Poistin jälleen deittiprofiilini, tällä kertaa pride-viikon ja

keskusteluissa pinnalla olleiden ahdistelukohujen vuoksi, yhdistettynä alitajuiseen tietoon siitä kuinka eri asioita mä todennäköisesti haen moniin muihin ihmisiin verrattuna.

Ei niissä palveluissa viime aikoina mitään mainittavampaa tapahtunut, yleensä keskustelu jälleen vain hiipui kaikkien osumien kanssa jotenkin, mutta yhden naisen mä torjuin hyvän alun jälkeen kunnes tämä alkoi valittamaan mulle siitä miten "pride ei saisi näkyä eikä kuulua mitenkään" pelialustalla/yhteisössä ja kertoi kuinka miehet kiusaavat häntä siellä. Eihän se ole fiksua käytöstä näiltä miespuolisilta pelaajilta jotka tollasta harrastaa, mutta en mä ole myöskään oikea pelimies (heh) olkapääksi tollasessa asiassa.

Yhden naisen poistin osumista aika kylmästi, ja se oikeastaan tuntui aika pahalta tehdä niin, mutta en mä nähnyt oikein vaihtoehtoakaan. Niin suvaitsevainen kuin lähtökohtaisesti olenkin, niin nykyisessä ilmapiirissä eläessä "jouduin" paradoksaalisesti käyttäytymään syrjivästi, koska jos olisimme vaikka tavanneet/tutustuneet johon olisi ollut kaikki edellytykset, olisin silti joutunut ensinnäkin varomaan sanojani koko ajan, ja toiseksi aina joku taho olisi niin halutessaan löytäneet siitä jonkinlaisen valta-aseman tms. sillä nainen oli lyhytkasvuinen ja ilmeisesti liikkuminen oli jollain tavalla rajoittunutta, vaikkakin kasvonpiirteiltään ihan nätti/normaali. Suoraan sanoen mä en kyllä edes ajatellut koko kirjoittelun aikana muuta kuin korkeintaan kaveruutta toisen vähän nörtin kanssa, mutta eri keskustelupalstoja ja Facen kommenttiosioita viime aikoina lukeneena tulin siihen tulokseen, että parempi olla kertaalleen vain yksi epäkohtelias tyyppi muiden joukossa, kuin koko ajan varovainen omissa sanomisissaan saati "ihmisten silmissä" arveluttava kunnes toisin todistetaan tms. 🙄
---

Ihan oma ongelmansa on se, että monet normaalit sinkkunaiset ovat noissa liikkeellä kohtuu "avoimin mielin" tms. ja itseä ei tällä hetkellä voisi vähempää kiinnostaa s-asiat, sikäli kun ne on koskaan kauheasti kiinnostaneet muuta kuin symbolisessa merkityksessä omassa pääkopassani. Enemmänkin haluaisin vain hyväksyntää ja kuulla joltain ihmiseltä (ei-ammattilaiselta), että olisin tehnyt edes jotain oikein tai että jatkossakin on järkevää tehdä asiat osapuilleen oikein. Nyt täytyy vain hakea maanantai-motivaationsa jonkun Helio Castronevesin tekopirteistä somepostauksista tms.

Ja se voi olla ihan pikkujutuista kiinni miten se kuuluisa "kemia" syntyy, ihan vaikka siitä laittaako 😏 vai 😃 emojin viestinsä perään. Jälkimmäinen kuvastaa omaa fiilistäni yleensä paremmin ja käytän sitä emojia paljon, mutta missä menee nykyään se raja, milloin tavallinen valkoinen heteromies voi käyttää turvallisin mielin tuota ensimmäistä emojia, liekkiä tms. ja missä yhteyksissä? Mikä tulkitaan ahdisteluksi, tai turvallisen tilan viemiseksi virtuaalisesti?

Näin avarakatseisesti siis mä olen aloittanut pride-viikon, koko laajan sateenkaaren hyljeksityimmän tai jopa joukkoon kuulumattoman porukan edustajana eli aseksuaalina. Pakit toiselle seksuaalivähemmistön edustajalle säästääkseni molempien aikaa ja hermoja, toiset rajoitteelliselle naiselle ihan vain siksi etten itse joutuisi vaikeuksiin, ja tämä on vähän sarkasmia mutta poistelin jo aiemmin osumia myös siksi että koin joidenkin cougaarien käytöksen hieman ahdistelevana ja miesoletettua seksualisoivana käytöksenä 😁