Toivon itse vakavaa suhdetta, nainen halusi vain tapailla. Kysyin aiheesta monta kertaa. Lopetin suhteen, jotta voisin etsiä vakavaa suhdetta. Nainen sanoi sitten pitäneensä minusta ja ettei välttämättä osaa näyttää tunteita.
Haluaako naiset vedättää miestä, kun he eivät halua vakavaa suhdetta? Eikö vain puhuta samaa kieltä? Miten noihin pitää suhtautua?
Haluaako naiset vedättää miestä, kun he eivät halua vakavaa suhdetta? Eikö vain puhuta samaa kieltä? Miten noihin pitää suhtautua?
Vastaukset 89
Vanhimmat
Kaikki nyt ei vaan ihan tiedä mitä tarkalleen haluaa. Mikä siinä on, ettei voi jonkun aikaa tapailla ja miettiä asiaa...
Eikö ihminen tosiaan tiedä, mitä haluaa? Jo treffeille mennessä? Vakava suhde vai pelkkää seksiä/tapailua. Ehkä muitakin miehiä siinä sivussa? Eikö naiset tosiaan tiedä tätä?
Miten voi tietää, mitä siihen toiseen liittyen haluaa, jos ei häneen ensin tutustu? Ei se kaikkien kohdalla ainakaan tarkoita useamman tapailua samanaikaisesti.
Siis vielä. Eikö nainen voi tietää etukäteen, onko hän yleensä hakemassa vakavaa vai tinder-suhdetta?
Ymmärrän, että pitää tutustua, jotta suhde voi muuttua vakavaksi.
Miksi on vaikeaa sanoa, mitä elämältä toivoo?
Tottahan sitä voi hiljaa mielessään toivoa vaikka lottovoittoa. Jos ei veikkaa, ei voi voittaa, mutta jos nyt jotain voittaa, niin ei ehkä sitä päävoittoa kuitenkaan. Ei liene sukupuolesta riippuva tuo sinun kysymys, että eikö voi tietää mitä on hakemassa, ei taida tietää moni yksilö, oli mies tai nainen tai jotain muuta. Hyvä jos sinä tiedät.
Kiitos, tuo sai ajattelemaan, ettei ihmiset tosiaan tiedä edes treffeille lähtiessä, haluavatko he yleensä elämässä vakavaa suhdetta vai eikö. Tuo kannattaa siis kysyä heti ja voi jättää arpojat tapaamatta.
Toinen juttu on sitten, että syntyykö tavatessa ja tapailun jälkeen vakavaa suhdetta, sen aika näyttää. Molemmat sentään toivovat sitä.
Tiedätkö sinä, mitä haluat? Tapailua vai vakavaa? Vai kenties hiljaa mielessä toivot vakavaa kuin lottovoittoa, muttet sano sitä toiselle? Silloin juna voi mennä ohi.
Voit jäädä asemalle myös, jos jätät sellaisen tapaamatta, joka ei syystä tai toisesta sinulle heti sano millaista suhdetta on hakemassa. Tiedät varmaan esimerkiksi huhusta, että helppo tapa päästä miehestä eroon on kertoa voimakkaista tunteista tätä kohtaan ts. sanoa haluavansa vakavaa suhdetta. Siis jos ei halua, että miesolento pelästyy ja karkaa, niin kannattaako tuota heti alkuun sanoa... Ja sitten on niitä, jotka jekuttaa siinä mitä haluaa, jotta saa mitä oikeasti haluaa, you know, pitää olla varovainen.
En tarkoita tunteista jotakin miestä kohtaan. Puhun yleisistä elämän tavoitteista ja arvoista. Jos toinen haluaa kevyttä tapailua tai hetken hupia ja toinen vakavaa ja pysyvää, jälkimmäinen pettyy varmasti
Arvojen on hyvä kohdata. Voi siis huoletta sanoa, että etsii vakavaa suhdetta. Tapailu johtaa siihen tai ei. Mikä on siis "syystä tai toisesta" syy, ettei noin voi sanoa?
Kai koitin vähän selittää...ehkä se ei joillekin ole niin helppoa... Kuuntele yhtyeen: 2. Maanantai kappale: Emmä oikein tiiä :)
Sivusta ...
Monilla ne toiveet liittyvät tiukasti ihmiseen. Voi haluta vakavan suhteen tietyn ihmisen kanssa, mutta ei yleisellä tasolla.
Lisään sivusta ...
