Minua petettiin, vaikka suhde(4v.)oli hyvä(ihan oikeasti..) rakkautta riitti, ja uskon että me molemmat halusimme siitä kestävää
Kävi kuitenkin´perinteiset´, ja puoliso lähti humalassa(neljästi)vieraaseen syliin. Suhde loppui siihen, olen ollut ehdoton näissä asioissa.
Suhteen loppumisesta jo yli vuosi, joten on ollut aikaa miettiä.. tunnen, että meillä oli todellakin jotain, jota en luultavasti tule löytämään uudestaan kenenkään toisen kanssa, enkä tuntemaan samoin enää ketään toista kohtaan. Todella iso masennus siitä.. tuntuu että eroprosessi yhä aivan kesken!!
mutta tekstini ydin on siinä, että oletteko koskaan miettineet pettämiselle oikeita syitä.
Minulla näihin aikoihin asti ollut niin suuri suru ja viha itse tapahtuneita ja kaiken loppumista kohtaan, etten ole halunnut käsitellä asian taustoja oikeastaan ollenkaan.
Nyt kun erosta aikaa, olen kuitenkin käynyt miettimään myös ns. puolustuksia asialle.
minun puolisoni on ollut todella katuvainen ja pahoillaan. olen miettinyt, ettei hän minua tarpeeksi rakastanut, eikä vaan ollut kuitenkaan tosissaan. On kuitenkin selvinnyt jo aikaa sitten, että hän todellakin rakasti ja niin edelleen..
pidättekö minkäänlaisena syynä esimerkiksi tällaisia; olemme vielä nuoria. Eikö(etenkin)nuoret tee joskus asioita ihan vaan nuoruuden ajattelemattomuuttaan ja hetken huumassa?
Sitten kasvatus/kotiolot. Jos kotona ollut vaikeata aina ja lapsena nähnyt pettämistä tapahtuvan esim. kotona,eikä lapsena ole muutenkaan saanut huomiota/ rajoja normaalisti.
(tai ns. seksiriippuvuus) Tai se, että arki ottanut suhteessa vallan, eikä toisen arvoa tajua ennenkuin hänet menettää..
Tiedän näiden asioiden vaikuttaneen..
Mietin, pitäisikö jatkaa tätä taistelua tunteitaan ja toiveitaan vastaan ja jatkaa"järjen avulla"taistelua irti rakkaastaan sen ajatuksen avulla, että kyllä se aika aikanaan kai parantaa? olen niin väsynyt tähän kaikkeen ja tuntuisi niin hyvältä palata rakkansa luo. sen tiedän, että puoliso haluaisi yrittää.
(puollan nyttemmin ajatusta, että toiselle pitäisi antaa ns. toinen mahdollisuus. Mutta olen ajatellut, että tuo kuuluu tilanteeseen jossa tapahtunut yksi moka)
Kävi kuitenkin´perinteiset´, ja puoliso lähti humalassa(neljästi)vieraaseen syliin. Suhde loppui siihen, olen ollut ehdoton näissä asioissa.
Suhteen loppumisesta jo yli vuosi, joten on ollut aikaa miettiä.. tunnen, että meillä oli todellakin jotain, jota en luultavasti tule löytämään uudestaan kenenkään toisen kanssa, enkä tuntemaan samoin enää ketään toista kohtaan. Todella iso masennus siitä.. tuntuu että eroprosessi yhä aivan kesken!!
mutta tekstini ydin on siinä, että oletteko koskaan miettineet pettämiselle oikeita syitä.
Minulla näihin aikoihin asti ollut niin suuri suru ja viha itse tapahtuneita ja kaiken loppumista kohtaan, etten ole halunnut käsitellä asian taustoja oikeastaan ollenkaan.
Nyt kun erosta aikaa, olen kuitenkin käynyt miettimään myös ns. puolustuksia asialle.
minun puolisoni on ollut todella katuvainen ja pahoillaan. olen miettinyt, ettei hän minua tarpeeksi rakastanut, eikä vaan ollut kuitenkaan tosissaan. On kuitenkin selvinnyt jo aikaa sitten, että hän todellakin rakasti ja niin edelleen..
pidättekö minkäänlaisena syynä esimerkiksi tällaisia; olemme vielä nuoria. Eikö(etenkin)nuoret tee joskus asioita ihan vaan nuoruuden ajattelemattomuuttaan ja hetken huumassa?
Sitten kasvatus/kotiolot. Jos kotona ollut vaikeata aina ja lapsena nähnyt pettämistä tapahtuvan esim. kotona,eikä lapsena ole muutenkaan saanut huomiota/ rajoja normaalisti.
