Muutos huolettaa

Epäilin tuota, mutta vannoi ettei ole tehnyt mitään sellaista. Kertoi että silmänsä aukenivat ja hän haluaa aloittaa uuden elämän kanssani.

Jatkan vielä, kertoi että on syyllinen olo siitä miten on elänyt ja haluaa alkaa elämään puhtaalta pöydältä ja aloittaa alusta kanssani. Olen hyvin ymmälläni tuosta ja minua pelottaa. Olin jo vrma että hän on pettänyt ja nyt katuu mutta vannoo vannomistaan ettei kyse ole tuosta. Monta viikkoa jappastu tuota pettämisasiaa kun en meinaa uskoa etteikö siitä olisi saanut kimmokkeen muutokselleen, mutta ei kuulemma ole koskaan ollut muita naisia mutta kertoo olleensa huonokäytöksinen ja töykeä ja haluaa nyt korvata kaiken ja ottaa menetetyn yhteiselämämme takaisin olemalla parempi aviomies. Mietin vain uskallanko luottaa.

Anonyymi kirjoitti:

Jatkan vielä, kertoi että on syyllinen olo siitä miten on elänyt ja haluaa alkaa elämään puhtaalta pöydältä ja aloittaa alusta kanssani. Olen hyvin ymmälläni tuosta ja minua pelottaa. Olin jo vrma että hän on pettänyt ja nyt katuu mutta vannoo vannomistaan ettei kyse ole tuosta. Monta viikkoa jappastu tuota pettämisasiaa kun en meinaa uskoa etteikö siitä olisi saanut kimmokkeen muutokselleen, mutta ei kuulemma ole koskaan ollut muita naisia mutta kertoo olleensa huonokäytöksinen ja töykeä ja haluaa nyt korvata kaiken ja ottaa menetetyn yhteiselämämme takaisin olemalla parempi aviomies. Mietin vain uskallanko luottaa.

No jos luotit edelliseen versioon, miksi et luota nykyiseen parempaan versioon? Jos teot ja puheet ovat balanssissa niin eikö ole syytä niinsanotusti ottaa "lahja" vastaan. Moniko naisihminen täälläkin haluaisi kuulla vastaavia positiivisia uutisia ukkonsa suusta, olisiko omissa asenteissa ehkä korjaamisen varaa...Tietty jos on feminismiin päin kallellaan niin täysi sikahan mies silloin on, pettäjä, vedättää sinuakin ja nauraa partoihinsa, kyllä ne miehet tunnetaan, ei ne koskaan muutu 😁, eli tämä oli vaihtoehto numero kaksi.

Anonyymi kirjoitti:

No jos luotit edelliseen versioon, miksi et luota nykyiseen parempaan versioon? Jos teot ja puheet ovat balanssissa niin eikö ole syytä niinsanotusti ottaa "lahja" vastaan. Moniko naisihminen täälläkin haluaisi kuulla vastaavia positiivisia uutisia ukkonsa suusta, olisiko omissa asenteissa ehkä korjaamisen varaa...Tietty jos on feminismiin päin kallellaan niin täysi sikahan mies silloin on, pettäjä, vedättää sinuakin ja nauraa partoihinsa, kyllä ne miehet tunnetaan, ei ne koskaan muutu 😁, eli tämä oli vaihtoehto numero kaksi.

Tottakait omissa asenteissani on korjaamisen varaa kuin käytöksessäni myös.
Siksi minua pelottaakin koska aikaisemmin miehen puheet ja teot olivat hyvin ristiriidassa ja mukana oli valehtelua ja tosiaan kaltoinkohtelua siinä määrin että menin rikki. Tuo minun rikki meneminen johti siihen tilanteeseen että mies halusi muuttua ja parantaa parisuhteemme. Olen yrittänyt ottaa lahjan vastaan ja kertonutkin miehelle useampaan kertaan siitä miten olen kiitollinen että on ollut nyt niin huomaavainen ja pyrkinyt sanoittamaan hänelle rakkauden tunteitani monin eri tavoin ja näkemään hyvät puolet hänessä kuin myös sanomaan ne hänelle ääneen.
Mutta se kylmyys ja ulkopuolelle jääminen sekä haukkuminen ja valehtelu jätti niin pahan olon etten meinaa selvitä siitä. Tunnen myös huonoa omaatuntoa etten kykene unohtamaan asiaa. Ymmärrän myös että vaatii mieheltäni tosi paljon kärsivällisyyttä kanssani nyt koska kaikista hänen suhteen parantamisen yrityksistä huolimatta olen todella allapäin. Ennen olin iloinen ja puhelias, nykyään hiljainen ja itkuinen. Koen että sydämeni särkyi. Lopulta kadoton kokonaan luottamukseni häneen mikä tuntuu kauhean pahalta. Elämältä meni pohja. Kaiken sen varaan mihin olin elämäni rakentanut romuttui kerralla kun tajusin että mies ei rakasta eikä halua minua. Itsetuntoni hajosi samalla pirstaleiksi. Miten voin unohtaa kaiken. Haluan unohtaa haluan olla iloinen entinen itseni, haluan kyetä luottamaan mutta se mitä olen parisuhteessa kokenut ei jätä rauhaan. Mieli on yhtä mustaa tyhjyyttä ja pahaa mieltä kaikesta. Seksi on sujunut koko ajan. Sitä on nytkin runssti, melkein päivittäin mutta muuta ei meillä ole ollutkaan vaan jäin yksin suhteessa. Koin lopulta että kelpaan vain seksiin. Avioliittoa takana yli 10v.

