Tuli mietittyä sitä miten muut on käsitelly erot. Itse en ole halunnut ikinä lapsia ja siitä tulee kysymyksiä sun muuta. Mulla on se hyvä puoli että veli on niitä hommannu ja suku jatkuu.
Asia olisi ihan erilainen jos olisin ainoa lapsi. Heterona on yllättävän vaikeeta ollu 50 luvulla syntyneille vanhemmille tajuta etten halua lapsia. Muiden ajatukset omasta elämästä ei sinänsä kiinnosta, mutta mites vaikka homoilla?
En itse pystyisi mennä homoseksuaalina jonkun mieskumppanin kanssa samaan pöytään vanhempien kanssa jotka tietäsivät meillä olevan seksiä. En tee sitä edes naisten kanssa joiden kanssa harrastan seksiä.
Jos olisin isä miettisin että "tuo hinuri panee perseeseen mun poikaa tai se imee sen slaikkaa". Kauheeta. Asiasta ei puhuta mutta mistä homot löytävät keinot tulemaan asian kanssa toimeen. En henk koht pysty edes naisen kanssa olemaan missään illallisella vaikka samalla tavalla kun homosuhteissa harrastetaan seksiä.
Apassi -
Asia olisi ihan erilainen jos olisin ainoa lapsi. Heterona on yllättävän vaikeeta ollu 50 luvulla syntyneille vanhemmille tajuta etten halua lapsia. Muiden ajatukset omasta elämästä ei sinänsä kiinnosta, mutta mites vaikka homoilla?
En itse pystyisi mennä homoseksuaalina jonkun mieskumppanin kanssa samaan pöytään vanhempien kanssa jotka tietäsivät meillä olevan seksiä. En tee sitä edes naisten kanssa joiden kanssa harrastan seksiä.
Jos olisin isä miettisin että "tuo hinuri panee perseeseen mun poikaa tai se imee sen slaikkaa". Kauheeta. Asiasta ei puhuta mutta mistä homot löytävät keinot tulemaan asian kanssa toimeen. En henk koht pysty edes naisen kanssa olemaan missään illallisella vaikka samalla tavalla kun homosuhteissa harrastetaan seksiä.
Apassi -
Vastaukset 10
Vanhimmat
No mä itse olen vanhempi. Poika 19 ja tyttö 16 vuotta. Ja ymmärrän miksi jotkut vanhemmat vaikuttaa jäykiltä...he ovat huolissaan lapsistaan ja on ehkä vaikeaa ymmärtää lapsen elämää, jos se poikkeaa omasta...
Mutta ei se rakkauteen liity.. .ei vaan tiedetä/ymmärretä. Siihenkin tarttee aikaa, mutta ei se ole mahdotonta. 😊
Ihmisiä vanhemmatkin on. 😊
Täytyy hyväksyä itsensä ja halunsa. Tämä lähinnä, koska valtavirta kyseenalaistaa ne. Täytyy nähdä ihminen ihmisenä eikä pelkkänä sukupuolena, mutta hyväksyä myös että juuri se rakkaasi sukupuolikin voi olla se sukupuoli ja hällä ne sukupuoliominaisuudet, jotka herättää tunteita ja haluja, ihailua itsessäsi.
Ei se sen vaikeampaa ole. Ihan kun hyväksyt itses heteronakin. Ei siinäkään ole mitään mystistä.
Ja vastasin siis tähän. "Muiden ajatukset omasta elämästä ei sinänsä kiinnosta, mutta mites vaikka homoilla?"
Elämä eletään itselle, ei vanhemmille. Jokainen lastaan aidosti rakastava vanhempi myös tajuaa tuon ja haluaa lapsensa olevan onnellinen.
Tietysti jokainen vanhempi joskus neuvoo ja ohjeistaa tavoilla, jotka v.tuttavat neuvojen ja ohjeiden kohdetta. Vanhemman pitää oppia olemaan tuputtamaan ohjeitaan liikaa ja lapen pitää tajuta niiden ohjeiden olevan rakkaudesta annettuja. Noin yleisellä tasolla, silloin neuvotaan ja ohjeistetaan, kun kysytään. Muutoin pidetään mölyt mahassa.
Kaikissa asioissa on niin, että jokainen tekee (tai pitäisi tehdä) ratkaisunsa elämässään itsenäisesti. Olipa kysymys lasten teosta, missä töissä käy, vai käykö ylipäänsä (esim. taiteilijat), miten rahansa käyttää, omistaa auton ja millaisen?
Vanhemmilla ei ole noihin(kaan) asioihin mitään sanomista. Sen sijaan olisi ymmärrettävää, että päihteiden käyttöön tai muihin sellaisiin puututaan, koska se vahingoittaa henkilöä itseään.
Oletko miettinyt miksi elät vanhemmille tuossa määrin, että se estää sinua elämästä täyttä omaa elämää? Vanhempien ajatukset ovat myös heidän ajatuksiaan, niistä ei kannata välittää, etkä lopulta edes tiedä mitä he ajattelevat. Tuskin niin kuin sinä ajattelet.
"Heterona on yllättävän vaikeeta ollu 50 luvulla syntyneille vanhemmille tajuta etten halua lapsia. Muiden ajatukset omasta elämästä ei sinänsä kiinnosta, mutta mites vaikka homoilla?"
Vanhempien on vain hyväksyttävä, ettei lapsensa halua lapsia. Samoin se, että homoseksuaali lapsi saa oman lapsen tavalla tai toisella. Tai lapsi onkin transsukupuolinen, jolla on ihan omat kuviot. Tietysti vanhempi voi myös olla transsukupuolinen ja se puolestaan on lapsen hyväksyttävä.
Kaikissa edellisissä tapauksessa hyväksyminen vaatii ihmiseltä enemmän, koska kaikki ajattelee "mitä muut ajattelee, miten pärjään, miten lapsi/vanhempi pärjää". Eikä ihme, sillä edelleenkään ihmiset eivät ole tasa-arvoisia.
On teillä murheet. Itse kun kotoa lähdin niin en sen koomin ole siellä käynyt tai soitellut. Perhe oli ihan ok. Ei vaan ole napannut. Olen saanut elää elämääni rauhassa ilman paineita.
Ihan turhaa höpinää. Aikuinen ihminen ja miettii mitä vanhemmat ajattelee. Tässä lapsettomana on muutakin ongelmaa kun omien vanhempien kyselyt. Esimerkiksi työnantaja ei tajuu ettei yksin eläjä tarvi mitään viiden päivän työviikko. Mulla on muutakin tekemistä kun töitä. Kolme päivää töitä viikossa riittää.
Jokaisella lienee se oma elämän tie huolimatta siitä miten olisi kasvatettu tai miten vanhemmat haluaisivat asioiden menevän.
En usko omien vanhempien halunneen että pojalla on lapsia kolmen eri naisen kanssa, mutta elämä on.
AV
Edesmennyt anoppini oli ollut hieman pettynyt liian tavallisiin lapsiinsa, joilla kaikki meni putkeen, lopuksi korkeakoulututkinto, hyvä työpaikka, naimisiin, lapsia. Näinkin päin voi siis mennä.
Ikävä, että lasten mummi kuoli nuoremmalla iällä. Ennen kuolemaansa silti ehti saada ei-niin-tavallisen miniän. Kuolema oli todella surullinen ja sääli. Harmittaa lisää, ettei mummi nähnyt kaikista lastenlapsistaan kehittyvän mitä erilaisimpia erikoisempia nuoria ja aikuisia.