Monille vakava suhde ei ole mikään arvokysymys lainkaan, vaan vain tunnekysymys.
Kiitos sivusta. En ymmärrä tuosta yhtään. Eikö voi sanoa, että haluaa vakavan suhteen, jos vain tapaa oikean ihmisen? Noin siis "yleisellä tasolla".
Siis pitää tavata ensin se oikea ihminen, sitten voi alkaa ajatella, että elämässä vakava suhde olisi kiva juttu? Niin ei voi ajatella etukäteen?
Ei, koska se ei ole noin yksinkertaista. Ei voi tietää edes, että haluaako, jollei sitä tunnetta ole ehkä koskaan ollutkaan. Voi olla haalea aavistus, että joo ja ehkä, mutta onko se vain kuvitelma, jollei sitä tunnetta ole koskaan ollut? Ehkä on joskus kovasti jonkun kanssa yrittänyt, mutta se tunne ei ole herännyt.
Usein tuollainen "epävarmuus" kertoo ihmisestä, joka todellakin on sitä asiaa pohtinut ja paljon ja ehkä jopa kokenut, että onko itsessä vikaa, kun ei sitä tunnetta ole kenestäkään tullut.
Jos noin, ehkä toinen on liian epävarma kunnon suhteeseen.
Tuo nimenomaan ei oikeasti ole epävarmuutra, vaan kykyä ajatella asioita usemmasta näkökulmasta. Kovin "varma" ihminen ei usein ole juurikaan ajatellut ja hänen "varmuutensa" on varsin epävarmalla pohjalla.
Oletko varma ihminen?
Olen varma siitä, että voin olla varma vain epävarmuudesta.
Hieno vastaus. Ja olet epävarma vakavasta suhteesta ja sen hyvyydestä? Eikö sinulla ole ollut vakavaa suhdetta vai onko huono suhde taustalla? Ehkä narsistinen? Vai etkö osaa itse olla suhteessa, mielialavaihteluita tms.?
En ole varma haluanko vakavaa suhdetta. Voi olla, että joo ja voi olla, että ei. Se riippuu niin monesta asiasta.
Sen voin sanoa, että en ole ehdottomasti puolesta, enkä ehdottomasti vastaan kyseistä asiaa.
Olen ollut suhteessa, ei ole takana huonoa suhdetta, en edes tunne yhtään narsistia, osaan erinomaisen hyvin olla suhteessa, mielialani eivät sen kummemmin vaihtele.
Hyvä, silti et tiedä, mitä haluat vai haluatko suhdetta. Eli sinun kanssa on erittäin epävarmaa alkaa tapailemaan, jos haluaisi vakavaa suhdetta, koska lähtökohtaisesti et tiedä, mitä haluat elämältäsi.
Minusta ihminen, joka alkaa hetinpohtia vakavaa suhdetta, on hyvin arveluttava. Eli todellakin sellaisen on parempi ilman minua ja minun parempi ilman häntä.
En luota tuollaisen "heti valmiin" arvostelukykyyn, enkä pitkäjänteisyyteen.
Tämä! On tullut vastaan yksilö, joka on hetimiten tapaamisen jälkeen vannonut ja vakuuttanut haluavansa vakavan suhteen, ja lähtenyt ensimmäisen erimielisyyden vastaan tultua kävelemään. Onkohan tämä siis yleistäkin?
- sivusta myös
Ajatus ei ole olla heti valmis vakavaan suhteeseen ko. ihmisen kanssa. Puhun yleisestä toiveesta. Jos sinulla olisi yleisesti toive vakavasta suhteesta, et voi sanoa sitä miehelle, että sinulla on toive vakavaan suhteen. Tietysti aika näyttäisi, kohtaako yhdessäolo. Kirjoitin tuon ehkä viidettä kertaa.
Kyllä, minulla on 2 täysin identtistä kokemusta. Yleisyydestä en tiedä, mutta en todellakaan luota yhteenkään tuollaiseen tyyppiin. Se oli minusta noidenkin kohdalla aikanaan outoa ja nykyään siis HYVIN arveluttavaa.
- aiempi sivusta
Minäkin puhun nimenomaan yleisellä tasolla. Kokemukseni on, että tuollaiseen yleiseen toiveen esittävään ei voi luottaa, sillä he eivät tiedä mitä haluavat.
sama aiempi sivusta
Ihan outoa, ajattelin että tuo oli erityistapaus, kovin omituinen oli kyllä. Mikähän siinä on takana. Valehteleeko he muille tietoisesti tai tiedostamatta, tai ehkä itselleen, vai eikö ehkä kuitenkaan tiedä mitä haluaa. Oikeestaan aika pelottavaa, kiitos varoituksesta!
