horoskoopilta? Millaisia ihmisiä olette? Loukkaannutteko herkästi ja onko vaikee niellä ylpeyttään, jos joku loukkaa?
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 125
Vanhimmat
Ja mitkä asiat ylipäänsä loukkaa? Yritän ymmärtää pääkopan sisältöä, joka on vähän mysteeri mulle.
Olen leijona. Näyttäisi siltä, että mun ego on niin suuri, etten edes loukkaannu.
Olen pikkumaisten asioiden yläpuolella.
Oma status ei ole tärkeä, tärkeintä on tehdä havaintoja ja pyrkiä ymmärtämään niitä.
Etkö mistään? :)
Toimintaani on monesti kritisoitu, mutta mun reaktio siihen on rauhallinen ja sopuisa.
Töissä paloi kerran hihat, kun minua syytettiin asiasta, johon en ollut edes osallistunut.
Silloin ärähdin totaalisesti ja osastopäällikkö sopotti, että minun pitäisi olla nöyrä.
Työyhteisössä olen ollut tarkka arvostani, johtuen siitä, että munssa on vähän johtajan vikaa.
Heh, olen ollu huomaavinaan että toi johtajan vika on leijonille ominaista, kaikille. Pitää saada olla se joka pitelee langat käsissään ja viimekädessä hyväksyy tai torjuu.
Eikä ole loukkauseksi sanottu, vaan havainto niin mies kun naisleijonistakin. He eivät tottele muita, muut saavat nähdä sen jos yrittävät edes.
Leijonat osaavat olla myös piikikkäitä ja ilkikurisia?
Minä olisin huono johtaja. En pysty pakottamaan ihmisiä töihin, enkä halua olla vastuussa siitä, että muiden tekemät hankkeet valmistuvat ajallaan.
Leijonat ovat tosiaan johtajia, vaikka ne olisivat ihan pässejä, eikä ketään niitä kunnioittaisi.
Leijonalla on sellainen luonne. :)
Heh, ylpeitä pässejä? Kieltämättä joskus huvittaa se ylpeys, kun ihan vaan ihmisiä ovat siinä kun muutkin. Isäni kanssa tästä tulee joskus riita, kun en muista kunnioittaa hänen johtajuuttaan ja arvoaan tarpeeksi jaloin elein. :D
Nauran sille ylväilylle ja gggrrrr.. Saan leijonan nyrpistämään nenäänsä. Ja heiluttelemaan harjaansa.
Nuoret levottomat leijonanpennut tekevät sitä.
Vanhat leijonat lojuu auringossa ja nousevat naaraan päälle jos jaksavat.
Ja jotkut vanhemmat on jääneet pennun asteelle. :D
Mut siis tuun hyvin toimeen isäni kanssa, vaikka olenkin hänelle välillä kipupisteiden triggeröijä. Mut hän kuulemma suuttuessaan myös oppii minulta eli erilaisuudesta huolimatta osataan arvostaa toisiamme, vaikka ärsytetäänkin myös välillä toisiamme piirteillä mitkä triggeröi toista.
Mut sydämellisyys ja tunteellisuus on sitten taas ehdoton voimavara meillä isän kanssa. Ja nivoo hyvin ystäviäkin yhteen.
Leijona läppii tassullaan ja rapu naksuttelee leijonan nenää saksillaan. Sellasta se on meillä.
Kuinka vanha sun isä on?
Mielestäni miesten temperamentti pehmenee iän myötä, kun taas naisilla se kasvaa.
72v. Elokuussa. 1950 syntynyt. Hän on pehmennyt, mutta myös tullut vanhuuttaan ilkeeksikin.
Ei se mulle ole ilkee, kun saa aina nokilleen, mutta muille kylläkin.
Sulla on mielenkiintoinen isäukko. Melkoinen persoona. Mietin vaan, mistä tämä vanhuusiän ilkeys voisi olla peräisin. Aivan kuin hänellä olisi jotain jäänyt saavuttamatta.
Itsestäni on tulossa kiukuttelija. Puolisoni ei kuuntele tarkasti mitä sanon, vaan arvaa aina lauseesta loput. Keskustelu kuitenkin jatkuu ja hetken kuluttua kumpikaan meistä ei tiedä mistä toinen puhuu :)
Siinä kohtaa mun luontainen rauhallisuus ei riitä. Onneksi kiukku kestää vain hetken.
