Mulla on nyt mennyt jonkin aikaa huonosti ja päivä päivältä vaan huonommin. Tätä tekstiä kirjoittaessakin itken niin paljon kun pystyn.
Mun poikaystävä sanoi eilen että kaikki tunteet on menny jo mutta sen jälkeen sanoi että on vielä jotain tunteita jäljellä. Siinä kohtaa romahdin. En tiennyt että asiat on noin huonosti. Yhden riidan takia, joka tuli yhden tytön sanojen takia. Poikaystävä soitti maanantai aamuna ja pyysi anteeksi ja kysyi ”ollaanhan me vielä yhessä” ja sanoi kaikkea muuta ihanaa. Nyt yhtäkkiä tässä tilassa. Hän ei tunne mua kohtaan melkeenpä mitään. Kysyi multa tänään aamulla ”Ootko kunnos” kun mulla oli ihan helvetin kova vatsakipu viime yönä. Vastasin hänelle että juu ja vastaukseksi sain ”Ok” vaikka ennen laittoi ”hyvä”.
Nyt tuntuu siltä että mun elämältä on otettu pohja pois yhtäkkiä. Tuntuu ettei mitään muuta ulospääsyä ole tilanteesta kuin itsemurha jos tää jatkuu näin. En olis ikinä uskonu itteeni että oisin tollasta miettinyt ja vielä näin nuorena. Kunpa voisin vielä saada suhteen samanlaiseksi mitä se oli vaikka yli vuosi sitten tai viime viikolla tai jopa pari päivää sitten. Meijän suhde on jotenkin niin erilainen (hyvällä tavalla) tai siltä musta on aina tuntunut. En pysty koskaan rakastamaan ketään muuta samalla tavalla kuin häntä.
Mun poikaystävä sanoi eilen että kaikki tunteet on menny jo mutta sen jälkeen sanoi että on vielä jotain tunteita jäljellä. Siinä kohtaa romahdin. En tiennyt että asiat on noin huonosti. Yhden riidan takia, joka tuli yhden tytön sanojen takia. Poikaystävä soitti maanantai aamuna ja pyysi anteeksi ja kysyi ”ollaanhan me vielä yhessä” ja sanoi kaikkea muuta ihanaa. Nyt yhtäkkiä tässä tilassa. Hän ei tunne mua kohtaan melkeenpä mitään. Kysyi multa tänään aamulla ”Ootko kunnos” kun mulla oli ihan helvetin kova vatsakipu viime yönä. Vastasin hänelle että juu ja vastaukseksi sain ”Ok” vaikka ennen laittoi ”hyvä”.
Nyt tuntuu siltä että mun elämältä on otettu pohja pois yhtäkkiä. Tuntuu ettei mitään muuta ulospääsyä ole tilanteesta kuin itsemurha jos tää jatkuu näin. En olis ikinä uskonu itteeni että oisin tollasta miettinyt ja vielä näin nuorena. Kunpa voisin vielä saada suhteen samanlaiseksi mitä se oli vaikka yli vuosi sitten tai viime viikolla tai jopa pari päivää sitten. Meijän suhde on jotenkin niin erilainen (hyvällä tavalla) tai siltä musta on aina tuntunut. En pysty koskaan rakastamaan ketään muuta samalla tavalla kuin häntä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Soita ihmeessä Kriisipuhelimeen 09 25250111. Älä haudo mitään ikäviä ajatuksia yksin!
Vain matkapuhelinmaksu, ei muita maksuja. Voit soittaa nimettömänä ja luottamuksellisesti.
Lisätiedot voit tarkistaa Mieli Ry:n sivuilta!
https://youtu.be/EgjYWB58zMI lopussa hyvä viesti ;)
Nuorena tunteet saattavat olla hyvinkin voimakkaita, jopa niin, että perusajattelu ja tulevaisuuden näkymät hämärtyvät.
Olet varmasti rakastanut ja rakastunut poikaystävääsi suunnattoman paljon mutta elämässä on, tai ainakin pitäisi olla, myös muutakin kuin parisuhde. Rakastuminen on ihanaa, mutta tosiaan ihan pelkällä sillä ei elämän sisältö tule mielekkääksi, päin vastoin. TUollainen rakkaus ja riippuvuus aiheuttaa enemmänkin sydänsuruja.
Rakasta ensin itseäsi ja mieti onko suhteesi todellakin itkemisen, saati itsemurhan arvoinen, jos "jonkun tytön sanomisista" tulee noin iso haloo, mitähän muuta on odotettavissa.
Nauti nuoruudesta ja kesästä!Mennyttä ei takaisin saa.
Todellakin, tuo on jo historiaa!
Voit irroittaa perässä raahaamasi kivireen ja jatkaa elämässäsi kevyemmin mielin eteenpäin.
Pakota itsesi tekemään ja ajattelemaan jotain kaunista ja opettavaa. Siitä saat niin paljon enemmän irti!
Kaikesta oppii.
Anna ' rakkaallesi' kenkää perseeseen,
ja ala elämään.
Tiedän tunteen. En tietenkään voi tietää miltä sinusta tuntuu mutta multakin on lähtenyt maa jalkojen alta ja koko elämän tarkoitus miehen myötä.
En saanut enää mitään tehtyä. En nukuttua oikein enkä syötyä. Kaikki menetti merkityksensä koska olin koko elämäni laskenut parisuhteemme varaan. Ptisujde on elämän tärkein suhde. Ei ole siis mikään ihme että tunnet nyt pohjatonta menetyksen tuskaa. Sitä tunnetta on vaikea kuvailla ja se tuntuu hirvittävältä. Se on niin suurta epätoivon kipua että kuolem tuntuu ainoalta jost saa avun. Sielun kipu.
Mutta se helpottaa
Se kestää ja se alkaa aaltoilemeen mutta se helpottaa usko pois. Sitä tuntee kaikkien tunteiden vyöryvän ja heittelevän mutta pohjaton suru jota ei kykene sanoittamaan on kuin pimeä tyhjyys jossa ei ole kuin ääretöntä kipua sydänmessä.
Mutta se helpottaa aivan varmasti vaikkei siltä nyt tunnu.
Itselläni uttoi jonkin verran lenkkeily. Lenkkeilin niin että tunsin uupuvani ja kun olinfyysisesti uupunut, en jaksanut tuntea yhtä voimakkaasti kipua ainakaan hetkeen. Pakotin itseni lenkille ja kun se kivun aalto vyöryy ylitse, se pohjaton tunne josta ei tunnu olevan ulospääsyä niin usko siihen että se helpottaa se ei ole koko ajan yhtä voimakkaana.
Tunnet meneväsi rikki mutta sekin helpottaa ajan kanssa. Aikaa voi mennä pidempääkin, mutta usko minua, se helpottaa.
Petuspohja syntyy luottamuksesta ja kun ei voi enää luottaa toisen tuntevan samoin kaikki romahtaa. Niin hetkessä se särkyypirstaleiksi ettei sitä ihminen kykene siinä hetkessä ymmärtämään mutta ajallaan kun asiaan tulee etäisyyttä se selkenee ja kaaokseen tulee järjestystä, usko pois.
Olet arvokad ja elämä on liian arvokas hukkaan heitettäväksi. Nyt vaan sisua ja taistelua. Älä anna periksi. Ihan uhallakin selviät, ihan purruuttasi. Ei me naiset anneta periksi pahan edessä, ei taivuta vaan noustaan aina uudestaan haarniskat yllä ja miekka kädessä katse ja leuka ylös nostettuina