On vain niin paha olo, että koen tarvetta avautua, joten pyydän jo etukäteen anteeksi vuodatustani.
Ongelmani on seuraava:
Olen asunut useita vuosia avomieheni kanssa, ja luulin että meillä on vakaa ja turvallinen suhde.
Viime päivinä on käynyt ilmi, että mieheni on ollut yhteydessä vanhoihin kouluaikaisiin kaukorakkauksiin Koulukaverit-sivuston välityksellä.
Mieheni ei kouluaikoina ollut suosittu, ja hänelle on jäänyt päähänpinttymä siitä, että ei nuorena saanut haluamaansa huomiota ikäisiltään. Nyt vuosien jälkeen hän hakee huomiota niiltä ihmisiltä, jotka eivät häntä yläaste-aikoina noteerannut tai suorastaan kiusasi.
Tiedän, että hän on saanut kohteliaita "Hei, mitäs sulle nyt kuuluu"- vastauksia, siis sellaisia joita nyt olettaa puolituttujen lähettävän. Mieheni kumminkin näkee vastaukset merkkinä siitä, että vihdoinkin hänellä on "saumaa" näihin ihmisiin, joita hän ei ole koskaan kunnolla tuntenut. Hän lataa kamalasti odotuksia näihin henkilöihin, jotka ovat kaikki nämä vuodet eläneet omaa elämäänsä, välittämättä miehestäni paskaakaan.
Mieheni on valmis tuhoamaan suhteemme, vaikka minä olen ollut se henkilö, joka on hänen rinnallaan ollut kaikki nämä vuodet. En silti pysty kilpailemaan hänen pään sisäisten, täydellisten teiniaikaisten fantasioiden kanssa, jotka hän luulee voivansa toteuttaa.
Mieheni ei suoraan sano, että haluaa jättää minut, kun sitä häneltä kysyn, mutta hän on käyttäytynyt melko omistuisesti viime aikoina. Pelkään, että hän yrittää selkäni takana pedata uutta paikkaa jonkun kainalossa, ja lähtee vasta kun hän on varma sen onnistumisesta.
Siis että voi tuntua pahalta, kun on vuosia pitänyt jotain ihmistä "omana perheenään" ja on luullut voivansa luottaa hänen antamaan tukeen, mutta käy ilmi, että hänen nuoruuden pakkomielteensä ajavat suhteemme ohi.
Tuntuu siltä, että olen tuhlannut elämäni parhaimmat vuodet valheeseen.
Olisin kiitollinen jos edes joku kommentoisi jotenkin.
Ongelmani on seuraava:
Olen asunut useita vuosia avomieheni kanssa, ja luulin että meillä on vakaa ja turvallinen suhde.
Viime päivinä on käynyt ilmi, että mieheni on ollut yhteydessä vanhoihin kouluaikaisiin kaukorakkauksiin Koulukaverit-sivuston välityksellä.
Mieheni ei kouluaikoina ollut suosittu, ja hänelle on jäänyt päähänpinttymä siitä, että ei nuorena saanut haluamaansa huomiota ikäisiltään. Nyt vuosien jälkeen hän hakee huomiota niiltä ihmisiltä, jotka eivät häntä yläaste-aikoina noteerannut tai suorastaan kiusasi.
Tiedän, että hän on saanut kohteliaita "Hei, mitäs sulle nyt kuuluu"- vastauksia, siis sellaisia joita nyt olettaa puolituttujen lähettävän. Mieheni kumminkin näkee vastaukset merkkinä siitä, että vihdoinkin hänellä on "saumaa" näihin ihmisiin, joita hän ei ole koskaan kunnolla tuntenut. Hän lataa kamalasti odotuksia näihin henkilöihin, jotka ovat kaikki nämä vuodet eläneet omaa elämäänsä, välittämättä miehestäni paskaakaan.
Mieheni on valmis tuhoamaan suhteemme, vaikka minä olen ollut se henkilö, joka on hänen rinnallaan ollut kaikki nämä vuodet. En silti pysty kilpailemaan hänen pään sisäisten, täydellisten teiniaikaisten fantasioiden kanssa, jotka hän luulee voivansa toteuttaa.
Mieheni ei suoraan sano, että haluaa jättää minut, kun sitä häneltä kysyn, mutta hän on käyttäytynyt melko omistuisesti viime aikoina. Pelkään, että hän yrittää selkäni takana pedata uutta paikkaa jonkun kainalossa, ja lähtee vasta kun hän on varma sen onnistumisesta.
Siis että voi tuntua pahalta, kun on vuosia pitänyt jotain ihmistä "omana perheenään" ja on luullut voivansa luottaa hänen antamaan tukeen, mutta käy ilmi, että hänen nuoruuden pakkomielteensä ajavat suhteemme ohi.
Tuntuu siltä, että olen tuhlannut elämäni parhaimmat vuodet valheeseen.
Olisin kiitollinen jos edes joku kommentoisi jotenkin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuo on varmaan juuri sitä mitä sanoitkin eli nuoruusaikoijen seinäruusuksi jäämisen kompensointia. Tosi inhottava tilanne sinulle, koita jaksaa. Oletko kertonut miehellesi tuon mitä kirjoitit? Ehkä hän tulisi järkiinsä kun kuulisi toisen suusta, miten typerältä kuulostaa tuollainen vanhojen koulukaverien ahdistelu.
