Raskaus ja body dysmorphia

Anonyymi

Onko täällä ketään, joka olisi raskauden ja synnytyksen jälkeen saanut hirveästi raskausarpia, löysää nahkaa vatsaan ja menneet rinnat jollain tavalla "pilalle", mutta joka olisi onnistunut jotenkin korjaamaan tilanteen ja saanut taas vartalonsa kuntoon? Mitä se vaati, miten onnistuit?

Tiedän että kysymys kuulostaa pinnalliselta, enkä tarkoita kysymykselläni mitään pahaa kenellekään. Kaikki vartalot ovat kauniita ja arvokkaita juuri sellaisena kuin ovat.
Oma ongelmani vain on lapsuudesta asti mukana kulkenut, jonkin asteinen body dysmorphia, olen kärsinyt syömishäiriöt, vihannut itseäni ja vertaillut aina itseäni muihin. Minulla on teinistä saakka ollut taipumus saada helposti raskausarpia, siitä huolimatta etten ole koskaan ollut muutamaa kiloa enempää ylipainon puolella, ja olen vihannut itseäni niiden takia niin että olen kulkenut helteissäkin kaiken peittävissä vaatteissa ettei kukaan näkisi. Tiedän siis varmaksi että raskaus aiheuttaisi niitä minulle vain lisää ja vielä tällä hetkellä vatsani ja käsivarret ovat ainoa alue missä niitä arpia ei ole.

En pystynyt nuorempana mitenkään päin edes parisuhteisiin koska häpesin kaikkea kehossani niin paljon etten olisi voinut näyttäytyä alasti kenenkään edessä.
Lapsista olen kuitenkin aina haaveillut, oma perhe on ollut suurin unelmani. Tällä hetkellä ikää jo melkein 35, ja alkaa olemaan viimeiset hetket käsillä perustaa perhettä. Olen viimeiset 5 vuotta onnistunut rakentamaan omaa kehonkuvaani ja olen viimein sinut itseni kanssa. Ainut este tällä hetkellä lasten hankkimisessa on se järjetön pelko että kehoni menee pilalle, eikä mieleni kestäisi sitä. Olen yrittänyt vakuuttaa itselleni että se lapsi olisi kaiken arvoinen, eikä millään muulla ole enää sen jälkeen väliä. Mutta sitten katselen vierestä ystäviä jotka valittaa kun vartalo meni pilalle, ei voi käyttää enää bikineitä jne. Ja tajuan että ei se lapsi ole joku maaginen hahmo joka poistaa kaikki huolesi ulkonäöstäsi.
Pelkään vain että oman historiani takia en selviäisi pelkällä voivottelulla vaan sulkeutuisin taas ihan täysin itseinhon valtaan ja pilaisin siinä sivussa todennäköisesti myös monta ihmissuhdetta.

Joten kaipaan vain jotain rohkaisevaa tarinaa siitä, että vaikka saisi kaikki maailman arvet, löysät nahat ja patalaput, että joku olisi onnistunut niistä pääsemään jotenkin eroon tai edes huomattavasti vähentämään.

1

228

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Tämä ei ehkä ole se kannustava vastaus siitä miten onnistuin saamaan kroppani taas kuntoon, mutta halusin kertoa että olen itse paininut täysin samojen ongelmien kanssa. Minä toki menin ja synnytin kaksi lasta, ja pilallehan se kroppa siitä meni. Rinnat olen sittemmin leikkauttanut, joten ne on melko helppo hoitaa kuntoon. Toki riippuu mikä tilanne, mutta minulla oli sen verran kokoa ja jäivät imetyksistä niin riippuvaksi että sain kunnallisella pienennys/kohotus leikkauksen.

      Vatsa on pelkkää arpista löysää nahkaa, mutta sitä ei ole tarpeeksi että kunnallisella sitä leikattaisiin pois. Omasta pussista jos pystyy ja on halua maksaa, niin saahan senkin hoidettua plastiikakirurgialla pois yksityisesti. Raskausarpia muualta kehosta onkin sitten hankalampi parantaa, kyllä osa vaalenee mutta siinähän ne silti on eikä iho ole koskaan tasainen.

      Äläkä ymmärrä väärin, rakastan lapsiani! Mutta oma elämäni meni kyllä pilalle lasten hankkimisen jälkeen. Teen kaikkeni lasteni eteen ja olen heille niin hyvä äiti kuin vain osaan olla, mutta miehelleni en enää ollut hyvä vaimo ja me erosimme. Enkä voisi kuvitellakaan aloittavani uutta suhdetta. En käy missään edes ystävien kanssa jos siellä pitäisi vähänkään kevyemmässä vaatetuksessa olla. En katso itseäni edes vahingossa peilistä, ellen ole pukeutunut täysin. Elämäni pyörii nyt täysin lasteni ympärillä, he tekevät minut kyllä onnelliseksi, mutta en voi sille mitään että lähes päivittäin mielessäni kuitenkin käy että olisinko onnellisempi ilman heitä, jos olisin saanut pitää oman vartaloni ja oman elämäni.

      Neuvoni sinulle onkin, että punnitse tarkkaan onko oman elämäsi uhraaminen todella lasten hankkimisen arvoista? Jos koet että lapset olisivat koko elämäsi, niin anna palaa! Mutta siinä olet oikeassa että ei se lapsi ole mikään maaginen hahmo joka poistaa ongelmasi, ongelmat tulevat silti olemaan siellä ja pääsi tulee edelleen toimimaan kuten ennenkin.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitään järkeä?

      Että ollaan erillään? Kummankin pää on kovilla.
      Ikävä
      123
      1853
    2. Noniin rakas

      Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi
      Ikävä
      100
      1640
    3. Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä

      Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy
      Maailman menoa
      51
      1215
    4. Kumpi vetoaa enemmän sinuun

      Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?
      Ikävä
      49
      1098
    5. Multa sulle

      Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M
      Ikävä
      31
      978
    6. Nainen, olen tutkinut sinua paljon

      Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm
      Ikävä
      50
      876
    7. Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?

      Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s
      Ikävä
      47
      876
    8. Olet myös vähän ärsyttävä

      Tuntuu, että olet tahallaan nuin vaikeasti tavoiteltava. En tiedä kauanko jaksan tätä näin.
      Ikävä
      37
      810
    9. Okei nyt mä ymmärrän

      Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘
      Ikävä
      56
      798
    10. Onko sulla empatiakykyä?

      Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet
      Ikävä
      38
      797
    Aihe