Haluaisin kuulla muitten kokemuksia, kun tuntuu, että olen maailman yksinäisin tämän asian kanssa. Olen naimisissa, mies töissä todella paljon, itse kotona ja työtön. Mun päivät menee pitäessä taloa ja tonttia kunnossa, kesällä tekemistä ihan kauheesti, talvella VAIN lumityöt ja perushommat taloudessa kissoineen koirineen. Asutaan maalla, naapurusto elää omaa elämäänsä, eikä täällä kukaan välitä muista. Miehen ja mun isovanhemmat ja molempien vanhemmat on kuolleet ihan muutaman vuoden sisällä, surua on riittänyt. Suku jätti meidät täysin ulkopuolelle. Kukaan ei pidä yhteyttä eikä kysele kuulumisia. Itse pidän yhteyttä yhteen siskoon, hän ei ikinä soita. Olen huomannut jo aiemmin, että suvussa eli kateus, ilkeys ja seläntakana pahan puhuminen, joka oli loukkaavaa ja surullista. Olen itse sosiaalinen, iloinen ja huumorintajuinen ihan normaali ihminen. Tuntuu, ettei vaan löydy ihmisiä ympärille! Välillä tuntuu raskaalta olla jatkuvasti yksin. Voin mennä minne vain, tehdä mitä vain, mutta on mentävä ja tehtävä aina yksin! Haluaisin myös keskustella kaikesta maan ja taivaan välillä. Tuntuu, että tukahdun ja taannun olemattomiin....
Suvun hylkäämä
Anonyymi
5520
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mene seurakuntaan, missä Jeesusta rakastetaan, siellä on keikenlaista toimintaa ja ennenkaikkea tulee suhde Jumalaan kuntoon, kun pyytää Jeesusta tulemaan sydämmeen ja uudestisyntyy. Netin kautta voi myös kuunnella näitä äänitteitä ja saa tarkoituksen elämään. http:www.kolumbus.fi/pentti.toikkanen
Kaunis ajatus tämä " taivaallinen asia ", mutten sentään ole tähän valmis. En halua kuulua mihinkään lahkoon, kulttiin enkä kommuuniin...
Kiitos kuitenkin ja hyvää kesää!
Täysin sama tilanne.
Haluatko kertoa, miten olet ajatellut selviytyä eteenpäin? Vai oletko tyytynyt/ alistunut kohtaloosi? Mä haluaisin muutosta, mutten tiedä oikein miten. Pelkään kai lisäpettymyksiä tai uudelleen hylkäämisiä ja epäonnistumisia, koska voimavarat sika vähissä, kun ei voi kenenkään kanssa näitä puhua. Äiti oli tukipilarini ja sielunsisko, häneen aina turvauduin! Hän ymmärsi, ei tuominnut eikä arvostellut!
Älä välitä ,semmosia ne on ja vielä ylimielisiä.