Haluaisin vain kysyä mielipidettä teiltä onko mahdollisuutta palata "menneeseen?" Erosin vaimostani viime syksynä, vain oman heikkouteni ja kyvyttömyyteni vuoksi näyttää rakkauttani hänelle. En osannut aloittaa keskustelua tunteistani vaan pidin kaiken sisälläni.Meillä oli kaikki mitä mies voi ikinä haluta perhe, oma asunto ja kaiki aivan älyttömän onnellisesti...Muutuin toiseksi ihmiseksi, en tuntenut edes itse itseäni...Mitään ajattelematta kuitenkin halusin eron nopeasti miettimättä kuinka lopullinen se olisi... En tajunnut tuskaa jonka se toisi ihmisten, muidenkin kuin meidän kahden sydämeen...
Jo ennen eroa tiesin tarvitsevani ulkopuolista apua mutta minusta ei ollut miestä hakea sitä.
Olin pelkuri...
Muutaman erossa olo kuukauden jälkeen todellisuus iski täysin päin kasvojani. Olin totaalisen yksin, vieraalla paikkakunnalla... Meillä on yhteinen ihana lapsi ja siitä olen kiitollinen Hänelle, että saan viettää aikaa poikamme kanssa niin paljon kuin haluan... Nyt viime aikoina olemme olleet tiiviimmin yhdessä vaimoni kanssa ja olen vielä huomannut kuinka paljon RAKASTAN ja kuinka paljon hän todellisuudessa merkitsee minulle... Olen aloittanut itselleni terapian (enää en pelkää hakea enkä häpeä apua itselleni) uudelleen jotta voisin olla se johon hän rakastui kesällä 2001 ja jota hän rakasti vielä viime syksyyn...(Tai en haluaisi haluaisin olla parempi, rakastettavampi ja avoimempi) Eron jälkeen tapahtui paljon ikäviä asioita ja tekoja joita kadun joka päivä. Tiedän että tekoja en voi pyyhkiä kumilla pois, mutta uskon että puhumalla niistä voisi päästä yli...
Jo ennen eroa tiesin tarvitsevani ulkopuolista apua mutta minusta ei ollut miestä hakea sitä.
Olin pelkuri...
Muutaman erossa olo kuukauden jälkeen todellisuus iski täysin päin kasvojani. Olin totaalisen yksin, vieraalla paikkakunnalla... Meillä on yhteinen ihana lapsi ja siitä olen kiitollinen Hänelle, että saan viettää aikaa poikamme kanssa niin paljon kuin haluan... Nyt viime aikoina olemme olleet tiiviimmin yhdessä vaimoni kanssa ja olen vielä huomannut kuinka paljon RAKASTAN ja kuinka paljon hän todellisuudessa merkitsee minulle... Olen aloittanut itselleni terapian (enää en pelkää hakea enkä häpeä apua itselleni) uudelleen jotta voisin olla se johon hän rakastui kesällä 2001 ja jota hän rakasti vielä viime syksyyn...(Tai en haluaisi haluaisin olla parempi, rakastettavampi ja avoimempi) Eron jälkeen tapahtui paljon ikäviä asioita ja tekoja joita kadun joka päivä. Tiedän että tekoja en voi pyyhkiä kumilla pois, mutta uskon että puhumalla niistä voisi päästä yli...
Vastaukset 7
Vanhimmat
mutta toiveesi toteutuminen vaatii sinulta paljon. Oletko valmis ottamaan vastaan sen katkeruuden ja kiukun jonka olet itse vaimollesi aiheuttanut? Sinun täytyisi näyttää paljon useammin ja enemmän että et uudestaan hylkää häntä jos yhteen menette sillä sitä hän pelkää vielä kauan. Samat ongelmat mitä teillä oli aiemmin saattavat helposti palata tähän uudelleen lämmitettyyn suhteeseen.
Mahdollisuudet ovat aina olemassa mutta jaksatko varmasti, sillä kolmaskerta on taas vaikeampi
Usko rakkauteen, aitoon sellaiseen kannattaa aina !
Prosessoi omat tunteesi ja kerro ne aivan avoimesti vaimollesi.
Rakkaus on ennen kaikkea anteeksiantoa, omalle itselle ja puolisolle. Mutta tuon anteeksiannon tulee olla totta eikä vain sanahelinää. Se voi ottaa aikaa, mutta on sen arvoista. Avioliitto on kovaa työtä, mutta sitten se vasta kantaakin hyvää hedelmää. Ei mikään arvokas tule ilmaiseksi.
