Tämä on eräänlainen tunnustus tai julkituonti, sillä en tunne käyväni täysillä.
Kaikki alkoi siitä, että kädessäni sattui olemaan kamera, eikä kuvattava kohde tätä huomannut, ymmärtänyt tai tullut havainneeksi. Kohdehahmo oli keskittynyt naisasioidensa esseeseen ja puhui päättymättömänä virtana niitä ja näitä. Ehkä tämän spektaakkelin alitajuinen dissaaminen sai minut avaamaan hetkeksi valotulvan koneeseen, ja, näin tehden, tulin poistuneeksi vallitsevasta todellisuudesta jonnekin toisaalle. Minusta tuli rikollinen, löytöretkeilijä ja pervertikko yhdessä ja samassa hetkessä.
Avaan hieman keissiä:
Huomasin ihmisen arjen kuvaamisen äärimmäisen haastavaksi, kun kuvattavan kohteen on tultava jääneeksi ilman täyttä ymmärrystä siitä, että hänestä on salakavalasti sukeutunut tutkimuskohde, tai dokumentoitava matka omien päiviensä ja olemuksen ytimeen. Olen kieltämättä onnistunut tässä, sillä tunnen pyydystäneeni, vanginneeni ja alleviivanneeni yhden ihmisen elämän hämmästyttävällä tarkkuudella tunnista toiseen, aamusta yöhön ja tuolle puolelle ymmärryksen rajaa.
Kuvitelkaa:
Nainen aamulla lukee lehteä puolialastomana. Hänellä on aina sama asento samassa kauniissa tuolissa sama yöasu yllä. Ainoastaan päivämäärät vaihtuvat (Tämä ei ole kritiikkiä Helsingin-Sanomia kohtaan, vaan vapaata ajattelua). Tämän jälkeen taiteellisen konstruktiomme menopaussi avaa etäkoneensa ja luo makuuhuoneeseen absurdin ilmapiirin ilman meikkejä - ja vähän niin ja näin. On kaikenlaista sessiota ja miittinkiä. Puolenpäivän aikaan hän syö avokadopastaa, joka ilmestyy eteen kuin itsestään. Lasketaan laskuja ja kikatellaan. Haarukoidaan. Tuuletin hurisee kuuman päivän keskivaiheilla. Elämä on hektistä.
Illan tullen ei muisteta onko kulmakarvat nypitty vai ei, ja ne nypitään varmuuden vuoksi. Tämän jälkeen otetaan uusi suunta, sillä elämme festarikesää, joka on jo kääntymässä kohti syksyä ja sen lehtien rapinaa tuulettimissa: Nainen simahtaa omaan vuoteeseensa, joka on kuin työn jäljiltä: loputtomasti tarralappuja liimaantuneena kiinni kaikkeen mahdolliseen: irralliseen, kiinteään ja häilyvään. Hän simahtaa kaikkensa antaneena, ja siltä se myös näyttää. Kohde ei reagoi mihinkään ärsykkeisiin, vaan makaa kuin klöntti elastista (tuoretta) meripihkaa unohdetulla rannalla, joka rapisee jalkojemme alla kuin sillä astelisimme. Gradu on valmis ja toimitettu mennen tullen eteenpäin.
Aamulla hän herää, aloittaa naisasioidensa puimisen ja keittää kahvit, sillä uusi päivä on alkamassa, kuten se alkaa kaikkialla. Suihkusta ei tule kuin kuumaa vettä.
(Naurua)
Kaikki alkoi siitä, että kädessäni sattui olemaan kamera, eikä kuvattava kohde tätä huomannut, ymmärtänyt tai tullut havainneeksi. Kohdehahmo oli keskittynyt naisasioidensa esseeseen ja puhui päättymättömänä virtana niitä ja näitä. Ehkä tämän spektaakkelin alitajuinen dissaaminen sai minut avaamaan hetkeksi valotulvan koneeseen, ja, näin tehden, tulin poistuneeksi vallitsevasta todellisuudesta jonnekin toisaalle. Minusta tuli rikollinen, löytöretkeilijä ja pervertikko yhdessä ja samassa hetkessä.
Avaan hieman keissiä:
Huomasin ihmisen arjen kuvaamisen äärimmäisen haastavaksi, kun kuvattavan kohteen on tultava jääneeksi ilman täyttä ymmärrystä siitä, että hänestä on salakavalasti sukeutunut tutkimuskohde, tai dokumentoitava matka omien päiviensä ja olemuksen ytimeen. Olen kieltämättä onnistunut tässä, sillä tunnen pyydystäneeni, vanginneeni ja alleviivanneeni yhden ihmisen elämän hämmästyttävällä tarkkuudella tunnista toiseen, aamusta yöhön ja tuolle puolelle ymmärryksen rajaa.
Kuvitelkaa:
Nainen aamulla lukee lehteä puolialastomana. Hänellä on aina sama asento samassa kauniissa tuolissa sama yöasu yllä. Ainoastaan päivämäärät vaihtuvat (Tämä ei ole kritiikkiä Helsingin-Sanomia kohtaan, vaan vapaata ajattelua). Tämän jälkeen taiteellisen konstruktiomme menopaussi avaa etäkoneensa ja luo makuuhuoneeseen absurdin ilmapiirin ilman meikkejä - ja vähän niin ja näin. On kaikenlaista sessiota ja miittinkiä. Puolenpäivän aikaan hän syö avokadopastaa, joka ilmestyy eteen kuin itsestään. Lasketaan laskuja ja kikatellaan. Haarukoidaan. Tuuletin hurisee kuuman päivän keskivaiheilla. Elämä on hektistä.