Niin kyllä varmasti ihminen voi muuttua mutta pelottaa voiko mieheni muuttua koska 9v on kaltoinkohdellut monin eri tavoin. On ollut hyvin itsekäs ja pahakin, en lähde kaikkea avaamaan mutta hyvin yksin jäin. Oon viime viikkoina itkenyt ja itkenyt. Jotenkin romahdin lopulta enkä saa itseäni enää ylös. Ahdistaa hirveästi.

Anonyymi kirjoitti:

No jos luotit edelliseen versioon, miksi et luota nykyiseen parempaan versioon? Jos teot ja puheet ovat balanssissa niin eikö ole syytä niinsanotusti ottaa "lahja" vastaan. Moniko naisihminen täälläkin haluaisi kuulla vastaavia positiivisia uutisia ukkonsa suusta, olisiko omissa asenteissa ehkä korjaamisen varaa...Tietty jos on feminismiin päin kallellaan niin täysi sikahan mies silloin on, pettäjä, vedättää sinuakin ja nauraa partoihinsa, kyllä ne miehet tunnetaan, ei ne koskaan muutu 😁, eli tämä oli vaihtoehto numero kaksi.

, "No jos luotit edelliseen versioon, miksi et luota nykyiseen parempaan versioon?"

Koska aikaisemmin olin naiivi ja sinisilmäinen ja tyhmä.
Tyhmyydessäni en edes osannut kyseenalaistaa mieheni tunteita. Ajattelin että rakastan häntä niin paljon j kuvittelin hänen takstvn minua. En ymmärtänyt vaikka kohteli huonosti.
Lopulta yksi päivä se vaan vuosien ja vuosien jälkeen pätkähti päähäni että hei tämä mieshän ei voi rakastaa minua ollenkaan koska käyttäytyy noin ja tulin siihen tulokseen että hänellä täytyy olla toinen nainen. Siinä hetkessä romahdin ihan yhtäkkiä ja säryin tuosta noin kuukausi aikaa enkä saa itseäni kasaan. Luotto mieheen romahti samalla j itsetuntoni pirstoutui. Sydämeni särkyi.

Anonyymi kirjoitti:

, "No jos luotit edelliseen versioon, miksi et luota nykyiseen parempaan versioon?"

Koska aikaisemmin olin naiivi ja sinisilmäinen ja tyhmä.
Tyhmyydessäni en edes osannut kyseenalaistaa mieheni tunteita. Ajattelin että rakastan häntä niin paljon j kuvittelin hänen takstvn minua. En ymmärtänyt vaikka kohteli huonosti.
Lopulta yksi päivä se vaan vuosien ja vuosien jälkeen pätkähti päähäni että hei tämä mieshän ei voi rakastaa minua ollenkaan koska käyttäytyy noin ja tulin siihen tulokseen että hänellä täytyy olla toinen nainen. Siinä hetkessä romahdin ihan yhtäkkiä ja säryin tuosta noin kuukausi aikaa enkä saa itseäni kasaan. Luotto mieheen romahti samalla j itsetuntoni pirstoutui. Sydämeni särkyi.

Eipä tuossa paljon vaihtoehtoja ole jäljellä jos kerran suhteessa haluaa pysyä, ota iisisti ja seuraa onko se sydän mukana puheissa ja teoissa.

Muistan. Tähän asti puheet j teot olleet ristiriidassa joten pelkoni ei ole aivan turha