Miestuttavani avoliitto on ollut hänen sanojensa mukaan pari vuotta jyrkkää alamäkeä. Tilannetta mutkisti aikoinaan se, että hänen naisystävänsä tuli raskaaksi eroamisaikeiden keskellä. Nyt heidän yhteinen lapsensa on 1 1/2 vuotias ja he asuvat edelleen yhdessä. Perhe-elämä on vitutusta. Ja kun eivät pysty keskustelemaan ilman riitaa, ovat hiljaa.
Tuttavani mukaan, eroaminen olisi "kallista". On kuulema halvempaa elää yhteisessä vuokra-asunnossa ja vaikeassa avoliitossa etenkin kun avovaimo on hoitovapaalla. He haluavat jatkaa avoliittoa lapsensa takia. Ymmärrän, että molemmat rakastavat lastaan, mutta kenen etujen mukainen riitainen suhde on? Avovaimo kuullostaa masentuneelta ja katkeralta: hän uhkaa, ettei isä tapaa enää lastaan, mikäli ero tulee. Lisäksi avovaimolla on myös itseensä kohdistuvia uhkailuja. Ystäväni poteekin voimakasta syyllisyydentuntoa. Tiedän, että molemmissa on syytä suhteen alamäkeen.
Kysymykseni koskee sitä, että kun parisuhteen päättyessä käsitellään avopuolisoiden etuja/oikeuksia/velvollisuuksia (elatusmaksut, huoltajuus, tapaamiset), onko laillisesti eroa käsitteissä avopuoliso-aviopuoliso? Onko esim. lapsen tapaamisen estäminen toiselta vanhemmalta laillista ilman pätevää syytä (tai siitä huolimatta)? Onko tässä asiassa lailla ylipäätään mitään merkitystä! Tuleeko äidin käyttäytyminen tässä tapauksessa menemään yhä hankalammaksi: lisääntyykö henkinen painostus ja toisen nöyryyttäminen riippumatta siitä asutaanko yhdessä vai erikseen. Onko lastenvalvoja se ensimmäinen viranomainen, johon otetaan yhteyttä ja auttaako hänen näkemyksensä?
Tuttavani mukaan, eroaminen olisi "kallista". On kuulema halvempaa elää yhteisessä vuokra-asunnossa ja vaikeassa avoliitossa etenkin kun avovaimo on hoitovapaalla. He haluavat jatkaa avoliittoa lapsensa takia. Ymmärrän, että molemmat rakastavat lastaan, mutta kenen etujen mukainen riitainen suhde on? Avovaimo kuullostaa masentuneelta ja katkeralta: hän uhkaa, ettei isä tapaa enää lastaan, mikäli ero tulee. Lisäksi avovaimolla on myös itseensä kohdistuvia uhkailuja. Ystäväni poteekin voimakasta syyllisyydentuntoa. Tiedän, että molemmissa on syytä suhteen alamäkeen.
Kysymykseni koskee sitä, että kun parisuhteen päättyessä käsitellään avopuolisoiden etuja/oikeuksia/velvollisuuksia (elatusmaksut, huoltajuus, tapaamiset), onko laillisesti eroa käsitteissä avopuoliso-aviopuoliso? Onko esim. lapsen tapaamisen estäminen toiselta vanhemmalta laillista ilman pätevää syytä (tai siitä huolimatta)? Onko tässä asiassa lailla ylipäätään mitään merkitystä! Tuleeko äidin käyttäytyminen tässä tapauksessa menemään yhä hankalammaksi: lisääntyykö henkinen painostus ja toisen nöyryyttäminen riippumatta siitä asutaanko yhdessä vai erikseen. Onko lastenvalvoja se ensimmäinen viranomainen, johon otetaan yhteyttä ja auttaako hänen näkemyksensä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/avio-ja_avoliiton_lakitieto/
Kai jos lapsella on yhteishuoltajuus. Eli mies on tunnustanut isyyden, niin uskon että ainakin tapaamisoikeus annetaan noin pienen lapsen ollessa kyseessä. Jos sovintoa ei synny niin oikeudessa se sitten ratkotaan...
hyvät sivut!
kiitos sivustotiedosta!