässä asemassa työpaikallani ja toimin siellä myyntipäällikkönä. Paikkani olen ansainnut kaikella työlläni. Minä en pääasiassa työni takia pystyisi edes pitämään yllä minkäänlaista vakavaa suhdetta. Minulla ei aika riittäisi.
Olen todennut että en halua lapsia ja se on monelle miehelle ollut joskus menneisyydessä kova paikka. Suurin osa kuitenkin meistä kun haluaa jälkipolvia.
Minä elän tällä hetkellä järjellä. Olisiko teistä monellakaan varaa asua yli 100 neliön asunnossa yksin ja käydä ulkomailla vähintään kaksi kertaa vuodessa minimissään kaksi viikkoa kerrallaan? Minä en halua tinkiä elämäni laadusta ottamalla itselleni elätettäväksi jonkun toisen. Monikaan tavallinen duunari kun ei ole lähellä minun tulojani.
Tarkoituksenani ei siis nyt ole kehua mitkä ovat vuosituloni, miten elän ja asun tällä hetkellä tai mikä yleensä on elämäni laatu. Yritän vain kertoa teille kaikille mistä en halua luopua ja mikä on minun päätökseni elää jatkossa ja miksi asiat ovat minun kohdallani niin.
En tiedä miten vielä pystyisin paremmin teille kaikille asian selittämään mutta toivottavasti nyt jo hiukan ymmärsitte paremmin.. Minä en aio luopua elämäntyylistäni jatkossakaan ja olen erittäin tyytyväinen tähän ratkaisuuni.
Me olemme molemmat muutoin onnellisessa parisuhteessa, toisella meistä isoja lapsia. Kumppanimme on vaan muuttunut haluttomaksi.
Mekin molemmat varmasti eroaisimme, mutta olemme ajatelleet, että meidänkin seksuaalinen into laantuu aikanaan ja sitten olemme onnelliset omissa suhteissamme.
Nyt täydennämme toistemme elämää, hellyydellä, läheisyydellä, aisitillisilla eroottisilla kokemuksilla yhdessä, kun partnerimme eivät enää halua yhtä paljon kuin me.
Emme tee mitään väärää, mikä on kumppaneiltamme yli, sen jaamme yhdessä. Kumpikaan ei suunnittele toisen varaan yhteistä tulevaisuutta vaan aijomme pysyä omissa muutoin onnellisissa suhteissamme. Näin olemme todella onnelliset kotonakin.
Sinä et aio luopua elämäntyylistäsi, mutta olet ilolla muuttamassa jonkun naisen elämäntyyliä - hän kun kuvitteli elävänsä yksiavioisesti, eikä ehkä ollut halukas tästä elämäntyylistään luopumaan?
En minä mitään muuta. Olen ollut se toinen nainen tässä suhteessa pian kaksi vuotta. Koska todennäköisesti emme jää kiinni mistään niin tottakai on hyvä että vaimo kuvittelee elävänsä yksiavioisesti. Ilman minua mies on sanonut että olisi jo jättänyt vaimonsa ja kaksi lastaan ja lähtenyt etsimään jotain uutta..En minä ketään vaadi luopumaan elämäntyylistään..
Ja toisaalta jos itsekkäästi ajattelen niin minähän olen vastuussa vain ja ainoastaan omasta itsestäni..Eikö totta? Mieshän tässä on valintansa tehnyt kun on toisen naisen ottanut. Minä olen kuitenkin aina miehelle sanonut että hön saa päättää koska haluaa suhteen loppuvan. Minä etsin sitten uuden.. En toki etsi erikseen varattua miestä mutta nämä minun ikäluokkani vapaat miehet kun yleensä tosiaan haluavat sen lapsen ja perheen..