- se sivusta myös
En mä tietenkään osaa varmaksi syitä sanoa. Noiden itse tapaamieni tyyppien kohdalla mä koin, että heillä oli kyllä ihan aito ja suorastaan palava halu parisuhteeseen. Niin kova halu, että sumensi arvostelukykyä. Ongelma oli juuri se, että tietää mitä haluaa (parisuhteen), mutta ei ole mitään käsitystä mistä sen löytäisi ja miten sen löytäisi ja mitä oikeasti pitäisi etsiä (sopivaa ihmistä).
Nuo molemmat miehet olivat sellaisia, että he sanoivat haluavansa heti oikean löydettyään haluavansa kihloihin ja naimisiin ja vanhemmat olisi pitänyt tavata mielummin jo eilen, jne. Ei minkäänlaista pitkäjänteisyyttä, eikä varsinkaan kärsivällisyyttä ja epävarmuuden sietokykyä.
-aiempi sivusta
Joo! Toi avioliitto-asia, heti höpistään jostain häistä, nykyaikana? Siis mitä ihmettä. Jospa heillä ei ole realistista kuvaa parisuhteesta lainkaan. Ajattelevat että se oikea tupsahtaa nurkan takaa, se on rakkautta ensisilmäyksellä ja loppuelämä on ruusuilla tanssimista, kuin suoraan elokuvista? Nykyajan mentaliteetti: kaikki mulle heti nyt.
- myös sivusta
Jos toivot elämääsi parisuhdetta, olet näiden naisten mielestä epävarma ja kärsimätön. Eli jatkossa valehtele ja sano katselevaai vähän tapailusuhdetta.
Hyvä heitto,mies ei kestä epävarmuutta. Miehen pitää teidän naistuuliviirien kanssa sietää epävarmuutta. Hyvä vaihtoehto juoda viinaa ja pitää naiset epävarmuudessa.
sivutoo
Siitä vaan, kyllä sellaisiakin naisia löytyy, joille tuo on ok.
Jaa, ehkä vaan paras että jatkat matkaa, huoh!
Jos ensin tapailis.. ettei sikaa säkissä kumpikaan.
Ei sikaa säkissä, kun kysyy toiselta, että mitä haluaisi, niin eikö ole selkeintä sanoa, että jos toivoo vakavaa suhdetta , niin sanoo suhteen etenevän vakavalle tasolle. Jos vastaus on vain, että haluaa seuraa tai tapailla, pitkän ajan toiveet elämästä ei kohtaa ja voin lähteä menee.
Eipä sitä voi toisesta ihmisestä etukäteen tietää haluaako tämän kanssa vakavan suhteen vai ei. Me ihmiset olemme erilaisia toiset ihastuvat ja tunteilevat nopeasti ja toisille siihen asian selviämiseen menee aikaa. Lähtökohtaisesti tuossa suhteessa kovin erilaisten on usein hyvin vaikea ymmärtää toisiaan.
Mutta tämä selvisi. Nainen ei voi tai osaa sanoa arvomaailmastaan, haluaako vakavaa suhdetta elämässään yleensä. Se on liikaa paljastettu miehelle.
Kannattanee siis unohtaa "vakava" arvomaailma itsekin ja vaan tapailla kevyesti.
Tuon on sinun tulkintasi, joka johtuu siitä, että: "Lähtökohtaisesti tuossa suhteessa kovin erilaisten on usein hyvin vaikea ymmärtää toisiaan"
Hyvin usein alkaa juuri tulla tollasia vähän asiattomuuksia, joita juuri tuossa sanoit. Sen sijaan, että hyväksyisi, ettei ymmärrä toisen ajatuksia, moni alkaa sanoittaa niitä omilla sanoillaan ja omien ajatustensa kautta ja menee pahasti pieleen.
Tuo ei muuten liity naiseuteen tai mueheyteen millään tavalla. Molempia tyyppejä ihmisiä löytyy sekä miehistä että naisista.
Siis voiko toinen oman elämänkokemuksensa perusteella olla tietämätön, haluaako vakavaa suhdetta yleisellä tasolla (en tarkoita tavattua henkilöä) koska hän ei osaa kuvitella, mitä hyvää se voisi tuoda tullessaan? Kannattaako noin epävarmaa tapausta alkaa opettamaan? Onko sinulla neuvoa, miten se onnistuisi?
