Miksi ei Tuukkasen sinfonioita soiteta?

Olisin esim. valtavan utelias tutustumaan Tuukkasen Muskettisotureihin, näytelmämusiikki Kuunsokeaan, Viimeiseen paimeneen ja sinfonisiin runoelmiin Runolaulaja ja Vuorten laulu joista 2 jälkimmäistä esitettiinkin Yle radio yhdessä v. 2017 mutta kun minulla ei vielä tuolloin sattuneesta syystä ollut tietokonetta käytössä vaan ainoastaan älypuhelin enkä tuolloin osannut käyttää Yle areenaa tai myöskään tiennyt siitä ja sen olemassaolosta mitään minulta meni todella harmittavasti tuo laajamittainen vuorten laulu, johon Tuukkanen sai inspiraation englanninmatkan aikana Skotlannin kiertoajelulla, ohi suun.

Tuukkasen musiikki kutsuu esille ulkoisia mielikuvia ja sitä voi siksi kutsua vitalistiseksi. Tuukkasen sinfoniat kuuluvat ehkä tuota lyhyeksi torsoksi jäänyttä 5. sinfoniaa lukuun ottamatta, joka ei ole kokonaisuutena täysin tyydyttävä , maamme ehdottomasti merkittävimpiin postromanttisiin lajityyppinsä teoksiin joiden ei tarvitse lainkaan hävetä edes Melartinin mestarillisten luomusten rinnalla tämän sävellysmuodon alalla ja epäsinfonikko Klami, joka ei itsekään pitänyt itseään minään sinfonikkona, häviää Tuukkasen musiikilliselle mielikuvitukselle, ajateltakoon tämän soinnillisesti hienostunutta Meri sinfonian miltei impressionistisen pehmeätä avausta ja intohimon täyteisiä kiihkeitä nousuja ja sonoriteetteja myrskyisemmissä jaksoissa sekä ehtymätöntä melodista mielikuvitusta joille Klami ei pärjää, joskin puhtaasti orkestroijana Klami lienee omaa luokkaansa . Olen kuunnellut tänäänkin Meri sinfoniaa jo miltei kymmenisen kertaa alati haltioituneena, sekä myrsky osaa spotifysta, että sinfonian impressionismista inspiroitunutta laajaa avusosaa omalta koneeltani jonne latasin sen Yle areenasta kun se siellä joku aika sitten soi. Tuukkasen muiden sinfonioiden sävel-ja muotokieltä minun on vaikea syvällisemmin analysoida, kun en 5. sinfoniaa lukuun ottamatta ole kuullut niitä koskaan ainoana kosketuskohtana niihin prof. Erkki Salmenhaaraan 2. sinfonian rakenteesta laatima tarkkanäköinen analyysi.

Tuo Tuukkasen Meri sinfonian Tubesta poissaolollaan loistavan lähes impressionistisen pehmeän laajan avausosan Largo taite jota äsken taas hieman kuuntelin tenorin ja sopraanon vokaaliiseihin saakka on niin iihana ettei sitä sanoin pysty kuvailemaan ja sitä voi eittämättä pitää suomen säveltaiteen historian eräänä kauneimpana lukuna eikä esim. edes niinkään populaari säveltäjä Kuulakaan ole koskaan säveltänyt mitään melodisesti yhtä kaunista, koskettavaa ja herkkää kuin korkeintaan jossakin iltatunnelmassaan mieskuorolle mutta ei orkesterille.

Oletteko te päässeet tutustumaan Kalervo Tuukkasen rakastettuun sinfoniseen runoelmaan Vuorten laulu tai kuullet sen Yle radiossa yhdetä jossa se aikoinaan esitettiin Klassista kahteen ohjelmassa? Millainen teos on kyseessä jos saan sitä teiltä tiedustella?

Martti Similän joskus 50 luvulla kantanauhalle johtaman Kalervo Tuukkasen sinfonisen runon Vuorten laulu opus 40, joka syntyi säveltäjän englannin vierailun yhteydessä Skotlannin kiertoajelulla saamansa inspiraation tuloksena, Yle esitti 5 vuotta sitten Yle radio yhdessä Klassista kahteen ohjelmassa ja se oli kuultavissa tietyn ajan myös Yle areenassa, mutta kun minulla ei vielä tuolloin ollut sattuneesta syystä tietokonetta käytössäni, vaan ainoastaan älypuhelin ja tuo ohjelma meni minulta ohi kun nukuin päivät ja valvoin yöt, enkä myöskään osannut käyttää areenaa tai tiennyt sen olemassaolostakaan vielä tuolloin yhtikäs mitään, niin jäi teos minulta ikäväkseni kuulematta, mutta siitä päätellen että teos on Ylen kanavilla lähimenneisyydessä soinut voisi ajatella lähetysoikeuksien olevan jotakuinkin kunnossa mutta tiedä sitten näistä syistä sen enempää.

Ehkäpä tekijänoikeuskorvaukset ovat sitä luokkaa ettei sen esittäminen ole kannattavaa tai sen soittamista koskevat rajoitukset ovat astuneet voimaan myöhemmin, mene ja tiedä.

Eräs tunnettu suomalainen sotahistorioitsija ja musiikinharrastaja kirjassaan Rakastan Sibeliusta ja muita tunnustuksia harmitteli sitä ettei RSO jossakin Edinburghin festivaaleilla vieraillessaan äkännyt ottaa mukaansa tuota Tuukkasen mainittua teosta ja esittänyt sitä siellä.

Mutta ehkei Yle viitsi jostakin syystä sitä uudelleen soittaa mutta tämän teorian kumoaa se että kyllähän Yle klassisessa pyörivät samat teokset lukuisia kertoja yhä uusina uusintoina muutenkin mutta Vuorten laulua ei ole soitettu vuosikausiin. Myös sinfoninen runo Runolaulaja on esitetty taannoin Ylessä muttei enää aikoihin. Samoin Muskettisoturit tai ainakin sen osa täyttä ravia on aiemmin esitetty Yle radio yhdessä.

Voihan teoriassa olla niinkin että tuo Vuorten laulu on niin heikko teos, vaikka se on monessa yhteydessä mainittu, ettei Yle tohdi soittaa sitä enempää, vaikkakaan en pidä sitä todennäköisenä, vaan epäilemättä teos kuuluu Tuukkasen merkittävimpiin.