Eli jos sinua ei olisi, mies olisi jo kaksi vuotta sitten ollut vaimolleen rehellinen, ja tässä vaiheessa vaimo olisi jo hyvää vauhtia uuden elämän alussa ja päässyt asian yli. Oletko niin konservatiivinen ettet usko, että nainen voi eron jälkeen enää olla onnellinen? Entäpä jos nainen mieluummin valitsisi eron, jos hänelle valinnanvapaus suotaisiin?
Ai ei ole todennäköistä että jäätte kiinni... niin, voithan toki niin ajatella. Kaksi vuotta valheita on sellainen määrä, että jostakin niistä kiinni todennäköisesti jää. Ja todennäköisyydetkin jättävät tilaa mahdollisuuksille.
Ja ihan kuten sanoit, voit itsekkäästi olla vastuussa vain ja ainoastaan omasta itsestäsi. Toki ymmärrät, että tämä tarkoittaa myös vastuuta teoistasi. Et tienkään ole vastuussa miehen tekemisistä, mutta myös sinä olet teoillasi aiheuttamassa naiselle vahinkoa ja viemässä oikeutta oman elämänsä hallintaan. Kuinka voit katsoa olevasi vastuussa itsestäsi ja teoistasi, kun pidät huolta etteivät tekosi käy ilmi? Kanna vastuu ja toimi avoimesti. Luuletko että nainen mieluummin on tietämättä? Sinäkö sen päätät mikä on hänelle parasta? Kuka sinulle sen oikeuden antoi?
Itsekäs olet kyllä, mutta et siksi että vastaisit (edes) itsestäsi, vaan koska et osaa ajatella asioita muita kuin oman etusi kannalta. Eipä tuosta tilanteesta (vielä) olekaan mitään haittaa sinulle, ja sympatia nyt on vanhanaikaista. Pieni haitta sinullekin taitaa olla se kun myrsky vesilasissa puhkeaa. Mieti näitä kysymyksiä kun raivoava nainen ilmestyy ovellesi - ja vastaapa silloin teoistasi.
Kaikilla parisuhteen arkeen tai arki seksiin kyllästyneillä miehillä kun ei ole varaa Sihteeriopiston tyttöihin, niin sinä olet oikeastaan maksullisen naisen sosiaalityöntekijä-versio.. Et ota valuuttaa vastaan, mutta sama periaate: ei tunteita ja muita kuin itseä ei tarvitse ajatella.
Jos olisit älykäs, ja sitä kaikkea mitä esität, niin rahaakin pyytäisit. Mutta ainahan pelastusarmeija on vähävaraisista huolta pitänyt.. Ja nyt sinä, Viivi.
Inhottavin temppu viesteissäsi oli ammattisi ja muun "tunnistamista" helpottavien elementtien paljastaminen: hiukankin samansuuntaisessa tilanteessa ja asunnossa ja lomalla oleva myyntipäällikkö saa pitkiä katseita..
Myös minä, joka lähellä ikääsi, tosin asun omakotitalossa koiran kanssa.. En ole kakkonen kenellekään, koska se ei kuulu luonteeseen ja lapsettomana naisena tunnen kyllä sympatiaa kaikkia äitejä kohtaan.
Tosin, todistettua tuli se, että asema, omaisuus yms. ulkoiset seikat eivät takaa onnellisuuta. Onnellinen ei voi olla, jos joutuu koko ajan perustelemaan toisille valintojaan.
Minulle kaikki maallinen tuo onnellisuutta. Minä olen todella onnellinen tässä elämäntilanteessani, jossa nyt olen. Minun ei tarvitse laskea euroja, jos haluan jotain. Kävelen kauppaan ja otan sen minkä haluan.
Tottakai olen sitä mieltä, että lapset ovat ihania. Sitä en väitä. Mutta lapsi ei todellakaan kuulu suunnitelmiini. En halua laskea elämänlaatuani.