Mun isä on angstinen ollut aina. Vaikee lapsuus, isä joka pieksi ja mitätöi, hän on jäänyt isän hyväksyntää ja rakkautta vaille koko ikänsä. Sitä se on. Hänen ristiriitainen ja ilkeilevä luonne.
Kaikki kalvaa yhä.
Siitä sekin tulee, että pitää kehuskella itse itseään, kun lapsena ei kehuttu vain vittuiltiin ja lyötiin.
Tullut itsetuntoon iso railo.
Mä oon hänen tytär, mutta oon ollut hänelle myös "terapeutti", ja se on onneksi hiukan aina auttanut, kun hän meinaa mennä ulalle. Mun kanssa puhuminen.
Vaimon äidillä on ollut vähän samanlainen tausta. Hänen lapsuudessa oli paljon riitelyä ja toisen halventamista. Äidistä kasvoi määräilevä, tunnekuohuissa elävä ihminen.
Kerran sanoin anopille, vähän niinkuin vitsinä, että toivottavasti tyttärestä ei tule äitinsä kaltaista. Sitä vitsiä ei ymmärretty. Anoppi oli hyvin loukkaantunut monta vuotta.
Heh,+uskon+joo+loukkaantumisen.
Et sinä mikään tytär voi olla kun olet mies
Sä kuitenkin vaikutat suhteellisen tasapainoiselta, vaikka olet kasvanut vaikeissa olosuhteissa.
Anopilla oli monta sisarusta, osasta tuli häiriintyneitä ja heidän jälkeläisillä on itsetunto-ongelmia. Vaimon serkut ovat jatkuvassa riidassa keskenään.
Hämmästyttää kun oma puoliso on kuitenkin sävyisä.
Välillä tuntuu, että Suomessa synkkä kasvualusta ei koske ainoastaan suurta ikäluokkaa, vaan se periytyy sukupolvelta toiselle.
Ymmärrän hyvin sun halusi antaa omille lapsille parempi alku.
Joo. Pakko ollut aikuistua silleen suht vikkelään ja miettiä asioita, kun vanhemmat on ollu vähän hassuja kumpikin. Äidinkin kotiolot oli hirveät, lähti jo 15 v kotoaan. Ei olis pää kestänyt.
Isän sisaruksilla on kaikilla jotain onkelmaa..
Ei ne kukaan ihan ok ole.
Niinpä, helposti nuo siirtyy seuraaville ja seuraaville. Sikäli kun omalla puolisollakin on mitä sattuu juttuja taustallaan, niin meillä on aika samis tausta ja ymmärretään, että muksut ei saa kokea samaa kun me.
Tuutko pesee mun munat? Pitäs mennä suihkuun kohta ja kärsälleen.
Piikikkyys ja ilkikurisuus ei sovi leijonien ylpeydelle - tai ainakin itse olen paljon niiden yläpuolella.
- Sheena
No tuohan oli loukkaus, ei vitsi laisinkaan.
- Sheena
Naisilla ehkä niin, miehissä oon huomannut tuota piikikkyyttä ja ilkikurisuutta. Ja osaa naisetkin näpäytellä.
Älä puutu toisten ihmisten sukupuoleen.
- Sheena
Kysyn vain miten siedät isääsi? Huomaatko, että siihen menee sinulta turhaa energiaa? Isäsi on yli seitsenkymppinen, hänen pitäisi kantaa vastuu itsestään ja hillitä itse tunteitaan ("Olen saanut toppuutella häntä useamman kerran. ") eikä levittää pahaa ympärilleen.
Impulssivisuuden ja väkivallan pistäminen kiertoon vaurioittaa kaikkia ihmisiä lähellä. Siitä huolimatta, ettei sitä välttämättä huomaa tai vaikutuksia yrittää vähätellä/pienentää. Monesti vain aletaan pitämään epänormaalia käytöstä normaalina. Kun näin tapahtuu silla voi olla erittäin syvät vaikutukset ihmisen psyykkeeseen ja sitä kautta myös ihan kroppaan.
- Sheena
Kyllä mä siedän, kun en itse altistu tuolle kovin usein. Äitillä enemmän on sietämistä. Hän asuu ja elää ränkän kanssa.
Pakko mun on puuttua välillä, en voi vaan antaa hänen höyrytä.
Silloin kun asuin kotona tilapäisesti, kun oma talo oli peruskorjattavana, niin piti puuttua useammin ja stressasi. Lapsena taas näin muuten riehumista kännissä.
