Mies muuttui pari vuotta sitten etäisemmäksi. Otti henkistä etäisyyttä hyvin reippaasti. Aloin pari kuukautta sitten epäilemään toista naista jonka mies kielsi. Itkin asiaa ja muutuin surulliseksi ja hiljaisemmaksi. Mies muutti käytöstään ja on alkanut yhtäkkiä huomioimaan minua enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ostelee lahjojakin. Näen että hän yrittää ja ponnistelee. Kiitos siitä ❤️
Mutta luottamukseen tuli särö. Nyt mietin voisiko hän huomoivalla käytöksellään yrittää peitellä toisen naisen olemassa oloa, ehkä ei, en tiedä.
Olin jo varma toisesta naisesta mutta ehkei sitä olekaan. En tiedä.
Kuitenkin olin hänelle ilmaa 2 pitkää vuotta ja ne tuntemukset mitä noina vuosina koin, ei aivan heti haihdu alitajunnastani.
Mitä ajatuksia kirjoitukseni teissä herättää? Onko kellään ollut vastaavanlaisia kokemuksia?
Mutta luottamukseen tuli särö. Nyt mietin voisiko hän huomoivalla käytöksellään yrittää peitellä toisen naisen olemassa oloa, ehkä ei, en tiedä.
Olin jo varma toisesta naisesta mutta ehkei sitä olekaan. En tiedä.
Kuitenkin olin hänelle ilmaa 2 pitkää vuotta ja ne tuntemukset mitä noina vuosina koin, ei aivan heti haihdu alitajunnastani.
Mitä ajatuksia kirjoitukseni teissä herättää? Onko kellään ollut vastaavanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kaikki ovat olleet henkisesti kovilla viimeiset 2 vuotta, ette pelkästään te.
Jos tarkoitat koronaa, en koe olleeni henkisesti tiukilla sen vuoksi, mutta tiedän monen olleen. Mies ei enää ollut juuri kotona, vietti paljon aikaa muualla noina parina vuonna. Kun oli kotona uppoutui omaan maailmaansa.
En tarkoita koronaa, vaan transformaatiota mikä tapahtuu koko maailmalle nyt.
Tunnistan tuon ja näen sen. Kiitos. Hirmuinen imu ja voima sillä onkin. Lasten ja nuorten puolesta hirvittää eniten.
Aina hyvä pohtia, et ei ne epäilyt tyhjästä synny. Ehkä jotain on voinut tapahtuakin, jota vaikea ulkopuolisen tietää. Mut jos suhteessa ei tunnu olevan eloa, sitä toinen voi hakea muualta. Kaikki on kiinni kans siitä, mahdollistaako arki kuinka ottaa omia vapauksia. Tuleeko kiusauksia arjessa.
Tilaisuus tekee varkaan, annetaanko se tarjottimella ja jos oma arki on yksioikoista, ettei ole paljoa sisältöä ja sitä tarjotaan ulkopuolelta houkuttelevasti niin harva siitä kieltäytyy. Sen voi kokea jopa mahdollisuudeksi. Tunteeko toinen huonoa omaa tuntoa jälkeenpäin? Uhriutua voi monella tapaa.
Tämä ikisinkku miehen olettamuksia vain. En usko suhteen voimaan. Vaatii liikaa paukkuja, joihin en kykene. Tällaiset pettämisasiat varsinkin on mulla ollut se viimeinen naula arkkuun. Keneen voi lopulta luottaa, muuta kuin itseensä. Naisiin menettänyt jo luottamuksen. Kovia kokenut.
Minä oon tehnyt itselleni lupauksen etten petä enkä ole pettänyt. En halua olla se joka tuottaa toiselle sellaista tuskaa. Omtuntoni on ollut lapset asti herkkä. 2 kertaa olen nähnyt unta jossa petän miestäni. Se tunne on aivan hirvittävä eikä sitä sa pyyhittyä pois. Sen kans on elettävä koko loppuelämä. Ei, minusta ei ole pettämään. Vahvasti tuntevana en kykene pettämään, koen sen kuolemaan verrattavana.
Pettäminen aiheuttaa toisessa osapuolessa smntyyppisiä tunteita kuin joku kuolisi, läheinen ja rakas.
Ei, en ala pettämään. Se rikkoo kaikki. En halua oll se murhaaja.
Ensin pitää sanoa toiselle osa puolelle että nyt tämä suhde ei enää toimi sekä pitää toinen kartalla kaikessa eikä lähteä salaa toiseen suhteeseen. Ketään ihmistä ei saa koskaan kohdella niin!!! Se rikkoo ja vastuussa on AINA itse pettäjä, ei kukaan muu
Mitä ihmettä, ihan kuin olisin itse kirjoittanut. Samoin tunnen, että pettäminen on yksi pahimmista asioista, joita toiselle voi tehdä, enkä ikinä kykenisi sellaiseen. Jos suhde ei toimi, sitten se korjataan tai erotaan. Ei esitetä sen toimivan.
Pettämisestä ei koskaan selviä. Se jättää pysyvän koskaan umpeutumattoman haavan. Pettäjän omatunto, jos sitä on, soimaa koko loppuiän. Petetty rikkoutuu iäksi.
Pitääkö naiselle ostaa lahjoja aina kun se on allapäin. No täysin selvää on että peittelee jotain. Yhteinen aika pitäisi olla se liima joka pitää parisuhteen koossa. Yhteisia harrastuksia myäs kannattaa olla. Lahjojen ostaminen loppuu pian siltä mieheltäsi ja se huomioiminen koska se näki että pelkäät tulevaa eroa.
Ei mulle mies ainakaan osta mitään lahjoja, jos olen allapäin. Meillä tosin kommunikaatio pelaa, ja voidaan kertoa ihan suoraan, jos jokin v*tuttaa. Ei onnistuisi vuosikausien vellonta epämääräisessä tiedottomuudessa ja etääntymisessä.
Jos mies tuo spontaanisti vaikka kukkia niin ensimmäinen kysymykseni on kyllä aina, että mitäs nyt on tullut mokattua 😄
Viimeksi kun ostin vaimolle kukkia, niin hän kiitti tokaisemalla, että ei olisi tarvinnut. Sen jälkeen en ole niitä ostanut. Tämä tapahtui vuonna 2011.
-sivusta
Itse avioliitossa oleva nainen, mutta jo pitkään rakastuneena toiseen mieheen.
Mitään suhdetta ei ole meneillään mutta kyse on henkisestä pettämisestä.
Kärsin tästä huonoa omaatuntoa, välillä olen kuulemma poissaoleva ja ajatuksissani niin sitten yritän "korjailla" tekemällä mieheni lempiruokia, katselemme hänelle mieluisaa TV ohjelmaa ja yritän muutenkin huomioida häntä kaikin tavoin.
Olisiko miehelläsikin voinut olla jotain vastaavaa meneillään?
Jos tilanne on nyt normalisoitunut, niin iloitse siitä äläkä turhaan stressaa itseäsi miettimällä menneitä!
Itse olen päättänyt pyristellä vastaan tälle "ei toivotulle rakastumiselle" ja pysyä mieheni vierellä. Ehkä sinun puolisosi on kokenut tämän saman?
Onnea teille jatkossa ja iloitse mikäli näin on että puolisosi valitsi parisuhteenne