Kysymys teille jotka olette yli 30v iässä löytäneet uuden ystävän

Mun ystävä arvostelee mua aika kovin sanoin kun hän on juonut olutta muutaman tuopin... esim hän tuomitsi mun mieskaverin näin että: karvat nousee pystyyn kun näkee hänet... no viimeisin veto oli että: hoida ittes kuntoon... olen suht säyseä, ehkä hän ei vaan halua että mulla on tämä mies, koska hän on alkanut sättimään mua juurikin sen jälkeen kun löysin tämän miehen... mun tuttavamies kysyi taannoin että onko tämä nainen kateellinen kun mulla on mies en heti huomannut mut nyt kun on ollut puhetta niin joo, kadetta se voi olla

No meille tulee eripuraa vain oluttuopin ääressä, olemme jo vanhoja, pian 70 v mut se kateus ei katso ikää... mulla on miehiä tarjolla, yksi nyt jonka kanssa olen koska hän jaksaa rakastella... edellinen oli harvemmin seksiä tarvitseva, hyvännäköinen ja tämän miehen mun ystävänu haluaisi mulle, ihan hyvä niin. Koetetaan ymmärtää toisiamme että ei tulisi isompia säröjä, olemme lähdössä reissuun ja olemme samassa hytissä, olisi kauheata jos riitautuisimme nyt ennen matkaa...

Kannattaa muistaa ettei uudesta ihmisestä saa välttämättä edes kaveria. Ystävyyskin on hyvin suhteellinen asia!

Itellä nää ystävyydet on syntyneet töiden kautta. On vain löytynyt yhteinen kemia, se on itseasiassa ollut hyvin selvää jokseenkin ekalla kohtaamisella, sitten sille on vain pitänyt antaa tilaa.

Ylläpito ainakin nykyisellään tapahtuu isosti arkena töiden kautta, mutta samalla myös ollaan kontaktissa siviilissä, mm. käydään yhdessä leffassa tai vaikka syömässä, sellaista vanhojen ihmisten seesteistä kohtaamista. Aika väljäkseltään kohtaillaan siviilissä, kaikilla on kuitenkin omat elämät ja tohinat.