Tuo epävarmuus on taas sinun oletuksesi, joka ei liity sen toisen tuntemuksiin oikeastaan millään tavalla. Ja ei, jos omat tuntemukset toista kohtaan ovat jo lähtökohtaisesti noin negatiivisesti värittyneet, niin ei kannata tuhlata kenenkään aikaa.
Toista kohtaan tuntemukset olivat hyviä ja halusin olla toiselle hyvä. Toinen ei halunnut yleisestikään vakavaa suhdetta. Kyse ei ollut siis minusta. Toinen vain halusi jonkun, jonka kanssa viettää aikaa.
Osaatko sinä sanoa, haluatko vakavaa suhdetta vai vain tapailla? Vai olla yksin? Yleisesti, ennenkuin olet nähnyt miestä. Mikä on toive elämällesi?
En osaa sanoa. Sen näkee sitten, kun homma etenee.
En välttämättä kaipaa ikinä vakavampaa suhdetta. Pärjään ihan hyvin ilmankin ja riippuu täysin ihmisestä olenko valmis nykyistä tilannetta muuttamaan.
Sen tosin voin sanoa, etten mä varmasti kovin pitkäaikaista pelkkää tapailusuhdetta halua.
Eli et halua välttämättä vakavaa suhdetta, etkä pitkäaikaista tapailusuhdetta. Tarkoitatko, että sinulle parasta on lyhyt tapailusuhde.
En ole sanonut noin. En mä kaipaa välttämättä suhdetta lainkaan. Ainoa, joka on täysin poissa laskuista, on pitkä tapailusuhde.
Mitä haluat pitkän tapailusuhteen päättyvän? Vakavaan suhteeseen?
Tiesin, ettei tähän tullut vastausta, koska vastaus olisi vakava suhde ja sitä ei voi mainita, koska silloin olisi aloittajan kanssa samaa mieltä. Samaa mieltä oleminen on kuitenkin mahdotonta, vaikka haluaisikin sitä olla. M.O.T
En ymmärrä kysymystä. En alkaisi lainkaan pitkään tapailusuhteeseen. Lyhyt tapailusuhde päättyisi joko parisuhteeseen tai eroon.
En ollut lukemassa, joten vaikea on vastatakin. Nyt olet vastauksesi saanut. Älä oleta.
Eli siis tapailusuhde päättyisi jompaankumpaan mainituista vaihtoehdoista, ennen kun siitä tulisi pitkä tapailusuhde. Jos mietitään mikä on pitkä ja mikä lyhyt niin sanotaan vaikka puoli vuotta. Kyllä mä siinä kohtaa jo tiedän (luultavasti paljon aiemminkin) haluanko jatkaa vai en.
Kiitos. Löytyi yksi, joka ajattelee parisuhdetta. Siis on toivoa :)
Siis täh? Enkö mä aiemmin kirjoittanut, että ainoa, joka on täysin suljettu pois, on pitkä tapailusuhde? En sulje muita mahdollisuuksia pois, eli kyllä ne mahdollisia ovat.
Ja ihan mielenkiinnosta ... mitä muita vaihtoehtoja tuossa sinusta olisi, jos pitkä tapailusuhde ei käy? Minusta vastaus on minusta itsestäänselvä, joten siksi ihmettelen koko kysymystä.
Se tosin täytyy tässä kohtaa todeta, että tuollainen aloituksessa kuvattu "Toivon itse vakavaa suhdetta, nainen halusi vain tapailla. Kysyin aiheesta monta kertaa." saisi minut todennäköisesti lopettamaan suhteen. Kokisin tuollaisen todella ahdistavaksi. Mä en ole edes teininä aloittanut seurustelua niin, että joku olisi kysynyt ollaanko yhdessä. Tuollanen on minulle täysin vierasta.
Tuo vaatiikin minulta tarkennusta.
En kysynyt, että haluaisiko hän minun kanssani vakavaa suhdetta, vaan yleisessä mielessä, mitä haluaa elämältään. Toisen ei siis etsinyt vakavaa suhdetta, ainoastaan seuraa.
Ei sillä oikeastaan olisi mitään väliä. Kokisin jatkuvan kyselemisen silti oudoksi ja ahdistavaksi. Eihän tuossa varsinaisesti ole kovin suurta eroa, että onko se yleisesti vai juuri tietty ihminen. Ei ainakaan, jos sitä usein kysytään.
