Kai nyt yksi ketju voisi kertoa myös siitä kuinka surullista on elää yksin. Yleensä jos sanoo että olen melankolinen niin ohjeita satelee ja yleensä kehotetaan venyttelemään ja treenaamaan pohkeita. Ei kaikki kuitenkaan ole vitamiineista kyse vaan maailmassa voi olla myös yksinäisyyttä.
On lohduttoman surullista olla lähes kaikki vapaa-aika yksin. Itse ainakin yritän silloin vain seurata uutisvirtaa ja sen myötä yritän olla menossa mukana mutta eihän se ole kovin häävi lohtu. Toki voi seurata myös kimalaisia ja perhosia ja ajatella että en ole kuitenkaan tässä rappusilla istuessani yksin ja sekin ajatus voi hetken lohduttaa. Silti sitä on yksin.
Yksin ollessa tuntuu että maailma on aina jossain muualla kuin minun ympärillä vaikka minäkin olen osa maailmaa. Kaikki ilot ovat jossain muualla ja suurin osa myös suruista. Minä vain olen, mutta koska en ole iloissa enkä suruissa mukana niin olemassaolo jää kitukasvuiseksi.
On lohduttoman surullista olla lähes kaikki vapaa-aika yksin. Itse ainakin yritän silloin vain seurata uutisvirtaa ja sen myötä yritän olla menossa mukana mutta eihän se ole kovin häävi lohtu. Toki voi seurata myös kimalaisia ja perhosia ja ajatella että en ole kuitenkaan tässä rappusilla istuessani yksin ja sekin ajatus voi hetken lohduttaa. Silti sitä on yksin.
Yksin ollessa tuntuu että maailma on aina jossain muualla kuin minun ympärillä vaikka minäkin olen osa maailmaa. Kaikki ilot ovat jossain muualla ja suurin osa myös suruista. Minä vain olen, mutta koska en ole iloissa enkä suruissa mukana niin olemassaolo jää kitukasvuiseksi.
Vastaukset 26
Vanhimmat
"Yksin ollessa tuntuu että maailma on aina jossain muualla kuin minun ympärillä vaikka minäkin olen osa maailmaa. Kaikki ilot ovat jossain muualla ja suurin osa myös suruista. Minä vain olen, mutta koska en ole iloissa enkä suruissa mukana niin olemassaolo jää kitukasvuiseksi."
Tuossa kappaleessa ihan itse kerrot, mikä lienee on se ajatusvääristymä, jonka johdosta kärsit yksinäisyydestäsi. Oletat, että kaikki asiat tapahtuvat muualla muille, mutta sinulle ei tapahdu mitään, koska et ole niiden muiden kanssa.
Niinhän minä kerroin. Hyvä että maltoit lukea noinkin tarkkaavaisesti.
"Oletat, että kaikki asiat tapahtuvat muualla muille, mutta sinulle ei tapahdu mitään, koska et ole niiden muiden kanssa."
Sehän siinä onkin, että passiivisuus ja olettaminen on niin helppoa.
Niin no, tiiä ny, mutta aika yleinen ajatusvääristymä on sellainen, jossa ajatellaan että muilla on paremmin tai muilla ei mene näin huonosti, kuka nyt minkäkin asian tiimoilta. Tiedän itsekin sortuvani siihen ajoittain, mikä korpeaa.
Lähinnä tossa tavoittelin kuitenkin sitä, aloittaja irroittaisi sen yksinäisyyden kokemuksensa niistä muista tai siitä haaveillusta kumppanista, koska kukaa itsemme ulkopuolinen ihminen ei voi tehdä meitä onnelliseksi eikä siten myöskään poistamaan yksinäisyyden kokemista.
Mene ihmisten ilmoille sieltä rappusilta. Mene töihin,mene koulutukseen,tee elämälällesi jotain. Siellä tapaat muita ihmisiä. Ei kukaan tule sinua rappusilta hakemaan.
Hyvin sanottu. Kukaan ei tule kotoa hakemaan, vaan täytyy hakeutua toisten ihmisten seuraan.
Jos olisit töissä asiakaspalvelutehtävissä, niin ei tuo vapaa-ajalla yksinoleminen niin häiritsisi vaan päinvastoin se olisi nautinnollista.
Miksi yhdistät sinkkuuden yksinäisyyteen? Itse tunnen aika ison joukon sinkkuja, jotka eivät kuitenkaan ole yksinäisiä ollenkaan.
Yksi kaveri, hänellä on miesystävä, muttei muita ystäviä ja hän valittaa yksinäisyydestä. Jos häntä kehottaa menemään ja tekemään jotain itselleen mieluisaa, hän ei tiedä mitä se on. Mikäli jotain keksii, sitä ei voi yksin tehdä ja sitten on tekemättä.
Tämä on sinkkupalsta joten ajattelin laittaa otsikon sen mukaiseksi. Toisekseen, kyllä yksinäisyys ja sinkkuus liittyy sikäli toisiinsa että jos olisi kumppani niin elämä olisi erilaista.
Niin, voisi olla kaksin yksinäinen.
Parisuhdeihmisenä ei niin osaa mennä yksin ihmisten ilmoille. Miten naiset suhtautuvat yksin baarissa olevaan?
