Eli kysyisin nyt et miten paljon meidän miniöiden pitää kestää sitä haukkumista? Appiukon isä on jo yli 80 ja joka kerta kun siellä käydään niin "kaataa ämpärikaupalla paskaa niskaan". Miten paljon sitä pitää olla valmis kestämään ja kuuntelemaan?
Miten paljon pitää kestää?
"Miniä"
283766
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
että terveisiä vaan anopille kun tunnut tätä palstaa lukevan, nyt en puhu missään muodossa sinusta!
Lakkaa käymästä siellä.
kun kyseessä on kuitenkin miehen pappa, joka tykkää noista meidän lapsista (ainoat suvussa). Ja kun mies saa kyllä oman osansa siitä paskamäärästä. Samoin kun puoli muutakin kylää. Toisaalta kun ajattelee niin eihän se enää montaa kymmentä vuotta tossa suutaan aukaise.
isän mukaan isoisovanhemmille. Kun huomasin, etten ole toivottu henkilö, jätin koko homman heidän sukunsa hoiviin. Asiasta ei noussut haloota ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Kun ei se mieskään sinne haluaisi mennä just sen takia kun viime kerralakin sai sellaset syytökset niskaansa että HUH HUH! Ja jos mies sinne "joutuu" menemään niin ei ole mun mielestäni reilua lähettää sitä yksin sinne kaiken keskettäväksi.
Kysehän oli miehesi vanhemmista? Miten niin r e i l u a l ä h e t t ä ä? Kai nyt aikuinen mies vanhemmistaan selviää, ja jos ei selviä, niin ei sitten mene. Älä nyt sinä ala suojakilveksi, vaikka kaiketi sekin on eräänlaista rakkautta, että ottaa vastaan puolet haukkumisista.. sitä vastamäkeä...
Kuulostaapa ihanalta, että appesi haukkuu kaikki ja jokaisen. Siis tasapuolisen hölmö. Jos yhteydenpito on teille jostain syystä tärkeää, niin voitte miehesi kanssa ainakin jakaa kokemuksen ja nauraakin sille ehkä joskus yhdessä.
Kyllä sinä tiedät, kun ei enää tarvitse kestää... se on se päivä, kun mitta tulee täyteen.
sovi, että toinen vain menee, mikä pakko sinne on mennä kummankaan? Yritin vain sinun kannaltasi katsoa parempaa vaihtoehtoa. Jos se kyläily on kamalaa, kyllä sen huomaavat lapsetkin ja ei jää kuin paha maku suuhun.
Miehellä oli aivan ihana mummu joka kuoli neljä vuotta sitten. Siitä asti on pappa jaksanut naputtaa joka asiasta. "Yhteyden pito" on siksi "tärkeää" kun pappa antoi autonsa meille kun itse ei enää pysty ajamaan. No typeriä kun olimme niin suostuimme papppan ehtoon että kerran viikossa hän pääsee meidän kyydillä kauppaan. Vuoden verran nyt sitten hänen kanssa on kaupassa käyty.
Mies on välillä käynyt töissä ja minun on pitänyt kahden pienen lapsen ja sen pappan kanssa käydä kaupassa. Nyt on meidän mitta TÄYNNÄ. Mietin vaan että jonkunhan sitä pappaa pitäis sinne kauppaan, pankkiin ja apteekkiin kuljetella. Mieheni isä ei sitä tee ja miehen isän sisko ei asu lähellä.
Sain sen käsityksen, että olette saaneet papan auton ja siitä hyvästä nyt joudutte kuskaamaan pappaa kerran viikossa.
Kaikesta aina maksetaan, joko rahalla tai muuten. Tämä on nyt teidän vähittäismaksunne. Jos siihen kuuluu haukut päälle, niin ottakaa vaan vastaan.
Papalla on dementia. Se esiintyy usein vihanpurkauksina. Monet vanhoja vanhempiaan hoitavat kertovat samaa. Joka kerran kun tavataan, vanhus haukkuu pataluhaksi.
