Sinkkuuden melankolia

"Yksin ollessa tuntuu että maailma on aina jossain muualla kuin minun ympärillä vaikka minäkin olen osa maailmaa. Kaikki ilot ovat jossain muualla ja suurin osa myös suruista. Minä vain olen, mutta koska en ole iloissa enkä suruissa mukana niin olemassaolo jää kitukasvuiseksi."

Tuossa kappaleessa ihan itse kerrot, mikä lienee on se ajatusvääristymä, jonka johdosta kärsit yksinäisyydestäsi. Oletat, että kaikki asiat tapahtuvat muualla muille, mutta sinulle ei tapahdu mitään, koska et ole niiden muiden kanssa.

Mene ihmisten ilmoille sieltä rappusilta. Mene töihin,mene koulutukseen,tee elämälällesi jotain. Siellä tapaat muita ihmisiä. Ei kukaan tule sinua rappusilta hakemaan.

Jos olisit töissä asiakaspalvelutehtävissä, niin ei tuo vapaa-ajalla yksinoleminen niin häiritsisi vaan päinvastoin se olisi nautinnollista.

Miksi yhdistät sinkkuuden yksinäisyyteen? Itse tunnen aika ison joukon sinkkuja, jotka eivät kuitenkaan ole yksinäisiä ollenkaan.

Yksi kaveri, hänellä on miesystävä, muttei muita ystäviä ja hän valittaa yksinäisyydestä. Jos häntä kehottaa menemään ja tekemään jotain itselleen mieluisaa, hän ei tiedä mitä se on. Mikäli jotain keksii, sitä ei voi yksin tehdä ja sitten on tekemättä.

Parisuhdeihmisenä ei niin osaa mennä yksin ihmisten ilmoille. Miten naiset suhtautuvat yksin baarissa olevaan?

Olin avioliitossa ja tunsin usein yksinäisyyttä. Siinä sitoutuu säännöllisyyteen, on ruoka-ajat ja yhteiset puoliysin uutiset. Tottuu ja turtuu tylsyyteen. Näin silloin kun puolisoilla ei ole kotona yhteistä tekemistä, olkoon se vaikka kortinpeluu tai ruoanlaitto. Ei myöskään yhteistä ulkopuolista harrastusta, vaikka elokuvat tai liikunta. Siitä ei tule lähdetyksi ulos yksin. Ehkä saamattomuutta mutta näin oli minulla.
Nyt sinkkuna en ole koskaan yksin niin että se tuntuisi pahalta. Nyt olen yksin, mutta rientänyt koko päivän. Soitan tutulle, lähdetään uimaan, sieneen, lenkille, kaupungille, elokuviin. Näin myös joku toinen sinkku soittaa minulle. Ei sido mikään kotona, siitä voi ponkaista vaatteidenvaihtoajassa menemään.
Parisuhteesta ei löydy virikettä elämään, ehkä ihan aluksi joo, mutta ei pidemmän päälle, itse se pitää oivaltaa.

Jaa, on eri olla yksin kun olla yksinäinen. Vaikka olenkin yksin niin en missään tapauksessa ole yksinäinen. Työssä saa olla tekemisissä ihmisten kanssa aivan riittämiin, vapaa aikana olen oikein mielelläni yksin. Sosiaalinen ähky varmaan jossain määrin vaivaa, huoh!

Ei siis yhtäkään vastausta joka olisi liittynyt aloitukseen. Viisastelua onneksi sentään riittää!

Onnittelut melankolisesta mielenlaadusta, se on rikkaus ja minusta sitä pitäisi lisätä kotimaassa juomaveteen. Itse istuin pari viikkoa sitten monta tuntia katolla ja katselin miten lähiössä autoja meni harvakseltaan sinne ja tänne. Toki alunperin olin siellä poistamassa katolta sammalta ja avaamassa rännit mutta sinne sitten istahdin kun ei kiirettä ollut. Toisaalta oli sellaisen leppoisa akkua lataava tunne mutta samalla tunne että mitä minä teen täällä onnellisten keskellä.

"Yksin ollessa tuntuu että maailma on aina jossain muualla kuin minun ympärillä..." tästä toivon että pidät myös kiinni riippumatta parisuhdetilastasi. Täällä on ihan riittävästi minä-minä ihmisiä joita ohjaa tehokkuus-ja suoritusajattelu toivoen että se olisi se resepti onneen. Talousmetsissä kasvaneet on näyttäviä mutta kitukasvuiset on sentään luonnontilassa.

En nyt lähde suoraan mitään neuvoja antamaan mutta kannattaa seurata ettei melankolia väänny negatiiviseksi toisia kahdehtivaksi tunteeksi. Silloin se purkaa akkuja eikä lataa niitä. Itse olen huomannut että sinkkuuden melankolisuuden keskiössä on vuorovaikutuksen puute. Itseäni on auttanut kun olen kirjannut asioita exceliin ja analysoinut elämääni ihan vaan numeroiden kautta. Varsinkin harrastusmäärien sekä kulutustottumusten kautta pylväsdiagrammit ovat avanneet uusia näkökulmia.

Opettele olemaan yksin. Se lähtee siitä, ettet ajattele mitä toiset tekee toistensa kanssa ja miten kivaa heillä on.

- Sheena

Eipä tuohon aloitukseen ole paljon lisäämistä. Tuotahan se on, kun pitäisi joka paikkaan mennä yksin. Eipä tule lähdettyä ja sitten on vaihtoehtona kotona nyhjöttäminen, joka käy pidemmän päälle masentamaan. Vierestä katselet kun muut nauttii elämästä.