Täällä on kaiken maailman lääkäreitä kertoilemassa omista suhteistaan, mutta nyt rehellisesti.
Olen hyvännäköinen suomalainen nainen (en lääkäri, juristi ym..) Olen fysioterapeutti ja joskus tulevaisuudessa haluaisin perustaa oman yrityksen.Kirjoitin ylioppilaaksi keskiarvosanoin. Olen vasta valmistunut ja jo vuosia seurustellut turkkilaisen miehen kanssa. Tapasimme minun ollessa "kielimatkalla" Saksassa muutama vuosi sitten. Hän ei näytä, kuulosta tai ole tavoiltaan perinteinen turkkilainen mies.
Hän käy Suomessa 2-3 kertaa vuodessa ja minä hänen luonaan 4-5 kertaa. Kummatkin maksamme omat matkamme ja menomme. Hän kyllä maksaa minun asiani, kun ole hänen luonaan. Se kuulemma kuuluu miehen tehtäviin. Rakastan hänen perhettään ja he ovat hyväksyneet ja ottaneet minut avosylin vastaan. Kaikki nämä vuodet olen osallistunut erilaisiin perhetapahtumiin, vahtinut heidän lapsiaan ja ollut osa heidän arkea. On ihmeellistä kuinka paljon olen oppinut ja kasvanut siinä samalla.
Elämä on ihanaa. Minun elämäni on ihanaa.
Aluksi luulin ettei mieheni voisi todella arvostaa minun perinteitä, tapojani ja mielipiteitäni. Olin väärässä. Hän kunnioitaa perhettäni. Tulee toimeen isäni kanssa. Hän kunnioittaa minua ja teemme yhdessä elämää koskevia päätöksiä.
Hän on käynyt yliopiston ja työskentelee isänsä firmassa ( rakennusala). Hän on insinööri.
Olen avoin kaikelle, mutta elämä hänen kanssaan on ollut rikkautta. Kaikki se mitä minulla on hänen kanssaan. Luotamme toisiimme, rakennamme yhteistä elämää ja tulevaisuutta.
Emme ole koskaan kokeneet rasistista käytöstä. Päinvastoin myös Suomessa ihmiset ovat olleet kiinnostuneita, kannustavia ja mukavia.
Turkissa ollessani olen saanut nähdä paljon ja on surullista, kuinka ihmiset tänne kirjoittelevat.
On turha sanoa, että joskus se vielä sinut hakkaa. Ei hakkaa! Eikä elämästä voi tietää.
Tunnen sisälläni, että olen tehnyt oikean ratkaisun. Rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa ja hän rakastaan minua tavalla jota kukaan ei voi käsittää.
Olemme söötti pari ja kuulemme siitä jatkuvasti.
Elämä ja tämä suhde tuntuu hyvältä.
Nyt olemme ostamassa yhteistä asuntoa Turkista ja kohta tulevaisuudessa muutamme yhteen asumaan. Olen kysellyt töitä Turkista ja myös Suomesta olen saanut paljon tietoa asiasta. Haluan kuitenkin tehdä oman alani työtä ja valoisalta näyttää.
Haluan vain toivottaa onnea ja hyvää kevättä kaikille!
Eletään me jokainen niin, että olemme onnellisia.
Eikä tuomita toisen onnea!
Suomalainen vanha sanonta pitää kyllä paikkansa.
" Se kellä onni on, se onnen kätkeköön" =))
Olen hyvännäköinen suomalainen nainen (en lääkäri, juristi ym..) Olen fysioterapeutti ja joskus tulevaisuudessa haluaisin perustaa oman yrityksen.Kirjoitin ylioppilaaksi keskiarvosanoin. Olen vasta valmistunut ja jo vuosia seurustellut turkkilaisen miehen kanssa. Tapasimme minun ollessa "kielimatkalla" Saksassa muutama vuosi sitten. Hän ei näytä, kuulosta tai ole tavoiltaan perinteinen turkkilainen mies.
Hän käy Suomessa 2-3 kertaa vuodessa ja minä hänen luonaan 4-5 kertaa. Kummatkin maksamme omat matkamme ja menomme. Hän kyllä maksaa minun asiani, kun ole hänen luonaan. Se kuulemma kuuluu miehen tehtäviin. Rakastan hänen perhettään ja he ovat hyväksyneet ja ottaneet minut avosylin vastaan. Kaikki nämä vuodet olen osallistunut erilaisiin perhetapahtumiin, vahtinut heidän lapsiaan ja ollut osa heidän arkea. On ihmeellistä kuinka paljon olen oppinut ja kasvanut siinä samalla.
Elämä on ihanaa. Minun elämäni on ihanaa.
Aluksi luulin ettei mieheni voisi todella arvostaa minun perinteitä, tapojani ja mielipiteitäni. Olin väärässä. Hän kunnioitaa perhettäni. Tulee toimeen isäni kanssa. Hän kunnioittaa minua ja teemme yhdessä elämää koskevia päätöksiä.
Hän on käynyt yliopiston ja työskentelee isänsä firmassa ( rakennusala). Hän on insinööri.