Jos ette jaksa asiaa hoitaa, palauttakaa auto ja ehdottakaa, että papalle saadaan taksikyyti kunnasta. Tai sitten kodinhoitaja viikottain.
Kuka hänen huushollinsa muuten hoitaa?
Ensinnäkin miten auton palauttaa jos se on rekiströity minun nimiini?
Ja pappalla ei kyllä ole minkään sortin dementiaa. Muistaa sellaisiakin asioita mitä minä olen jo unohtanut. Jopa kaikkien puolituttujen nimetkin. Ja tiedän kyllä millainen ihminen on dementikko. Äitini isoäiti oli. Tällä isomummullani se oli vielä todella paha ja alusta asti seurasin miten se kehittyi.
Pappa hoitaa huushollinsa ihan itse. Laittaa ruokaa, pesee pyykit ja lataa astianpesukoneen. Ja suuremmat siivoukset käyvät tekemässä tytär joka ei asu lähellä.
Taksikyytiä on minun tietääkseni anottu (siis sellasta ilmaista) mutta ei ole saanut.
Kait sen auton voi rekisteröidä samalla tavalla papan nimiin takaisinkin kuin miten se on teidän nimiinne rekisteröity..
Kun siihen tarvitaan pappan nimi alle. Ja jos on kerran halunnut autostaan eroon niin tuskin sitä takasin ottaa!!!
Minä kestin 13 vuotta aviossa ja sitten lähdin nosteleen ja otin lapset mukaani. Ilman appiukkoa ja anoppia oltais vieläkin naimisissa.
Aviopuoliskoni on tuossa jo eräänkin kerran sanonut, että ei nyt hänen äitinsä vuoksi voi tulla eroa.
Niin kuin mieleni tekisin sanoa, että kyllä voi, mutta eihän se loppujen lopuksi anopin vika ole, jos poika ei osaa elää elämäänsä ilman äitiä (tai isää). Siis jos tärkeysjärjestys miehellä on, ensin minä itse, sitten minun äiti ja sitten minun isä. Ja sitten lapset ja vaimo. No vaimosta viis.
Minkä takia teidän täytyy itteänne nöyryyttää jonkun papan takia? Jos hän ei kunnioita teitä niin miksi teidän täytyy kuitenkin kunnioittaa häntä?? Ja vaikka on pappa, täytyy silti ihmisen osata käyttäytyä! Ainakin mun mielestä.
Mä en kävis, miksi jos aina olisi paha mieli käynnin jälkeen? Ja jos kysellään että miksi ette ole käyny, niin vastaa rehellisesti. Ei vaan jaksa enää kuunnella sitä pottuilua.
Kunnioitus pitää ansaita... vaikka pappa oliskin.
Vanhuus ei tule yksin, luonteenpiirteet korostuvat ikääntyessä, jos ei ole ollut kovin aurinkoinen ihminen nuorenakaan, ei sitä voi vanhanakaan odottaa. Yksinäisyys, sairaudet, kuoleman pelko ja monet muut kipeät asiat eletystä elämästä kaivaa ukkinne mieltä, ei vanha koira tosiaakaan opi uusia temppuja. Kuollut koira paras koira, tulee aika jolloin hänestä pääsette, mutta jonkun häntä kuitenkin pitää hoitaa. Voisiko hän palkakata avustajan itselleen, kertokaa ettette enää pysty häntä auttamaan. Yleensä papoilla senverran on eläkerahoja, jos raaskivat niillä avustajan palkata.
Minäkin olen sitä ajatellut ettei se tossa kauan enää keiku. Jos olisi kyseessä sellanen ihminen joka edes osaisi pyytää apua, niin helppoahan toi olis. No kun tämä pappa on niin itsepäinen ettei ole kertaakaan meitä kyytiin pyytänyt vaikka olis tarvinnut lääkärissä käydä. Se ei siis itse apua pyydä ja on vielä niin pirun tarkka rahoistaan (patjan alla piilossa, AIKUISTEN OIKEESTI). Mulla ei riitä kantti jättää sitä oman onnensa nojaan, mut joku ratkaisu tähän kyllä pitäis löytyy.