Miksi ottaisin maksua sellaisesta mistä myös minä saan tyydytyksen? En minä kuitenkaan kierrätä itseäni kaikilla varatuilla miehillä. On vain tämä yksi mies ollut viimeisen kaksi vuotta. Ja minulle maksuna toimii tämän henkilön kanssa hänen kosketuksensa ja hänen minulle antama raukeuden tunne.
Minä nyt en kuitenkaan perustele sillä tavalla valintojani. Kerron vain nyt elämästäni ja millainen olen. Tarkoitus ei ole selittää mitään, koska minä en todellakaan kadu mitään mitä teen tai olen tehnyt.
Ja eikö sinustakin olisi mukava jos jostain saisit sinäkin tyydytyksen tarpeillesi? Varo vain ettei sinusta tule miehen kipeää vanhaa piikaa tuolla menolla! Se saattaa olla tulevaisuus jos ei ajattele urajohteisesti niinkuin minä elämästä!! Ja mikäs sinussa on vikana kun vielä lapseton olet ja et ainakaan kirjoituksesta päätellen elä parisuhteessa?
on liian suunniteltua. usko pois kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. tosi rakkaus sekoittaa sinunkin järjen, ei se ole vaan vielä osunnut kohdallesi.mitä jos kuitenkin narahdatte rakastajasi vaimolle. oletko ajatellut mitä kaikkea hän voi tehdä pilataksesi elämäsi. työpaikkasi ja asemasi voivat olla silloin vaarassa,maineesta puhumattakaan. kostonenkeli ei tunne sääliä. mutta jos oletkin juuri uudastanut kaiken tämän eteen niin onnea vaan
Kysyinkö sinulta, mikä vika sinussa on..? En, koska minun itsetuntoni on niin terveellä pohjalla, että uskon jokaisen tekevän valintansa itse.
Mutta sinä mietit ja kysyt, mikä minussa vikana? Siis kertoo jotain itsetunnostasi..
Mutta kerron vikani:
1) Lääketieteellinen syy lapsettomuuteen; olen asian tiennyt jo 10 vuotta, joten sinuksi asian kanssa tullut.
2) Elämän suhteen utelias ja haasteita rakastava; siksi ura vienyt eteen päin pääsääntöisesti. Pidän myös sijoittamisesta: lähinnä vokrakiinteistöt.
3) Kevyt suhde menossa sinkkumiehen kanssa, joka on hyvin pitkälti samanlainen kuin minä. Kuten sanoin, vaikka asemani ja tulotasoni olisi mikä, ei se muuta sitä minussa, että voisin lopettaa miettimästä tekojeni ja omien valintojeni seurauksia.
Duunari sanaakin ihmettelin sinun viestissäsi.. Periaatteessa olet itse duunari myös, mikäli ilmaisun kantasanaa ruoditaan.. Siksi ihmettelin, vedätkö jotain pseudomaailmaa täällä, koska kovin sivistyneeltä ja fiksulta et kirjoitustesi perusteella vaikuta.
Edelleenkään en puutu sinuun henkilönä; ulkoisiin tai muihin seikkoihin. Ei tarvitse. Siten vain nolaisin itseni: kirppuinen koira räksyttää..
Jo lähes 30-vuotias, mutta ei näe maailmaa muutoin kuin omasta näkökulmastaan. Mitä nuo sinun urasaavutukset ja "menestys" liittyy siihen, että sinä otat jotain, mikä ei kuulu sinulle?
Se, että alat varatun miehen kanssa suhteeseen, ei ole oma päätöksesi, vaan miehen. Hän vain käyttää sinua, mutta käännät sen niin, että itse olet hyväksikäyttäjä ja muka vielä ylpeä siitä.
Epävarmuus suorastaan huokuu sinusta; yrität päteä omaisuudella, muttet kuitenkaan ottaisi ketään "elätettäväksi". Jeesus sentään, et sinä äidiksi muutu, jos alat seurustella. Etkö kykene olemaan tasavertainen suhteessa?
