Tutustuin pari vuotta sitten mukavaan naiseen. Ystävystyimme saman tien. Huomasimme, että mielipiteidemme ja ajatustemme suhteen olemme hyvin pitkälle samalla aaltopituudella. Tulemme hyvin juttuun keskenämme.
Alusta alkaen oli "selvää", että olemme "vain" ystäviä. Kumpikaan ei tutustumisaikaan ollut ihan "vapaa".
Aika kului ja seksi tuli yllättäen mukaan kuvioihin. Yhden seksiin päätyneen illan jälkeen on yhteistä seksiä ollut paljonkin.
Ja kuinkas ollakaan ... Eräänä päivänä minun oli pakko myöntää itselleni, että olen rakastunut tuohon naiseen. Yritin sitä kieltää niin kovasti, mutta mitäpä sitä typerä rakastunut mies tunteilleen voi ...
Pystymme puhumaan oikeastaan kaikesta: suhteistamme "muiden kanssa", seksistä .... Vielä olemme voineet puhua kaikesta mieleen tulevasta. Olemme kyllä monesti riidelleetkin, mutta aina joku vain vetää takaisin yhteen.
Tuo ystäväni tietää tunteistani, olen niistä hänelle kertonut ihan suoraan. Myös minä olen hänelle hänen omien sanojensa ja käytöksen perusteella tärkeä, vaikka hän ei ole minuun rakastunut. Asian tekee hiukan epämukavaksi, kun molemmat olemme tahoillamme jonkun "toisen". Tosin asumme molemmat yksin ...
Välillä voi kulua kuukausia, että emme ole yhteydessä, kuin nimeksi. Joskus on aikoja, kun olemme useampana viikonloppuna peräkkäin yhdessä käytännössä koko ajan. Rakastan tuota naista, mutta samalla tiedän, että hän ei tule olemaan "minun". Kumpikin meistä on epävarma tunteistaan, yhdessä on niin mukavaa, mutta toisaalta .... Tiedämme tekevämme "väärin" niin itseämme, kuin nais/miesystäviämme kohtaan ... On niin helppo ajatella, että jommasta kummasta on luovuttava. Mutta ne tunteet, ei se ole niin helppoa !!! Järki sanoo yhtä, sydän toista !
Olemme enemmän, kuin ystäviä. Mutta ei niin paljon, että meitä voisi kutsua oikeastaan pariksi. Niin itse ajattelemme ... Käytännössä sivusta katsoen olemme varmasti enemmän pari.
Olisi mukavaa lukea muiden kokemuksia samanlaisesta asiasta. Kiinnostaisi lukea, miten muille vastaavassa tilanteessa oleville on käynyt. Mikä oli pahinta ? Miten ratkaisitte asian ? Lähipiirin suhtautuminen asiaan, jos olivat/ovat suhteesta tietoisia ... Kyselen varmasti hölmöjä, teki vain mieli purkaa tuntoja jotenkin. Jos vaikka täältä saisi "asiallista apua" sekavien tunteiden selvittämiseen.
Alusta alkaen oli "selvää", että olemme "vain" ystäviä. Kumpikaan ei tutustumisaikaan ollut ihan "vapaa".
Aika kului ja seksi tuli yllättäen mukaan kuvioihin. Yhden seksiin päätyneen illan jälkeen on yhteistä seksiä ollut paljonkin.
Ja kuinkas ollakaan ... Eräänä päivänä minun oli pakko myöntää itselleni, että olen rakastunut tuohon naiseen. Yritin sitä kieltää niin kovasti, mutta mitäpä sitä typerä rakastunut mies tunteilleen voi ...
Pystymme puhumaan oikeastaan kaikesta: suhteistamme "muiden kanssa", seksistä .... Vielä olemme voineet puhua kaikesta mieleen tulevasta. Olemme kyllä monesti riidelleetkin, mutta aina joku vain vetää takaisin yhteen.
Tuo ystäväni tietää tunteistani, olen niistä hänelle kertonut ihan suoraan. Myös minä olen hänelle hänen omien sanojensa ja käytöksen perusteella tärkeä, vaikka hän ei ole minuun rakastunut. Asian tekee hiukan epämukavaksi, kun molemmat olemme tahoillamme jonkun "toisen". Tosin asumme molemmat yksin ...
Välillä voi kulua kuukausia, että emme ole yhteydessä, kuin nimeksi. Joskus on aikoja, kun olemme useampana viikonloppuna peräkkäin yhdessä käytännössä koko ajan. Rakastan tuota naista, mutta samalla tiedän, että hän ei tule olemaan "minun". Kumpikin meistä on epävarma tunteistaan, yhdessä on niin mukavaa, mutta toisaalta .... Tiedämme tekevämme "väärin" niin itseämme, kuin nais/miesystäviämme kohtaan ... On niin helppo ajatella, että jommasta kummasta on luovuttava. Mutta ne tunteet, ei se ole niin helppoa !!! Järki sanoo yhtä, sydän toista !
Olemme enemmän, kuin ystäviä. Mutta ei niin paljon, että meitä voisi kutsua oikeastaan pariksi. Niin itse ajattelemme ... Käytännössä sivusta katsoen olemme varmasti enemmän pari.
Olisi mukavaa lukea muiden kokemuksia samanlaisesta asiasta. Kiinnostaisi lukea, miten muille vastaavassa tilanteessa oleville on käynyt. Mikä oli pahinta ? Miten ratkaisitte asian ? Lähipiirin suhtautuminen asiaan, jos olivat/ovat suhteesta tietoisia ... Kyselen varmasti hölmöjä, teki vain mieli purkaa tuntoja jotenkin. Jos vaikka täältä saisi "asiallista apua" sekavien tunteiden selvittämiseen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Haista jo se kahvi!
Siis sanot suoraan että viihdytte hyvin yhessä. Teillä on mukavaa, ja ootte jonku sortin sielun ystävii. Voitte puhuu kaikesta ja joskus riitelette mut aina palaatte takasin. Kas ku et vielä sano et tunnet olos hyväks sen naisen kanssa. Sivusta katsoen ootte ku pari. Siis oikeesti! Semmonen pari on unelmatilanne. Lopeta se miettimine ja ota sitä naista kädestä kii. Loppuje lopuks parhaat ystävät muodostaa kestävimmät parisuhteet. Tekis mieli sanoo dorka mut en viitti. Tiiät itekki et kadut loppuelämäs jos et teem mitää
Jos olet oikeasti kohdannut elämäsi rakkauden niinkuin ainakin annat ymmärtää, niin go for it! Entisen suhteen jättäminen on vaikeaa ja vaatii suurta rohkeutta tehdä päätös, mutta se varmasti on myös sen arvoinen!
onnea suhteellenne. ota asia puheeksi jos kerran kaikesta mahdollisesta pystytte puhumaan.. ei tuo nyt enää ole pelkkää ystävyyttä.