Ei mun lapsuus ollu helppo eikä järin mukavakaan aina, mutta kurjempiakin kohtaloja on.
Mä oon. Ja ehkä mä nuorempana loukkaannuin verisestikin, mutta tätä nykyä vaan useimmiten naureksin, jos joku siis ihan tahallaan koettaa loukata...
Enemmän mä sit manailen ihmisten normaalia saamattomuutta ja välinpitämättömyyttä, mutta sitähän sais tehdä maailman tappiin asti... Ei ihmiset opi, varsinkin 40 tyypit....osasta vaan tulee sit kiukkuisia vanhoja kääpiä. :oD
Onko totta, kun sanotaan että jellonat ovat herkkiä loukkaantumaan, jos joku talloo heidän varpailleen?
"Leijona on antelias, luova, johtamiskykyinen, elinvoimainen, arvokas ja viisas. Leijona luo itse oman arvomaailmansa ja on avoimesti ylpeä itsestään.
Leijona on hyvin kunnianhimoinen ja synnynnäinen johtaja. Hän määrää ja ohjaa mielellään muiden toimintaa. Leijona on myös hyvin luova persoona. Niille, jotka osoittavat leijonalle kunnioitusta, hän on antelias ja hyväntahtoinen. Leijonan huonoihin puoliin kuuluu itsekkyys, joka voi helposti johtaa narsistisuuteen.
Leijonaihmiset eivät pelkää elämässä juuri mitään. he tarttuvat rohkeasti asioihin ja saavuttavat usein merkittävän aseman yhteiskunnassa. Koska he ovat älykkäitä, he saavuttavat usein menestyksensä ilman suurempia ponnistuksia.
Kaunis, seksikäs ja säteilevän energinen tähtikartan kuninkaallinen tietää oman arvonsa. Ylpeänä ja ylväänä leijona tahtoo erottua joukosta. Toimiminen taustajoukoissa ei kuulu leijonan kuvioihin, ja tiimityöskentelyyn hän kykenee vain silloin, kun saa olla tiimin johtaja.
Leijonan varpaat ovat varsin herkät – niille ei kenenkään kannata tallata. TÄMÄ?!
LÄHDE:https://anna.fi/horoskoopit/horoskooppi-leijona-23-7-22-8
Mitkä kohdat pitää paikkansa? :)
Tuon ylpeyden olen huomannut isästäni ja oman arvovaltansa tiedostamisen, mutta myös herkkähipiäisyyden loukkaantua, jos hänen ajatuksia ei tueta.
Tai niitä kritisoidaan.
"Leijona on antelias, luova, johtamiskykyinen, elinvoimainen, arvokas ja viisas. Leijona luo itse oman arvomaailmansa ja on avoimesti ylpeä itsestään."
-No mä oon töissä aika johtava hahmo, vaikka oon ihan työntekijä. Samoin oon perheessä. Ja oon ylpeä itsestäni....
"Leijona on hyvin kunnianhimoinen ja synnynnäinen johtaja. Hän määrää ja ohjaa mielellään muiden toimintaa. Leijona on myös hyvin luova persoona. Niille, jotka osoittavat leijonalle kunnioitusta, hän on antelias ja hyväntahtoinen. Leijonan huonoihin puoliin kuuluu itsekkyys, joka voi helposti johtaa narsistisuuteen."
-Tääkin pätee, kyllä mä otan ohjat, jos kukaan muu ei eväänsä liikauta. Ja joskus sitten teen oman pään mukaan, jos muut ei vaan osallistu. Narsistinenkin oon sitten, kun siihen on tarve... En mä aina jaksa odotella, että jotkut jahkaajat ajattelemattomuuttaan tekis mun elämästä vaikeaa....sit oon itsekäs ja hoidan jostain jonkun oman osuuden ja jätän muut jahkaamaan... :oD
"Leijonaihmiset eivät pelkää elämässä juuri mitään. he tarttuvat rohkeasti asioihin ja saavuttavat usein merkittävän aseman yhteiskunnassa. Koska he ovat älykkäitä, he saavuttavat usein menestyksensä ilman suurempia ponnistuksia."
