Tavata uutta treffi kumppanianne kun olette päässeet siihen pisteeseen että haluatte tutustua?
Kuinka usein haluatte
Anonyymi
3070
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
En rehellisesti sanoen osaa oikein vastata, kun en ole varsinaisesti treffaillut ikinä. Mun kaikki aiemmat suhteeni ovat edenneet hyvin orgaanisesti, ilman sen kummempia pohdintoja. Toinen on tavattu, häneen on tykästytty ja sen jälkeen vaan oltu lähes kaikki vapaa-aika yhdessä. Mä olen kaksi kertaa elämässäni käynyt varsinaisilla treffeilla ja ne molemmat olivat todella väkinäinen yritys. Varteenotettavan tarjokkaan kanssa en sen sijaan ole kertaakaan käynyt treffeillä.
Orgaaninen on outo sanavalinta ihmissuhteista puhuessa.
Ai, minusta se on hyvin normaali sana kuvaamaan sitä mitä sillä tarkoitettiin. Näin varsinkin kaikessa biologisessa, johon ihmissuhteetkin kuuluvat.
Yleensä aika usein on nähty, silloin kun etäisyydet ei ole ollut pitkiä. Näin muistelen.
Mä saatankin olla vähän rasittava ihminen treffikumppanina, kun panostan alusta asti tosissani ihmiseen, josta oon kiinnostunut..
Järkkään aikaa ja mahdollisuuksia nähdä. Rehellisesti, en pärjäis nyky treffikulttuurissa missä tapaillaan useita vuoronperään ja pidemmän aikaakin.
Mä kun seulon jo alkuun porukasta sen joka kiinnostaa ja muut saa jäädä.
Ei nykyaikana kannata enää ketään tavata.
En tiedä. Luulen että jossain on joku joka on ihana, semmonen vaan pitää löytää. Näin mä oon aina ajatellut, enkä ole lannistunut.
Treffailu tässä iässä on aika erilaista kuin viimeksi sinkkuna ~10v sitten tai ~20v sitten. Koko treffikultuuri on muuttunut (ystävien kertomaa): pyyhkäisy oikea/vasen-pikatreffailu on arkipäivää, treffeillä saatetaan lähteä mitään sanomatta ulos (ihan kuin edes alkeelliset käytöstavat ei olisi hallussa ja treffeillä ei kunnioiteta toista edes hitusta) ja iso osa treffailee sarjana pahimmillaan kymmeniä ehdokkaita. Ihmisen tuntemisen sijaan, nopea ulkoinen kuva korostuu.
Se miten treffeiltä edetään suhteeseen riippuu täysin ihmisestä ja hänen tilanteesta. Kun ainakin minulla on lapsia, on rauhallinen alku must. Lapsien pitää antaa tottua uuteen ihmiseen ja heille ei esitellä mitään viikoittain tai kuukausittain vaihtuvaa miesystävää. Jos miehellä olisi sama tilanne, pitäisi miettiä lounastreffejä (jos hänenkin työ sen sallii), alkuillan urheilua tai treffejä yhdessä ja välillä viikonloppuja kahdestaan tukiverkkojen avulla. Kaukosuhteessa olisi vaikea rakentaa tunnesidettä, koska tapaamiset ei onnistuisi kovin usein. En varmaan lähtisi uuden ihmisen kanssa kaukosuhdetta edes yrittämään.
Tutun ihmisen kanssa eteneminen voisi periaatteessa olla vauhdikkaampaa, koska ihmisen tuntisi jo etukäteen. Uuden kanssa pitäisi molempien sietää myös erillisyyttä ja olla valmis raivaamaan elämään tilaa myös uudelle ihmissuhteelle, varsinkin alussa.
Joka toinen päivä panettaa niin joka toinen päivä haluan tavata.
Kerran viikossa riittää. Nainen kuitenkin ahdistuu jos mies haluaa koko ajan tavata.
Just näin. Ei liikaa.
Siinä on mies, joka tajuaa jotain! Suhde pysyy arvossa kun ei koko ajan olla lääppimässä.
Mä ainakin hermostun ja menen ihan kippuralle.
