Raskaus ja body dysmorphia

Anonyymi

Onko täällä ketään, joka olisi raskauden ja synnytyksen jälkeen saanut hirveästi raskausarpia, löysää nahkaa vatsaan ja menneet rinnat jollain tavalla "pilalle", mutta joka olisi onnistunut jotenkin korjaamaan tilanteen ja saanut taas vartalonsa kuntoon? Mitä se vaati, miten onnistuit?

Tiedän että kysymys kuulostaa pinnalliselta, enkä tarkoita kysymykselläni mitään pahaa kenellekään. Kaikki vartalot ovat kauniita ja arvokkaita juuri sellaisena kuin ovat.
Oma ongelmani vain on lapsuudesta asti mukana kulkenut, jonkin asteinen body dysmorphia, olen kärsinyt syömishäiriöt, vihannut itseäni ja vertaillut aina itseäni muihin. Minulla on teinistä saakka ollut taipumus saada helposti raskausarpia, siitä huolimatta etten ole koskaan ollut muutamaa kiloa enempää ylipainon puolella, ja olen vihannut itseäni niiden takia niin että olen kulkenut helteissäkin kaiken peittävissä vaatteissa ettei kukaan näkisi. Tiedän siis varmaksi että raskaus aiheuttaisi niitä minulle vain lisää ja vielä tällä hetkellä vatsani ja käsivarret ovat ainoa alue missä niitä arpia ei ole.

En pystynyt nuorempana mitenkään päin edes parisuhteisiin koska häpesin kaikkea kehossani niin paljon etten olisi voinut näyttäytyä alasti kenenkään edessä.
Lapsista olen kuitenkin aina haaveillut, oma perhe on ollut suurin unelmani. Tällä hetkellä ikää jo melkein 35, ja alkaa olemaan viimeiset hetket käsillä perustaa perhettä. Olen viimeiset 5 vuotta onnistunut rakentamaan omaa kehonkuvaani ja olen viimein sinut itseni kanssa. Ainut este tällä hetkellä lasten hankkimisessa on se järjetön pelko että kehoni menee pilalle, eikä mieleni kestäisi sitä. Olen yrittänyt vakuuttaa itselleni että se lapsi olisi kaiken arvoinen, eikä millään muulla ole enää sen jälkeen väliä. Mutta sitten katselen vierestä ystäviä jotka valittaa kun vartalo meni pilalle, ei voi käyttää enää bikineitä jne. Ja tajuan että ei se lapsi ole joku maaginen hahmo joka poistaa kaikki huolesi ulkonäöstäsi.
Pelkään vain että oman historiani takia en selviäisi pelkällä voivottelulla vaan sulkeutuisin taas ihan täysin itseinhon valtaan ja pilaisin siinä sivussa todennäköisesti myös monta ihmissuhdetta.

Joten kaipaan vain jotain rohkaisevaa tarinaa siitä, että vaikka saisi kaikki maailman arvet, löysät nahat ja patalaput, että joku olisi onnistunut niistä pääsemään jotenkin eroon tai edes huomattavasti vähentämään.

1

101

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Tämä ei ehkä ole se kannustava vastaus siitä miten onnistuin saamaan kroppani taas kuntoon, mutta halusin kertoa että olen itse paininut täysin samojen ongelmien kanssa. Minä toki menin ja synnytin kaksi lasta, ja pilallehan se kroppa siitä meni. Rinnat olen sittemmin leikkauttanut, joten ne on melko helppo hoitaa kuntoon. Toki riippuu mikä tilanne, mutta minulla oli sen verran kokoa ja jäivät imetyksistä niin riippuvaksi että sain kunnallisella pienennys/kohotus leikkauksen.

      Vatsa on pelkkää arpista löysää nahkaa, mutta sitä ei ole tarpeeksi että kunnallisella sitä leikattaisiin pois. Omasta pussista jos pystyy ja on halua maksaa, niin saahan senkin hoidettua plastiikakirurgialla pois yksityisesti. Raskausarpia muualta kehosta onkin sitten hankalampi parantaa, kyllä osa vaalenee mutta siinähän ne silti on eikä iho ole koskaan tasainen.

      Äläkä ymmärrä väärin, rakastan lapsiani! Mutta oma elämäni meni kyllä pilalle lasten hankkimisen jälkeen. Teen kaikkeni lasteni eteen ja olen heille niin hyvä äiti kuin vain osaan olla, mutta miehelleni en enää ollut hyvä vaimo ja me erosimme. Enkä voisi kuvitellakaan aloittavani uutta suhdetta. En käy missään edes ystävien kanssa jos siellä pitäisi vähänkään kevyemmässä vaatetuksessa olla. En katso itseäni edes vahingossa peilistä, ellen ole pukeutunut täysin. Elämäni pyörii nyt täysin lasteni ympärillä, he tekevät minut kyllä onnelliseksi, mutta en voi sille mitään että lähes päivittäin mielessäni kuitenkin käy että olisinko onnellisempi ilman heitä, jos olisin saanut pitää oman vartaloni ja oman elämäni.

      Neuvoni sinulle onkin, että punnitse tarkkaan onko oman elämäsi uhraaminen todella lasten hankkimisen arvoista? Jos koet että lapset olisivat koko elämäsi, niin anna palaa! Mutta siinä olet oikeassa että ei se lapsi ole mikään maaginen hahmo joka poistaa ongelmasi, ongelmat tulevat silti olemaan siellä ja pääsi tulee edelleen toimimaan kuten ennenkin.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mika Muranen juttu tänään

      Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras
      Sananvapaus
      28
      2518
    2. Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."

      Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum
      Tv-sarjat
      28
      2321
    3. Millaisessa tilanteessa näit hänet

      viimeksi? Saitko sanottua mitään vai jähmetyitkö ja vaan katselit?
      Ikävä
      75
      1291
    4. M miehelle

      Piristät aina päivääni. Olet niin lähellä, mutta niin kaukana. Silti aina läsnä. En tiedä mihin tämä kaikki johtaa, mutt
      Ikävä
      7
      1223
    5. Alas on vajonnut arkkipiispa Luoma!

      Tämä on nyt luterilaisuuden suunta. Arkkipiispakin valehtelee! https://www.kotimaa.fi/arkkipiispa-tapio-luoma-meita-yhd
      Luterilaisuus
      355
      1148
    6. Mitä haluaisit

      Tehdä kaivattusi kanssa tänään?
      Ikävä
      88
      1014
    7. Kukka kuoli Koivuhaassa

      Tuommonen nimi oli tuolla murhapalstalla syyllisestä pallas puro jukka antero mutta kukka oli se toinen?
      Kokkola
      11
      968
    8. Mitä tai ketä

      etsitte täältä?
      Ikävä
      97
      962
    9. Olet nainen premium

      Minuun verrattuna. Yksi päivä kävin suihkussa ja hetken sen jälkeen katsoin itseä peilistä ja tulin siihen tulokseen ett
      Ikävä
      33
      951
    10. Näin sinut tänään

      Pitkään on ollut helpompaa. Olen hyväksynyt sen, ettei meitä ikinä tule. Olet käynyt mielessäni enää harvemmin, en ajatt
      Ikävä
      34
      916
    Aihe