Hei te kaikki eronneet tai yhteen palanneet! Mietin usein eronneena lasten vaikutusta elämän valintoihin. Nyt voisin jatkaa mieheni kanssa yhdessä kun olen vuoden päivät elänyt elämää jossa lapset ovat vuoroin kummallakin vanhemmalla. Haluaisin olla heidän jokapäiväisessä arjessaan, joka ikinen päivä. Voisin uhrata itseni lasten takia.
Miehen kanssa on yhdessä oleminen todella ongelmallista, emme riitele mutta ei ole mitään muutakaan.
Onko muita isiä tai äitejä jotka ovat lasten takia palanneet yhteen ja minkälaista on elämänne tänään? Harmittaako paluu vai onko se ollut siunaukseksi?
Miehen kanssa on yhdessä oleminen todella ongelmallista, emme riitele mutta ei ole mitään muutakaan.
Onko muita isiä tai äitejä jotka ovat lasten takia palanneet yhteen ja minkälaista on elämänne tänään? Harmittaako paluu vai onko se ollut siunaukseksi?
Vastaukset 14
Vanhimmat
En ole palannut yhteen puolisoni kanssa, vaan aikanaan päättänyt, että haluan elää lasteni kanssa joka ikinen päivä ja suoda saman onnen myös puolisolleni. Tämä oli meille molemmille tärkeä asia. Siksi olemme jo pitkään asustelleet eri makkareissa ja tehneet kirjallisen sopimuksen arjen hoitamiseen liittyvistä asioista. Sopimusta tarkennamme jomman kumman aloitteesta puolivuosittain, muuttuvathan elämäntilanteetkin lasten varttuessa. Puolisoni haluaa muuten, että pidämme suhteemme tällaisena, sillä olisihan se yhteinen mummolajuttukin tuonnempana ihan kiva juttu. Kai se on vain niin ettemme kumpikaan ole koskaan olleet kovin kiinnostuneita seksistä. Harrastuksemme ovat ihan erilaiset, paitsi että lapsista pidämme molemmat. Meille tämä sopii hyvin.
voisitteko ajatella että myös lapsillenne kertoisitte tilanteen. että ette lasten takia ole yhdessä vaan että kumpikaan ei halua lapsista olla erossa.(suuri ero). niinkuin muutkin jo kirjoittivat että lapset kärsivät kun huomaavat että vanhemmat eivät rakasta toisiaan. he oppivat suhdekäyttäytymisen myös vanhemmiltaan. kantavat myös syyllisyyttä vanhempien onnellisuudesta.siis ehkä puhuminen lasten kanssa auttaisi lapsia ymmärtämään.
Onko sellainen parisuhde hyvä esimerkki lapsille???? "Me ei oikeesti rakasteta toisiamme mut ollaan kuitenkin TEIDÄN takia yhdessä". Voihan nenä mikä taakka lapsille kantaa! Huh huh.
Ex-poikaystäväni perheessä tilanne oli juuri noin eli vanhemmat olivat päättäneet olla yhdessä, kunnes lapset ovat kyllin vanhoja (tässä tapauksessa nuorimmaisen ylioppilasjuhliin asti). Vaikutukset lasten elämään oli merkittävät, exäni asenne parisuhteeseen on se, että rakkautta ja yhteisiä asioita ei tarvita, vaan yhteiset lapset pitäisivät samassa osoitteessa ja muuten voi elää omaa erillistä elämää. Hänen pikkusiskonsa taas kantaa syyllisyyttä siitä, että vanhemmat elivät yhdessä onnettomina vain odottaen sitä päivää kunnes hän on "kyllin vanha", jotta voisivat virallisesti erota. Rakastavan suhteen mallia kummallakaan ei ole koskaan ollut, eikä kummallakaan tunnu olleen koskaan minkäänlaista rakkauden tunnetta ketään kohtaan.
Siitä vain mallia ottamaan, mutta miettikää mitä lapsenne siitä oppivat.
Hei, ettekö tajua, ettemme pakottaudu elämään yhdessä, vaan tämä oma valintamme. On ihanaa elää lasten kanssa. Kumpikaan meistä ei ole katkera. Kaikki riitely loppui siihen, kun tunnustimme molemmat sen tosiasian, että olemme liian erilaisia ihmisiä intiimiin suhteeseen. Meillä oli käsittämättömän vaikeaa ja räjähdysherkkää ja ahdistavaa niin kauan, kuin ajattelimme, että meidän pitää elää rakastavaisten tavoin. Nyt olemme kahleista vapaat.