Kerran kuukaudessa, tai ... ei sittenkään niin usein kuitenkaan.
Really-Really
Hih. Eipä ainakaan kukaan nainen luokittele sinua ns. takertuja-tyypiksi.
Vaan jotkut naiset voivat ajatella, että on siinä fletku äijä.
No haluisihan sitä tavata useastikin, mutta yleensä totuus on se, että ei ennätä nähdä kovinkaan usein....
Mä seukkasin ihan tässä samassa kaupungissa asuvan kanssa ja kyllä mulla oli sen verran kaikenlaista, ettei sitä ihan joka päivä nähty, eikä välillä viikkoonkaan. Siihen kun toisellakin sattuu kaikenlaista ristiin, niin eipä sitä aina vaan tapaillakaan miten huvittaa. Mutta tutustuahan voi lisäksi muutenkin....voi soitella ja laitella viestiä jne. Mutta todellisuudessa se, ettei tapaakaan joka päivä ja viikkokaan, on ihan hyväkin juttu pitemmän päälle. Siinä kerkee mutustelemaan ja mietiskelemään, että millainen se toinen oikein on ja minkälaista elämää hän elelee ja millä arvoilla. :o)
Niin eikä ala ahdistaa. Siihen pitää käyttää nimittäin kaikkia energia sitten yleensä.
Siksi liika on liikaa. Sopivasti vain.
Niin, eihän siinä mitään, jos elämässä ei olis muuta kuin se suhde, mutta mä oon ainakin jo haalinut vaikka sun mitä muutakin.
Joskus aikaisemmin mä suhtauduin vähän liiankin fanaattiisesti suhteeseen ja koetin juoksujalkaa hoitaa kaikki muut, että jäi aikaa sit olla sen toisen kanssa, mutta ei siitä mitään pitkässä juoksussa tule...korkeintaan hermoraunio ja lisäksi on joka paikka hujan hajan levällään kuin Heikkisen Veikon eväät sateessa. :oD
Ennemmin järjestää vaikka pitkän viikonlopun kerran kuussa johonkin missä saa olla kaksin ihan kunnolla, kun koittais vaikka väkisin nähdä joka viikko...tai joka päivä...
Eiköhän sitä sitten eläkkeellä, jos sinne asti elää ja on yhdessä, kerkeä katselemaan toisen naamaa liiaksikin asti. :oD
Tuo on oikea polku tolkun miehen ja naisen elämään. Juuri näin. Kaikkien velvoitteiden tähden, joille emme voi mitään.
No siitä tapailusta äkkiä tulee rasti, jos sitä koittaa nähdä aina kuin voi... Sitten siihen tulee sekin, että jompikumpi voi miettiä, että mikäs nyt on kun ei voi nähdä muka ja mitä lie muutakin vastaavaa... Tunteet kun on pelissä, niin siinä tulee äkkiä kaikenlaisia törmäilyjä...
Määrä ei pitäis olla tärkeä, vaan se laatu. :o)
Onpas hienoa kuulla, että usealla on tämä sama. Tämmösiä me ollaan. Loppupeleissä mikään ei poikkea mistään, kaupunki kuin kaupunki, tyyppi kuin tyyppi, samat pohdinnat ja niistä suoriutuminen :)
No mä luulen, että kun kasvaa aikuiseksi, niin nää selkiää, mutta kaikki ei kasva ikinä.
On sitä itsekin noitten asioitten kanssa veivannut ja ihmetellyt, mutta teitpä niin tai näin, niin totuus on vaan se, että elämä vaatii kaikenlaista, eikä siinä yksi suhde ole kuin osa sitä. :o)
Pitääkö sitä tavatakin?
Kyl-lä! Joil-le-kin pi-tää kai-ki ta-vut-taa! :oD
Ja jo per-ha-na on vai-ke-aa tää ta-vaa-mi-nen.... :oD
No sitten ei kyllä porukalla näihin lähdetä :”D
No ilmankos mun suhteet tökkäsee...en osaa tavata. :oD
Höhöh :)
No höhöpä hyvinkii... :oD