-No mutsi on sanonut, että mulla ei itsetuntoa juuri puutu.... Ehkä joskus ois voinut punnita paremmin asioita, mutta mä yleensä vaan teen juttuja... :oD
"Kaunis, seksikäs ja säteilevän energinen tähtikartan kuninkaallinen tietää oman arvonsa. Ylpeänä ja ylväänä leijona tahtoo erottua joukosta. Toimiminen taustajoukoissa ei kuulu leijonan kuvioihin, ja tiimityöskentelyyn hän kykenee vain silloin, kun saa olla tiimin johtaja."
-Kyllä mä mielellään oon myös ihan taustalla....mutta sitten riippuen, mitä tehdään ja missä, että jaksanko katsoa jotain äihäilyä.... Saatan sanoa, että hei, tulkaapa sitten kyselemään, kun tarviitte minua.... :oD Joillain ihmisillä vaan se yhdessä tekeminen on sellaista jumalatonta säätöä ja veivaamista, että nukahdan jos sitä seuraan sivusta. :oD
"Leijonan varpaat ovat varsin herkät – niille ei kenenkään kannata tallata. TÄMÄ?!"
-Saa talloa, mutta luultavammin ei tallo toiste. :oD Mä voin valita seurani kyllä. :oD
Eli aika hyvin osuu. Onko sussa yhtään marttyyrin vikaa? Kysyn, koska isäni on leijona ja jo kuollut isoisäni äidin isä oli leijona.
He oli ja on hyvin uhriutuvia. Kun minä aina...
Iskä on tosi herkästi sellanen, joka korostaa omaa osuuttaan ja tekemisiään niillä pätien, mutta uhriutuu herkästi jos joku ei häntä huomaa tai kiittele, muista kehua tasaisesti.
Mietin et onko tää yhteensattumaa vaiko sopiiko yleisestikin.
No mussa on se martyyrius kyllä, mutta inhoan sitä piirrettä se ei ole yhtään oikeastaan leijonamaista, vaan kuuluu jollekin pussirotalle. :oD
Usein silloin koitan olla vaan yksin, etten marise muille.... ja tuun sitten takas, kun kohtaus menee ohi. :oD
Hah, pussirotta. xD
Nojoo. Se on vähän jos saa sanoa ihmisessä kun ihmisessä rasittava piirre, kun siihen törmää. Mutta kaikissa meissä on omat ikävät puolet.
Minussa yksi ikävä puoli on mm. itsepäisyys.
No marttyyrius on p.rseestä....
Sanoo täräyttää vaan suoraan, että v.tuttaa ja painuu helkkariin kiroamaan itsekseen ja thats it... :oD
Se on muiden murhe sit miettiä mikä sille tuli. :oD
Heh. :D
Eihän kenenkään varpaille pidä tallata!
Leijona pystyy kyllä tiimityöskentelyynkin, itseäni rasittaisi olla johtaja. Lyhyen projektin johtajuus tietysti menettelee.
Työelämässä tärkeintä onkin, että leijonan esihenkilö toimii tiimiläisiään arvostavalla ja ehdottaman oikeudenmukaisella tavalla. Kamalinta mitä voi kohdata työssä, on leijonaa huomattavasti tyhmempi ja ilkeämielinen esihenkilö.
- Sheena
Mutta jos vahingossa tallaa, kun ei pidä samoja asioita tallomisena kuin hän jonka varpaat tuli tallottua?
Jääkö siitä niin kun ikuinen vihoittelu ja katkeruus vai pystyykö ikinä ymmärtämään, ettei toinen tarkoittanut talloa varpaitasi?
Et hän vaan ymmärsi erilailla asian kun toinen.
Ai niin, tuli mieleen joskus ajat sitten lukemani ajatus "Väärinymmärretyt leijonat ovat vaikeimpia" tms.
Itseasiassa voin yhtyä tuohon, sillä äitini on leijona. Se on kamalinta mitä leijonalapselle voi sattua... no ei sentään. Mutta siitä sai ajatusta pohtia miksi äitini toimi siten kuin toimi - eikä siten kuin minä.
- Sheena
Aika usein "vahingossa" tallaamiset sattuvat samalle henkilölle ja sellaisina niihin voi suhtautua. Eli antaa olla. Tallovien ihmisten ihmissuhteet harvoin onnistuu tai niistä ei ainakaan tule läheisiä.
- Sheena
Ei jää vihoittelua eikä katkeruutta, kun läheisimmät eivät ole varpaitani yrittäneet talloa. Vihoittelu eikä katkeruus ole muutenkaan minun juttu. Olen niidenkin yläpuolella. Jos joku ihminen saa minussa ikäviä tunnereaktioita aikaan, teen vain havaintoja.