Lasten koti on nimenomaa omien vanhempien suhde. Lapset kärsivät avioeron jälkeen sitä enemmän, mitä etäisemmät tai riitaisammat heidän vanhempiensa suhteet ovat. Tähän ikävään ei kauheasti auta sekään, että uusperheiden ihmissuhteet ovat ok, jos kahden uusperheen välillä hiertää jatkuvasti tai lapsen uusperheet selkeästi välttelevät toisiaan. Taatusti lapsille on paljon onnellisempaa, mikäli vanhemmat kykenevät elämään erilaisuudestaan huolimatta saman katon alla ja vielä kunnioittamaan ja antamaan tilaa toistensa erilaisuudelle kuin se, että vanhemmat ovat niin etääntyneitä toisistaan, että eivät kykene asumaan samassa talossa tai pahimmillaan jaksavat riidellä vaikka muuttaisivat toiselle puolelle Suomen suurta maatakin. Toki olet siinä oikeassa, että lapsille on parasta vanhempien välinen aito kiintymys ja onni, mutta sopuisa elo saman katon alla on ihan varmasti parempi asia kuin ero ja väittäisin, että nahina kotona on parempi asia kuin riitaisuus pitkien matkojenkin päästä.
se vanhempien ero ole vielä paljon raskaampi taakka kantaa.Ei ne lapset sitä vanhempien välistä rakkautta niin kauheasti odota,onhan hienoa jos lapsella on molemmat vanhemmat lähellä,jotka tukevat ja auttavat.
Yksikään uusperhe tai vastaava ei korvaa oikeata isää ja äitiä.Väittäisin,että lähes kaikki lapset valitsisivat sen oikean isän ja äidin,kenen luona asuu.Tietysti väkivalta,alkoholiongelmat ym. on eri juttu
Ei kai se tunne-elämä nyt vanhemmista kiinni ole,hei haloo.
itseännekin!et voi uhrata vuosiasi miehen kanssa joka ei paljoa toiveita elättele,vai luuletko?kypsä sukupuolielämä ja nimenomaan rakkaus(jota ei kyllä kannata odotella lasten tähden)kuuluvat suhteeseen,ja ei niistä sovi tinkiä.mikset etsi uutta miestä ja aloitatte uusioperheenä?
joka kuului ensimmäiselle kirjoittajalle,joka aloitti keskustelun.
Nyt sinä olet hassu honeymore. Miksi minun pitäisi etsiä uusi mies, kun ei voisi vähempää moinen kiinnostaa. Miksi puolisoni pitäisi etsiä uusi nainen, kun häntä näyttää moinen ajatus vielä vähemmän kiinnostavan. Me emme ole kumpainenkaan kauhean seksuaalisia olentoja, mutta pidämme perheestä. Muut harrastukset ja kiinnostuksen kohteet taas ovat ihan erilaisia. Toiset kai sitten pariutuu seksin ja kosketuksen tähden ja toiset saadakseen perheen ja jotkut kai vähän molempien asioiden vuoksi. Vaikken enää koskaan olisi yhdessäkään yhdynnässä en oikeasti ja aidosti kokisi menettäväni mitään.
Muinoin, kun harkitsin eroa, luin eräästä lehdestä kirjoituksen, jossa aikuinen nainen kertoi pettyneensä vanhempiinsa, koska ymmärsi vasta aikuisena, että nämä ovat olleet yhdessä vain lasten vuoksi, ei rakkaudesta. Sen jälkeen tein ratkaisuni ja erosin. Kaikki on mennyt niin hyvin kuin voi. Olemme exäni kanssa puheväleissä ja lapset (murkkuikäiset jo) asuvat heille sovitussa kodissaan, mutta saavat olla kumman vaan luona aina kun haluttaa. Ei lapsia kukaan omista. Joskushan ne kuitenkin lentävät maailmalle, niin on ainakin tarkoitus. Eläkää elämää, älkää takertuko lapsiin, vaan kasvattakaa heistä yhdessä kypsiä, rakastavia ihmisiä.
Mitä tulee "parisuhteeseen" saman katon alla, jos ei seksi ym. ole tyydyttävää, tai sitä ei ole lainkaan. Mitä järkeä on olla yhdessä. Ja kaiken lisäksi: jos jonpikumpi löytääkin toisen, siis uuden kumppanin. Muuttaako tämäkin sinne teidän asuntoonne, jotta saatte olla päivät pitkät lastenne kanssa?
sadan tärkeimmän asian joukkoon,joten ei paljon heilauta,vaikken koko ikänä seksiä harrastaisi
vaan poissa lastesi ja miehesi elämästä. Vuosi on pitkä aika olla pois heidän luotaan. Toivottavasti miehesi on onnellinen lastenne kanssa ja löytää ehkä uuden puolison. Ei lasten takia "uhrauduta", se on suuri onni olla heidän kanssaan ja kuulua heidän jokapäiväiseen elämään. Kirjoituksestasi päätellen olet lähtenyt suht´kohta hyvästä liitosta, niin pysy erillään äläkä sotke enää miehesi ja lapsesi elämää. Joka lähtee kerran, lähtee toisenkin.Tämä on totinen tosi.