Olen avoin kaikelle, mutta elämä hänen kanssaan on ollut rikkautta. Kaikki se mitä minulla on hänen kanssaan. Luotamme toisiimme, rakennamme yhteistä elämää ja tulevaisuutta.
Emme ole koskaan kokeneet rasistista käytöstä. Päinvastoin myös Suomessa ihmiset ovat olleet kiinnostuneita, kannustavia ja mukavia.
Turkissa ollessani olen saanut nähdä paljon ja on surullista, kuinka ihmiset tänne kirjoittelevat.
On turha sanoa, että joskus se vielä sinut hakkaa. Ei hakkaa! Eikä elämästä voi tietää.
Tunnen sisälläni, että olen tehnyt oikean ratkaisun. Rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa ja hän rakastaan minua tavalla jota kukaan ei voi käsittää.
Olemme söötti pari ja kuulemme siitä jatkuvasti.
Elämä ja tämä suhde tuntuu hyvältä.
Nyt olemme ostamassa yhteistä asuntoa Turkista ja kohta tulevaisuudessa muutamme yhteen asumaan. Olen kysellyt töitä Turkista ja myös Suomesta olen saanut paljon tietoa asiasta. Haluan kuitenkin tehdä oman alani työtä ja valoisalta näyttää.
Haluan vain toivottaa onnea ja hyvää kevättä kaikille!
Eletään me jokainen niin, että olemme onnellisia.
Eikä tuomita toisen onnea!
Suomalainen vanha sanonta pitää kyllä paikkansa.
" Se kellä onni on, se onnen kätkeköön" =))
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olin tuossa samassa tilanteessa n.15-v sitten! Meitä myös "kehuttiin" söpöksi pariksi, täydensimme toisiamme. Olemme edelleen yhdessä ja jälkikasvuakin on, ja hekin ovat söpöjä ;)
Suomalainen perusluonne on jollain tavoin kateellinen tms. minua varoiteltiin, kauhisteltiin jne. kun uskalsin sitoutua ulkomaalaiseen mieheen. Hänhän oli vain lupien perään jne. Tuli luvat, tuli lapsia, tuli kansalaisuus, tuli liikakiloja (lähinnä minulle raskauksien myötä ;), mutta Me olemme edelleen yhdessä!
Toki meilläkin on ollut vaikeutemme, mutta niistä on selvitty! Tahto pitää tämä suhde kasassa on kummallakin suuri ja uskon, että tämä jatkuu ainakin seuraavat 15-vuotta!
Olet oikeassa "se kel onni on, se onnen kätkeköön" pitää paikkansa! Nauti ja elä omaa Onnellista elämääsi! Minä olen elänyt ja yhtään päivää en vaihtaisi pois. Olen saanut niin Paljon!
Meillä on kolmekymmentä yhteistä vuotta takana. Kukaan ei varmaan olisi markkojaan meidän liiton puolesta likoon laittanut. Hienovaraista epäilyä ja pientenkin asioitten suurentelua sai kuunnella ekat kymmenen vuotta, mutta kait porukat sitten kyllästy kun me ei erottukaan. Lapset on aikuisia ja elämä niin kovin tavallista ja arkipäiväistä, ettei sitä kukaan enää edes kadehdi. Paremmin on onnistuttu kuin moni suomalainen pari. Tilastonikkarit varmaan osais kertoa keskiverto suomalaisavioliiton keston vuosissa. Kyse on vain ja ainoastaan kahden ihmisen yhteisestä tahdosta elää yhdessä. Kun tahtoa on, löytyy keinot selvitä.
"Suomalainen perusluonne on jollain tavoin kateellinen"
Suomalaisen perusluonteeseen kuuluu myös tapa selitellä kaikki ulkopuolelta tuleva kritiikki "muiden kateellisuudella".
minä en ole vielä keksinyt yhtään syytä, miksi olisi kateellinen hyväuskoiselle suomibimbolle, joka ehdoin tahdoin hankaloittaa omaa elämäänsä kolmannen maailman kansalaisella. se, että teillä on joku pizzanpaistaja kotona, ei herätä minussa kateellisuudentunteita, pikemminkin sääliä.
pizzanpaistajia.
ulkomaalaista ystävää (moi,moi-tuttuja ei lasketa) sinulla henkilökohtaisesti on?
Mieheni on ollut Suomen valtiolla töissä viimeiset 8 vuotta. Montako valtion omistamaa pizzeriaa tiedät?
Vai on vankilatuomiokin nykyään valtion virka?
Eihän tällasia jaksa lukea loppuun. Kirjoita romaani,
lukea loppuun, mutta jaksat silti vastata. hmm.
Katsohan "Sir" Mickey joillakin on laaja sanavarasto ja he kykenevät ilmaisemaan itseään useammalla lauseella, eivät 7 sanalla niin kuin sinä.
"Katsohan "Sir" Mickey joillakin on laaja sanavarasto ja he kykenevät ilmaisemaan itseään useammalla lauseella, eivät 7 sanalla niin kuin sinä"
Mutta sinä et kuulu niihin!
Miksi kirjoittaa yli 7 sanaa miehelle joka ei jaksa lukea?