Tietysti voi olla väliä kuinka usein ja paljonko siinä on aikaa välissä. Noin yleisellä tasolla tosin oma vastaukseni ei tule muuttumaan, vaikka kysyisi sata kertaa. Sinälläänkin useampi kysyminen olisi outoa. Oletushan olisi (kai), että vastaisin jotenkin eritavalla.
Eli jos sinulta kysytään, millaista suhdetta toivot elämääsi, et mainitse millään tavalla, että parisuhdekin olisi oikean kohdalle sattuessa mahdollinen? Ja jos toinen kysyy, että toivoisitko parisuhdetta, jos oikea tulisi kohdalle, vastaisit haluavasi tapailla ja ahdistuisit?
Jos ei se asia siinä kohtaa olisi mahdollinen, niin en. Se kun ei mene vain noin, että jos oikea osuu kohdalle. Varsinkaan kun en mä toivo parisuhdetta, enkä mitään muutakaan. Olisi vale väittää, että toivoisin. En mä toivo erityisesti yhtään minkään tietynlaista suhdetta. Voisin sanoa saman minkä sanoin jo aiemmin sinullekin, en sulje pois sitä mahdollisuutta.
Saa noita kerran kysyä. Ei siinä mitään. Vaan jos useammin kyselee niin se on jo outoa. Kerran kuussa, outoa. Kerran viikossa, ahdistavaa. No jos kerran vuoteen kysyy maksimissaan kahdesti, niin ei kai siinä mitään. Vaan siis edelleen, miksi kysyä useammin? Odotatko vastauksen muuttuvan?
Minä tosin olisin kysynyt suoraan takaisin, jo jos toisen kerran kyselee samaa, että miksi kyselet samaa. Unohtuiko vastaus, vai odotatko sen muuttuneen.
Toinen oli epävarman oloinen itsestään, ajattelin, ettei ajatellut olevansa riittävän hyvä parisuhteeseen. Kannustin häntä ja yritin valaa itseluottamusta. Siksi kysyin uudelleen.
Ja lopulta vielä sen vuoksi, että halusin olla varma, ettei toiveemme elämästä olleet samanlaisia.
Jatkossa kysyn kerran ja mietin, kannattaako jatkaa sika säkissä ja tuleeko puolen vuoden päästä vastaus, ettei toinen mitään vakavampaa ole koskaan halunnutkaan. Tämä tuntuu olevan niin vaikea aihe.
Jos hän ei vastannut, niin miten tiedät hänen etsinern vain seuraa eikä vakavampaa?Minusta tuo on varsin selkeä vastaus. Jos hän vastasi tuon, niin miksi kysyä uudestaan? Koska hän oli "epävarman oloinen"? Mistä sen päättelet, jos kuitenkin sait vastauksen?
Tuo sinun tarinasi on kovin epäselvä. Tiedät, mutta et tiedä. Hän vastasi, mutta ei vastannut. Ja juu, ei kannata jankata samaa, jos on vastauksen saanut.
Ja siis miten hän "vedätti" sinua, jos vastasi heti ensimmäisellä kerralla kysymykseesi, ettei etsi vakavampaa? "Vedätitkö" sinä ehkä kuitenkin itse itseäsi etsiessäsi hänestä epävarmuutta ja odottaessasi jotain "selkeämpää" vastausta?
Tuo vedätys on aiemmasta kokemuksesta, jossa toinen halusi vain tapailua. En edes tavannut häntä.
Tuon, ettei hän vastannut taisit keksiä ihan itse. Siis hän ei osannut vastata selkeästi ja vähätteli itseään.
Tuli kuitenkin avullasi selväksi, että tämä on vaikea aihe. Kiitos.
Eli siis olenko ymmärtänyt oikein ... sinä kysyit ja nainen vastasi, ettei etsi vakavampaa suhdetta, vaan etsii seuraa? Mikä tuossa vastauksessa on epäselvää? Se, että hän "vaikutti epävarmalta"? Minusta tuo on ihan selvä vastaus.
Ei tuossa ole tarpeen odottaa puolta vuotta tai kysellä useampaa kertaa. Hän haluaa seuraa. Ei tuossa ole minun nähdäkseni mitään "sikaa säkissä", vaan selvä peli. Ainoa epäselvä voi olla, että mitä se "seura" sitten tarkoittaa. Voihan se taas tarkoittaa jotain pysyvämpääkin. Onhan näitä kaikenlaisia kuvioita.