Sain itse paljon oivalluksia liittooni ja itseeni kun kuin kirjat, Pelasta parisuhteesi/ dr. Phil sekä Antti Pietiäinen/ tunne, antitunne ja perimä. SUOSITTELEN kaikille jotka ovat kiinostuneita työstämään itseään ja parisuhdettaan parempaan !
Voi ku mun ukko osais tehä noin ja kattoa ittiään.... sitä ootelles mun on erottava ja näytettävä sillekki tuo totuus, se ei vaan halua myöntää mitään noista asioista todeks vaikka tietää.
Toivoa on aina, se mihin sen sijoittaa onki toinen juttu. Ehkä sun ois paras antaa ajan puhua puolestaan. Vaimollas oli varmasti rankkaa sun ka lopus, ja erosta on aika vähä aikaa. Vaimos tuskin uskoo minkään vielä muuttuneen.
Anna aikaa, elä yritä estää vaimos uusia suhteita, se haluaa kasvaa ohi sen rikkinäisyyden jonka aiheutit. Vasta kun hän on ehyt, ja löytänyt varmuuden itsestään hän on valmis katsomaan uudelleen sinuun.
Pidä väliä, älä ahista millin vertaa. Oo kiitollinen sekunneista jotka vaimoltas saat lapsen kautta, älä tuhoa mitään sillä että polvillas meet rukoileen armoa.
Yhtä vähän ku vaimos rakasti sua pelkurina ja karkurina se voi rakastaa sua luuturättinä. Nouse ylös elä ja näytä että sinus on miestä vaimolles.
Ja jollei vaimos koskaan hyväksy sua uudelleen ota se kasvuna, noin pitkälle päästyäs oot jo vahvoilla. Voit löytää uudenki ihmisen jota rakastaa jolle et maksais vanhoja velkoja altavastaajana. Se on miltei yhtä pahaa ku maksattaminen.
:) mä oon fiksu, mun mies tietää sen, muttei se estä sitä olemasta tyhmä. :)
Hyvää kevättä sulle ja tsemppiä, elämä kantaa, en oo koskaan kuullu et kukaan ois pudonnu kyydistä keskenmatkan jos on kiinni pitäny
s
että saat uuden mahdollisuuden. Minulla samoin samanlaiset tunteet miestä kohtaan, mutta.......Tangoon tarvitaan kaksi. Minäkin yhä toivon.Kaikkea hyvää Sinulle ja Teille!
Totta joka sana.
Ex-mieheni kertoi reilun kahden ja puolen vuoden jälkeen tajuavansa "kaiken" ja haluavansa aloittaa uudelleen minun ja yhteisten lastemme kanssa. Ei ole helppoa sulattaa sitä, ei.
Ensimmäinen erovuosi kun meni `pimennossa` ja seuraavat puolitoista vuotta siihen, että yrittää päästä `kaikesta yli`. Ja pääsinkin. Olen löytänyt uuden ystävän ja katse on tällähetkellä niin vahvasti tulevaisuudessa, että joudun ainakin TÄSSÄ VAIHEESSA torjumaan raadollisesti exäni toiveet. Pystymme puhumaan siitä ja puhummenkin, fiksusti, aikuisten kesken. Hienoahan se on, että "kaiken tajuaminen" tapahtuu mieluummin myöhään, kun ei milloinkaa. Ei vaan voi välttyä ajatukselta, että miksi hyvänen aika vasta nyt!
Aikaa. Sitä tarvitaan.
Ymmärrystä. Hyväksymistä.
Asiaa pitäisi kysyä siipaltasi. Me muut emme tunne kaikkia asiaan vaikuttavia tekijöitä.
Meillä toisinpäin.Miehelläni on sanojensa mukaan "toinen nainen".
Hänen tapansa ratkaista meidän parisuhdeongelmia oli tämä -lähteä uuteen suhteeseen.
Kaiken olen yrittänyt tehdä,minkä yksinäni pystyn suhteemme eteen, enempään en pysty.
Kumpa mieheni ymmärtäisi hakea jo nyt apua, ei vasta puolen vuoden, vuoden kuluttua, kuten sinä, alkuperäinen kirjoittaja.
Toivon sulle kaikkea hyvää ja voimia todellisuuteen, mitä ikinä se sitten tuokin mukanaan!