Itse asiassa on yksi työkaveri, josta ei tule ikinä ystävää, koska hän ei osaa tunnetaitojen perusteita. Hän ei tallo varpaitani, mutta onnittelee minua kun ei pitäisi tai suree jotain asiaani vaikka itse en sure ko asiaa yhtään.
- Sheena
Eikö yhtään naisleijonaa? :)
Vai ettekö uskalla kertoa mimmoisia olette?
Sehän sinua miestä kiinnostaa.
Vai miestä, no jos oot jellona niin kerros vähän itsestäsi. Millainen olet, pitää horoskooppien luonnehdinnat paikkaansa?
Miestäpä miestä. Luen tämän päivän uusin digitoday.
Lues*
En lue. Jos se ei käsittele leijona ihmisten mystistä luonnetta. Mua kiinnostaa nyt niitten luonteenlaatu.
Ja naisleijonien erityisesti.
Älä lue.
En meinaa.
Sinähän sen tiedät.
Kauhea hinku sillä on aina oppia ja udella jotain
Minulta henkilökohtaisesti horoskooppimerkkiäni kyselevä naikkonen kuulee vastaukseksi vain etääntyvien tennareiden lätinän. ; )
Ei kuulu, eihän kengät vaan jääny eteiseen? :D
Olen somessa, ei mitään henkilökohtaista. Ei minulla nyt ole jalassa edes sukkia.
...eli sittenhän vasta lätisisikin.
Mutta ymmärsit huulen? :)
Viuhh ja wrooom... 🦁💨
Mää kyl jummarran sua täylellisesti. Ois se kyl kamaloittavaa seurustella sellasen tuttokyöpelin kanssa, joka luulis, et mollaan niiku olemassa. 👻
Olen leijona. 28.7 on synttärit. Olen mukava ja rehellinen. Toki jos joku loukkaa niin se on entinen ystävä sitten. Minä haluan vain rehellisiä jaluotettavia läheisiä. Selän takana puhujat ei ole minun ystäviä.
Yym, ihan hyvä periaate, jos itsekkään ei puhu muista selän takana, niin arvostan.
Juoruilu on mälsää. Ystävän tukeen turvautuminen taas ei ole juoruilua. Se on tuenhakua ja avunpyyntö.
Minä en usko horoskooppeihin. Ei ollenkaan järkeviä, että taivaankappaleet vaikuttaisivat niin kuin horoskoopeissa ilmoitetaan eri tähtimerkkien kohdalla. Varsinkun tähtikartat horoskooppien ennustajilla eivät ole ajantasalla. Itse olen kauris horoskoopiltani ja pidän kaikkea eri merkeistä kirjoitettua vain viihteenä ja hölönpölynä. Horoskooppien sijaan uskon Jumalaan. Joskus heikkoina hetkinä en ole oikein kristitty, mutta juuri milloinkaan en ole menettänyt uskoani Jumalan olemassaoloon.
No en minäkään, mutta moni löytää itseään niistä. Minä taas en usko jumalaankaan. Sen tiesitkin.
Paras kaverini on kauris. Ollaan kun yö ja päivä, mutta 1989 asti tunnettu ja yhä kun nähdään on kuin ei päivääkään oltas oltu erossa. Hän on hulvaton hullu. Mutta tykkään hänestä.
En usko horoskooppeihin mutta eläinmaailmassa olisin ihan varmasti leopardi! ;O ;) ;D
https://fi.wikipedia.org/wiki/Leopardi
P.S. Loukkaannun, jos on aihetta. Tunteet ja reaktiot kertovat aina jostakin. Niitä kannattaa kuunnella. :)
Jaiks. :)
Säpäkkä?
Mitä tarkoittaa säpäkkä? Temperamenttinen? Erittäin. :)
Niin, mutta loukkaantuminen ilman että kysyy epäselviä asioita on vain hölmöä taas.
Olettaen tietämättä mistä on kyse tarkoitan.
Aiheellinen loukkaantuminen on selvää. Eikä siinä ole oletuksille sijaa.
Itse en ymmärrä sellaista loukkaantumista, että esimerkiksi itse on hissukseen eikä puhu ja suuttuu sitten jos toinen puhuu auki asioita. Siinä voi katsoa peiliin se toinenkin.