Vaan siis eiköhän valtaosa meistä ole joskus lukenut jonkun ihmisen sanoihin enemmän kuin siellä onkaan ja epävarmuutta sellaisiin sanoihin, joissa sitä ei oikeasti ole. Epävarmuushan voi aivan hyvin olla sitäkin, että hän ei tiedä mitä se pysyvämpi tapailusuhde voisi olla. Ei kai kaikilla voi olettaa olevan aiempaa kokemusta ja selkeää valmista ajatusta?
Niin, eivät nämä ikinä yksinkertaisia ole. Ei kestä.
Vaan siis ... ihminen voi aivan hyvin tietää, että hän ei halua vaikkapa perinteistä parisuhdetta, mutta olla silti tietämättä mitä hän tarkalleen ottaen haluaa. Mitä on tarjolla? Mikä on mahdollista? Ehkä hän ei tiedä. Onko se tapailusuhde, fwb suhde, erillissuhde vai jotain ihan muuta? Kyllähän näitä täällä palstallakin muutama ihminen on pohtinut. Ei tuonkaan nimeäminen aina niin helppoa ole.
Kirjoitit, "mitä tuossa on epäselvää". "Jatkoit, ainoa epäselvä voi olla".
Vaikea aihe.
Kyllä unohdin jälkimmäisestä sanan "minusta". Anteeksi.
Mikä tuossa sinusta on ollut epäselvää?
Kirjoitit, "olla silti tietämättä mitä hän tarkalleen ottaen haluaa. Mitä on tarjolla? Mikä on mahdollista? Ehkä hän ei tiedä. Onko se tapailusuhde, fwb suhde, erillissuhde vai jotain ihan muuta?"
Tuo kommenttisi avasi asioita. Tässä ehkä oli noin, että toinen ei omassa epävarmuudessaan ja aiemman huonon suhteen vuoksi halunnut tai ehkä osannut haluta turvallista parisuhdetta, koska edellinen parisuhde ei ollut turvallinen. Eli tapailemalla häntä pidempään, olisi ehkä ollut mahdollista, että myöhemmin suhde olisi syventynyt parisuhteeksi, kun toinen olisi oppinut, mitä hyvä parisuhde voi olla ja mitä hyvää se voi tuoda. Tai sitten toinen ei halunnut parisuhdetta. Kummin se siis lopulta oli, ei voi tietää.
Tässä olisi siis ehkä kannattanut ottaa riski ja tapailla tuo puoli vuotta ja katsoa, mihin se kääntyy. Minusta se puoli vuotta olisi helpompi katsoa ihmisen kanssa, joka myös haaveilee parisuhteesta. Tapailu sitten näyttää yhteensopivuuden, mutta todennäköisyys parisuhteelle olisi suurempi kuin tapailusuhteen haluajan kanssa. Puoli vuotta on kohtuu pitkä aika, joten siksi olisi hyvä, että lähtökohta olisi molemmilla sama. Parisuhteesta haaveilijoita on nykyään ehkä aiempaa vähemmän, mikä voi johtaa siihen, että tyydyn tapailusuhteen, johon ei niin sitoudu ja jossa voi ehkä jopa samalla etsiä ihmistä, joka haaveilee myös parisuhteesta.
En tiedä näetkö itse, että ajattelusi on hieman alentuvaa. Käytät ilmaisuja kuten "epävarma", "ei osannut haluta", "olisi ehkä ollut mahdollista", "oppinut mitä hyvä parisuhde on" jne. Sä et ota toisen sanoja vakavasti ja tosissaan ja siinä on oikeastaan se suurin ongelma. Alentuvuus ei ole lainkaan viehättävää, eikä miellyttävää. Jos se, mitä toinen sinulle suoraan sanoo (vaikka se sanomistapa olisi mielestäsi kuinka epävarma tahansa), ei ole se mitä haluat kuulla, niin älä jää odottelemaan ja kyselemään ja yrittämään muuttaa niitä toisen sanoja.
Siis hetkinen ...
Toinen sanoo sinulle suoraan, että hän haluaa pitkän luottamuksellisen tapailusuhteen ja lähdet mukaan siihen. Samalla kuitenkin ajattelet hiljaa mielessäsi, että katsellaan puoli vuotta, jos tuo oppisi haluamaan parisuhteen. Sehän olet silloin sinä, joka vedätät, etkä kerro totuutta omista ajatuksistasi ja suunnitelmistasi. Kyllä se on vale ja vedätystä tuohonkin suuntaa.
