Raskaus ja body dysmorphia

Onko täällä ketään, joka olisi raskauden ja synnytyksen jälkeen saanut hirveästi raskausarpia, löysää nahkaa vatsaan ja menneet rinnat jollain tavalla "pilalle", mutta joka olisi onnistunut jotenkin korjaamaan tilanteen ja saanut taas vartalonsa kuntoon? Mitä se vaati, miten onnistuit?

Tiedän että kysymys kuulostaa pinnalliselta, enkä tarkoita kysymykselläni mitään pahaa kenellekään. Kaikki vartalot ovat kauniita ja arvokkaita juuri sellaisena kuin ovat.
Oma ongelmani vain on lapsuudesta asti mukana kulkenut, jonkin asteinen body dysmorphia, olen kärsinyt syömishäiriöt, vihannut itseäni ja vertaillut aina itseäni muihin. Minulla on teinistä saakka ollut taipumus saada helposti raskausarpia, siitä huolimatta etten ole koskaan ollut muutamaa kiloa enempää ylipainon puolella, ja olen vihannut itseäni niiden takia niin että olen kulkenut helteissäkin kaiken peittävissä vaatteissa ettei kukaan näkisi. Tiedän siis varmaksi että raskaus aiheuttaisi niitä minulle vain lisää ja vielä tällä hetkellä vatsani ja käsivarret ovat ainoa alue missä niitä arpia ei ole.

En pystynyt nuorempana mitenkään päin edes parisuhteisiin koska häpesin kaikkea kehossani niin paljon etten olisi voinut näyttäytyä alasti kenenkään edessä.
Lapsista olen kuitenkin aina haaveillut, oma perhe on ollut suurin unelmani. Tällä hetkellä ikää jo melkein 35, ja alkaa olemaan viimeiset hetket käsillä perustaa perhettä. Olen viimeiset 5 vuotta onnistunut rakentamaan omaa kehonkuvaani ja olen viimein sinut itseni kanssa. Ainut este tällä hetkellä lasten hankkimisessa on se järjetön pelko että kehoni menee pilalle, eikä mieleni kestäisi sitä. Olen yrittänyt vakuuttaa itselleni että se lapsi olisi kaiken arvoinen, eikä millään muulla ole enää sen jälkeen väliä. Mutta sitten katselen vierestä ystäviä jotka valittaa kun vartalo meni pilalle, ei voi käyttää enää bikineitä jne. Ja tajuan että ei se lapsi ole joku maaginen hahmo joka poistaa kaikki huolesi ulkonäöstäsi.
Pelkään vain että oman historiani takia en selviäisi pelkällä voivottelulla vaan sulkeutuisin taas ihan täysin itseinhon valtaan ja pilaisin siinä sivussa todennäköisesti myös monta ihmissuhdetta.

Joten kaipaan vain jotain rohkaisevaa tarinaa siitä, että vaikka saisi kaikki maailman arvet, löysät nahat ja patalaput, että joku olisi onnistunut niistä pääsemään jotenkin eroon tai edes huomattavasti vähentämään.