kirjoitin ton "onko enää mitään toivoa"- viestin. Oon ite sellanen etten kehtaa sanoa vanhemmille ihmisille mitään pahaa tai varsinkaan loukata kettän turhaan. Joten tästä on tullut hyvä asetelma minun ja elämänohje-anopin välille. Kuuntelen miten keitetään perunoita, pyyhitään pöydät, vaihdetaan vaipat (meillä on 2 lasta..), ruokitaan ja hoidetaan mies ym. Olen palaamassa kouluun syksyllä ja anoppi ei tykkää tästä koska mies "joutuu" olemaan lasten kanssa iltaisin. Mikä siis tarkoittaa 4 tuntia 4 kertaa viikossa. Mieheni mielestä tämä on loistojuttu, mitä anoppi ei tietenkään ota kuuleviin korviinsa. minun pitäisi hänen mielestään mennä heti töihin, että mieheni voisi olla kotona ja LEVÄTÄ!! Enkä sano MITÄÄN. Sitten tämä vielä sanoo, että ainoa asia mikä kaduttaa on ettei ole itse lukenut.. HUH HUH.
Kaikki tämä on vielä ihan siedettävissä kun mun mies on mun "puolella". Miten teillä? Sun tarvii kestää sitä niin kauan kun sun mielestä hinta ei ole liian kova muiden perhesuhteiden kannalta. En tiedä teistä sen enempää. Arvostan tavallaan anoppia huolenpidosta, mutta hän pitää minua (täysin syyttä) niin lapsena ohjeittensa perusteella, etten pysyisi edes elossa jos hän ei näitä aina kertoisi. Käy kylässä noin 1x2vuodessa.. Joo voimia perheellenne
Homma menee niin että se kaikki naputus kaatuu meidän molempien niskaan. Mikähän nyt olis hyvä esimerkki...??? No viimeksi se ainakin nosti kauheen haloon siitä kun me EI KOSKAAN KÄYDÄ. IKINÄ ME EI EHDITÄ POIKETA. (Oltiin oltu kahvilla jo noin puolen tuntia.) Ja yleensä homma menee just niin että ensin kauppareisu ja sitten kahville ja tämä joka perjantai. Kun meillä on sata muutakin mummulaa jossa pitäis ehtiä käymään joka viikko sitten omia menoja. Ja kuitenkin me ollaan ainoita jotka siellä poikkee joka viikko. Miehen sisko poikkee sillon tällön ja miehen serkut käy noin 1-2 kk:n välein. No serkut asuu 80km päässä että ymmärrän kyllä ettei käydä kerran viikossa. Niille se pappa ei ole sanonut mitään. Mut nehän onkin vähän parempaa porukkaa kun asuvat kaupungissa (siis tän pappan mielestä).
Olen yrittänyt olla niin kun en olisi mitään kuullutkaan, mutta mun raja tuli ton vuoden jälkeen vastaan. Ok, aina sanotaan et vanhoja ihmisiä pitää ymmärtää, mut raja se on silti jossain. Kuka viitsii siellä käydä kun aina se on haukkumassa toisia ihmisiä ja niiden tekemisiä. Väärä auto. Väärä muija. Kaikki tavarat varastetaan. jne. Ja vaikka vääntäis rautalangasta niin ei ota kuuleviin korviinsa.
No kiitos tsempistä, koitetaan jaksaa... me täällä ja te siellä..
Mulle sanottiin ensimmäisellä kerralla kun tapasin tulevan appeni ja anoppini, että he eivät ole minua pojalleen valinneet,eivätkä tästä syystä tule koskaan hyväksymään minua. Kestin sitä piinaa 13 vuotta. Aina oli kaikki väärin lasten vaatteita ja pöytäliinoja myöten. lopulta tuli mitta täyteen ja pakkasin kamani.
