Yritin loppuun asti, että asiat olisivat järjestyneet, tai että olisimme ainakin pysyneet väleissä. Niin kallis olit minulle monen vuoden ajan. Eilen tajusin, kuinka loppu olin. En jaksa enää. En halua enää anella. Tämä sovun yrittäminen on vienyt kaikki voimani. Jos mikään ei enää merkitse mitään, niin....Minusta tärkeintä olisi ollut, että me olisimme pystyneet kaksin yhdessä keskustelemaan ja sopimaan asiat ja pitämään edes jotain siitä ihanasta yhteisestä, josta molemmat olimme yhtä mieltä. Luulen, että pakenet totuutta, joka satuttaisi minua. Eiköhän se uusi nainen vielä paljastu syyksi.valitettavasti. Vieläkin toivon, mutta panosta en.Miksi kaiken piti mennä sirpaleiksi, sitä en ymmärrä.
Annoin kaikkeni
sattuu
172877
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
tosin olen mies ja vaimo jätti minut
syyttänyt minua
mutta ei hänellä jo uusi mies kylässä
ja suhde jo pidempi aikainen
niin se vaan paljastuu
Älä anna sen vaikuttaa itseesi enään. Hän on valintansa tehnyt ja sinä yritit parhaasi, jos se ei riittänyt, niin minkäs sille voi. Pidä huoli itsestäsi, itsetunnostasi! Ei mene kauaakaan, kun Hän huomaa, että ei se vaihtamalla parane!!!
Itse toimin näin ja muutaman kk.den päästä oli ovella kolkuttelemassa. Kyllä! Annoin uuden mahdollisuuden, mutta ikävä särö tähänkin "unelmasuhteeseen" tuli, mutta ehkä sen kanssa pystymme elämään...
Tiedän, että hän ei tule takaisin. Satuttaa, mutta joka aamu vähemmän. Jonain aamuna kenties ei enää. Valitettavaa on, että tiedän hänen olleen elämäni mies ja vaikea on jatkaa matkaa sydänsäröillä....Toivon niin.....että rakkaus tulee vielä jonain päivänä vastaan yllättäin kun en sitä osaa odottaa.Mutta nyt, itken itseni uneen monetta kuukautta.
Itsestä tuntuu vähän samalta, paitsi minäkin olen mies...vaimoke häipyi, katsomaan onko aidan takana ruoho vihreämpää ja ilmeisesti on. Eikä se oikeastaan satuta vaan ottaa vain päähän. No, kyllä se helpottaa joskus.
Ja tuskin hänkään oli elämäsi mies, ette kai te muuten olisi eronneet. Näin minä olen ajatellut ja niinhän se on. Ja olisiko mitään iloa kellekään palata yhteen, mihin se siitä olisi meininki muuttunut???
Hän tule takaisin? Jos näin todella on ja olet 100% varma? Niin todella toivon, että pystyt hyväksymään asian ja jatkamaan elämää eteenpäin. Vaikeaa se varmasti on...Mutta aika parantaa haavat tai ainakin arpeuttaa ne. Mielestäni minulla myös on se Elämäni mies, mutta hänessäkin on vikansa...nyt vain toivon, että näiden vastoinkäymisten jälkeen jaksan olla positiivisella mielellä, etten sorru nalkuttamiseen yms. koska pettämisasia pitäisi olla tältä erää loppuunkäsitelty. Noh, aika näyttää.
(Jos sinulla on lapsia, älä sotke heitä tähän. Itse olen todennut, että lasten ei tarvitse kuulla riitojamme, koskien 3. osapuolta. Se ei ole heidän ongelmansa.)
eipä tässä oikestaan muu tunnukaan pahalta kuin se
että vaimo vaan syyttää minua ja kertoo kaikille että
minussa vika miksi hän lähti.
ei ole pystynyt myöntämään että hänellä se tässä uusi suhde on ja siksi lähti.
todella paskamainen olo kun syyllisenä täällä mietin mitähän kaikki ajattelee minusta
kun eivät kuule todellista syytä
jokin jossakin oli vialla kun vaimollasi uusi mies...kolmatta ei väliin mahdu jos kaikki ok!
toinen suhde?
Näin teki oma mieheni, kun kaikkeni yritin tehdä pelastaakseni liittomme.Sanoin, että yksin en pysty enempää tekemään.Hän haki ratkaisua vieraan naisen sylistä.En tiedä, löytyikö se sieltä, mutta nyt ei ole asunut kotona neljään viikkoon.En tiedä edes onko se nainen vielä kuvioissa.Toivon rikki menneellä sydämelläni, että mieheni huomaisi tehneensä pahan virheen.
Vai käykö niin, että pitkä liitto, yli 20 vuotta vain häipyy kuin tuhka tuuleen???