Tai suuttumista siitä, että toinen on eri mieltä en käsitä yhtään. Ihan älytöntä.
Tarkoittaa temperamenttista, terhakkaa ja nopeasti reagoivaa.
Joo, ymmärrän. Lähisuhteissa ja etenkin parisuhteessa pitää osata kommunikoida eikä mököttää.
Terhakka, välillä ärhäkkä ja kiihtyminen nollasta sataan suuttuessa... Sitähän sä kysyit? ;) ;O ;D
Niin, kyllä. On se nyt kummalla vaan solmu ja tenkkapoo jossain asiassa, niin ei voi vaan mykistyä kun pitäisi puhua tai ohittaa niitä asioita ei mun tartte piitata tyyliin.
Mä ainakin olen sellainen, että puhun kun on puhuttavaa ja jos se ei onnistu asianomaisen kanssa, puhun sen ystävän kanssa läpi kunnes käsitän tilanteen ja asian. Saapi suuttua vapaasti, jos ei itse osaa puhua kun on puhuttavaa.
Kuten miehenikin, turha mutkuttaa jos tänne urahdan kun kypsyttää, jos itse leikkii mykkää mulle. Leikkiköön. Mä en ole mykkä enkä mykäksi rupea kenenkään mieliksikään kun on asioita mitkä vaivaa.
No sitähän mä kysyin. :)
Ok. Itse ajattelen niin, että asianomaisen/asianomaisten itsensä kanssa on puhuttavaa, jos on jotain selvitettävää. Sitten on viisauttakin hiljentyä ja väistää tarvittaessa, riippuu tilanteesta ja ihmisestä ja siitä, onko läheinen vai ei. Kaikilla ei ole kykyä ja ymmärrystä selvittää ja joitakin ihmistyyppejä on hyvä karttaa.
Yleensä joo. Mut eihän ihmiset, jotka pelkää puhua asioista suoraan ja oikeilla nimillä voi mitenkään olla edes läheisiä saati sellaisiksi tullakkaan. Ei missään ihmissuhteessa.
Salaperäinen myhäily ei myöskään muuta kuin hämmentää vaan enemmän.
Jättää epäselvyyksiä. Ymmärrän, jos toinen puhuu pelkkää kiinaa eikä kielimuurin takia ymmärrä, muuten ymmärrän huonosti arkailua. Tai puheenaiheiden välttelyä.
Noh, kaikki toimii kuten toimii.
Aina oppii jotain uutta ihmisistä.
Ja joo, minusta ehkä huomaa että olen tottunut puhumaan enemmän miesten kanssa kuitenkin, kun naisten kanssa. Mä en rehellisesti sanottuna aina ymmärrä naisten rivienvälejä enkä aivoituksiakaan.
Olen vähän toope naisten kanssa kaverina. :)
Joo eikä kaikkien kanssa todellakaan tarvitse eikä kannata tullakaan mitenkään läheiseksi. On todella viisautta rajata tarkkaan ne, joita elämäänsä päästää. Läheisten ihmisten kanssa avoimuus on tärkeää mutta toki jokainen saa päättää, mistä asioista puhuu, kuinka paljon ja kenen kanssa niissä läheisissä ihmissuhteissakin. Jokaiselle on kuitenkin yksityisyyteen oikeus niissä lähisuhteissakin, saatika sitten muiden kanssa.
Tottakai. Kyllä mä sen ymmärrän.
Mun pitäs varmaan koittaa löytää kaltaistani seuraa, joka olis kuten mä. Niin ei olis ongelmaa avoimuuden ja puhumisen kanssa.
Mut kuten totesin, olen tottunut miesten kanssa puhumaan. Kursseilla, kuntoutuksessa mä oon aina se joka on miesseurassa ensimmäisenä ja juttelemassa, paritöissä. Juttelen naistenkin kanssa mutta se on aina vähän haastavempaa. Ne yleensä hihittelee mulle. Pelle?
Mutta joo tämä on mun ongelma. Koitan pärjätä sen kanssa.
Ei kaikki naiset puhu rivien välistä. :)
Mut rehellisesti, ärsyttää ettei naisten kanssa kaveruiksista tuu mitään. Aina ne tyssää johonkin. Yleensä liikaan erilaisuuteen.
Mut hyvät yöt.
