Olen asunu vuoden yhdessä nykyisen mieheni kanssa. Tapasin miehen johon ihastuin vietävästi. Hän tuntuu lähes täydelliseltä. Haluaisin viettää elämäni hänen kanssaan. Nykyinen suhteeni on enemmän kaverillinen, ei intohimoa. Jos jätän hänet, menetän lähes kaiken. Taloudellinen tilanne, uusi asunto ja vieras kaupunki pelottaa. MITÄ PITÄISI TEHDÄ? Niinkuin sydän sanoo? Se sanoo että anna mennä vaan. Kun taas järki sanoo, että pysy vanhan miehen luona.
Toinen mies
Hensku
71337
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vastaus kysymykseesi on helppo. Jos suhde uuden miehen kanssa tekee sinut onnellisemmaksi kuin nykyinen suhde, kannattaa vaihtaa.
Sitten se vaikea osuus: Mistä tietää, että suhde uuden kanssa tekee onnellisemmaksi? Tietääkseni tuollainen vaihto menee yleensä perseelleen. Ei sen vuoksi, että se uusi välttämättä olisi väärä. Tuossa tilanteessa on paljon tunteita ja ihmisiä sekasotkussa. Se sitten johtaa uudenkin suhteen kuolemiseen. Tosin on esimerkkejä siitä, että uusi suhde toimiikin.
Minun neuvoni on se, että yrität unohtaa hetkeksi uuden ja keskittyä nykyiseesi. Jos nykyinen ei parane edes yrittämällä, kannattaa se lopettaa. Kun olet erosta toipunut, on aika katsella uutta. Lennosta vaihtaminen on yleensä aika vaikeaa, koska siihen liittyy liian paljon sekavia tunteita.
Mutta eikös se ole näin että jos toiseen ihastuu,on omassa suhteessa jo jokin vialla...
Ei sellasta suhdetta ole vielä keksitty jossa ei joskus tulisi ongelmia. Silloin punnitaan ne ihmissuhdetaidot. Kun on jotain vialla, ei ne kliseet auta, ensin pitäisi löytää se syy, helpoin tapa on hakea vikaa muualta kuin itsestä. vaikka useinmiten itse on ainakin osasyy siihen ettei juttu kulje. Silloin kun hakee parannusta uudesta suhteesta, päätyy samaan tilanteeseen kuin edellisen kanssa. kun takana on useita rikkoutuneita suhteita, on hyvä ihmetellä mikä muissa on aina vikana. Voi sitten päivitellä "miks mulle aina sattuu tollaset?" Aika harva osaa omaa osuttaan kyseenalaistaa.
Ei mun miehessä ole vikaa, vaan mussa. Mä satuin ihastumaan,eikä mulle ole ennen käyny näin. En vaan usko, että meidän suhteesta tulee tän jälkeen enää mitään. Jos olisin onnellinen, en luultavasti olisi ihastunut toiseen. Tuntuu vaan tyhmältä jatkaa sen takia, että kun ollaan oltu pitkään yhdessä. Mutta on niin vaikea sanoa toiselle, että ei halua enää asua yhdessä.
Ihastua voi vaikka olisi miten tyydyttävä suhde. Avoin, sosiaalinen ja paljon ihmisten kanssa tekemisissä oleva ihminen ihastuu vähän väliä. Varsinkin nyt kun aurinko paistaa ja linnut laulaa, on siis kevättä rinnassa vähän kaikilla. ;)
Eri asia on tekeekö ihastukselle mitään...
Sanonta; Ei se vaihtamalla parane! Mutta jos tunnet ettei suhteessasi ole mitään minkä vuoksi sitä kannattaisi jatkaa niin miksi et laittaisi sitä poikki.
jos on yhtään empaattinen ihminen, ajattelee tietenkin toisen tunteita ennenkuin menee laukomaan jotain tyyliin" mä lähden nyt kävelemään". Tietenkin siinäkin vaiheessa tulisi ajatella toisen tunteita, kun aloittaa uuden suhteen vanhan ollessa vielä voimassa. Joskus vaan tunteilleen ei voi mitään, ihastuminen iskee päin näköä..ja kas, yhtäkkiä onkin jo mennyttä! Jos on vielä lapsi tai lapsia, taloudellisesti toiseen "sidottu", tuntuu nää asiat vielä entistä vaikeammilta. Omassa tilanteessani koen, etten vie mieheltäni mitään pois, vaikka jaankin osan itsestäni toisen kanssa. En ole lähdössä, eikä ole tämä kolmaskaan osapuoli, avioelämämme on tyydyttävää kaikinpuolin. Tunteet on pidettävä kurissa niin, ettei siitä aiheudu kenellekään mielipahaa.