Mitä väliä miten suhtautuvat. Mitä se sinua heiluttaa. Olet ihmisten ilmoilla jokatapauksessa. Olet saavutettavissa. Ja sitäpaitsi mene jutteleen .älä jää nurkkaan nyhjöttään. Älä mieti muiden ajatuksia vaan omiasi. Sitä on itsevarmuus.
Ja kaikki suuriosa sinkuista ei ole yksinäisiä. Heille sinkuus on oma valinta.
kiitos kannustuksesta!
Olin avioliitossa ja tunsin usein yksinäisyyttä. Siinä sitoutuu säännöllisyyteen, on ruoka-ajat ja yhteiset puoliysin uutiset. Tottuu ja turtuu tylsyyteen. Näin silloin kun puolisoilla ei ole kotona yhteistä tekemistä, olkoon se vaikka kortinpeluu tai ruoanlaitto. Ei myöskään yhteistä ulkopuolista harrastusta, vaikka elokuvat tai liikunta. Siitä ei tule lähdetyksi ulos yksin. Ehkä saamattomuutta mutta näin oli minulla.
Nyt sinkkuna en ole koskaan yksin niin että se tuntuisi pahalta. Nyt olen yksin, mutta rientänyt koko päivän. Soitan tutulle, lähdetään uimaan, sieneen, lenkille, kaupungille, elokuviin. Näin myös joku toinen sinkku soittaa minulle. Ei sido mikään kotona, siitä voi ponkaista vaatteidenvaihtoajassa menemään.
Parisuhteesta ei löydy virikettä elämään, ehkä ihan aluksi joo, mutta ei pidemmän päälle, itse se pitää oivaltaa.
Hyvin kiteytit.
Parisuhteessa siis saa olla yksinäinen mutta jos sinkkuna on sitä niin se on omaa tyhmyyttä?
Jaa, on eri olla yksin kun olla yksinäinen. Vaikka olenkin yksin niin en missään tapauksessa ole yksinäinen. Työssä saa olla tekemisissä ihmisten kanssa aivan riittämiin, vapaa aikana olen oikein mielelläni yksin. Sosiaalinen ähky varmaan jossain määrin vaivaa, huoh!
Ei siis yhtäkään vastausta joka olisi liittynyt aloitukseen. Viisastelua onneksi sentään riittää!
Kaikki liittyi aloitukseen. Avaa silmäsi ja herää.
Ei ollut vähääkään melankoliaa tai yksinäisyyttä. Pelkkää menestystä vain. Onneksi ruoka- ja jooga-ohjeita ei sentään tullut. Olette te melkoisen menestyviä ja suruttomia ihmisyksilöitä.
Onnittelut melankolisesta mielenlaadusta, se on rikkaus ja minusta sitä pitäisi lisätä kotimaassa juomaveteen. Itse istuin pari viikkoa sitten monta tuntia katolla ja katselin miten lähiössä autoja meni harvakseltaan sinne ja tänne. Toki alunperin olin siellä poistamassa katolta sammalta ja avaamassa rännit mutta sinne sitten istahdin kun ei kiirettä ollut. Toisaalta oli sellaisen leppoisa akkua lataava tunne mutta samalla tunne että mitä minä teen täällä onnellisten keskellä.
"Yksin ollessa tuntuu että maailma on aina jossain muualla kuin minun ympärillä..." tästä toivon että pidät myös kiinni riippumatta parisuhdetilastasi. Täällä on ihan riittävästi minä-minä ihmisiä joita ohjaa tehokkuus-ja suoritusajattelu toivoen että se olisi se resepti onneen. Talousmetsissä kasvaneet on näyttäviä mutta kitukasvuiset on sentään luonnontilassa.
En nyt lähde suoraan mitään neuvoja antamaan mutta kannattaa seurata ettei melankolia väänny negatiiviseksi toisia kahdehtivaksi tunteeksi. Silloin se purkaa akkuja eikä lataa niitä. Itse olen huomannut että sinkkuuden melankolisuuden keskiössä on vuorovaikutuksen puute. Itseäni on auttanut kun olen kirjannut asioita exceliin ja analysoinut elämääni ihan vaan numeroiden kautta. Varsinkin harrastusmäärien sekä kulutustottumusten kautta pylväsdiagrammit ovat avanneet uusia näkökulmia.
Tuntuu että monet pelkäävät melankoliaa niin paljon että kiireellä antavat neuvoja kuinka päästä siitä pois. Sinä taidat olla ainoa tässä ketjussa joka uskaltaa edes kirjoittaa aiheesta.
Luulen että neuvot tulevat ihan vilpittömästi ja hyvää tarkoittaen. Moni varmaan pelkää henkilön passivoituvan ja mahdollisesti näkevät jo masennuksen oireita.
Luulen että sitä hieman karsastetaan sen vuoksi että siinä on sävyjä nostalgiaan kun taas pitäisi elää hetkessä tyyliin Bumtsi bum ja nami nami. On paljon nykyhetkeen sopivampaa käyttää termiä introvertti.
Opettele olemaan yksin. Se lähtee siitä, ettet ajattele mitä toiset tekee toistensa kanssa ja miten kivaa heillä on.
- Sheena
Eipä tuohon aloitukseen ole paljon lisäämistä. Tuotahan se on, kun pitäisi joka paikkaan mennä yksin. Eipä tule lähdettyä ja sitten on vaihtoehtona kotona nyhjöttäminen, joka käy pidemmän päälle masentamaan. Vierestä katselet kun muut nauttii elämästä.