Mikä nykyihmistä vaivaa suhteessa lähimmäiseen?

Aasta alkaen olen ymmärtänyt, että lähimmäistä kunnioitetaan ja arvostetaan niinkuin itseäkin. Kilpaa kumppanien kuuluu kunnioittaa toista ihmistä, niin että ei satu. Itsekin olen kokenut sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Olen viisikymppinen lapseton nainen ja nautin, kun saa olla oma itsensä ja vapaa olemaan tai tulemaan ja menemään, eikä tarvitse olla tilivelvollinen. Lapseton olen siksi, että ei vaan ole sopivaa isää mahdollisille lapsille löytynyt. Arvostan itseäni, että nenilleni ei hypitä. En yhtään lisäksi ihmettele, miksi yksinäisyyttäkin kokevia on niin paljon nykyään. Kuka haluaisi olla valtasuhteessa ehdoin tahdoin. Parempi yksin kuin huonossa suhteessa.