epätoivoinen....

Ensimmäinen ja tärkein kysymys: oletko puhunut hänen kanssaan asiasta? Jos et, niin tee se pian. Varo kuitenkin syyttelevää äänesävyä ja pysyttele rakentavassa hengessä (eli kuuntele, ole kärsivällinen ja osoita olevasi valmis etsimään ratkaisuja ongelmiin).

Onko tyttöystäväsi sanonut olevansa masentunut, vai päättelitkö itse? Tuollaiset oireet voivat joskun kertoa siitä, että parisuhteessa mättää, mutta on imyös mahdollista, että tyttöystäväsi on ihan muista syistä masentunut. Ongelmallinen tilanne voi sinun kannaltasi olla siksi, ettei masentunut aina tunnista oireidensa syytä vaan voi aiheettomastikin syyttää niistä miestään, työtään tms. Jos masennus on sinusta ilmeistä ja on jatkunut pidempään, suosittelisin ehdottamaan tytölle varovasti ammattiauttajalla käyntiä. Jos kyseessä todella on muukin kuin tavallinen väsymys/tyytymättömyys, jo pelkkä sairauden diagnosointi voi helpottaa tilannetta.

Eli pähkinänkuoressa: jos tyttö on oikeasti masentunut, ei sinun rakkautesi häntä paranna (vaikka toki se auttaa), vaan silloin tarvitaan ammattiauttajaa ja mahdollisesti lääkitystä. Jos hän taas on ahdistunut vain parisuhteenne vuoksi ja hänen masennuksensa johtuu kiinteästi siitä, on ensimmäinen tehtäväsi selvittää, mikä parisuhteessanne on pielessä tytön mielestä. Toisen ajatuksia ei voi lukea, siksi suosittelen juttutuokiota ja sen jälkeen uutta pohdintaa.

Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa siitä, että taustat sille ahdistukselle ja masennukselle tulisi selvittää ensin.

Sinä rakastavana kumppanina voit yrittää lähestyä naistasi osoittamalla, että olet huolestunut hänessä tapahtuneesta muutoksesta.
Jos hän torjuu sinut täysin eikä suostu puhumaan kanssasi, voit yrittää ohjata häntä purkamaan ajatuksiaan ystävilleen. Joskus se oma kulta on "liian lähellä" eikä hänelle uskalla kertoa kaikkea mikä hämmentää omaakin mieltä. Hävetään, pelätään jätetyksi tulemista jne.
Silloin joku suhteen ulkopuolinen ihminen on parempi puhekumppani, joku, jonka kanssa ei asuta yhdessä, joku, joka vie sen ahdistuksen mukanaan, pois yhteisestä kodista.


Pahinta mitä voit kai tehdä on olla niin kuin mitään onglmaa ei olisikaan, tai väkisin viihdyttää ja ilahduttaa, tai tunkea liian aggressiivisesti toisen pääkopan sisälle esittämällä kysymyksiä, joihin hän itsekään ei ehkä osaa vielä vastata.
Sunkaan ei siis tarvitse ymmärtää kaikkea, sun tarvitsee vain olla läsnä, omana itsenäsi vaan.

Vaikka naisesi uhittelisi jopa erolla, ei sun tarvitse uskoa sellaisiin sanoihin ollenkaan. Masentunut ihminen ei näe valoa eikä toivoa, joten hän saattaa laukoa mitä ällistyttävimpiä sanoja muka ihan tosissaan. Todellisuudessa hän huutaa apua ja opastusta kun on itse vajonnut hetkeksi pimeyteen.
Pysy sinä siis rakastavana itsenäsi ja pyri kaikin keinoin vain tukemaan kumppaniasi, nyt kun hänellä on vaikea aika. Kyllä te selviätte kun ette menetä toivoanne molemmat.
Parisuhdehan on sitäkin, että kun toisen usko horjuu, tulee toinen tueksi ja turvaksi, joten voidaan taas jatkaa yhdessä eteenpäin sitä elämäntaivalta.