Kuuleman mukaan Pohjola oli ennen sinfonian säveltämistä kuunnellut Sibeliuksen 5. Es duuri sinfoniaa ja tutkinut sen partituuria mikä ilmenee selvinä vaikutteina hänen sinfoniassaan, vaikka tuon sinfonian alakuloisessa ja tummanpuhuvassa avauksessa jousien esittelemä pääteema on parasta teoksessa jossa eräät vaskiaiheet tuovat Sibeliuksen 5. sinfonian finaalin keinuvan aiheen elävästi mieleen.
Mitä mieltä olet Pekka Pohjolan sinfoniasta?
Anonyymi
9297
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pekka Pohjola oli arvostettu muusikko.
Hieno ura Wigwamissa.
Oma tuotanto.
Pihkasilmä Kaarnakorva.
Harakka Bialoipokku.
Keesojen lehto
Urban tango
Kätkävaaran lohikäärme.
Olisin vain tiedustellut onko hänen sinfoniansa sinusta merkittävä lajityyppinsä teos klassisen musiikin genressä?
Ei ole. Ja Visitation on parempi levy kuin Urban Tango tai Keesojen lehto.
Pohjola taisi mennä pilalle muusikkouden tiedostamisen mittaan (kuten monet). Ekat lätythän ovat parempaa musiikkia kuin lähes kaikki suomalaiset klassisen musiikin teokset.
Voi pitää paikkansa mitä suomalaiseen moderniin klassiseen tulee mutta kyllähän vanhat klassisen musiikin huiput ilman muuta ovat säveltäneet parempaa musiikkia kuin hän popmuusikkona on, nekin joiden musiikkia ei juuri tänä päivänä soiteta missään sillä sellaista syvää henkistä tyydytystä jota 50 luvun ja sitä vanhemmat säveltäjät teoksissaan tuottavat ei mikään poppi voi ylittää mutta ehkä minä en ole oikea henkilö arvioimaan asiaa kun en juuri tunne kyseistä genretäkään.
"vanhat klassisen musiikin huiput ilman muuta ovat säveltäneet parempaa musiikkia kuin hän popmuusikkona on,"
Eivät ole, musiikki on musiikkia, kaikenmailman musiikkia koskevat leimat että tämä nyt on niin tätä ovat enimmäkseen ihmisten keksimää hupatusta.
Pekka Pohjola ei ollut pop-muusikko vaan progressiivista rockmusiikkia soittanut ja säveltänyt muusikko.
http://www.progarchives.com/artist.asp?id=781
Hänen levynsä ovat olleet varsin suosittuja esimerkiksi Japanissa ja USAssa. Samaa ei voida sanoa kenestäkään suomalaisesta klasarisäveltäjästä Sibeliusta lukuunottamatta.
Sehän se juuri onkin että ei populariteetti korreloi musiikillisen substanssin kanssa sillä syvällisempi perehtyminen näiden muiden kuin Sibeliuksen musiikkiin on osoittanut kuten arvostettu musiikkilehti Fanfarekin totesi että he ovat suotta aliarvostettuja säveltäjiä joiden kuuluisi musiikillisen laatunsa puolesta olla paljon tunnetumpia kuin ovatkaan ja ilmeisesti Melartinin maine onkin kasvamaan päin maailmalla uusien tekeillä olevien levytysten ja kenties konserttiesitystenkin myötä ulkomailla. OLen itse saanut suuria elämyksiä ja kokemuksia esim. leiviskän, Tuukkasen ja Melartinin sinfonioista jollaisia rock musiikki ei ole minulle koskaan tarjonnut niin vähän kuin olen sitä kuunnellutkin.
Kyllähän Suolahtikin on USA:ssa varsin suosittu etenkin opiskelijaorkestereiden ohjelmistossa ja Erkki Aaltonen saavutti menestystä Itä Euroopassa ja Japanissa saakka.
Pekka Pohjolan Sinfonia No 1. Fantastinen teos. Sitä ei ilman katharsiksen runsasta läsnäoloa pysty kuuntelemaan.
Siksi olenkin kaiken varalta tilannut eräästä Kiinalaisesta nettikaupasta itselleni sydän-keuhkokoneen jotta voisin paneutua tuon suurenmoisen teoksen kuunteluun niin sanotusti täysillä.
Itse kuuntelin eilen mm. Tuukkasen ja Leiviskän mestarillisia sinfonioita kovin pakahtuneena syviä elämyksiä saaden.