No ei kai. 🤷🏼♂️
Jostain syystä aina tulee ennemmin tai myöhemmin ryppy toveruuteen. Tulkinta onkelmia.
Onhan niitä avoimia ihmisiä. Sitten sen avoimuudenkin kanssa kannattaa olla huolellinen, ettei ihan kaikille kaikesta ala avautumaan. Sekin on viisautta. ;)
Ehkä se on enemmän persoonakohtainen kuin sukupuolikohtainen tuo avoimuus yms. :)
Sitten pitää tutustua sellaisiin "riveillä puhuviin" ihmisiin. "Puhu riveillä äläkä rivien välistä helekatti ollen!!!" "Oletko riviväli- vai rivi-ihminen?" Kysypä nuo seuraavan kerran uusien tuttavuuksien kanssa. ;D :)
No mä en ole viisas, vaikka suht järkevä olenkin. :)
Mä en ymmärrä esim. mitään häpeämistä miksi olla hiljaa.
Who knows? 🤷🏼♂️
Niiiiih, vaikee tutustuu kehenkään vaikka joskus kaipaa kovasti ihmistä jonka kanssa vois jutella kaikenlaista maan ja taivaan väliltä, ilman et katotaan ootpa outo ja järkytytään.
Tai vois vaan yhdessä viettää aikaa vaikka käppäillen tjn. Ennakkoluulottomasti.
Vaan täytyy tyytyy tähän tilanteeseen, että toivon liikaa. :)
Mikään ei siis ole muuttunut lapsuudesta, yhä oon se joka kattelee vierestä ja miettii mihin porukkaan sopis, mahtus ja lopulta kuulus.
Ja jään ulkopuolelle kattelemaan, en mihkään, vieläkään.
Yöt jo toivottelin, nyt meen nukkuu.. Oikeesti. :D
No voi helekatti! Ei kai se noin vaikea tilanne voi olla? Ainakin täällä olet (eniten) "äänessä" tai kirjoittamassa. ;) :)
Ei se silti tarkoita et tuntisin kuuluvani porukkaan.
Mulla on oikeestaan aina ulkopuolinen olo, ollu pienen ikäni. Harvoin tunnen kuuluvani johku, silloinkin kun tunnen niin ne toiset pruukaa karata. Häipyä.
Ikävä kuulla. Kannattaa kuitenkin ajatella positiivisen kautta. :) Mitä sinun viikonloppuun kuuluu? :)
Normaalia arkea, kauppoineen ja pihoineen. Just kävin lattiat mopilla. Ei ole mattoja lattialla, niin kätevää ilman imuria. :)
Sitähän se suurimmaksi osaksi aina on mutta siinäkin ne pienet ilot on tärkeitä. :) Olet ollut ahkerana typykkänä siellä! ;) Itsekin vähän siivoilin. :)
Nojaa, aika laiska muihin päiviin verrattuna. :)
En vaan osaa luetella kaikkia tekemisiäni, kun ne käy niin sukkelaan jo rutiinilla.
Juu, ilo on jo se että ylipäänsä saa ruokaa. Ja perheenä päästään yhdessä liikeelle. Mulle on jotenkin tärkeetä se yhdessä touhuuminen.
Iskä tuossa heitteli äsken frisbeetä lasten kanssa ja nyt teki lapsille purtavaa. Nämä on kivoja pikku juttuja arjessa. 💙
Ihanaa kun he touhuu ja viihtyy yhdessä. Mulle tulee siitä hyvä mieli. Tiiän et vaik mua ei olis, he pärjäis ja rakkautta olis.
:) :)
Entinen työkaveri oli leijona ja hän loukkaantui tosi helposti. Halusi aina tehdä asiat samalla tavalla vuodesta toiseen, eikä halunnut muutoksia vaikka kuinka hyvin asiat perusteli.
Mies vai nainen? :)
Ei tääl juur lellonia oo, mut sitä enämpi kyöpelei. Mun horokooppimerkki on krokogaattori ja tuttokyöpelin allidiili, jos mää ny oikein muistan. 👻
Heh. On täällä varmaan, mut ne on hiljaa hys hys etten saa vihiä. :D
Just sen takii täälleioo lellonii, kun ne pelkää kyöpeleitä. 👻
No niinkös se olikin. Soot nii hirnee hirnittävä kummilush. :)
Emmää oo kamala olleskaan, mut isot ihmiset ja vakiintumattomat lellonat niinku luulee, et mää oon. Myönnetään kummiski, et oon mää joskus joutunu kamaloittaan lurjuksii, jotka on yölla mellastanu kalmismaalla. 👻
Heh. :D
Olen leijona ja ylpeä sellainen 🦁
Loukkaannun kovin harvakseltaan. Johtunee siitä, ettei minua loukata (tahallaan), kanssani osataan olla.
