Kysymys lähinnä naisille? Mikä on teidän reaktio/kommentti mieheen joka on elänyt tähän ikään saakka yksin ilman vakavia suhteita? Pisin yhtäjaksoinen suhteeni ollut n 1/2 v. vuosia sitten. Elämä mennyt sinkkuillessa ja välillä bailatessakin. Yhdenillanjututkin on minulle harvinaisia, koska en niitä tietoisesti hae. Työ ja ura tällä hetkellä ok, joten elämänvakauttakin on onneksi nyt tiedossa.
Onko teissä naisissa/miehissä samanlaisen taustan omaavia? Ja millaista "kohtelua" olet saanut vastapuolelta ns. kokemattomuudestasi.
Onko teissä naisissa/miehissä samanlaisen taustan omaavia? Ja millaista "kohtelua" olet saanut vastapuolelta ns. kokemattomuudestasi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
olet vielä nuori ja elämääsi voi astua minä hetkenä tahansa se oikea. Mutta voithan tietenkin katsoa peiliin ja miettiä esimerkiksi sitä arvostatko toista ihmistä tarpeeksi. Siinä yleisin syy yksinäisyyteen, oman navan tuijotus. Elämä on antamista ja ottamista, toisen huomioimista, hellyyttä ja rakastamista. Ja sekin on jännää että yleensä nämä asiat opitaan iän myötä, mutta silti ei kukaan enään tahdo rinnalleen iäkkäämpää naista joka jo nämä asiat tietää. Siis ei sinulla vielä hätää.
olen tuntenut monta Miestä sekä Naista jotka ovat olleet samanlaisia koska joillakin urheilu vie kaiken ajan X triatlonisti
kaksi kertaa että mikä sinussa on vikana kun et tuohon ikään mennessä ole yhtään pidempiaikaista suhdetta pystynyt luomaan. Että oletko edelleen liian menevä vai niinkuin edellinen kommentoija sanoi....liiaksi omaan napaasi tuijottaja: et pysty ottamaan toista ihmistä huomioon. Olisikin mielenkiintoista tietää mihin suhteet ovat heti alkuun kaatuneet? suhdetoiminta kun on itsestään välittämistä ja toisen huomioon ottamista.
Itselläni ikää jo puolen välin neljääkymmentä ja takana vain 2 pitkää suhdetta eikä yhtään lyhyttä.
Toisaalta taas jos mies on alle 30 avioliitosta eronnut ja jättänyt vaimolle 3 pientä lasta....tulee väistämättä mieleen että onko ilmenneitä ongelmia edes pyritty ratkaisemaan millään tavalla vai pakattu kassi heti ensimmäisen arkipäivän eteen saapuessa.
en ole ehtinyt, eikä lapsiakaan ole maailmaan siitetty. Ainakaan kukaan ei ole tuonut näytille :). No yksi syy sinkkuuteeni voi olla että rimani on aavistuksen korkealla, eli ihan mihin tahansa en tyydy, se on varma. Ja mitä vastapuolen ulkonäkö kysymykseen tulee, niin sallin sen että naiselta pyöreyttä löytyy, mutta liika on liikaa. Edellisetkin treffit meni penkin alle kun muijan kuva oli vanha (näytti nettikuvassa pyöreältä, mikä oli ihan ok) mutta livenä hän oli kävelevä katastrofi.
Niin mitä väliä on muutamalla ylikilolla? Tärkeintä on kyky kokea yhdessä läheisyyttä, tasavertaisuutta, yhteenkuuluvuutta. Jos todella löytää toisen ihmisen, jonka kanssa voi kokea näitä tunteita, niin se on harvinainen onni, joka ei tapahtune montaa kertaa elämässä.
Rakastunut ja onnellinen nainen todennäköisesti nopeasti laihtuu ylikilonsa pois miehen antaman liikunnallisen avun kera:). Paino on muuttuva suure!
Tavatessa usein kiinnitämme huomiota onnellisuuden ja yhteensopivuuden kannalta täysin epäolennaisiin seikkoihin. Olisi hyvä pystyä katsomaan vähän syvämmälle, nähdä toisen sisimpään!
oot juuri sellainen jota oon etsinyt... vapaa ja lapseton. Olen samanikäinen kuin sä... :)
Missä päin vaikutat?
..asustelen. Toki hyvät tarjoukset aina huomioidaan ;)
Voi poika poloinen,sinähän olet vielä niin nuori,ettei sun kannata semmoista päästää edes mieleesi.Mä voin sanoa,että sulla on täydet mahdollisuudet löytää kaveri vaikka täältäkin.Itsestäni voin sanoa,että olen aivan toivoton tapaus,mut mulla onkin hallussani yksinolon Suomenennätys 41v sinkkuna.Pankaas joku paremmaksi.Heh heh
mutta sun ennätystä...en halua rikkoa.
Ehkä, että olet halunnut katsella maailmaa ennen vakiintumista tai ettet vaan ole löytänyt itsellesi sopivaa kumppania. :o)
Onnea etsintään! =)