Illan tullen ei muisteta onko kulmakarvat nypitty vai ei, ja ne nypitään varmuuden vuoksi. Tämän jälkeen otetaan uusi suunta, sillä elämme festarikesää, joka on jo kääntymässä kohti syksyä ja sen lehtien rapinaa tuulettimissa: Nainen simahtaa omaan vuoteeseensa, joka on kuin työn jäljiltä: loputtomasti tarralappuja liimaantuneena kiinni kaikkeen mahdolliseen: irralliseen, kiinteään ja häilyvään. Hän simahtaa kaikkensa antaneena, ja siltä se myös näyttää. Kohde ei reagoi mihinkään ärsykkeisiin, vaan makaa kuin klöntti elastista (tuoretta) meripihkaa unohdetulla rannalla, joka rapisee jalkojemme alla kuin sillä astelisimme. Gradu on valmis ja toimitettu mennen tullen eteenpäin.
Aamulla hän herää, aloittaa naisasioidensa puimisen ja keittää kahvit, sillä uusi päivä on alkamassa, kuten se alkaa kaikkialla. Suihkusta ei tule kuin kuumaa vettä.
(Naurua)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Funis p.rkele! Mitä jätkä? 😀
Mjoo
No mitäpä tässä. Ajan trendikkääseen henkeen vedoten, loin oman vedokseni kahdessa kuukaudessa valmiiksi. Tällaista proggista on turha jatkaa enää 700 otoksen jälkeen, sillä mikään ei muutu, liiku tai edes vaihdu.
Elämä on valon ja varjon leikkiä.
(hihitystä)
Jaa?
Mä leikin vedellä äsken ja sähköpyörällä... tarpeeks kovaa kun ajaa, saa näemmä enemmän pisaroita osumaan itseensä.
Piti kipasta kotoo kuivat päälle ja tultavakin Nissanilla parturiin. Tosin parturin ei tartte nyt suihkia vettä hiuksiin. Ihan kastui ilmaiseksi.
Jumalatonta säästöä pukkaa kaikessa...😁
Sinulla on hämmentävä suhde tuohon kohteeseen.
Kieltämättä
Erona näihin muihin otostelijoihin, niin vaikka näkemykseni on varsin laaja, niin silti se on rajallinen, koska kohderyhmä on tekemisiltään varsin suppea.
Tämä on eittämättä paradoksi, mutta en minä elämää keksinyt.
(naurua)
Mjoo
Kun nyt tässä tätä Marinia pyöritellään, niin tuntuu siltä että katsomo pyörii estradin ympärillä.
Ja mitä tulee poliittisiin intresseihin, niin kohta tulee ryminällä Kekkonen ja Sorsa takaisin, kun vähän paukutellaan pöytää.
Ja Soini.
(hirn)
Varmuuden vakuudeksi lyön ässän pöytään.
Jotkut ovat syntyneet johtamaan, toiset piipittämään. Ja tästä on jo aikaa.
https://www.youtube.com/watch?v=M_Kz_NUh-Ls&ab_channel=Tampereenkaupunki
(hirn)
Kun herra Putàn päätti 2014 valloittaa Krimin, hän oli päättäväinen.
2022 hän on yhä yhtä päättäväinen, mutta kaikki Krimin ympärillä on tuhkaa, palasia ja räjähtämättömiä sirpaleita aseista, jotka eivät osu.
Kysyn vain, että onko mitään järkeä lähteä kuin Napoleon sotaan ilman käsitystä sodan tuloksesta, saati luonteesta?
Tätä elämässä rakastan: mielettömyyttä.
(hihitystä)
Elämän tarkoitus eli tarkoituksettomuus tulee mielettömyyksien järjestämisestä järjelliseen järjestykseen. Yhden palikan paikoilleen saamiseksi kaksi on lipsautettava pois.
-keinovaginamies-
Speksejä
Ukrainassa on kanasalaisia 45 000 000. Jos tästä 'miinustellaan' naiset ja vanhukset ja lapset pois, jää käteen 5000 000 taistelijaa, joista kymmenen prosenttia on ammattilaisia.
Haloo!
Ei ole mitään jakoa siinä, että jokin mongolialainen poikajoukkue pesee nämä heput, koska aktiivisella osapuolella on vain muutama divisioona enää jäljellä.
Suhdeluku on kuin meillä talvisodassa 1/50.
Ei mitään jakoa.
(hihitystä)
Ei medialle
Hyvin harva tietää, muistaa tai on edes kiinnostunut siitä mitä Raatteentiellä tapahtui.
Lyhyesti:
Isoisäni oli metsästäjä, kirvesmies ja naapuri. Hänellä oli myös konepistooli ja sukset, sekä erittäin hyvä tilannetaju.
Ukrainalaisilla ei ollut.
(naurua)
Eli nainen kuvaa itseään puimassa naisasioitaan ja kela täyttyy.
Onko siinä nyt mitään normaalista naiseudesta poikkeavaa? Ehkä lesbous?
-keinovaginamies-
700 sarjan volvot on hyviä autoja samoin 200 sarjan volvot
Eikun Saabit, ysikutoset ja ysisataset