Suhteen loppumisen jälkeen nainen sanoi, ettei osannut kertoa tunteistaan. Ja hän sanoi kärsivänsä itsetunto-ongelmista. Siitä yritin nostaa häntä pois.
Lisäksi hänen edellinen suhde oli ollut sellainen, jota ei voi edes parisuhteessa itse kertoa, hän kertoi siitä. Siitä tuli mieleen, ettei hän osaa nähdä parisuhdetta turvallisena vaihtoehtona vaan päinvastoin.
Kumpikaan noista ei liity mitenkään suoranaisesti parisuhteeseen. Ei se, että ihminen ei haluaisi perinteistä parisuhdetta, tarkoita etteikö hänellä olisi/voisi olla tunteita. Vaikka toista ihan rakastaisikin niin ei se silti tarkoita, että alkaa automaattisesti haluta perinteistä parisuhdetta.
Se, että ihmisellä on itsetunto-ongelmia, ei oikein liity parisuhteeseen mitenkään. Minusta on suorastaan aika outo kuvitelma ajatella huonon itsetunnon liittyvän parisuhteeseen jotenkin. Se voi vaikeuttaa parisuhteessa oloa rankastikin, mutta ei se varsinaisesti parisuhteen haluamiseen liity.
Sun täytyis koettaa ymmärtää, että sinun ajattelutapasi ei ole "ainut ja oikea". Toinen voi aivan vilpittömästi ajatella toisin ja hänen ajatuksensa eivät ole muuttumassa mihinkään.
Ei kannata kuvitella toisen ajatuksia, vaan mielummin kuunnella niitä sanoja. Jos ne sanat eivät kerro sitä mikä on sinulle tärkeää niin älä odota muuta.
Vaikka toisennparisuhde olisi ollut kuinka kauhea tahansa niin ei se silti tarkoita hänen tarvitsevan jotain eheyttämistä. Ihminen voi olla täysin tosissaan riippumatta kokemuksistaan. Myös huono parisuhde voi opettaa, ettei halua perinteistä parisuhdetta ylipäänsä, edes hyvää. Lisäksi toisen ihmisen käsitys hyvästä parisuhteesta voi olla jotain aivan muuta kuin sinun käsityksesi. Se voi olla vaikka erillissuhde.
Mulle tulee sinun teksteistäsi vahvasti mieleen yksi opiskeluaikainen poikaystäväni. Mielikuva voi tietysti olla väärä, mutta.
Hän oli siis ihan hyvä tyyppi ja minä ihan aidosti pidin hänestä ja yritin jopa kahteen otteeseen saada sitä hommaa toimimaan. Hänellä oli just tollainen tapa tulkita ja olettaa ja jotenkin oudosti aina sivuuttaa se mitä minä oikeasti sanoin. Hän ajatteli, että minua piti jotenkin "korjata" ja että minä olin jotenkin "rikki" ja että kyllä mä siitä ajan kanssa oppisin haluamaan niitä "oikeita" asioita. Hän siis kokonaan ohitti sen mahdollisuuden, että minä olisin aidosti sitä mitä olen.
Meillä oli lopulta todella erilaiset ajatukset siitä seurustelusta ja yhdessäolosta. Emme siis vain tapailleet, vaan ihan seurustelimme, mutta ne ajatukset siitä etenemisestä olivat ihan eri planeetoilta. Minä halusin ihan vain seurustella, viettää aikaa yhdessä, tykätä toisesta, oppia tuntea paremmin, "kasvaa yhteen" ja hän taas halusi viedä sitä suhdetta eteenpäin kuin höyryjuna ja nimenomaan juuri niitä hänen omia oikeina pitämiään asioita kohti.
Sinä et välttämättä osaa tulkita tilannetta näkemättä sitä. Tai sitten olet ihminen, joka ostaa sitikan, jossa on paljon vikoja ja ostat sitten uuden samanlaisen sitikan ja luulet, että se on parempi.
Keskustelu on kuitenkin avartava, miten eri tavalla voidaan tulkita asiaa voimatta sanoa. mikä on oikein ja sekin on tapauskohtaista.
Sinulle asia tuntuu olevan helppo, koska et voi ehkä ajatella kuin omaa tapaasi ja pidät sitä vahvasti oikeana.
Minusta asia vaikuttaa olevan täysin päinvastoin. Jos olet aloittaja, niin kuvailet itseäsi.