(tai ns. seksiriippuvuus) Tai se, että arki ottanut suhteessa vallan, eikä toisen arvoa tajua ennenkuin hänet menettää..
Tiedän näiden asioiden vaikuttaneen..
Mietin, pitäisikö jatkaa tätä taistelua tunteitaan ja toiveitaan vastaan ja jatkaa"järjen avulla"taistelua irti rakkaastaan sen ajatuksen avulla, että kyllä se aika aikanaan kai parantaa? olen niin väsynyt tähän kaikkeen ja tuntuisi niin hyvältä palata rakkansa luo. sen tiedän, että puoliso haluaisi yrittää.
(puollan nyttemmin ajatusta, että toiselle pitäisi antaa ns. toinen mahdollisuus. Mutta olen ajatellut, että tuo kuuluu tilanteeseen jossa tapahtunut yksi moka)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mielestäni uuden mahdollisuuden voi katuvalle antaa riippumatta siitä, miten tämä uskottomuus on tapahtunut tai kuinka kauan/monta kertaa tapahtunut. Mikäli taustalla olevat syyt pystyy selvittämään ja ymmärtämään, ja pettäjä haluaa avoimesti asiasta puhua ja selvittää syitä, niin ei kai pettämisten lukumäärä voi olla esteenä. Näin minä asian näkisin. Sitten jos mahdollisuuden antamisen jälkeen tapahtuu uudelleen jotain, joka luottamuksen rapisuttaa lopullisesti, niin asia on sitten selvä.
Kaunis kiitos kaikille ihanille ihmisille, jotka on jaksanut lukea tekstini. Ja etenkin näille jotka ovat vastanneet.
Mahtavaa, että löytyy ihmisiä jotka jaksavat tukea ja auttaa meitä eksyksissä olevia..
Te saitte minut toiveikkaalle mielelle. Uskomatonta, miten sitä joskus kaipaakaan toisten neuvoja ja mielipiteitä omien päätöstensä tueksi.
En tiedä miten tässä käy. Onhan tässä jo vuoden päivät kärsitty. Mutta toivon kyllä(misäkin jo) että minulla ja rakkaallani voisi olla vielä toinen mahdollisuus. Mutta vaikeaa on..
että pitää antaa toinen mahdollisuus.
Voi antaa, jos siihen pystyy.
Voi myös kokeilla pystyykö.
Minä kokeilin, enkä pystynytkään jatkamaan.
Jokaisen pitää saada tehdä omien kykyjensä ja halujensa mukaan.
Mieheni petti, vaikka suhteessamme oli asiat todella hyvin, erinomaisesti, paremmin kuin kenenkään muun kanssa koskaan voisi olla. Humalassa, matkoilla... Perinteinen juttu.
Heräsi tietysti kysymys että miksi??? En voinut ymmärtää, eikä ymmärtänyt miehenikään. Epätietoisuus sai pelkäämään, että se tapahtuu joskus uudelleen. Mieheni omasta aloitteestaan alkoi käymään psykologilla, jotta syy pettämiseen löytyisi. Ei siis puolustus. Eihän millään voi puolustella sellaista tekoa. Oli se syy mikä tahansa, sen käsittelemiseen pitäisi löytää muut keinot.
Meillä on tapahtumasta nyt muutama kuukausi, ja paraneminen yhä siis kesken. Pykologista on ollut apua, ja on löytynyt ideoita siihen mikä syy järjettömältä tuntuvaan toimintaan voisi olla. On todella hyvä pohtia asiat kunnolla läpi, vaikka tuntuisi välillä kuinka rankalta hyvänsä.
Jos uskot että pystyt, niin anna vielä mahdollisuus. Mutta selvittäkää asiat. Ja muista että sinulle on oikeus olla vihainen. Ja miehen on löydettävä uusia toimivia keinoja asioiden käsittelyyn!
Hei Vaasa-neito,
Minusta vastaat itsekin jo kysymykseesi toisesta mahdollisuudesta. Kannattaako toinen jättää periaatteen vuoksi, tai siksi, että se on menneisyydessä tehnyt pahaa ja loukannut pahimmalla mahdollisella tavalla? Kertooko se mitä ennen on tapahtunut jotain siitä, minkälaista elämänne olisi jatkossa?
Jos uskoo siihen, että elämä ja ihminen voi muuttua ja kasvaa, niin silloin voi olla aiheellista harkita ns. pelin katsomista pidemmälle. Riskin ottoa se on aina, mutta jos puolisoaan rakastaa ja tuntuu siltä, että olet löytänyt sen ihmisen, jonka kanssa haluat elää aikuisena elämäsi loppuun, niin eikö siitä kannata pitää kiinni?
