Alan olla vaan jotenkin niin totaalisen kyllästynyt omaan elämäntilanteeseen...
Olemme ollut miehen kanssa yhdessä 8kk. Hänellä on oma koti Lapissa (eli siis kaukana, me asumme Vantaalla) mutta ei vietä siellä aikaa koskaan, kun haluaa olla vaan meillä. Jotenkin vain eksy olemaan meillä, sanoi menevänsä omaan kotiin muttei sitten koskaan mennytkään vaan jäi tänne.
Hän ei käy töissä, eikä ole oikeastaan etsinytkään. Pari haastettelua hänelle olen hommannut muttei ole saanut sitä kautta töitä. Opiskelemaan ei halua.
Minä itse taas käyn töissä ja omien 4 lasteni lisäksi (joiden yksinhuoltaja olen) niin elätän nyt tätä miestä.
Hän makaa meillä kaikki päivät pääasiassa puhelin kourassa, en saa koskaan olla omassa kodissa rauhassa, en saa omaa tilaa jne. Hän ei siis käy missään vaan on vaan meillä, ei halua harrastaa mitään eikä mennä minnekään. Kuitenkin välitän hänestä ja hän tulee erittäin hyvin lasteni kanssa toimeen ja lapseni ovat todella kiintyneet mieheen.
Miehellä on rahaa noin 1viikon kuukaudessa jolloin osallistuu myös meidän ruokamenoihin mutta kun hänen kela rahat on menneet niin syö täällä minun ostamia ruokia sen loppu kuukauden.
Ei osallistu vuokraan, ei sähköön eikä mitään muutakaan koska hänen omia tukiaan menee hänen oman asunnon ylläpitoon missä hän ei edes oleile, eli hällä ei ole rahaa osallistua noihin.
En oikein tiedä mitä tällä julkaisulla haen, ahdistaa paljon ja tiedän että pitäisi lähettää toinen kotiinsa mutta en vain osaa heittää ketään pihalle, eikä hällä olisi kyllä rahaa mennäkään minnekään. Tuntuu pahalta.
Onko kukaan ollu samankaltasessa tilanteessa?
Olemme ollut miehen kanssa yhdessä 8kk. Hänellä on oma koti Lapissa (eli siis kaukana, me asumme Vantaalla) mutta ei vietä siellä aikaa koskaan, kun haluaa olla vaan meillä. Jotenkin vain eksy olemaan meillä, sanoi menevänsä omaan kotiin muttei sitten koskaan mennytkään vaan jäi tänne.
Hän ei käy töissä, eikä ole oikeastaan etsinytkään. Pari haastettelua hänelle olen hommannut muttei ole saanut sitä kautta töitä. Opiskelemaan ei halua.
Minä itse taas käyn töissä ja omien 4 lasteni lisäksi (joiden yksinhuoltaja olen) niin elätän nyt tätä miestä.
Hän makaa meillä kaikki päivät pääasiassa puhelin kourassa, en saa koskaan olla omassa kodissa rauhassa, en saa omaa tilaa jne. Hän ei siis käy missään vaan on vaan meillä, ei halua harrastaa mitään eikä mennä minnekään. Kuitenkin välitän hänestä ja hän tulee erittäin hyvin lasteni kanssa toimeen ja lapseni ovat todella kiintyneet mieheen.
Miehellä on rahaa noin 1viikon kuukaudessa jolloin osallistuu myös meidän ruokamenoihin mutta kun hänen kela rahat on menneet niin syö täällä minun ostamia ruokia sen loppu kuukauden.
Ei osallistu vuokraan, ei sähköön eikä mitään muutakaan koska hänen omia tukiaan menee hänen oman asunnon ylläpitoon missä hän ei edes oleile, eli hällä ei ole rahaa osallistua noihin.
En oikein tiedä mitä tällä julkaisulla haen, ahdistaa paljon ja tiedän että pitäisi lähettää toinen kotiinsa mutta en vain osaa heittää ketään pihalle, eikä hällä olisi kyllä rahaa mennäkään minnekään. Tuntuu pahalta.
Onko kukaan ollu samankaltasessa tilanteessa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Laitat lapinloisen omien lastes edelle? Häpeä.