Sulla on käytännössä tasan kaksi toimivaa vaihtoehtoa.
a) Opettelet hyväksymään toiset ihmiset sellaisina kuin he ovat, olettamatta heidän muuttuvat ja yrittämättä muuttaa heitä.
tai
b) Etsi alunperin sellaisen ihmisen, joka on sitä mitä haluat
tai toki voit jatkaa pääsi hakkaamista tiiliseinään, mutta silloin voi syyttää epäonnistuneesta lopputuloksesta vain itseäsi. Sinä vedätät itse itseäsi kuvitellessasi muiden ihmisten muuttuvan ja korjautuvan.
Tämä ketju avasi ajatuksia ja ymmärtämään, miten vaikea juttu on kyseessä. Sinusta saa kuvan, ettet voi sanoa toisen olevan oikeassa, vaikka hän olisi samaa mieltä. En olisi avannut keskustelua täällä, jos olisin ajatellut olevani oikeassa. On hyvä oppia ymmärtämään toisia ajattelutapoja.
Onneksi oli kannustavuutta, kiitos siitä mm.randombypassager ille ja hänen vertaistuestaan. Samalla näki, miten asiat voi nähdä eritavoin ja siinä sukupuolella on varmasti merkitystä.
AP
.
Keskustelussa kanssasi tuli mieleen kompromissi. Sen tekeminen on helpompaa kun ymmärtää toista. Kertomus poikaystävästäsi kertoo kompromissintekokyvyttömyydestä. Ei osattu tulla toista vastaan. Se oli hyvä kertaus minulle, kiitos kun se tuli tarinastasi mieleen ja voin tosiaan löyhentää omaa ajattelutapaani.
Jos nainen ei halua vakavaa suhdetta tavattuasi sinut, kantsii ehkä jättää se toive. On naisia, jotka etsivät vakavaa suhdetta, etsivä löytää.
En ymmärtänyt tästä mitään 🤷🏻♀️
Kiitos, kun on toinen, joka ei ymmärrä mitään.
AP
"Haluaako naiset vedättää miestä, kun he eivät halua vakavaa suhdetta? Eikö vain puhuta samaa kieltä? Miten noihin pitää suhtautua?"
Enpä usko, että pääosin halutaan vedättää, vaikka voi toki joitain sellaisiakin yksilöitä löytyä. Enimmäkseen lienee kyse siitä, että ei oikein tiedetä mitä etsitään ja mihin kyetään, toisaalta myös ehkä ei ole kipinöinyt kunnolla juuri sen suhteen osalta, jolloin ollaan epävarmoja tunnesiteestä.
Kieli lienee kyllä sama, mutta voi olla, että murteissa on eroja eikä yhteisymmärrystä suoraan siinä mielessä löydy.
Suhtaudut niihin juuri siten kuin itsestäsi kulloinkin hyvältä ja tarpeelliselta tuntuu, sen oikeampaa tapaa ei ole.
Aika paljon nykyään ihmiset haluavat väljempiä romanttisia suhteita perinteisemmän mallin sijaan. Se on itse kullekin pohtimisen arvoinen asia, että jos aiemmin on vaalinut perinteistä suhdemallia, niin voisiko tuntea olevansa riittävän onnellinen myös väljemmän mallisessa suhteessa.
Hyvin kirjoitettu, väljempi malli on pohtimisen arvoinen asia. Ajatus olisi löytää ihminen, joka ajattelee samoin, joka haluaa vanheta yhdessä, luoden perinteisellä mallilla turvaa molemmille ja pysyvyyttä. Sitä tuo väljempi malli ei taida tuoda, mutta se taitaa olla nykypäivää.
AP
Kiitokset. Kirjoitus kumpusi siitä, että olen itse samankaltaisessa tilanteessa, väljempää mallia olisi tarjolla, mutta itse haikailen perinteisempää mallia. Nähdäkseni väljemmälläkin mallilla voidaan saavuttaa vastaava sitoutuminen, pysyvyys ja huolenpito, vaikka itse koen sen vieraaksi ajatuksena, mutta eteeni on annettu päinvastaisia todisteita. Ongelma siis sinällään tuossa asiayhteydessä on omien korvieni välissä ja siksi on syytä pysähtyä avartamaan elämänkatsomustaan. Prosessi on hidas, mutta eipä tässä kiire ole.
Kiitos vielä hyvästä kommentistasi. Huomasi, miten vertaistuki on hieno asia.
AP