Sillä vaikka suhteessanne olisi ollut vikaa, niin et sinä siinä ole yksin ollut. On keskenkasvuista syyttää vain toista, toivottavasti vielä jonain päivänä hän itse ymmärtää.Sinä et sitä valitettavasti hänen puolestaan voi tehdä. (Been there...)Sinuna miettisin omat "virheesi", yrittäisin oppia niistä ja sitten vaan eteenpäin!Näin minä tein. Älä anna hänen voittaa, kun on noin huonosti sinua kohdellut!Itkin aikani, mutta sitten mietin miksi. Jokaisen on annettava tehdä omat virheet ja onhan meillä jokaisella oikeus onneen.Jaksamista ja eteenpäin.Yksinkin on ihan hyvä olla, siihen tottuu. Täytyy vain toivoa, että en totu liikaa, sillä olisi vielä jonain päivänä mukava rakastua. Ja sehän on se positiivinen mahdollisuus tulevaisuudessa!
kiitos näistä sanoista
noiden avulla jaksaa taas yrittää
juuri noin minä ajattelen tehdä
olkoon se hänen ratkaisunsa elämäänsä
ja minä teen omani
eihän sinun tarvitse peitellä sitä, että vaimollas oli salarakas. Eihän se yleensä puolison syy ole, jos eukko/ukko pettää. Häpeähän se on sen, kuka lentelee kukasta kukkaan tai lumpusta lumppuun eikä osaa päättää mitä haluaa elämältään, vaan kurkkii aidan yli.
itse siihen, että kaikella on aikansa ja kaikella on paikkansa. Suhteessa on aina vähintään kaksi osapuolta ja mikäli suhde toimii tasapainoisesti ja asiat ovat kunnossa, niin ei suhteeseen silloin mahdu toista miestä tai toista naista. Vai mahtuuko, sekin on kysymys, jota joutuu pohtimaan....voiko rakastaa montaa....?
Vaikeuksien hetkellä saattaa näin tapahtua, mutta kyllä se on silloin suhteen voinnista ja suhteen sisällöstä kiinni. Yksin ei kukaan voi kannatella avioliittoa pitkään tai parisuhdetta kauan, vaan kyllä siihen tarvitaan molempien voimia ja tahtoa yrittää.
Monet erot johtuvat väsymisestä ja ongelmista ja suhde kärsii. Tällöin haetaan ulkopuolisia suhteita ja myös voimaa sieltä. Joskus ne sitä hetkeksi antavatkin ja joskus ne vievät koko liiton siihen loppuun. Syyllistää ei koskaan voi yhtä, vaan syyllisiä ovat niin tilanteet, tapahtumat, ihmiset, voimat, ajatukset, halut, kuin mitkä tahansa tekijät yleensäkin elämässä.
Maailmassa ei ole muuta pysyvää kuin vaihtuvat hetket - itkujen ja naurujen ja kaikkien tunteiden sekameteli. Se on pysyvää ja kaikkien kohdalla varmasti pitkälti myös totta.
että suhde toimii. Kanssasi samaa mieltä monesta asiasta, mutta tärkeintä ennen kaikkea on jokaisen ihmisen tasapaino oman itsensä kanssa.
Jos asiaa tarkemmin pohtii, niin ei se huono suhde lopulta olekkaan "syy" uskottomuudelle, vaan valinnan tehneen yksilön oma luonne, tapa toimia kriiseissä. Tasapainoinen ja vahva ihminen löytää muutkin keinot "parantaa" omaa oloaan. Selvemmin asian selittävät pettäjät ja kolmannet pyörät: he sanovat, että pettäjällä oli paha olla. No, jos on paha olla, niin eikö kuntoon laittaminen pitäisi aloittaa ihmisestä itsestään ensin? Ja sitten keskustella kumppanin kanssa ja vasta sen jälkeen voi todella alkaa hoitamaan suhdetta. Siihen kun tarvitsee edelleen ne suhteen tekijät.. Ne kaksi ihmistä.
Ensin on hoidettava omat asiat kuntoon.Onni lähtee jokaisesta itsestään, mutta kun kamppailee monen vaikean asian kanssa yhtäaikaa, niin vahvinkin voi joutua kriisiin. Mietin asiat, sain ne onnekseni kuntoon. Sen jälkeen halusin keskustella ja olimme sopineet yrittävämme, mutta sitten olikin kuulemma yhtäkkiä myöhäistä. Elämä on....
joo kyllähän ne ongelmat ratkeaa kun laittaa omat asiat kuntoon joskus se vaatii sen eron ,että ne saadaan kuntoon.
se tuntuu aina pahalta siitä joka vielä olisi halunnut jatkaa mun kohdalla eroo oon pohtinu monta vuotta enkä halua pohtia sitä loppu elämääni ja syy ei ole toinen nainen.
vituttaa ainainen jankkaaminen, että ei se vaihtamalla parane ei niin ,mutta aina ne suhteet ei vaan toimi ja ero on väistämätön. täälä on yksi elämä miksi ei yrittäsi tehdä siitä sellaista kun haluaa.
Kaikki lähtee ihmisestä itsestään: halu selvittää asioita olemassa olevassa parisuhteessa tai ymmärrys sille, että ero voi olla yhtälailla se oikea ratkaisu.
Mutta jokainen kuuntlee ensimmäisenä itseään, sitten toivottavasti kumppanin kanssa keskustelua. Yksin ei voi asioita muutta, mutta yksin voi tehdä lähdön.
Minulla samankaltainen tilanne kuin sinulla. 11 votta yhdessä (8 vuotta avioliitossa), ei lapsia. Miehllä ollut rinnakkaissuhde, väittää kivenkovaa, että omaa kasvukipuaan siinä paranteli. Niin tai näin, tiedän vain itsestäni, että en ole enää tässä liitossa sillä sydämellä ja mielellä kuin kuuluisi.
Mieheni on todella hölmistynyt koko ero ajatuksestani. On asenne se, että pikku-vaimolla oma kriisi menossa. En saa häntä ymärtämään, että koska en itse ole onnellinen tässä liitossa, en tee häntäkään onnelliseksi. Mutta eipä kai eroon tarvitse enää toisen suostumusta.
Tsemppiä.