Toisaalta, kannattaa miettiä sitäkin, miltä sinusta tuntuu olla "korvikkeena" sellaisille jotka eivät miestäsi huolineet. Tästä ei välttämättä ole kyse, ehkä miehesi vaan on taantunut todella pahasti ja pääse kohta asiasta yli. Mutta jos taas siitä on kyse.... niin, oletko itse valmis olemaan se, johon tyydytään kun ei toista saa?
Kiitos vastauksesta.
Olen jonkin verran puhunut aiheesta hänen kanssaan, ja hän vain sanoo, että hän ei etsi näistä ihmisistä mitään romanttista tai seksuaalista, ainoastaan "huomiota". Epäilen, että taustalla on kumminkin jonkinlainen toive suhteesta näiden ihmisten kanssa.
Mieheni on valitettavasti aika impulsiivinen, ja hänellä on tapana paeta vaikeita asioita. Näiden kaukorakkauksien perään haihattelu on varmaan jonkinlainen pakokeino aikuistumisen pelkoon. (Mieheni on 25.)
Ehkäpä miestäni ahdistaa suhteemme ihan tavalliset ongelmat, ja hän kuvittelee voivansa luoda täydellisen suhteen mielikuviensa koulukaverin kanssa...se on vain minulle kauhean raskasta, koska olen realistinen ihminen, joka perustaa elämänsä tosiasioihin, eikä fantasioihin.
Mies saattaa jopa tavata näitä ihmisiä jossain vaiheessa ja silloin hän tulee pettymään, koska nuoruudenihastukset ovat jo aivan erinäköisiäkin kuin silloin. Mies on luultavasti aikoinaan ihastunut juuri koulun kauneimpiin tyttöihin ja hänellä on mielikuva päässään sen näköisestä tytöstä. Kun hän huomaa, että tyttöjen ulkonäkö ei vastaakaan muistikuvaa, hän lopettaa hölmöilynsä.
Niin ikävältä kuin se kuulostaakin, sulla on hyvin vähän vaikutusvaltaa tuohon miehesi pakkomielteeseen. Hänellä on jokin pakkomielle, tuntuu jääneen jostain "paitsi". Jos ei hänellä ala järki koputtamaan, et voi paljon mitään tehdä. Voithan kainosti muistuttaa miten typerää tuollainen haihattelu on, mutta luultavasti olet sitten se "valittava akka"..
Voisin verrata omia kokemuksia tuohon.. mun kolmekymppinen ex-avokki sai jonkin päähänpinttymän vuosia sitten.. oli aina ollut se kiusattu poikaraukka, jolla ei paljon vientiä naismaailmassa ollut.
Ikä teki tehtävänsä, sai itseluottamusta omaan ulkonäköönsä, alkoi bodata ja yhtäkkiä naiset kiinnostuivat. Hän oli huomiosta niin tohkeissaan että meidän parisuhde natisi liitoksissaan kun halusi "testata " menestystään.. no huonosti siinä kävi ja hän petti mua.
Sitten paljon myöhemmin tajusi mitä menetti ;) teoillaan, mutta takaisin ei ollut tulemista tuollaisen teon jälkeen, luottamus oli tipotiessään.
Erilainen mutta tavallaan samanlainen tilanne..
Näin kävi meillä, en tahdo tietenkään olla negatiivinen, mutta ainoa toivo on että miehesi tajuaa mitä on tekemässä ennekuin on liian myöhäistä...
.. paitsi voit laittaa kovan kovaa vastaan:
Ota etulyöntiasema itsellesi. Sano miehelle että kumman valitsee, jotkin vailla todellisuuspohjaa olevat teinihaaveet vai sinut, hänen kumppaninsa, jonka kanssa hänellä on vuosien yhteinen tarina, rakkaus ja tuki.
Et sinä ole valheessa elänyt.
Kuulin joskus semmoisen sanonnan että; "ei ole kysymys siitä josko me unohdamme menneisyytemme - kysymys on siitä josko meidän menneisyytemme unohtaa meidät."
No, miehesi menneisyys ei nähtävästi ole unohtanut häntä...
Vakavasti, ehkä sinun pitäisi kertoa hänelle ihan avoimesti ja rehellisesti, että sinua huolestuttaa tämä asia ja haluaisit tietää onko huoleen aihetta. Ehkä hänellä on juuri nyt kova tarve saada huomiota itselleen ja kompensoida sitä, mistä kerran jäi ilman.
Ehkä hänkin haluaisi kertoa sinulle siitä, mitä saa näiltä retkiltään menneisyytensä. Mutta voiko hän niistä sinulle kertoa? Siinäpä se kysymys.
Koko tuollaisen käytöksen voi laittaa vanhuudenhöperyyden piikkiin :). Ei miehesi sinua varmastikaan vaihtamassa ole; kunhan vain tutkii vanhojen koulukavereiden mystiikkaa. Pian hän huomaa, etenkin jos tapaa jonkun, ettei heillä sittenkään ole mitään yhteistä.