Se, ettei aika riitä oikeaan parisuhteeseen, ei kai sekään tarkoita sitä, että sen panokaverin pitäisi olla varattu? Tuolla on tuhansia miehiä, jotka hekään eivät halua sitoutua, ja sinä... sinä vain otat sen mitä haluat, niinkö? Koska, sinä et halua luopua elämäntyylistäsi, rahoistasi, ns. itsenäisyydestäsi? Miksi niistä pitäisi luopua, jos alkaa seurustella? Sorry, en ymmärrä, miten tuo kaikki liittyy siihen, että olet VALINNUT varatun miehen.
Kuulostaa vain epävarman ihmisen tekosyiltä. Helpompi olisi uskoa, että "me vain satuimme ihastumaan toisiimme" tai "me vain ajauduimme yhteen".
Tottakai olen miettinyt ja siksi olenkin näin ns. toinen nainen(?). Olen omillani toimeen tuleva, enkä tarvitse elättäjää, en ketään joka järjestäisi "elämän" minulle. en siis ole ollut valmis olemaan vaan jonkun miehen kanssa - kunhan vain on mies! Päätin erottuani kymmenen vuotta sitten että olen vain ja ainoastaan ihmisenkanssa jota rakastan oikeasti. Hän sattui olemaan varattu.
Mutta välit oli jo oikeastaan poikki vaimoon. Omaisuus on se mistä he ovat riidelleen pian neljä vuotta. Eikä ole tarvinnut salaa tapailla, ei odotella tapaamisia - ne sovitaan aina yhdessä, toki kalenterien kanssa. Olemme molemmat työssä joka vaatii paljon. Vaimo tietää suhteestamme ja vietämme miltei kaikki vapaa-ajat yhdessä.
Emme vielä muuta yhteen. Hän hoitakoon tavallaan eronsa ja minä säästän ostaakseni oman asunnon. Pari vuotta vielä näin, ihan mukava ja toimiva järjestelmä. Katsotaan sitten miten mennään eteenpäin.
Kun ei ole ihan nuori ja on oppinut odottamaan elämässään, ei ikäväkään ole mahdoton kestää. On puhelimet ja sitä ihanampaa tavata. Ennenkaikkea saa olla myös omissa oloissaan miten mielii, ilman että siitä aiheutuu turhia kärhämiä.
Loistava vaihtoehto meille!!!
Ps. Se on toinen juttu miksi ihmiset ovat niin vallanhaluisia, katria, kostonhimoisia jne. että aina pitää olla joku jota saa halveksia????
En koe varastavani mitään, mikä vapaaehtoisesti tulee luokseni ei ole luvatonta käyttöönottoa. Olen rakkaani kanssa aina kun minulle sopii.
Nii-in, todellakin, voi myös olla niinpäin, että pettäjä joutuu sopeutumaan salarakkaansa aikatauluun. En siis koe olevani leikkikalu, joka otetaan käyttöön (?) silloin kuin toiselle sopii. En koe olevani toinen, minulle tämä rakas on ensimmäinen ja itsekkyyttäni ajattelen kaiken oman tonttini kautta. Kollektiviisuuden jätän sinunkaltaisille vartijoille, jotka kuitenkaan kaikista porteista huolimatta, eivät pysty pitämään kumppaniaan. Mistähän se muuten johtuu...?
Tämä sopii minulle nyt. Minun tehtäväni ei ole katsoa ihmisten moraalin perään. Minä en petä ketään, en edes itseäni, koska en ole ainakaan vielä alkanut haluamaan edes mitään muuta. Jokainen pettäjä saa itse ottaa vastuun tekemisistään, ihan turha siihen on syitä hakea salarakkaiden noitamaisisita lumoamistaidoista.
oksennus tulee sinun omahyväistä tekstiä lukiessa. olet varmaan blondi jalkoväliä myöten. nyt ymmärrän miksi blondit yököttävät minua..