Sen olen itse oppinut, että ei ole olemassa mitään yleispätevää rajaa, jonka jälkeen toista ei voi enää ottaa takaisin. Jos suku käsitetään laajassa määritelmässä, niin vaikka itse en olekaan tavannut, niin tiedän omasta suvustani tapaukset, joissa mies syyllistyi raiskaukseen ja vaimo otti takaisin. Tai toisen tapauksen, jossa mies syyllistyi raiskaukseen ja murhaan ja vaimo pohti 10-vuoden ajan ajatuksiaan ja otti miehen takaisin. Molemmista tapauksista on yli 20 vuotta aikaa ja varmasti kamalimman mahdollisen henkilökohtaisen-, sosiaalisen- ja parisuhde kriisin läpi mentyään molemmat nämä parit ovat siitä asti eläneet onnellisena toistensa kanssa ja sovussa aina läsnäolevan menneisyyden kanssa.
Kamalia esimerkkejä ja tämänkin palstan "tonyhalmeet" ovat muuta mieltä, mutta heidän kannaltaan ratkaisu oli oikea. Ei siis ole olemassa rajaa, jonka jälkeen jättäminen olisi automaatio.
Riskit on tietysti aina olemassa. Vakuutteluilla ei pitkälle pötkitä, varsinkin, jos kyse ei ole ollut yhdestä hairahduksesta. Jos kyseessä on mahdollisesti seksuaalisuuden jännittävään puoleen riippuvuuden kaltaisesti suhtautuva ihminen, niin siinä tilanteessa muutos ei kyllä omin voimin onnistu. Vakuutteluja on vaikka kuinka paljon ja vakuuttelija uskoo niihin itsekin, mutta kun ns. iso pyörä iskee päälle ja mahdollisuus vielä suuremmasta kicksistä iskee päälle, niin sillon sairaus vie ja mies vikisee. Seksiriippuvaisten AA:ta vastaavassa SA-ryhmässä on ollut tapana ilmaista asia niin, että riippuvainen ie ole vastuussa sairaudestaan, mutta toipumisestaan on. Se on pitkä ja kivinen polku, kun pitää opetella pois kaikesta siitä kiihkosta, jonka mukaan on tottunut elämään.
Irtautuminen onnistuu yleensä vasta sen jälkeen kun sairauden huonot puolet painavat enemmän, kuin sen hyvät puolet. Ja tuon kokemuksen saavuttaa yleensä vasta jonkinlaisen pohja-kokemuksen kautta, niinku nyt esim. miehelläsi, kun hänet jätit.
Mutta… jos pohjakokemus on aito. Jos ihminen aidosti kokee, että näillä asioilla ei nyt ole leikkimistä ja hän saattaa menettää elämästään kaiken sen, mitä varten elää… niin rakkaansa tuella, siitä saattaa syntyä katkeransuloinen prosessi, jossa oma persoona, motiivit ja syyt revitään auki kokonaan ja sitten palapeli kootaan uudestaan terveelle pohjalle.
Jos siis kriisin jälkeinen prosessi hoidetaan hyvin, aidosti siihen antautuen ja entisestä luopuen, niin minusta sen tulen ja jään läpi käyneellä parilla on miljoona kertaa parempi onnistumisen mahdollisuus päästä vuosikymmenten kuluttua hyvillä mielin yhteiseen hautaan laajan suvun surressa. :-) jos ilmaisu sallitaan.
Tärkein kysymys minusta siis on, että … Jos rakastaa?
Koita jaksaa neitonen.
Miehellesi http://groups.msn.com/seksiriippuvuus
ja sulle http://groups.msn.com/pumpulinurkkaus
*kram*
P
Kaunis kiitos kaikille ihanille ihmisille, jotka on jaksanut lukea tekstini. Ja etenkin näille jotka ovat vastanneet.
Mahtavaa, että löytyy ihmisiä jotka jaksavat tukea ja auttaa meitä eksyksissä olevia..
Te saitte minut toiveikkaalle mielelle. Uskomatonta, miten sitä joskus kaipaakaan toisten neuvoja ja mielipiteitä omien päätöstensä tueksi.
En tiedä miten tässä käy. Onhan tässä jo vuoden päivät kärsitty. Mutta toivon kyllä(misäkin jo) että minulla ja rakkaallani voisi olla vielä toinen mahdollisuus. Mutta vaikeaa on..