Ollaan jo puoli vuotta sitten muutettu erilleen asumaan ja kauan aikaa sitten olen ilmoittanut, ettei me jatketa suhdetta koska se ei luonnistu. Mies on viinaan liikaa menevä, on väkivaltaa ja kaikkea ollut. No, kuitenkin olen ollut usein tukena ja ystävänä, koska mua säälittää se, kaikesta huolimatta... Ja toivoisin hänelle parempaa elämää mutta hänen on itse ryhdyttävä asian eteen tekeen jotain. Nyt se on puolitoista viikkoa ryypännyt, itkee ja pahoittelee, mun pitäisi joka ilta olla siellä tukena ja turvana... En vaan pysty siihen koko aikaa, en jaksa kuunnella niitä solvauksia, ja vaikka koko aikaa ei sellaista olisikaan niin en vaan jaksaisi enää... omaa elämää ei oikeen ole, ollut eronkaan jälkeen. Olen liian kiltti, vaikka saan ties mitä uhkailuja välillä niin kuitenkin jossain vaiheessa taas autan häntä, siis koitan. Niin, nyt puolitoista viikkoa kännissä, se on ihan rikki, olen antanut kriisikeskusken numerot, sosiaalitoimen vastaavan numeron, osoitteet... sanon että mene niissä paikoissa käymään että saisi apua sieltäkin, ja koittaisi lopettaa edes sen juomisen. Mutta ei... taas äaken se soitti päissään kuin käki, ja itki taas kurjuuttaan ja itseään miksi on tuollainen ja kuinka ahdistaa kaikki... uskon sen. Mutta en minä voi häntä parantaa enkä haluaisikaan joka ilta siellä olla "tukemassa". kaiken huipuksi lähden perjantaina paikkakunnalta pois, pelkään että se murtuu lopullisesti viikonlopun aikana. Eli tämä on sääliä ja huolta vaan, rakkautta en tunne häntä kohtaan. Mikä on oikein ja mikä väärin, mitä tässä nyt voisin tehdä?? Olen edelleen hänen talutusnuorassaan, mulla on siis syyllinen olo jos hän masentuneena kärsii yksin... olen kai hullu...mutta tosi ikävä katsoa tuollaista itsetuhoista menoa. Kokemuksia, neuvoja??
En pääse eroon säälin vuoksi kokonaan, mitä ihmettä voisin tehdä
Johanna
71628
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Poissa silmistä, poissa mielestä pätee tähänkin,
kummallekin teistä. Ero sujuu kivuttomammin, jos et ole aina saatavilla ja tukemassa. Muuten saat kuulla ruikutusta loputtomiin. Heitä syyllisyys ja elä omaa vapaata elämääsi. Turha olla liian kiltti!
Tsemppiä vapauteen :)
voi olla, mutta jos on tunteikas ihminen ja välittää kaikesta huolimatta toisesta niin ei haluaisi mitään pahaa. Mutta jos olet hajalla, niin itsesi kannalta on parempi, että teet itsellesi sopivan ratkaisun. Oletko väleissä miehesi läheisten kanssa, että voisit sanoa heille, että jaksa enää, että pitääkää huoli. Miehelle kannattaa ilmoittaa, että tuolla pelillä sinua ei takaisin saa ja itse on vastuussa. Välität, mutta et jaksa.Kirjoita vaikka kirje.
Juuri noin ajattelen, kummankin kannalta. Uskon että jos ei näe mua, niin ajan kanssa unohtuu. Mutta olen niin "kiltti" että säälittää se, vaikka kuinka olen vannonut etten enää auta enkä mitään, aina olen kuitenkin loppujenlopuksi säälistä mennyt. Ja kuinka usein haukkumisten saattamana lähtenyt pois. En siis rakasta, enkä jaksaisikaan enää mutta... voisin olla kaverina, joskus tukemassa, mutta se ei taida sille riittää. Joten kai olisi paras ottaa totaalisesti hajurakoa vaan kaikista uhkailuista huolimatta (niin häntä kuin muakin kohtaan). Olen niin rikki, tosiaan, ja oma elämä on ihan "keskeneräinen" koko ajan. Huh, on se elämä joskus hankalaa...;)
etsi netistä asiaa läheisriippuvuudesta ja lue niistä Löydätkö itsesi niissä?
Muista myös, että sääli on sairautta, oletko ottanut sairaanhoitajaan tai lääkäriin yhteyttä?
Iso mies tietää itse mitä elämällään tekee. se ei oikeuta kiusaamaan sinua, kiusaaminen on rikos, myös henkinen sellainen.
Ai, mielestäis minä olen se sairaampi osapuoli tässä? Minä en tosiaan tarvitse sen kummempaa apua tässä asiassa kuin viisailta neuvoa, kannustusta jne- minä en ole läheisriippuvainen vaan tämä mies joka roikkuu minussa. Sääli on sairaus, joo, mutta enpä usko että sen takia mun tarvii mennä lääkäriin... Tuntuu vaan että olen liian julma jos jätän toisen kokonaan huomiotta, mutta kuten taas seuraava fiksusti sanoi, minun pitää olla itsekäs, ajatella sitä mitä MINULLA menee hukkaan elämässä. Niinpä olen nyt ratkaisuni tehnyt, en mene paapomaan sitä enää. Toivottavasti pysyn kannassani. Kuulin jo hurjat uhkailut kun kerroin meneväni "muihin rientoihin" illalla, mua kiristetään ja uhkaillaan mutta en jaksa siitäkään välittää. Enkä välitä tästä sinunkaan kommentistasi, arvoisa nimim. tuu-tuu-tuttuu.
Ajattele joskus vain itseäsi, pilaat oman elämän tuollaisen takia. Varmasti ajattelet vielä joku päivä asioita niin että miksi tuhlasit aikaasi tuollaiseen. Itse elin myös pitkään sääli suhteessa kunnes tajusin mitä oikeasti halusin. Exäni on myös ihminen joka ei tajua tehdä omien asioitten eteen yhtään mitään mutta en minäkään voinut häntä kannatella loputtomiin jos ihminen ei tajua omaa parastaan niin ehkä hän ei myöskään halua sitä. Eli haluaa elää paskassaan loppuun asti, ole sinä fiksu ja tee mitä itse haluat. Niin minäkin tein ja nyt on tosi hyvä olla uudessa paremmassa suhteessa jossa toisella on myös tavoitteita. Ei ole stressiä ei mitään mistä pitäisi valittaa toisin sanoen kaikki on aivan helvetin hyvin.
Myöhemmin olen tajunnut vasta myös sen että minä ansaitsen tämän! Tsemppii sulle!
Parasta minusta olisi, jos ottaisit yhteyttä hänen vanhempiinsa, sisaruksiin ja muihin ystäviin.
Soita heille puhelut ennen lähtöäsi ja kerro, mikä on tilanne.
Jos hän ei lääkäriin suostu lähtemään, on tämä ainoa
toimiva keino.
Näin saat myös oman mielesi rauhoittumaan.