Minua ei varsinaisesti ole kukaan siinä suvussa niin kovasti haukkunut (tai ainakaan ole mun korviin asti kantautunut). Kehuja olen kyllä ainakin tältä vanhalta pappalta saanut siitä että lapset on niin "hyvin kasvatettu". Ei ne mitenkään erikoisesti ole kasvatettu, mut onhan siinä nyt eroa kun vertaa monta kymmentä vuotta sitten. Toivottavasti ei nyt mene vallan kehumiseksi, mutta kun lapset tietävät mitä tarkoittaa ei ja osaavat sanoa kiitos kun saavat mehun juotua. Ihan tälläsiä perusasioita. Ja kun ne on NIIN KILTTEJÄ.
Mun on tietysti helppo sanoa kun mulla ei ihan tollasta ongelmaa ole. Mutta kyllä mä olisin sanonut että nää on mun lapsia ja mun koti ja minä teen niille mitä haluan. Muiden ei ole pakko siitä pitää. Helppo samoa kun ei ole sattunut vielä omalle kohdalle.
Tästä tuli just puhuttua mun oman äidin kanssa. Se oli sitä mieltä että mä en siivoa tarpeeksi usein ja monta muutakin asiaa mitä se ei "hyväksy". No eipä ole tullut onneksi mulle koskaan mitään niistä sanomaan. Tietää ettei mun päätä käännetä.
tupa täynnä sukulaisia serkun kummin kaimatkin, kun perinnönjako koittaa. Voisit ennakoida ja kehaista, että on sillä papalla rahaa, niin kyllä tulijoita löytyy, avusta en osaa sanoa.
Ruma temppu, mutta näin se useimmiten menee, sinä hoidat ja kestät muut vetävät välistä loppusuoralla.
Eniten varmaan nyppii just sekin että talo jossa pappa asuu on sellanen kahden perheen talo. Hän asuu siinä oman poikansa perheen kanssa, siis mieheni isän. Tämä "rakas" appiukkoni ei laita tikkua ristiin pappan hyväksi. Pappa saattaa esim olla viikon ilman että edes näkee tätä poikaansa.
Ja kun se kyyti juttu menee niin että MINUN pitää mennä sen pappan kanssa kauppaan jos mieheni on töissä. Tämä oma poika ei sitä nimittäin tee. Esim. No poikkeus oli että tämä poika vei pappan lääkäriin. Pappa oli saanut jonkun reseptin ja pyysi päästä samalla reisulla apteekkiin. (harvinaista että pyytää, aina täytyy kysyä) Apteekki sijaitsee noin 200 metrin päässä terveyskeskuksesta, mutta tämä poika ei voinut kiertää apteekin kautta. No seuraavana päivänä minun piti sitten ajella se 10 km edestakaisin että pappa pääsi apteekkiin. Tykkään kyllä auttaa, ei siinä mitään. MUTTA MIKÄ HITON VELVOLLISUUS MULLA LOPPUJEN LOPUKSI ON? Eikö se olisi pappan omien lasten tai lastenlasten asia?
Minulla ei ole riittävästi kanttia jättää käymättä kun tiedän ettei sitä pappaa kukaan muukaan kuskaa. Monesti vaan tuntuu että pappan "hoito" on jäänyt mun harteilleni..
Miksi pitää ottaa vastaan paskaämpäristä, miksi miksi? Kuule, otapa sanelukone, nauhoita papparaisen paskapuheet ja laitapa mankka soimaan täysillä, että vaari saa nauttia omasta paskastaan!!! Ja anna myös oma kommenttisi hänelle, niin asiallisesti kuin osaat, mutta NIIN ETTÄ ÄIJÄ YMMÄRTÄÄ!
Miehen isovanhempi-juttuni (siinä ylempänä) siellä selitys.
Ollaan pidetty kuukauden väli kun pappa on ollut leikkauksessa ja toipumassa tyttärensä luona.
Kummasti oli pappa rauhallisempi kun ollaan oltu pari viikkoa pois kuvioista. Omat hermotkin on saanut vähän levätä, jos taas jaksais jatkaa...
Ei yhtään. Ehkä vielä vanhakin koira oppii uuden tempun, eli että ilkeydet karkoittavat auttajat.
Sanoi lapamato toiselle...