Mitä tarkoitat "ylpeyden nielemisellä", mitä se on?
- Sheena
Niin, että kestää ylpeys sitä et joku joskus loukkaa sua vai otatko herkästi nokkiisi, vaikka voisit todeta enpä viitsi möksähtää?
Pysyn ylpeästi loukkausten yläpuolella, en viitsi vaivaantua loukkaantumaan.
- Sheena
Mistä tämä horoskooppimerkki tuli mieleen? Sun isästäkö? Mun äiti oli leijona. Isä, veli ja sisko ovat taas skorpioneja niin kuin myös isän vanhempi sisko ja siskon tytär (loppuvuodesta 4 v).
Skorpioneista on ehkä enemmän kokemusta ja ravuista. Itse olen rapu niin kuin ehkä varmaan muistat. Myös yks mun serkuista ja yks enoista on rapu ja myös mummi (isän äiti) oli rapu.
Äidin äiti, mummo taas on kalat.
Itse olen tullut ihan ok toimeen kaikenlaisten horoskooppimerkkisten kanssa. Ihan aina ihmisen luonne ei kaikilta osilta vastaa horoskooppimerkissä mainittua, mutta mun kohalla ravun luonnehdinta vastaa ainakin osittain ja myös noiden tuntemieni skorppionien kanssa (siskon tytöstä en vielä osaa sanoa) ja myös kalat-merkkisen mummon kohdalla (paitsi rahan käytössä mummo on aika fiksu, vaikka sanotaan, että kaloilla saattaa rahan käyttö lähteä joskus enemmän tai vähemmän lapasesta).
Yleisesti ihmisistä joita leijonaksi tiedän. Mutta joo isä nyt ekana tulee mieleen, kun hänen kanssa oikuttelee.
Rapuna tiiän ittestäni jotakin ja muutama muukin rapu on jossain määrin samis. :)
En tiedä oliko äiti sellainen, jollaiseksi leijonia luonnehditaan, esim. johtajatyyppi. Hän oli aika herkkä ja taiteellinen ja myös hyvä ruuanlaittaja ja hyvä leipoja.
Isän kanssa kyllä tuli riitoja enemmän tai vähemmän joskus ja sanotaan, ettei skorpioni ja leijona alkuunkaan sovi yhteen.
Horoskooppimerkit ovat aurinkomerkkejä. Sitten on nouseva merkki ja kuun merkki.
Itse ymmärrän skorpioneja erittäin hyvin, sillä nouseva merkkini on skorpioni. Se ei kuulemma ole hyvä juttu 🤣. Kuu on kauriissa - se taisi tehdä asian vielä vaikeammaksi.
- Sheena
Aurinkomerkkini on rapu, nouseva vaaka ja kuu on skorpioni. Tein täällä netissä joskus jonkun testin, jonka avulla saattoi selvittää oman nousevan merkin ja kuumerkin oman syntymäajankohdan perusteella (syntymäpäivä ja kellonaika jolloin syntyi).
Nouseva merkkini vaaka tulee esiin esim. siinä, kun punnitsen ja harkitsen asioita (esim. en osaa ihan aina päättää mitä otan kahvilassa, esim.otatanko täytetyn ruisleivän vai sämpylän vai sittenkin vaikka pullaa) ja olen myös aika avarasti ajatteleva.
Skorpioni taas saattaa lisätä intuitiivisuutta ja herkkyyttä, jotka ovat jo olemassa horoskooppimerkkini ravun kautta.
Rapu on myös aika paljon kotoilusta pitävä ihminen skorpioni samaten ja molemmat merkit myös hieman private person, skorppari ehkä hieman enemmän.
On se kyl kumma, ku a.D. 2022 viel jotkut ihan vakavissaan juttelee horokooppimärkeist. Nehä on ihan samaa puppuu, ku meijän kyöpeleittenki olemassaolo. 👻
Voit olla puppua, mutta horoskoopit, astrologia ei.
Olen leijona joo. Kiltti ja kunnollinen mies. En loukkaannu helposti.